tiistaina, huhtikuuta 03, 2007

Ruoasta

Usein kaikkein tärkeimmät päivittäiset toimemme saavat kaikkein vähiten – tai vastaavasti ylenmääräistä – huomiota elämässämme. Näitä ovat erityisesti nukkuminen, syöminen ja liikkuminen. Tämän päivän hektiselle kaupunki-ihmiselle nämä ovat läpeensä funktionaalisia: kyseisiä askareita tehtäessä on joko kerättävä energiaa (syöminen, nukkuminen) tai kulutettava sitä (liikkuminen). Vaikka keskityn seuraavassa lähinnä syömiseen liittyvän toiminnan uudelleenarviointiin, sivuseikkana huomioitakoon, että siinä missä liikunta on tapa toteuttaa alinta luontoamme, eläimellisyyttä meissä (tai näin ainakin itsensä ”yläpuoleen” ja järkeen perustanut länsimainen kulttuuri meitä valistaa – vaikka kysehän on periaatteessa toisenlaisesta olemisen tavasta, toisen maaston ja toisenlaisen kokemuksellisuuden kartoittamisesta; ”kehon kielestä”, ”maan kielestä”), on nukkuminen kenties ainoana näistä kolmesta säilyttänyt arvostetun asemansa. Liikkumiselta on joko riisuttu itsearvoisuus muuttamalla se siirtymiseksi asemasta toiseen tai se on karsinoitu joksikin työlle vastakkaiseksi leikiksi, huvitukseksi, peliksi jolla on omat sääntönsä mutta joka vain olemalla osa ”vapaa-aikaa” oikeuttaa itsensä. Jälkimmäisessä tapauksessa liikkuminen on tapa kerätä energiaa – tai pikemminkin ylimääräistä karstaa – jotta jaksamme taas tehdä työtä, ja viihtyä työssä, pysyä kunnossa jotta voimme tehdä töitä.

Entä syöminen? Useimmiten syömme, koska meillä on nälkä. Toisinaan saatamme mennä ystäviemme kanssa syömään, syödä seurassa. Voimme myös syödä koska se on mukavaa, pidämme syömisestä, vapaa-ajan viettäjä voi napostella jotain pientä muun tekemisen ohessa. Kaikkien kohdalla huomio siirtyy itse syömisestä joko sitä seuraavaan toimintaan (ähky, jaksaminen työssä tms.) tai oheistoimintaan (sosiaalinen kanssakäyminen, television katsominen, lukeminen). Kuinka usein ylipäätään ajattelemme syödessämme, mitä oikeastaan teemme? Kuinka usein todella tunnemme mitä syömme, aistimme kaiken sen syvällisyyden mitä syömisen aktiin itsessään liittyy?

On sanomattakin selvää, että sillä mitä syömme ja miten syömme on vaikutuksensa kehon jaksamisen lisäksi myös mielen ja sen eri kerrosten hyvinvointiin. Tapa syödä esimerkiksi roskaruokaa tai ylenmäärin makeisia pinttyy usein ja vieläpä hyvin helposti tavaksi ja pienintäkin tarpeen heräämistä seuraa ostopäätös – myöhemmin saattaa katua, ”ettei minun oikeastaan edes tehnyt mieli”. Ylipainoisia neuvotaan menemään kaupan makeishyllylle ja käymään sisäinen kamppailu analysoimalla tarkasti oman kiusauksensa laatua ja makeisten houkutteluvuuden luonnetta. Kaupassakäyntiin epäpyhästi suhtautuva saattaa muistilistan lukemisen ohessa ikäänkuin automaattisesti napata koriin pari litraa virvoitusjuomia, suklaata ja muuta vastaavanlaisia. Vaikka elintaso on meillä Suomessakin yltiömäisen korkealla, useimmiten valitaan kaupassa se halvin merkki (kauppojen omia tuotemerkkejä olen epäillyt aina, ja kun tuottajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta ilmoittaa missä ja miten mikäkin elintarvike on tuotettu, voi vain hämmästellä, mihin tämänkin maan byrokratia perustuu) eikä jakseta antaumuksella tutustua tuoteselostukseen (jonka nykyinen epämääräisyys alkaa sekin saada jo rikollisia sävyjä), onko tuotteen valmistuksessa käytetty valkoista sokeria tai sokerin asemasta (ellei lisäksi) aspartaamia. Oman huomionsa voisi myös kiinnittää ruokakauppojen valtapolitiikkaan, jolla tuotteet on hyllyille järjestetty: makeiset ja itse asiassa ehkä kaikkein haitallisimmat ruoat on usein sijoitettu kassoille vievien reittien loppupäähän, kassojen välittömään läheisyyteen: tällöin kuluttajan vastaanottimet ovat jo niin ylikuumentuneet, ettei hän välttämättä enää kovinkaan hyvin rekisteröi, mitä on tekemässä ja mitä ostamassa.

