tag:blogger.com,1999:blog-300926742024-03-13T22:37:45.456+02:00KOIRANMUTKIASanteri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.comBlogger310125tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-20060705222430608712014-02-28T12:46:00.000+02:002014-02-28T12:46:08.357+02:00Loppu/muuttoRunsaan seitsemän ja puolen vuoden bloggaamisen jälkeen olen päättänyt arkistoida Koiranmutkia-blogin. Tämä jää tähän. Alusta on palvellut hyvin, Nemo on voinut hyvin, mutta muoto on alkanut kuristaa, ja uuttakin on sanoihin ja ajatuksiin aina välilä hamuttava.<br />
<br />
Itse pyrintö voi olla turha, mutta jatkan kirjoittamista <a href="http://ojanposki.wordpress.com/">Ojanposki-blogissa</a>. Kiitos menneet ja tulevat!Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-13078215075931867222014-02-26T16:44:00.000+02:002014-02-27T09:15:52.362+02:00Salikissat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://cmster.com/media/5u485B9dcQ5X6g1QlDa3h30775iYq71S6162833xv5k69zKT8Gt22W31El8s0I45.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://cmster.com/media/5u485B9dcQ5X6g1QlDa3h30775iYq71S6162833xv5k69zKT8Gt22W31El8s0I45.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">En
heruttamisesta niin tiedä. Sen tiedän, että moni nuori nainen on
vaihtanut laihduttamisen treenaamiseen. Allien häviäminen ja
lihasten esiin nouseminen löysän vatsan seasta on varmasti
palkitsevaa – niin palkitsevaa, että sellaisen muodonmuutoksen
ympärille kelpaa koostaa elämäntapablogeja. Sitä nimittäin
treenaaminen tänään on, siinä missä toki moni muukin toimiminen
ja oleminen. Osa tekemistä on tekemisen taltioiminen. Kuva todentaa
liikkeen; näin tapahtui, näkemäsi on totta. Ajatus on
hullaannuttava siitäkin huolimatta, että jokainen netinkäyttäjä
pitää kuvamanipulaatioita arkipäiväisinä. Tunnemme esimerkiksi
naistenlehtien kansikäytännöt: kauniistakin kasvoista
<i>photoshopataan</i> uurteet ja luonnollisesta viestivät sävyt.
Mutta elämäntapablogeissa ja Instagramissa kuva kuitenkin on niin
totta kuin salilla hikoileva ruumis voi olla. Ilman timmiä
poseerausta pukuhuoneen peilin edessä kännykkäkameralle tätä –
mitään! – ei tapahtunut.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ja
kuitenkin koko asetelma vaikuttaa monella tapaa keinotekoiselta.
Miksi vasta taltioiminen terästäisi treenaamisesta saatavan hyvän
olon? Koska kuva esittää diagnoosin eikä diagnoosia ymmärrä
ilman todennusta ja tukea. Kuva pyykkilautavatsasta palvelee siis
samaa tarkoitusta kuin internetin datavirta sairaan tai muutoin
huolestuneen kohdalla: kuvista ja kuvauksista etsitään tukea omille
tunnoille. Oletetaan nyt, että kun on ihottumaa nivusissa ja kuvaus
nivussilsasta vastaa kokemusta ihottumasta, oletettavasti kuvaus ja
kokemus käyvät yksiin, nivussilsa leviää reisille. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tämäkin
itsessään on täysin luonnollista: vertaisryhmiä on löytynyt ja
löytää verkosta vuosikausia, niin kuin kuvauksia jokaiseen
vaivaankin. Se on luonnollista, sillä ilman vertaisryhmiä
treenaamista ei välttämättä niin jaksaisi. Ajattelen kuntosalilla
vuodesta toiseen käyvää isääni; hän ei niin Instagrameista
ymmärrä, mutta onpahan vain saanut salilta monta kasvotuttavaa. Osa
liikkumisen iloa on ystävät ja kasvotutut, joita ei muissa
yhteyksissä tapaisi. Itse en niin saleista tiedä – olen viimeksi
käynyt kuntosalilla 90-luvulla – mutta oletan kuitenkin, että
kasvotuttuja sieltä tänäänkin saa. Suoranaisia kehuja sen sijaan
saa harvemmin, suomalaiset kun ovat niin tuppisuisia kasvotusten,
kehuvatkin mieluummin kuvia kuin toisiaan. Ja silti juuri kehuja ja
tsemppaamista moni treenaava ihminen näyttää kaipaavan. Siksi
blogit ja kuvavirrat ovat otollinen foorumi myös tämänlaiselle
kaipaukselle. HeiaHeian kaltaiset sosiaaliset palvelut niin ikään:
niissä kuntoliikkujakin voi merkitä suorituksiaan ylös ja jakaa
niitä ystäviensä kanssa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">En
silti suoraan väitä, että treenaamisen ja rahkan ympärillä
pyörivät elämäntapablogit (ja ylipäänsä koko liikkumisen
virtuaalisen jakamisen kulttuuri) olisivat sairauden kuvia. Sen
sanon, että treenaamisen taltioimisessa on kuitenkin selvästi
nähtävissä puolia, joissa puhtaan tekemisen alta kuultaa
kuntosaliliikunnan tiedostamaton. Hikoileva ihminen anelee, pyytää
ja haluaa, mutta mitä – mitä kaikkea! –, se vaatii lähempää
tarkastelua.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Hanna
Hyvärinen kirjoitti aiheen tiimoilta <a href="http://www.image.fi/artikkelit/salil-eka-salil-vika">artikkelin</a> mennävuoden
Imageen. Ensimmäinen huomionarvoinen seikka koskee mainintaa Jutta
Gustafsbergin tv-sarjasta <i>Jutta ja superdieetit</i>. Hyvärinen
kirjoittaa ohjelmissa pyrittävän ”tekemään sohvaperunoista
aktiivikuntoilijoita. Tavoitteina on tietenkin kiinteä ja lihaksikas
vartalo sekä 'kokonaisvaltainen terveys ja hyvinvointi'.”
