"Kätketyn
itseni julkinen ojanposki: avoin, sulkeutunut, kotona, vastarinnassa,
valossa, yössä, kirjojen parissa ja medialta karussa – kaikkia
näitä, yhtä aikaa ja ilman, jokaisen aseman ollessa kulloinen,
satunnainen, vajaa."
Santeri
Nemo on naamio siinä missä persoona on aina jonkin syvemmän ja
todellisemman naamio. Ja sekin on vain yksi lukuisista. Kaikki
häilyviä, kaikki ohikiitäviä. Koiranmutkia -blogissa
häilähtelevän takakireän saarnaajan olemus on kumara ja jollain
tapaa murheellinen; teksti jota hänen suustaan tulee on murheellista
samalla tavalla kuin jokaisen, joka aikaansa – tähän langenneen
maailman ja poissaolon pimeyteen – heitettynä lausuu
olemassaololleen rajoja, piirtää niitä, loputtomasti, hakien
milloin voimaa väestä ja yhteisöstä, milloin luonnosta, milloin
syvältä olemassaolon kokemuksestaan.
Sarvikalvo asettuu sisaruussuhteeseen
Koiranmutkia-blogin kanssa, mutta siinä missä Koiranmutkien Nemo on toisinaan äkeä ja läyryävä kauttarantainsaarnaaja, Sarvikalvossa näyttäytyvä Nemo on
keskittyneempi, vaitonaisempi ja harras. Sisarukset erottaa toisistaan myös muoto: Koiranmutkia painottuu esseistiikkaan, Sarvikalvo kuviin, aforismeihin ja rukouksiin.
Syy,
miksi Santeri Nemo on naamio, eikä naamion kantaja esiinny tämän
blogin kirjoitusharjoitusten yhteydessä reilusti ja näkyvästi
omalla nimellään, ei ole johtunut niinkään tarpeesta piilotella
tai halusta huudella peitenimien takaa – jonkinlainen pahe kun
sekin kaiketi tätä nykyä on – vaan ennemminkin välttämättömäksi
koetusta tarpeesta korostaa sanottua, ei sanojaa. Mainittakoon
kuitenkin, että asiasta tehden ajajat – nimellä kutsuminen on
aina ajamista, jahtia – löytänevät toisia nimiä, toisia Nemon
ilmenemisiä ja ilmaantumisia Muuta-osiosta. Toisilla nimillä
toimiessaan ei-mikään on tietysti aina jo eri.
santerinemo
[at] gmail.com