Itse pidän kaikkein epäeettisimpinä, pahimpina ja sanalla sanoen epäpyhimpinä alkoholia, lihaa, makeisia, perunalastuja ja kaikenlaisia valmisruokia. Tämä ei tarkoita, että haluaisin syrjiä ketään joka käyttää näitä aineita – vieläpä usein – en vain itse kovinkaan mielelläni käyttäisi niitä. Perusteluiksini saa riittää se, että haluan yksinkertaisesti valmistaa ruokani itse mahdollisimman alusta lähtien, enkä toisaalta välitä erityisemmin valmisruokien teollisesta mausta tai kaikkien ylläolevien tietoisuutta häiritsevästä jälkimausta. Jälkimmäisen oivaltaminen – huomio siitä että ruoka voi toimia huumausaineena – on jokaiselle omia piileviä kykyjään herättävälle erinomaisen tärkeää. Yksikään ylläolevista ei myöskään vaikuta tietoisuuteen avartavasti vaan pysäyttää sen, pöhöttää sen, tekee siitä turtaa kaikelle aktuaaliselle kokemiselle – edes alkoholi ei kokemusteni perusteella avaa mitään sisäistä katselmuksen porttia, sillä kaikki sisäinen voi oikeastaan avautua vain oltaessa tekemisissä kaiken ihonulkopuolisen kanssa. Huumausaineiden käyttö– olipa sitten kyseessä periaatteessa mikä tahansa huume – edustaa eräällä tavalla qlippothista pahaa, jäämistä tyhjien kuorien maailmaan, eräänlaiseen välitilaan, kuiluun, kaaokseen jossa ihmisellä ei ole tarttumapintaa ei sisäiseen ei ulkoiseen. Sisä-ulkopuoli-dikotomian kautta tämän esittäminen ei tee tietenkään todellisuuskokemukselle oikeutta, mutta helpottaa ymmärtämystä sen suhteen, miten huumattu mieli turtuu, lamaantuu eikä pysty orientoitumaan mihinkään suuntaan. Sellainen on kuin hoiperteleva torso ilman päätä jolla ymmärtää, ilman silmiä joilla nähdä, mieli vailla todistajaa.

Jos malttaa istuutua ruokapöytään ja suorittaa syömiseksi sanottu pyhä toimitus, voi yllättyä. Ihminen on alkemistinen kone joka muuttaa todellisuuden eri energioita erilaisiin muotoihin. Ruoka on pyhää vastaanottamista, ravintoaineiden virtaamista energioina kehoon ja mieleen kumpaakin aktivoimaan. Ja se osa joka ei suoranaisesti jää kehoon ja mieleen käytettäväksi kulkee muutosprosessin (vatsalaukun ja ruoansulatuksen) kautta (metafyysiseksi) lannoitteeksi uudelle elämälle.

On kuitenkin jokaisen ihmisen yksilöllinen asia, mitä tulee syödä, millaisia ruoka-aineita, jotta saa oman fysiologiansa ja mielensä tarvittavaan tasapainoon – siksi en suoranaisesti voi puhua kuin itsestäni, vaikka väittäisinkin että lihan, alkoholin ja teollisten ruokien jättäminen pois jokapäiväisestä elämästä ei tekisi kenellekään erityisen huonoa. Ruoan kunnolliseen pureskeluun kiireisen hotkimisen sijaan kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota – se auttaa intuition heräämisessä. Kullekin ihmistyypille sopivat ruoka-aineet ja niiden parhaat mahdolliset laitto- ja syömätavat on jokaisen opiskeltava itsenäisesti syvällä tarkkaavaisuudella ja ymmärryksellä. Myös kussakin ruoassa käytettävien ainesten yhteensopivuus sekä toistensa kanssa että vuodenajan ja ihmistyypin kanssa on erityisen hyvä panna merkille. Hyviä ruoanlaittohetkiä!