Sellaisenaan kuvaus todentaa hyvin sen, mistä monien kohdalla
lihastreenibisneksessä vaikuttaisi olevan kysymys: ei ainoastaan
timmistä kropasta, vaan laajemmasta, omaa elämää koskevasta
hyvästä olosta. Lihastreenibisneksessä otetaan aivan oikein
ihminen kokonaisuudessaan muokattavaksi. Toki voi hyvällä syyllä
kysyä, miten syvälle ihmiseen tällainen holismi sitten pääsee –
vai onko syvälle meneminen sen tarkoitus ensinkään? Ennemminkin
näyttää siltä, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin sinänsä
aiheellinen korostaminen merkitsee kuitenkin pääasiassa vain pinnan
eri segmenttien kartoittamista, aivan kuin asia koettaisiin kuin
ruokaympyrä: jokainen osa-alue on otettava huomioon, kutakin
sopivassa suhteessa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
tärkeä siis huomata, ettei yksin lihaskunnon treenaaminen riitä
parantamaan kehon ”kokonaisvaltaista” hyvinvointia – etenkin
jos vuorokausirytmi, uni, ruokavalio, työ ja vastaavat seikat ovat
retuperällä. Mutta pelkkä yhteyksien luominen itsessään ei
myöskään riitä. Tämän pidemmälle lihastreenibisneksen tosin ei
välttämättä kuulukaan mennä; laajemmat elämäntapaongelmat ja
korjausliikkeet jäävät asiakkaan hoidettavaksi. Lihastreenibisnes
ei ole psykoterapiaa eikä liioin uskonnollinen ilmiö. Se hokee
keholähtöistä hyvinvointia, mutta varma en saata olla, miten
pitkälle tällä polulla se lopulta pääsee, muista olemisen
tasoista nyt puhumattakaan – mitä muuta keholähtöinen
hyvinvointi voi tarjota tunteille, älylle, sielulliselle elämälle
kuin tyhjiä hokemia ja geneerisen euforista ”hyvää oloa”?
Tästä sitä ei kuitenkaan välttämättä käy syyttäminen, eihän
sekään nyt, kuten todettua, kaikkeen pysty. Hyvä on kuitenkin
muistaa, että ”kokonaisvaltainen terveys ja hyvinvointi” saa
myös lihastreenibisneksessä keskenään eriäviä
merkityssisältöjä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toiseksi
Hyvärinen kertoo amerikkalaisesta Sophiesta, joka kertoo tajunneensa
voimaharjoittelun ja fitnessin löydettyään, ”kuinka heikko ja
avuton hän on aiemmin ollut”. Sophie katsoo, että monen nuoren
naisen kohdalla ”sellaiset asiat kuin työllistyminen, johtavaan
asemaan pääseminen ja sosiaalinen hyväksyntä ovat huomattavasti
helpompia saavuttaa, jos onnistuu näyttämään hyvältä”.
Hyvältä näyttäminen ei siis tarkoita enää vain laihaa; nyt
sellaisesta käy ”voima, pystyvyys ja hyväkuntoisuus”. Jokainen
kulttuurin suhteen valveutunut tiedostaa tietysti ja jopa jakaa saman
yleisen käsityksen Sophien kanssa: naisena ei yksinkertaisesti
pärjää ellei ole joko kaunis objekti tai potentti ja pystyvä
subjekti. Välimalleja ei ole. Sanomattakin on selvää, että sama
yleinen käsitys nojaa voimakkaisiin perstuntumaisiin stereotypioihin
katseen kohteena olevista naisista, miehisestä työkulttuurista
jossa nainen ei omilla taidoillaan tai sisäisillä avuillaan pärjää,
sekä miehistä jotka lähes automaattisesti ovat pystyviä,
voimakkaita ja menestyviä. En halua tällä kohtaa mitata
stereotypian todenperäisyyttä, totean kuitenkin kulttuurin
itsessään muuttaneen niissä määrin muotoaan ja halutuotantoaan,
ettei potentti ja pystyvä subjekti sulje enää kaunista objektia
millään muotoa pois. Sen sijaan nämä avut liukenevat toisiinsa:
treenaava nainen tulee katseen kohteeksi. Tämän bloginpitäjät
tietysti tiedostavat itsekin: he haluavat näyttää hyvältä
eivätkä epäröi tuoda sitä julki. Herutuskuvien ohella mainitut
foorumit täyttyvätkin iskulauseista ja tsemppausviesteistä, joissa
nimenomaan voima on kaunista. Hyvärinenkin nimeää erään
osuvimmista: ”Skinny girls look good in clothes, fit girls look
good naked”. Lauseeseen eläytyen voi tietysti miettiä, kummasta
on kanssaihmisille enemmän iloa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Huoneentaulu
kannattaa pitää mielessä paitsi kuntosalilla myös kulttuurin
kuvien äärellä. Jokunen viikko sitten Rumba tiedotti ”syystäkin
unohdetun räppärin seksistisestä paluuvideosta”. Suomalainen
some-kansa otti ja meni puihin. Skandaalin <a href="http://www.youtube.com/watch?v=C3UUpta18w4">”Salikissa”</a> on kyllä
näkemisen arvoinen musiikkivideo, muttei niinkään siitä syystä,
että siinä toden totta ”kuvataan perseitä”. ”Salikissa” on
lajissaan merkillinen siksi, että se todella iskee ajan hermoon –
jopa paremmin kuin moni edeltäjänsä. Jotkut videon nähneet
totesivat kuitenkin videon vitsiksi, tuhahtivat ja palasivat
hipelöimään Mustan barbaarin hittiä ”Salil eka salil vika”
(Hyvärisen Image-artikkeli kantaa muuten samaa nimeä). </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
Mustalla barbaarilla ja Skandaalilla ei ole varsinaisesti muuta
yhteistä kuin miljöö ja pieni osa sanomasta. Ensimmäinen on
iloitseva, liikunnasta nauttivan maahanmuuttajan bodausanthem, jossa
kyllä sivutaan laajempia, yhteiskunnallisia aiheita, mutta ennen
muuta ”Salil eka salil vika” on hyvän mielen räpralli.
”Salikissa” sen sijaan on synkkä, tahmea ja, niin, seksistinen –
teemojensa puolesta enemmän sukua Teflon Brothersin ”Hikoilen ku
raiskaajalle” kuin varsinaista kuntoilua ylistäville lauluille.