11 kommenttia:

M:R kirjoitti...

Tärkeitä ja oivallisia huomioita!

Omasta mielestäni erityisen huolestuttavaa on se, että koko ajan tulee enemmän erilaisia valmisruokia ja -ruoka-aineita. Jalostaminen kulkee yhä pitemmälle ja ruoan laatu huononee. Mitä todellista käyttöä on esimerkiksi paistamiseen tarkoitetulle valmiiksi sulatetulle voille?

Valmisruokien kelvottomuuden voi havaita yksinkertaisesti miettimällä miten ne käyttäytyvät ruoansulatuksessa. Esim. "Kuraläppäpizza" kulkee elimistön läpi aika äkäisellä vauhdilla, eikä tee kaunista jälkeä missään vaiheessa.

Toinen juttu on erilaisten myrkyllisten ruoka-aineiden asema kaupoissa. Jos verrataan sen hyllyn kokoa, josta löytyvät linssit, pavut jne. oivalliset ainekset vaikkapa karkki- tai oluthyllyn kokoon, ei voi kuin hämmästellä. Onneksi sentään erilaisten ennen hankalasti saatavien tarvikkeiden saatavuus ja hintataso ovat koko ajan hieman siedettävämpiä.

Mutta syöminen. Vaikka myönnänkin, että usein luen tai puuhaan jotain muuta syödessäni, en enää oikein kykene laittamaan suuhuni mitään pohtimatta, että olen nyt ottamassa sen koko molekyylisen koostumuksen osaksi itseäni.

Ruoan "hyvyys" ei liity pelkästään välittömään makuun, vaan myös ja ehkä jopa ennen kaikkea siihen, millainen olo syömisestä seuraa. Vaikka satunnainen Dr. Oetker-valmispizza ei maailmaa kaadakaan, on sen mielen ja ruumiin vireydelle aiheuttama tila jotain TÄYSIN muuta kuin vaikkapa itsetehdyn linssikeiton vaikutus.

Keep on cookin'

Antti Filppu kirjoitti...

täytyykö väittää vastaan? ei, mutta ehkä huomion verran voisi kirjoittaa, vaikka kysymykseksi vain...

jos suuntaa tarkkaavaisuutensa tiettyihin asioihin, yksityiskohtiin, mitä tapahtuu minkäkin ruoan kanssa, saa kuvan niistä erilaisista olotiloista joihin mikäkin ruoka (raaka-aine) johtaa, mutta onko se totuus vai totuuden osa, onko se suhteessa mihin, ja miten?

kasvisruoka tekee kevyemmän olon, samoin kuin sokerittomuus tekee tarkkaavaisemmin tms. mutta niiden reaktioiden kanssa jotka seuraavat mistäkin valinnasta ja valitsematta jättämisestä, minkäkin ainesosan syömisestä, tulee helposti osa itseään toteuttavaa ennustusta, joka on kiinni lähtökohdissaan,oletuksissaan, joihin ihminen menee mukaan. perustelu löytyy omasta kokemuksesta; esim. sokerista tulee pöhnäinen olo, tietoisuus herpaantuu ja turtuu, lihasta tulee jotain vastaavaa (tai verrattavaa jollain tapaa, meditaatioon liittyen tms).

näillä kokemuksilla on vankka pohja todellisuudessa, jos ajatellaan välittömiä vaikutuksia, olotiloja, ja toisella tasolla tietysti myös välillisemmin - eli kunnon kohoamisena tai huononemisena, terveydentilan muutoksilla ym, tai, kykenevyydellä syvempään ajatteluun.......mutta, sen enempää välillistä kuin välitöntäkään vaikutusta ei voida "loppuun" asti tai täysin todistaa -- jos, otetaan huomioon se kuuluisa kohtuuden sääntö.

tämä pätee aika moneen ruokaan, asiaan.....

itselleni liha ei edusta sitä mitä kuvailit, vaikka tunnistan sen eron (joka ei tosin aina synny) joka sillä on kasvisruoan kanssa; keveyteen liittyen lähinnä. lihan laatu teollisen tuotannon lisäännyttyä sen sijaan on asia, jolle täytyisi saada parannus. ennen vanhaan, ongelma oli olematon, lihalla oli parempi sielu. (vrt. Karhu on XXXXXX).

itselleni alkoholi ei merkitse enää mitään, kuten eivät huumeetkaan (ole koskaan merkinneetkään). silti uskon, että jälkimmäisillä päästään tiloihin, jotka oikeilla tekniikoilla avustettuina voivat oilla hyvinkin nopeita ja hyvinkin tehokkaita (vrt shamaanit siperiassa ja perussa - ja kaikki siltä väliltä!). itse seuraan Steinerin viitoittamaa tietä siinä: ABC on opittava ilman tajuntaa laajentavia aineita, se on hitaampi ja vaivalloisempi mutta myös varmempi tie. ja nykykulttuurin / maailman sekaannuksessa se voi olla hyvin oleellinen asia, mutta annetaas olla.

alkoholi täyttää tyhjän tilan sielussa, se voi olla hieno juttu, mutta siihen ei kyllä liity mitään ylevöittävää millään tavalla (juopunutta sufi-romantiikkaa lukuunottamatta....)))))....mutta voihan se heittää ihmisen tilaan jossa.....no...

eikun, hyvä teksti, ja hyvä pitää mielessä nuo asiat. mutta asetan kysymyksen lihaan liittyen: onko se ehdoton kasvissyönti kuitenkin itämainen perinne, joka toimii omassa piirissään (joogaan ja meditaatioon liittyen), mutta onko sillä yleismaailmallista pohjaa?

todistettu sitä ei ole, eikä se päde kaikissa mystisissäkään perinteissä, kait?

huomaa, että olen suomalais-uskovainen.

M:R kirjoitti...

Hyviä kommentteja.

Vaikka ruokavalioon liittyy tiettyjä nyrkkisääntöjä, joita tässä kukin on osaltaan luetellut, on kuitenkin tärkeää huomioida se, että jokaisen ihmisen keho asettaa hieman erilaiset vaatimukset sille, minkälaisia aineita ja missä suhteita siihen on tarpeen syöttää.

Esimerkiksi ayurvedaan kuuluu henkilökohtainen ruokavalio, joka perustuu ihmisen henkisille ja fyysisille ominaisuuksille ja tarpeille ja kahden ihmisen ruokavaliot voivat vaihdella radikaalistikin.

Mitä tulee lihaan, en osaa sanoa lihan henkisistä/mentaalisista vaikutuksista mitään muuta kuin sen, että itselläni terveempi ruumis on tervehdyttänyt myös mieltä ja yleisen piristymisen kautta avannut henkisempiä näkökulmia. Kuitenkin oma kasvissyöntini perustuu ja sai alkunsa lähes pelkästään terveydellisistä ja eettisistä näkökulmista. En kuitenkaan osaa tältä seisomalta, jälkikäteen katsottuna tehdä selvää eroa näiden osa-alueiden välille. Mutta en tahdo suoralta kädeltä tuomita kaikkea lihansyöntiä kaikissa paikoissa ja kaikkina aikoina. Sille voi olla sijansa tietyssä yhteydessä.


Terveydellisesti, ravitsemuksellisesti ajatellen liha on kuitenkin paljon mainettaan huonompaa ruokaa. Lihan sisältämät proteiinit ja rasvat ovat heikkolaatuisia ja liiallisissa määrin haitallisia. Liha ei ole myöskään erityisen hyvä raudan lähde esim. linsseihin verrattuna.

Mitä tulee päihteisiin, olen sitä mieltä, että ne voivat joillekin ihmisille, oikeassa kontekstissa, oikealla tavalla käytettyinä edistää henkistä/mentaalista elämää ja hyvinvointia. Minulla henkilökohtaisesti on tämänsuuntaisia kokemuksia omasta ja muiden elämästä. Shamanistinen traditio on tietysti selvä esimerkki tästä myös. Henkilökohtaisesti pyrin kuitenkin sellaisiin päämääriin, jotka ovat täysin vastakohtaisia kaikenlaiselle päihtymiselle mistä tahansa. Niinpä pyrin nykyisin välttämään sekavuutta aiheuttavia kemikaaleja.