Seksistinen se ei niinkään ole perseiden tai Skandaalin itsensä
vuoksi, vaan yleisemmän kulttuurisen katseen, joka, kyllä, verifioi
sitä, millaiseksi kulttuurinen kuva haluttavasta naisesta on
muuttumassa. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tämä
merkitsee, että <i>teoriassa</i> videossa voitaisiin hyvinkin kuvata
pääasiassa aivan muita asioita kunhan täkyjä olisi riittämiin,
sillä vasta varsinainen teoksen asettama interaktiivisuus paljastaa
katseen. Perse sinällään on pelkkä koriste. Juuri tästä syystä
”Salikissa” käy ajan hermoon: se havainnollistaa tilanteen,
johon treenaamisen taltioiminen ehdollistaa katsojat, jotka
oletusarvoisesti ovat tietysti miehiä. Videota voi sanoa tylsäksi
tai lamaannuttavaksi, mutta merkityksetön se ei (valitettavasti)
ole. ”Salikissa” itsessään tuo esiin halun, jota opetellaan ja
uusinnetaan, läkähtymiseen asti: mallit ja pornotähdet voidaan
vähin eri korvata näillä, pystyvillä ja potenteilla hahmoilla,
jotka näyttävät hyvältä ilman vaatteita. Siinä mielessä on
selvää, että jos videossa kuvataan salilla treenaavia naisia,
kulttuurinen katse – sama joka saa laatimaan huoneentauluja –
haluaa itse asiassa riisua treenaavat naiset vaatteistaan, onhan
alkuperäisen väitteen liepeessä loppuviimein ajatus siitä, että
vasta vaatteitta nämä naiset näyttävät hyvältä, mutta
vaatteissa vain kuin keneltä tahansa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Hyvärinen
on haastatellut artikkeliinsa myös Taina Kinnusta, jonka
vuosituhannen vaihteessa ilmestynyt väitöskirja käsitteli
ruumiillisuutta ja bodareita. ”Kinnusen mukaan <span style="font-family: Georgia, serif;">[nuorten
naisten voimaharjoittelukotkotuksessa]</span> kyse on – jälleen
kerran – amerikkalaisperäisestä, Kaliforniassa syntyneestä
muodista. Se on osa laajempaa terveyden ja liikunnallisuuden trendiä,
joka puolestaan on syntynyt vastareaktiona pitkälle edenneelle
teknologisoitumiselle ja sen mukanaan tuomalle istuvalle
elämäntyylille.” </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tässä
Kinnunen varmasti on oikeassa, mutta kaikkia sävyjä vastaus ei
tavoita. On tiettyyn rajaan asti mielekästä puhua uudesta tavasta
kuluttaa, jossa ”terveydestä ja hyvinvoinnista on tehty se tavoite
ja tarve, jonka saavuttamiseksi täytyy kuluttaa erilaisia palveluja
ja tuotteita, kuten kuntosalijäsenyyksiä, lisäravinteita,
treenivaatteita ja personal trainereita”, mutta muuta mieltä
kuntosaliharjoitteluun kulutuskritiikillä on vaikea saada. Ennen
kaikkeahan ihmiset eivät ole niin tyhmiä kuin kulutuslähtöinen
näkökulma antaa useimmiten olettaa. Välineiden hankkiminen ja
palveluiden ostaminen ovat lähtötaso, mutta niitä tarkastelemalla
ei tavoiteta sitä iloa, tuskaa, kokonaista kokemusten ja tuntojen
kirjoa, joka treenaamiseen sisältyy ja jota pyritään myös
taltioinneilla välittämään.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kuten
Kinnunen Hyvärisen artikkelissa tekee, treenaamisen kulttuuri on
kyllä kytkettävissä ”ulkonäköihanteiden historialliseen
jatkumoon” ja sellaisenaan siinä on myös hyviä puolia.
Liikkuminen, mielekäs ruokavalio, säännöllisyys ja rytmien
tunnistaminen ovat hyvinvoinnin kannalta ehdottoman tärkeitä
asioita – ja varmasti parempia asioita kuin laihduttaminen, painon
tarkkailu ja itsensä syyllistäminen, jos ei laihdu. Mutta
neurooseja tästä jatkumosta on yhtä lailla hankala poistaa. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">You
want a hot body? You want a Bugatti? You want a Maserati? You better
work bitch”, aloittaa Britney Spears kappaleensa ”<a href="http://www.youtube.com/watch?v=pt8VYOfr8To">Work Bitch”</a>.
<span style="font-family: Georgia, serif;">Se</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> ei
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tietenkään</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ole </span><span style="font-family: Georgia, serif;">lauluna </span><span style="font-family: Georgia, serif;">lajissaan
ainoa kovan työn kuvaus, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jollaisia
viime vuosina on levylautasilta soitettu, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vaan
esimerkiksi Iggy Azalean ”Work”, Ciaran ”Work” </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Missy Eliottin ”Work it”
lukemattomien muiden ohella tihentävät samaa kokemusta. On kyllä
huomioitava niin laulujen ilmeisimmät ympäristöt – klubit ja
kuntosalit – kuin sivumerkityksetkin – parittelu – mutta edes
nämä eivät tunnu tyhjentävän laulujen piiskaavia work-hokemia
todellisista piilosisällöistään, nimittäin toiston ja
monotonisen työstön olemuksellisista piirteistä laajemmissa,
elämää ja työtä koskevissa ulottuvuuksissa. Työn pakkotahtisuus
ja piiskaavuus, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jo</span><span style="font-family: Georgia, serif;">i</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ta
lauluissa korostetaan rytmiikan, hokemien </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
yleisen kiemurtelun </span><span style="font-family: Georgia, serif;">välityksellä,</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ovat kuitenkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ennen muuta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
haavekuvia: </span><span style="font-family: Georgia, serif;">j</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oustava</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
immateriaalisuutta haltuunottava</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja sen mukaista</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
työ</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tä painottavassa kulttuurissa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">niillä ei </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ole
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">korkeintaan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">fantasmaattisia merkityssisältöjä.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Toisin sanoen aika ajoin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jopa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">mielipuoliselta vaikuttavina
(itse)psyykkauksen merkkeinä kappaleet ovatkin tosiasiassa
hätähuutoja. </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">T</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oisteinen,
yksitoikkoinen työn rutiini </span><span style="font-family: Georgia, serif;">–</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
”work work work work, working on my shit” </span><span style="font-family: Georgia, serif;">–</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">näet </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vertautuu
kyllä lihastreeneihin mutta kielii erityisesti siinä
lihallistuvista muistijäljistä: vanhasta työstä ja sen oletetusta
nautinnollisuudesta, ehkä jopa suoranaisesta kaipuusta ruumiillisen
työn pariin. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Tämän näkemyksen
pohjalta kuntosalit tulevat modernilla aikakaudella todella
mielekkäiksi oikeastaan vasta sen myötä kun työn,
(hyöty)liikkumisen ja ylipäänsä kehollisen olemisen luonteet
alkavat yksiulotteistua. Tällöin kuntosaliharjoittelusta aletaan
etsiä ennen muuta kompensaatiota, takaisinkytkeytymisen
mahdollisuutta. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Silloin myös
”kokonaisvaltainen terveys ja hyvinvointi” tulevat kysymykseen.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Aiemmin tällaista puhetta ei ole
välttämättä edes tarvittu.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Uutta
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">laulujen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
merkityssisällöissä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">puolestaan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">on se, että haaveen suullistaa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ennen kaikkea </span><span style="font-family: Georgia, serif;">nainen,
joka eittämättä vanhan työn aikakaudella o</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
saan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">u</span><span style="font-family: Georgia, serif;">t
osansa ruumiillisesta työstä, mutta joka tästä huolimatta
samastetaan (edelleen) ei-ruumiillisen työntekijäksi ja rajataan
siten tehdasmaisten työympäristöjen ulkopuolella. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Hoivatyökin
on pelkkää myötätuntoista taputtelua eikä aikuisten ukkojen
raijaamista. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Siksi ainoaksi
mielekkääksi ruumiillisen työn muodoksi, jota nainen voi
harjoittaa ja joka näillä ehdoilla pystytään
patriarkaalisvaltaiseen kulttuuriin tuottamaan, on esiintymistaide,
tai oikeammin: prostituutio. Voimakas ruumiillisuus, tanssi,
paljastavat asut ja yleinen kiemurtelu viestivät kaikki samasta.