Useimmiten päihteet myös toimivat valitettavasti täysin päinvastaisessa tarkoituksessa kuin edellä mainitsin. Esim. alkoholi ei mielestäni "täytä tyhjää tilaa" vaan turruttaa mielen niin, ettei ihminen tiedosta tilaansa / välitä siitä. Alkoholi ainoastaan turruttaa, tylpistää aistit ja tylsistyttää mielen. Toisinaan lievä turrutus, perusteellinen rentoutuminen voi olla hyväksikin, mutta humala on yksinomaan tuhoisa tila. Rentoutumiseen on huomattavasti tehokkaampia ja terveellisempiä keinoja, jotka tosin vaativat opettelua.

Mutta alkoholin ja suomalaisuuden suhde on kiinnostava. Missä määrin voi ammentaa energiaa suomalaisuudesta, juurista ja sen sellaisesta ilman alkoholin mukanaoloa? Tähän liittyy myös se, että ruoan suhteen tehtävät radikaalit valinnat ovat myös kannanottoja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Juuri siksi esim. kasvissyönti aiheuttaa aika voimakkaita vastareaktioita. (Uutislehti 100:n tekstiviestipalstalla joku esim. sanoi VEGETARISTIEN häiriköivän rautatieasemalla?!).

Santeri Nemo kirjoitti...

Periaatteessa näkisin olennaisena huomioida, kukin tietenkin omalla kohdallaan, miten a) tietty ruoka, b) tietty ruoka yhdistettynä tiettyyn vuodenaikaan ja c) tietty ruoka yhdistettynä tiettyyn vuodenaikaan yhdistyessään kulloiseenkin subjektiin korreloivat syvemmän elämänkierron kanssa. Syvemmällä tasolla näkisin siis, että itselleen sopivan ruokavalion etsimällä ihminen kytkeytyy paremmin osaksi kosmisia energiavirtoja. Väärä ruokavalio tässä mielessä aiheuttaa vieraantumista todellisuudesta, paskoja fiiliksiä, ahdistusta, levottomuutta, ja vastahankaisuutta suhteessa elämään, elämänvastaisuutta vastakohtana elämänmyönteisyydelle. Se ei tietenkään tarkoita, että tietyllä ruoalla on seurauksensa viikkokausiksi, mutta väittäisin, että niin kauan kuin väärä ruokavalio raskauttaa väärällä energialla jäseniä ja mätänee sisuksissa, niin kauan myös pahoinvointi pysyy. Ulostamiseen liittyvä helpotus on osin tähän liittyvää: muisto huonosta energiasta siirtyy pois kehosta. Mitä paremmin ihminen syö, sitä tuskattomampaa ulostaminen voi olla. Kovaa puhetta, eikö?

Kasvissyönti itämaisena perinteenä, niin, eittämättä se useimmiten tullaan liittäneeksi itään. Omalla kohdallani mainitsemasi "itse metsästetyllä lihalla on parempi sielu" on piilotajuisena muistona hyvä ja aiheellinen, ja kohdallani siinä mielessä paikkaansapitävä, että teolliset lihavalmisteet eivät lopultakaan aiheuttaneet minussa aikanani yhtä suuria väristyksiä kuin erittäin harvoin saadut "laatulihat" (lue: tuttavien metsästämät). Tätä nykyä en myöskään halua tukea sitä teollisuudenalaa, joka tekee eläimien elämästä elämättömän arvoista. Tämän ja monenlaisen "hyvän olon" takia kasvissyönti on minulle melko luonnollinen tilanne, vaikka myönnänkin että syön edelleen kalaa silloin tällöin (lähinnä jonkun muun laittamana). Kalan välittömät haittavaikutukset koen kuitenkin verrattain pienempinä kuin muun lihan.

Ruokaan ja alkoholiin liittyvät valinnat aiheuttavat paljon päänvaivaa Suomessa, totta. Minusta on erittäin hämmentävää edelleen, miten se voi olla yhteishyvästä pois, jos henkilö A luopuu lihasta tai alkoholista. Henkilö A näyttäytyy eittämättä hyvin itsekeskeisenä (totisesti!), jonakuna joka kuvittelee olevansa parempi kuin muut, nipottajana, tosikkona jne. Miten toiminta, joka henkilö A:n mielestä parantaa hänen suorituskykyään suhteessa muihin, edistää yhteishyvää, voi olla haitaksi?