Toki ne ilmaisevat myös itseään; tanssi on tanssia </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ihan
v</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ai</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n
tanssimisen ihanuuden vuoksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">, ei
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vain</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
esileikki. Ja toki yhtälössä on muutakin pelissä, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">esimerkiksi
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">loputon, pitkästyttävä
madonna/huora -leikittely </span><span style="font-family: Georgia, serif;">yhtäällä
ja</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">naisartistin
urakehitys tuhmasta pikkutytöstä jonkinlaiseksi pornon
jumalattareksi toisaalla, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">M</span><span style="font-family: Georgia, serif;">utta
lopulta nämä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ovat vain pintaa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sillä myös
r</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oolin ironisointi on roolin
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ottamista ensisijaisena. Tämän
takia yleisemmin kiinnostavampaa ovatkin tahattomat piilosisällöt
ja kääntöpuolet, jotka kuitenkin tulevat paljaina, suorina
kysymyksinä esiin lauluissa. Miksi oikeastaan laulaa työstä?
Millaista on tämä työ?</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Palaan
Skandaalin ”Salikissaan”. Olen katsonut videon viime viikkojen
aikana useampaan otteeseen miettien ja miettien, mistä ihmeestä
siinä lopulta voisi olla kysymys. Ilmeinen, käsilläoleva,
lihallinen ei tunnu oikealta, mutta toisaalta olisi moraalitonta
väittää videolla olevan jokin syvällisempi sanoma. Ei
Skandaalikaan teostaan luultavasti mitenkään sen syvällisemmin
ajattele. Se on läppä ja se on tietynlaista geneeristä puhuntaa,
mutta kaikesta huolimatta uskallan väittää, että jotain ajalle
merkityksellistä ”Salikissa” siitä huolimatta kanavoi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kinnusen
lopputulema Hyvärisen Image-artikkelissa vaikuttaa olevan, että
”niin yleviltä kuin terveys- ja liikunnanedistämistavoitteet
kuulostavat, pohjimmiltaan kyseessä on jälleen yksi kulttuurisesti
tuotettu ihanne tai vaatimus, johon liittyy suuren mittakaavan
kaupallisuutta, teollisuutta sekä paljon epäterveitä piirteitä”.
Hyvärisen käyttämä ”jälleen” on tässä merkitsevä ilmaus;
mikään ei siis ole muuttunut, naisiin kohdistuvat ja naisten
itsensäkin uusintamat ulkonäköpaineet eivät ole uusi asia, mutta
mikä olennaisempaa, me kaikki tunnumme olevan vainulla siitä
megaluokan bisneksestä, joka myös ”tervehenkisen” liikunnan
ympärille kietoutuu. Hyvärisen käyttämä ”jälleen” todentaa
siis ilmeisen: viime kädessä, myös liikkuessamme, jopa
juostessamme pakoon, nauttiessamme liikkumisen vapaudesta olemme
kuluttajia, välineurheilijoita kuntosalikortti lompakossa. Puusta ei
ole päästy sen pidemmälle. Artikkeli kanavoi sen, minkä jo
tiesimme.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sen
sijaan jos on kysyminen, mitä uutta ja muuta nuorten naisten
voimaharjoittelu ja siihen sisältyvät herajuomat ja herutukset
tuovat esiin, saattaa olla paikallaan katsoa ”Salikissa” vielä
kerran. Kun Skandaali ruumiillistaa omalla läsnäolollaan ne roolit,
jotka miehelle tässä leikissä lankeavat, nimittäin imbesillin
sivustakuolaajan, hökelön avustajan, laiskan kanssatreenaajan ja
pystyvän panomiehen, naisen rooli – sekä se tuotanto, joka
käynnistyy tämän roolin ja miehen roolien kohdatessa – tuntuu
kaikesta huolimatta häilyväisemmältä. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tytön”
ensinnäkin toivotaan pumppaavan niin kauan, että hän paitsi
oksentaa myös itkee. Nämä ovat kaksi asiaa, joita naiselta ei
tavallisesti odoteta. Toiseksi Skandaali tulee ”jauhamaan”
naispuoliselle treenaajalle, vaikka tällä ”on napit korvilla”.
(Tiedän, tämä on idioottimaista.) Kuvana kuitenkin säe tuo esiin
varsinaisen perusasetelman: nainen on tyyni, viileä, eteerinen
treenaaja, joka ei kuolaajista ja kanssabodaajista niin piittaa. Hän
on keskittynyt sataprosenttisesti tekemiseensä, jota on paitsi itse
treenaus myös asiaankuuluva herutus (ilmeisesti jonkinlainen
yleinen, ähkivä pyllistely). Yhteistä kuvissa on se, että
lähtökohtaisesti treenaavan nuoren naisen oletetaan olevan mykkä,
muodokas ja toisteinen vartalo. Tätä Skandaalin videossa
korostetaan useampaan kertaan väheksymällä muuten tämän
ulkonäköä: ”...ja naamaskin just ja just kasi plus” ei
varsinaisesti mairittele ketään. Merkitsevää onkin vain vartalo,
eikä ole epäselvyyttä, miksi katse niin maanisesti sitä preparoi:
”Salikissa” on ennen kaikkea kolmen minuutin esileikki, jonka
lopussa varsinainen tarkoite ja päämäärä käytännössä
kiihdytetään lävitse: ”ja kun mennään lakanoiden väliin /
niin tissitkin on jees, mut mä tuun pakaroitten väliin”. Tietysti
kiihdytys voi tässä olla myös videon esiinnostamien kuvien
varsinaista ylijäämää: kolmen minuutin ajan oman elämänsä
skandaaleja on leikitetty ja kun näiden olisi vihdoin aika osoittaa
mieskuntonsa, pystyvyys lerpahtaa, jännitys on yksinkertaisesti
liikaa. ”Salikissa” kuitenkin puhuu voimallisesti myös toisen
ilmeisen tarkoitteensa puolesta, nimittäin sen, että kyseessä on
lavastettu yhdyntä. Jälleen herutetaan fantasiaa, että pukeissa
nämä naiset ovat mitä ovat, korkeintaan ”kasi plus”, mutta
vaatteitta aivan muuta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
kuitenkin työlästä myötäillä Kinnusen jalanjäljissä, että
tässä mielessä nuorten naisten voimaharjoittelu olisi ”jälleen”
vain ”yksi kulttuurisesti tuotettu vaatimus tai ihanne”. Toisin
tekisi mieli. Treenaaminen ei ole pelkkä uusi vaatimus tai ihanne
sen vuoksi, että yksistään Skandaalin videota vasten on hyvin
vaikea kuvitella sellaista miehistä, seksinnälkäistä katsetta,
joka eläisi pelkästä hoikasta naisen vartalosta. Sen sijaan videon
pohjalta on erittäin yksinkertaista visualisoida eteensä kiimainen
tahvo, jolle merkitsevää on vain naisen lihaksikas vartalo. Miksei näin olisi: jopa useimmat bloginpitäjät rajaavat kasvot herutustensa ulkopuolelle. On vain vartalo. Toki on
korostettava että yksin länsimaisessa kulttuurihistoriassa rintaa
ja reittä näyttää tämä jokamies kaivanneen jo hyvän tovin ja
kaiken aikaa, mutta tällöinkin, väittäisin, kasvot ja
silmientakainen, nimittäin aivot ja persoonallisuus, ovat
muodostaneet ainakin yhden osatekijän varsinaisessa yhtälössä.
Voi tietysti olla, että tämä on vain omaa idealistista
löpertelyäni. Jollei, jotain sellaista, joka on etenkin
musiikkivideoiden lähihistoriassa tehnyt jo pitkään tulemistaan,
alkaa vihdoin olla käsillä: esiinsoitto parittelulle, jossa mies
kuvineen läkähtyy <i>fleshlightiinsa</i> ja naiden, nainen katoaa. Kun
siis Skandaalin videon puolimatkassa useamman naistreenaajan kasvot
käyvät hokemaan samaa oksennusta ja itkua pumppaavaa kertosäettä,
tiedämme todellisuudessa, etteivät he enää naisia ole, vaan
kasvoja korkeintaan. Eikä niillä niin väliä ole, vain vartalolla
on.</span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-57544249029575908792014-01-25T17:06:00.000+02:002014-01-25T17:06:19.457+02:00Niiaavat bambit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://warnermusiclive.fi/wp-content/uploads/2013/04/sanni_kuva13.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="http://warnermusiclive.fi/wp-content/uploads/2013/04/sanni_kuva13.jpg" height="320" width="308" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kirjoittaminen luo sarjoja. Tunnot
sarjoittuvat tavoittaessaan viivan, avautuessaan uuteen kokemukseen,
ja solidaarisuuteen. Josh Schwartzin <i>O. C. </i><span style="font-style: normal;">(2003–2007)</span>,
Oskari Sipolan <i>Elokuu</i><span style="font-style: normal;"> </span><span style="font-style: normal;">(2011)</span>,
Dome Karukosken <i>Kielletty hedelmä</i><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">(2009)</span>, Marja Pyykön
<i>Sisko tahtoisin jäädä</i><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">(2010)</span>, mutta ennen
kaikkea Harmony Korinen <i>Spring Breakers</i> (2012) elokuvan
alueella, Pyhimyksen teokset hiphopin saralla ja eriaineksiset tunnot
muualla mediassa ja elämässä sarjoittavat edelleen, kuluvan vuoden
härkäviikoille uuden tuntopinnan: nuorten nousevien naisartistien,
Sannin ja Sini Sabotagen syystalvesta 2013 ilmestyneet levytykset
(<i>Sotke mut</i>, 2013; <span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>22
m²</i></span></span></span>, 2013).</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Levyillä (puhe)lauletaan tunteista.
Laulujen minät mieltää nuoriksi naisiksi, kahdenkymmenen ikävuoden
molemmille puolille (lalulujen esittäjistä Sanni on syntynyt 1993,
Sabotage 1986), ja sellaisina he tietysti kertovat heille tärkeistä
aiheista: ihastumisesta, parisuhteesta, eroamisesta, hauskanpidosta,
seksuaalisuudesta – kaikesta näihin liittyvästä. Osa aiheista on
tuttua pop-laulun kauraa, osa palautuu geneerisille kartoille. Sini
Sabotage ammentaa paljon ajan hermolla olevasta bileräpistä ja
<span style="font-style: normal;">hiphousesta</span>, joissa
naisesiintyjän kuuluu nähtävästi olla (seksikäs) taustatanssija,
(seksikäs) objekti tai kovapintainen (mutta seksikäs) <i>bitch</i>.
Rytmi hyökkää päin, Sabotage on kahta jälkimmäistä. Sannin
musiikki taas on ennen muuta melodramaattista pop-musiikkia, mutta
sävellykset flirttailevat virkistävästi tuoreemman elektronisen
soundin ja esimerkiksi dubstepin suuntaan. Onpa mukana
räp-väliosiakin.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Sini Sabotagen ensimmäinen musiikkivideo
”09” oli cover Azealia Banksin upeasta ”212”-hitistä.
Molemmat kappaleet olivat esittäjiensä ensimmäiset hitit ja
tekevät toden totta hetimmiten pelin selväksi: esittäjä on määrä-
ja tyylitietoinen, nokkela ja härski sanataituri sekä siinä
sivussa peto, joka väsyttää muut sängyssä. Molemmille
artisteille uskaltaisi pelkän ensihitin perusteella povata
menestystä. Sabotagen kohdalla ”09” vaikuttaa kuitenkin olleen
korkeintaan lämmittelyä. Seuraava hitti, ”Levikset repee” on
huomattavasti tunnetumpi, hallitumpi ja hiotumpi esitys. ”212:n”
vaikutuksen kuuluu siitäkin, eikä vähiten kertosäkeestä, jossa
vaivoin piilotellut slangi-ilmaukset kunnilingukseen vievät
kappaletta hienolla tavalla samanaikaisesti eri suuntiin: yhtäältä
pelkästään kertosäkeen tasolla kappaleessa tunnutaan korostavan
tietoisuutta omasta asemasta ja tyylistä (erotuksena landelaisista),
toisaalta taas alarekisteri kielii seksuaalisesta nautinnosta, jota
laulun sinä pystyy kertojalle tarjoamaan (mutta kaiketi myös
toisinpäin), oli tämä sitten maakunta-Suomesta tai ei. Kolmannella
tasolla myös ”Levikset repee” on parisuhdelaulu, jossa viitataan
pettämiseen rakastajattaren näkökulmasta, toisen naisen asemaan
jäämiseen, jätetyksi tulemiseen ja jonkinlaiseen <i>nartun
</i><i>kostoon</i>.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Jos Sini Sabotage saa korkkareissa miehet
kuolaamaan vaikkei tanssikaan kuin Beyoncé (”Lambada”), Sannin
lauluissa kertojan eroottisuus ei ole yhtä hyökkäävää, vaan
päinvastoin, paljon viattomampaa, heleämpää, neitseellisen
kokeilevaa. Levyn nimikappale heilastelee herttaisesti sadomasokismin
kanssa, mutta kasvaa lopulta paikan hakemisen kuvaukseksi; millaista
on rakastua, millaista erota ja niin edelleen. Levyn aloittava
”Prinsessoja & astronautteja” on paitsi omanlaisensa
pelinavaus myös nimiraidan kääntöpuoli: laulun kertosäkeistössä
muistelllaan lapsuudenhaaveita (”Prinsessoja ja astronautteja /
piti meistä tulla”) ja palataan Onnelasta mekko riekaleina ja
laskuhumalassa. Vaikka mekon repeytyminen voi tarkottaa moniakin
asioita, rapatessa kun roiskuu, on kuvalla synkempiäkin sävyjä.