Markku Lahtelan Sirkus kirjoitti...

Minulla tuli vähän samanlaisia kommentteja mieleen kuin Antilla; en koe että lihansyönnistä tulisi minulla mitenkään paha olo: lähinnä ruuan jälkeen on maha täynnä tai ei, sen enempää en asiaa ajattele, ja luulen, että jos alkaisin ajatella, voisin tuntea toisin. Uskon kuitenkin, että Antin maininta itseään toteuttavasta ennustuksesta pitää jossakin määrin paikkansa: jos muuttuu neuroottiseksi jotakin asiaa kohtaan, alkaa varmasti myös luoda tiloja, joita ei muuten välttämättä olisi edes olemassa. Jotain kertoo mielestäni se, että aika usein pitkään elävät ihmiset kertovat terveytensä salaisuuden olevan rasvainen ruoka tai tupakan poltto tms. - kyse on siis ehkä (todennäköisesti vain jossain määrin) siitä, kuinka paljon stressiä tavoistaan itselleen luo. Oli miten oli, ruoka on minulle ainakin tällä hetkellä melko yhdentekevä asia, eli syyllistyn siihen, mitä Vesa merkintänsä alussa kuvailikin. Mitään syytä ylpeyteen tai arroganssiin minulla ei kuitenkaan tottumusteni kanssa ole, tunnen hieman kateutta ihmisiä kohtaan, jotka jaksavat kiinnittää enemmän huomiota ruokaan, henkilökohtaisesti en vain tunne omaavani energiaa muuttaa niin paljon tapojani, että alkaisin elää kokonaan toisella tavalla. Kuten sanottu, ruualla on minulle melko yhdentekevä merkitys - useimmiten ruuanlaittaminen on vain jotain pakollista, joka pitää hoitaa alta pois, jotta voisi tehdä muita asioita. Olen kuitenkin alkanut kyllästyä melko yksitotiseen ruokavaliooni, joku voisi vaikka esitellä minut jollekin tytölle, joka innostaisi laittamaan ruokaa muutenkin kuin mekaanisesti ja pakosta.

Antti Filppu kirjoitti...

tuo perustelu päätyy kehäpäätelmiin. ei ole olemassa mitään ehdotonta todistetta sille, että liha on mainettaan huonompaa. väitän, että nykyaikana se on jo lähes päinvastoin. ainakin näissä meidän tuttavapiireissä, voi hyvällä omallatunnolla sanoa että liha on varmasti mainettaan parempaa. koska te ette kumpikaan näe mitään hyvää lihassa, selvästikäään (kiertoilmauksistanne huolimatta). tehän teitte juuri uudelleen selväksi aiemman ehdottoman näkemyksenne asiasta, johon vastaan samalla mitalla. ei, ei sitä voida todistaa. ja kyllä, se näkökulma on peräisin idästä ja on itse asiassa myös new agea parhaimmillaan.

sori, mutta ei niitä asioita oikeasti voi perustella muuten kuin musta tuntuu -pohjalta. siis loppuun saakka.

M:R kirjoitti...

Kommenttini lihan terveellisyydestä perustuvat siihen, mitä eri aineiden ravitsemuksesta olen noin ylipäätään lukenut. Lihaahan kehutaan hyvänä, ja jopa välttämättömänä proteiinien, raudan, vitamiinien jne. lähteenä. Niitä ei ole kuitenkaan mitenkään erityisen paljon suhteessa palkokasveihin ja papuihin. Sen lisäksi lihan rasva on tyydyttynyttä, siis epäterveellisempää kuin kasveista saatava rasva.

Minulle on aivan samantekevää, mistä kasvissyönti on peräisin. Se on ollut olemassa muuallakin kuin intiassa tuhansia vuosia. Sekä kreikassa että juutalaisten keskuudessa oli kasvissyöjiä, vaikka kasvissyönnin historialla ei olekaan mitään tekemistä sen kanssa, että katson sen olevan tässä historiallisessa vaiheessa varsin hyvä valinta.

M:R kirjoitti...