Pahin mahdollinen: onko minäkertoja kukaties raiskattu? ”Kuka
puhaltaa nyt?” laulun kolmannessa säkeistössä viittaa paitsi
yksin jäämiseen myös haavoihin ja sattumuksiin. Varsinkin nuoren
ihmisen esittämässä pop-laulussa tai runossa tällaiset sävyt
ovat usein ylidramatisoituja ja liioiteltuja, mutta tehokeinoina ne
uuttavat esiin kertomuksen varjoon verrattavaa albumin synkempää
pohjavirtaa, joka liittyy konditionaaliin: mitä olisi voinut
tapahtua? Kuinka olisi voinut olla? Mitä meille tytönhupakoille
olisi voinut tapahtua aamuyöllä baarista palatessa tai jatkoilla?
Entä mitä meistä olisi voinut tulla? Kuinka toisin voisi olla, jos
emme olisi eronneet ensirakkaudesta? Mutta lopulta juuri kertomuksen
varjo tekee kertomuksesta kertomisen arvoisen, juuri teoista ja
valinnoista heittyvä varjo luo elämään mielekästä syvyyttä.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Vladimir Nabokovin <i>Lolitan</i> (1955)
suvereenius perustuu pitkälti tajunnan ja todellisuuden välimatkaan.
Epäluotettavana kertojana Humbert Humbert käy romaanissa läpi
suhdettaan nuoreen tyttöön, mutta mitä hänen ja Lolitaksi
ristimänsä Dolores Hazen välillä oikeasti tapahtuu, valottuu
pitkälti juuri tajunnan ja todellisuuden eriparisuuden ansiosta.
Toinen valottaa toista – ja valo jollain tapaa pyyhkii pois. Kuten
muuallakin Nabokovin tuotannossa (erityisesti <i>Pale Firessa</i>,
1962) aaveiden läsnäolon tuntee – sopii hetkittäin jopa
arvailla, ettei Lolitaa sellaisena kuin Humbert Humbert hänet
haaveilee, edes ole. Nymfetit – kertojan nimitys orastaville
tyttölapsidemoneille – ovat ennen kaikkea Humbert Humbertin
riivaajia, seksuaalisen nälän projisoituja kuvia.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Aaveita tavataan myös Sannin ”Jos mä
oon oikee” -laulussa, jossa minäkertoja kuvailee, kuinka hänen
lävitseen kävellään kadulla, täydessä metrossakin on yksinäistä
eikä kukaan noteeraa. Kummituksia ei ole olemassa, äiti sen kai
opetti, joten mitä niitä nytkään tunnustamaan, vaikka sellainen
olisi itse. Silti sanallakaan laulussa ei viitata ilmeisimpään,
nimittäin nuoren – ja vähän vanhemmankin – ihmisen yhä
pakottavampiin oireyhtymiin, haluun tulla nähdyksi. Se kortti
pelattiin näet jo albumin alussa, turha asiaa on enää vannehtia.
Se tekee Sannista monen nykynuoren äänen, sillä lopulta heistä –
meistä! – harva nousee näkyvään asemaan. Paikan hakeminen
jatkuu, ja vaikka unelmista ei kannata luopua, on turha haaveilla
prinsessoista ja astronauteista. Joku sellaiseksi toisinaan nousee –
julkkisteollisuus pitää itsensä kyllä leivän syrjässä –
mutta hänenkään osa ei ole häävi, kuten tuonnempana albumilla
pilke silmäkulmassa irvaillaan (”Utopia”). On sellaisten
”ammattien” ja tavallisen nuoren välissä paljon muutakin. Sen
tunnustaminen on Sannilta ihailtavaa realismia. Joskus riittäisi,
että joku ihan vain huomaisi ja huomioisi, pitäisi kädestä,
ottaisi syliin.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">**</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ei sillä, etteikö Sannikin tiedostaisi
asemansa. Sanni Kurkisuo on suuren levy-yhtiön kautta debyyttinsä
julkaissut lahjakas artisti, ja sekä sukupuolensa että ikänsä
vuoksi valitettavan altis monenlaisille kääntelyille ja
vääntelyille, kritiikille, holhoamiselle, ylenkatseelle. Pala
pilkkaa kimpoaa takaisin lauluistakin. Jälkimmäiselle puoliskolle
sijoitettu ”Kiitos & anteeksi” esimerkiksi on niin satiiria
musiikkibisneksestä kuin kuvausta siitä, millaista tytöttelyä
hänen kaltaisensa nuori nainen on joidenkin tuottajien seurassa
saanut kokea. Kappale on selvästi linjassa Sannin muihin lauluihin:
nuori nainen siinä pyristelee irti holhoavasta otteesta ja väistelee
isällisiä katseita. ”Me tehdään susta vielä uusi Arja
Koriseva” kielii samasta. Juuri isällisistä katseista on kysymys,
levy-yhtiön sedästä joka kääntelee artistia – nuorta tyttöä
– mielensä mukaan, vaihdattaa kieltä, hakee oikeaa
tuotantosoundia tähtensä toiveista piittaamatta: ”älä väitä
vastaan, vaan vanhempaa kuule, ettet tyttö pieni itsestäsi liikoja
luule”.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Sannin kolmas single ”Me ei olla enää
me” oli yksi viime vuoden soitetuimpia kappaleita suomalaisilla
radiokanavilla. Kappaleen tulkitsi uudelleen Idolsin seitsemännen
tuotantokauden finaalissa kilpailun voittanut Mitra Kaislaranta;
tuomariston valitsemaksi, suorassa lähetyksessä esitettäväksi
kappaleeksi laulajalle oli haettu ”mahdollisimman tuore ja ajassa
oleva” laulu ja nähtävästi valinta puri. Yhtenä ohjelman
tuomareista toiminut Jone Nikula ehti julistaa tulkinnan jopa
alkuperäisesitystä paremmaksi.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Sannin yhteydet ohjelmaan jäivät
sananmukaisesti vain tulkinnan varaan, mutta tuoreita kulmia ja
kasvoja perättiin ohjelmassa muuallekin kuin koelauluihin ja
esitysvalintoihin. Läpi vuoden 2013 pienimuotoista nostetta
nauttinut Sini Sabotage kohotettiin ohjelman tuomariksi, vaikka
artistin oma debyytti odotti vielä nauhoitusten alkaessa tulemistaan
(monien kriitikoiden mielestä vihdoin ilmestyttyään debyytti
vaikutti sitten kiireessä, kuin joulumarkkinoita varten kasatulta
raitojen joukolta, enemmän tekeleeltä kuin ehjältä albumilta).
Nostoa saattoi epäillä alkuun, sillä Idolsin tendenssinä tuntuu
olevan tuomarien suhteen laskea vuosi vuodelta rimaa – mukana on
entistä vähemmän musiikkialan tuotantoporrasta ja entistä enemmän
niitä oikeita idoleja (Sabotagen lisäksi tuomaristossa istui viime
tuotantokaudella Lauri Ylönen ja Jussi 69). Ohjelman kuluessa Sini
Sabotage osoittautui kuitenkin hellyttäväksi, tyylitietoiseksi ja
monella tapaa solidaariseksi tuomariksi, joka kannusti erityisesti
persoonallisuuksia eteenpäin. Osin tämä oli varmasti tarkoituskin:
tuomariston muodonmuutos koskettelee tätä nykyä jopa Nikulaa, joka
ainoana mennävuosina hyvinkin kovanaamaisiksi äityneistä
tuomariston edustajista jäljellä olevana herkesi hänkin paikoin
silmiinpistäviin pasteerauksiin ja pehmeisiin puheisiin.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Yhtä kaikki tänään on tavallaan kai
vain väistämätöntä, että suomalaisen musiikin kartalla jokaista
valtavirran naispuolista pop-artistia tullaan suhteuttamaan
television laulukilpailuihin – ainakin alkutaipaleella, jolloin
kriitikoille ja kansalle täytyy jotain todistaa ja osoittaa. Ja
ovathan monet kotimaisen pop-musiikin kehutuimmista naisartisteista –
esimerkkeinä vaikkapa Jenni Vartiainen, Anna Puu ja Anna Abreu –
nousseet juuri Idolsin ja vastaavien laulukilpailujen kautta esiin,
”pop-tähtitaivaalle”, kuten tavataan sanoa. (Myös Sini
Sabotagen tiedetään osallistuneen takavuosina ohjelman
karsintoihin.) Äänekkäimmän kritiikin hiljennyttyä, kai ihmiset
väsyvät, formaatti on osoittanut paitsi <span style="font-style: normal;">uutisvuotomaiseksi</span>
jollain tapaa <i>ikuiseksi </i>tv-viihteen muodoksi (ohjelma jatkuu
ja jatkuu, mutta kuka ohjelmaa vielä jaksaa katsoa?) myös nykyisen
suomalaisen musiikkiteollisuuden lippulaivaksi. Sen ilmeinen
julkilausuttu tehtävä on ollut alusta asti luoda sekä suomalaisten
tv-viihteen historiaa että uusia artisteja, sananmukaisesti idoleja.
Viihteellisten tarkoitusperiensä lisäksi Idols on toiminut
artistitehtaana ja monen nuoren <i>karaisijana</i>. Tekemällä
koelauluista julkisia se on nolannut ja haastanut nuoria laulajia.
Idols ei kuitenkaan ole pelkkää nöyryyttämisen kulttuuria
edesauttava ohjelmaformaatti, vaan jollain himmeällä tavalla
pedagoginen työväline. Karsimalla jyvät akanoista, noukkimalla
kermat päältä, järjestämällä artistiksi haluavat
paremmuusjärjestykseen se on näet alkanut uusintaa julkisesti
nuoren kokemusmaailmassa hänen kasvulleen välttämätöntä
opetusta: kaikki eivät menesty. Eikä tarvitsekaan. Idols-kierron
ilmeisimmän totuuden ymmärtää oikeastaan vasta tavatessaan
entisen finalistin – sen jolle ehkä jopa aikanaan antoi
puhelimitse äänensä – kaupan kassalla. Mutta jos ”tavallisiin
töihin” ennen pitkää päädytäänkin, ei se ole elämän loppu,
vaan luultavasti toisen, ehkä jopa paremman alku. Siinä ei ole
mitään säälittävää. Jopa monet Idols-voittajista ovat
myöhemmin sanoneet samaa: ohjelma oli kova, opettavainenkin koulu,
mutta voiton jälkeen ei odottanutkaan onnela, vaan ihan tavallinen
Onnela. Kuten muuallakin kulttuurissa kierrot ovat entistä
kiihkeämpiä. Harva jaksaa huorata itsestään esiin pop-tähden;
keinoja, tapoja ja toisenlaisia elämiä on muitakin, se on näistä
saduista monella opetuksena: pop-tähteys on elämäksi kutsumamme
kertomuksen varjo.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">**</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Arkaainen mielikuva nuoresta
laulajatytöstä tai kitaraa näppäilevästä pojasta odottamassa
hattu kourassa pääsyä levy-yhtiösedän kuultavaksi on Idolsissa
ja muissa lauluohjelmissa kuitenkin onnistuneesti tuotteistettu; itse
levytkin ovat aina jossain määrin pelkkää sivubisnestä. Sannin
ja Sini Sabotagen sidosaineena Idols toimii sikäli kuin tuotteistus
törmää itsenäiseen ääneen: siinä missä <i>Sotke mut</i> on
omaääninen, eheä albumi joka ymmärtää vastata tytöttelyyn; <span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>22
m²</i></span></span></span> on johdonmukainen, itseriittoinen
albumi, jolla velkaa ollessaankin ymmärretään oman tekemisen
merkitys. Voi vain kuvitella, millaisia <span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">niistä
olisi toisissa käsissä leipoutunut, varjoa sekin on.</span></span><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">
</span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://image.citycdn.fi/01/38/42/90/e6ababf82bf981c4a438d98269b46dff.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://image.citycdn.fi/01/38/42/90/e6ababf82bf981c4a438d98269b46dff.jpeg" height="320" width="234" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;">Se</span></span>litän.
Sini Sabotagen levy on hiphousea, tanssimusiikkia ja painavasti
artistin itsensä varassa. Sen arvo on tavassa, jolla se paskat
nakkaa tytöttelyille ja ylenkatseelle. Se ei välitä, se juhlii, se
elää, se tapailee uudelleen 22 neliön yksiöstä käsin
kokemaansa. Samahan on Korinen<i> Spring Breakersin</i> (siihenkin <span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-size: small;"><i>22
m²</i></span></span></span><i>:ä</i> on ehditty verrata) erityinen
arvo: siinä missä monet kriitikot ovat tomerasti mieltäneet
elokuvan spektaakkelin satiiriksi, toinen puoli on monesti jäänyt
näkemättä: tytöt ovat hitto vie tosissaan! <i> Spring break</i>
Floridassa <i>on</i> uskonnolliseen kokemukseen verrattava tauko
todellisuudesta. Jos tytöt tavoittelevat lomallaan jotain mitä ovat
oppineet musiikkivideoista ja tosi-tv-ohjelmista, vähentääkö se
tunnon todellisuutta, heidän kokemansa syvyyttä piirunkaan vertaa?