Tuolta noin kasvissyönnin historiaa:

http://www.vegaaniliitto.fi/vegaia/1994/talvi/vegaia494historia.html

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy yhtyä mr:in mielipiteeseen siitä, että kasvissyönnin kyseenalaistaminen sen historiallisuuden tai maantieteellisyyden kautta on melko epäpätevä argumentti: ovathan ajattelu, tavat ja tottumukset muuttuneet historian aikana aika radikaalisti eikä aina huonoon suuntaan, ja vaikutteita on otettu eri maista yhtenään. Jos asia on tarpeeksi perusteltu, en näe mitään syytä sille, etteikö muutosta voisi tapahtua - menneiden haikailu on aina osoittautunut pitkällä tähtäimellä konservatiivisten tahojen puuhaksi. En nyt sano, että antaa kaiken vain tapahtua ja mikä vain käy, mutta kasvissyönnin yleistyminen tässä maailman vaiheessa on mielestäni hyvä asia. Mikään suomalaisuuden tai minkään muunkaan jatkuva ihanne ei muuta sitä tosiseikkaa, että tehotuotanto on melko iljettävä ja elämää vastaan suuntautuva asia. Syy, miksi en ainakaan vielä ole osannut alkaa kasvissyöjäksi on lähinnä niinkin banaali seikka kuin se, että en pidä monestakaan kasvisruuasta, ts. olen nirso. Asteittaista siirtymistä voisi jossain vaiheessa kokeilla (Pakilassa kokeilu taisi kestää kaksi päivää).

M:R kirjoitti...

Nämä (tämä ruoka & tuo alkoholi) ovat vaikeita aiheita keskustella näin julkisesti, koska kyse on lopulta jokaisen omasta asiasta. Juuri henkilökohtaisuus paitsi synnyttää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan ja tekee argumentoinnin aika mutkikkaaksi.

Minulla ei ole mitään intressiä käännyttää ketään mihinkään ruokavalioon, mutta minulla on omaan valintaani rationaaliset perusteet, joita pidän myös siinä määrin yleispätevinä, että ne VOIVAT päteä muutenkin kuin omalla kohdallani.

Haluaisin nostaa tässä keskustelussa siis esiin saman kuin alkoholikeskustelussa: Miten lihansyöntiä tai muita tässä yhteydessä kritisoituja ruokavalioratkaisuja voisi perustella?

Olet Mikko oikeassa viitatessasi siihen, että liika stressaaminen tämänkaltaisista valinnoista ei ole hyväksi. Itsellänikin nämä jutut ovat luontevan ja hitaan kehityksen tulosta. Tiedostan esim. sen, että on aika köyhää olla eettisesti kasvissyöjä, jos ei mene fennovegaaniksi asti, mikä taas vaatisi sen luokan panostusta, että menisi koko elämä ruoan ajatteluksi.

Kuitenkin näiden asioiden julkituominen ja keskusteleminen voi mielestäni olla hyödyllistä, että saadaan näkökulmia, perusteluja jne. matskua esille.

Antti Filppu kirjoitti...

no niin, eilen kirjoittamastani pitkästä viestistä ei jäänyt jäljelle muuta kuin tyhjät "raamit". ei jaksa enää kirjoittaa uudelleen niitä.

kasviruoka on hyvä juttu, ja sille pitäisi pohjata suuri osa ruokavaliosta. mutta normatiivisia väitteitä ei voida todistaa oikeiksi, se oli jutun juuri ja pointti - voisi viitata esim antropologiseen korpukseen, joka todistaa aika vahvasti lihansyönnin puolesta lähes universaalina ja melkein "välttämättömänä" asiana ihmiselle....myös uskonnollisiin riitteihin ym liittyen.

pythagoras, bailey ja muut on kyllä olleet kasvissyöjiä, mikä on mielenkiintoista, ja puoltaa noita teitin mielipiteitä vahvasti.

eikä kyse ole metsästämisestä itse, vaan siitä että se heideggerin painajainen on käynyt toteen, teollinen tekhne on tuhonnut paljon siitä mikä lihassakin on arvokasta. kun eläin syö ihmisten pöydän tähteet ja elää ihmisten keskellä, se on kovin erilaista touhua kuin tuo eläinarvoa pahasti loukkaava lihatuotanto.....eikä tässä ole kuin vajaa sata vuotta aikaväliä. meidän mummu vielä söi sellaista lihaa joka oli oman perheen kasvattamaa. maistui kuulemma paremmalta kuin nämä nykyiset....
sitä se sielu.