Vaikka tosiasiassa rinnastajathan tässä lankeavat omatekoisiin
spektaakkeleihinsa ja tekstuurimeriinsä kykenemättä näkemään
kuvien taakse, oman solipsististen suojamuuriensa tuolle puolen. Sini
Sabotage nakkaa paskat myös heille. <i>Yolo</i> vaan, <i>bitch</i>,
mietipä sitä potslojollaan unetta ja unelmitta.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Ja kyllä Sannikin pistää henkarista
perään. ”Hakuna matata” -laulussa viitataan hampurilaisbaarissa
kähmivään äijään, jota laulun minä väistää. Uhkailut ovat
<span style="font-style: normal;">sannimaiseen</span> tapaan keveän
leikitteleviä: korkeintaan kertoja sylkee äijän hamppariin, karkaa
duunista ”leipäjonoon notkumaan”, kahvit saa ukko vastedes
fiksata itse, kun nuorta naista tapailee elämä. Merkitsevää ei
silti ole uhkauksen paino, vaan sitä seuraava liike: poispäin,
pakoon, kohti omaa. Niin Sanni kuin Sini Sabotagekin painottavat
tämän tästä oman itsen kuuntelemista ja jos kohderyhmää
ajattelee, sanoma ei paljon kohdennetumpaa voisi olla. Sabotage
mainitseekin <a href="http://www.rumba.fi/haastattelut/sini-sabotage-kertoo-tarinoita-nuoren-sinkkunaisen-elamasta-helsingissa/">Rumban haastattelussa</a> ilmeisen, mutta toden huomion:
”Olin tosi epävarma nuori, kokeilin paljon eri juttuja enkä
meinannut millään löytää itseäni. Sitten tajusin, että mietin
ihan liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Hiffasin, että minun
pitää olla just sellainen kuin haluan olla.”</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Eli kovapintainen <i>bitch</i>? On Sini
Sabotage tietysti muutakin, pinnan alla poreilee, debyytin lävitse
kulkee ajatus hauskaa pitäneestä minästä, jolle matkan varrella
tärkeäksi on kuitenkin muotoutunut esimerkiksi rakkaus, hellyys ja
välittäminen. Jonkun vaimoksikin hän jonain päivänä aikoo. Ei
ikiaikainen itsen etsiminen tietenkään mikään välittömän
oivalluksen asia ole, mutta nuorelle kokevalle subjektille
”hiffauksessa” on silti paljonkin mieltä. Itseksi tuleminen on
välttämätöntä osa kasvua ja mielen löytämistä elämässä,
tarkoitti se sitten joihinkin asioihin kasvamista tai joistakin
asioista kasvamista ulos: oppiminen ja pois-oppiminen, toista ei ole
ilman toista. Mutta tässä kohtaa uraa ja elämää asiat halutaan
tehdä omalla tavalla – ja se tapa on poispäin, pakoon ja omaa
kohti. Sini Sabotagen kohdalla tapa saa vain korostuneen
itsevarmuuden auran.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">**</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Tosin itsevarmuus kielii sekin muusta,
nimittäin siitä, joka tunnustelee ja tapailee. Lähtökohtaisesti
olen molempien artistien kannalta väärää kohderyhmää, olen
kaljuuntuva surkea mies. Olen Humbert Humbert. Sanni ja Sini Sabotage
eivät ole nymfettejä, mutta tuolla puolen he ovat, ja tulen
luultavammin projisoineeksi heihin paljonkin omaani. Se on kertojan
vastuu: kertoa varjostaan itseään unohtamatta; kertoa itsestään
varjoaan unohtamatta. Kanna kertomasi kunnialla.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kysyn laulun sinää, kenelle he
laulavat? Toki joku samanikäinen poika ehkä, joku jonka kanssa
kootaan suhdetta, jaetaan yksiö ja muhkurainen sijaamaton vuode –
rikkovia, karkeita, mahlaa valuvia nuoria poikia. Kysyn laulun sinää,
sillä minulle he eivät laula – minä en ole heidän sydäntään
särkenyt, en vuodetta jakanut, metisenä pursuili kuve ja sitten
kuivui, kovettui. Olen Humbert Humbert ilman älypuhelinta – en
ymmärrä niitä teknologioita ja medioita, joita he käyttävät;
joka muovaa heidän kokemustaan. Heidän elämänpiirinsä on
viiltävän vieras. Jigsaw'n ymmärrän: ”sun kaa oon enemmän
elossa ku koskaan / oot mulle oman elämäni jigsaw” (”Sotke
mut”) ja silloin sinän kasvot tahtomalla tahtoen hitusen
saostuvat. Mahlaisen ja suoran nuoren tilalle astuu kääkkä ja
aikamies, <i>Saw</i>-elokuvien hahmo joka pakottaa uhrinsa
valitsemaan: satuttaako itseään ja selvitä vai lamaantua ja kuolla
– oppiako pois vaikka väkisin ja elää vai jatkaa uriaan ja
suistua? Niin laulun sinässäkin häilähtää samainen varjo.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta ennen muuta luen heitä kuin
kirjallisuutta – yritän tavoittaa vieraan tietoisuuden tuntoineen
päivineen enkä saata pohjata tunnustelua kuin kuulopuheisiin ja
omaan langenneeseen muotooni; minäkin olin joskus mahlaa ja mettä,
kuohuin ja kumusin tyhjän tynnyrin kumua. Miltä nuoresta Humbert
Humbertista tuntui Annabelin edessä ”siellä, punaisten kallioiden
violetissa varjossa, eräänlaisessa luolassa” rantahietikossa
polvillaan; miltä tuntui viimeisen mahdollisuuden hetkellä ”lyhyt
ahneiden hyväilyjen täyttämä kohtaus, jonka ainoana todistajana
olivat jonkun sinne unohtamat aurinkolasit. Olin polvillani ja juuri
omistamaisillani lemmittyni, kun kaksi parrakasta uimaria, meren äijä
ja hänen veljensä, nousivat aalloista huudellen rivoja rohkaisuja,
ja neljä kuukautta myöhemmin Annabel kuoli lavantautiin Korfussa.”
<span style="font-family: Georgia, serif;">[1] </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Pahinta
on, että kokemuksen kadottaa, sitä lankeaa, repeytyy pois tuoreen
nuoren tunnoista – jää ehkä muisto, joka sekin heittää varjoja
elämän edelle, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sitä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">etsii
Annabelia jokaisesta kohtaamastaan naisesta tai tytöstä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Nyt myös minä olen meren äijä,
korkeintaan, enkä edes kunnollinen sellainen. En huuda rivouksia, en
osaa yllyttää, katselen Sini Sabotagen yksiöön kuulokkeet
korvilla. Silti, tahdon uskoa, olen välttämätön osa Sannin ja
Sini Sabotagen musiikin ymmärtämistä tänä laupiaana talviaamuna
vuonna 2014: olen sittenkin laulujen sinä, juuri siksi, että olen
Humbert Humbert, kaljuuntuva surkea mies ja meren äijä.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Nuori orastava seksuaalisuus tekeytyy
härnäykseen, epävarmakin. Sannin heleys ja Sini Sabotagen
itsevarmuus ovat kaikessa aitoudessaan myös kapinan eleitä,
irtaantumisen sävyjä. Nämä naiset ovat ehkä niiaavia bambeja,
mutta he tekevät sen tarkoituksella.<span style="font-family: Georgia, serif;">
</span>Niiaukset, itsellisyys, nuoren naisen juhlinta, masokismilla
flirttailu, etelän puhuminen ja ”Sun ralli” (”Jos sä vaan
sallit / tää on sun ralli / tässä kiesissä ei oo huolia / sen
pakoputki ampuu amorinnuolia”) – kaikki se suuntii pilkkana päin
turpean aikamiehen pläsiä, vasten vajonneen, langenneen, mereen
kadonneen äijän tunkkaista naamaa.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Tosin häivähtää pilkan seasta
muutakin, sekin vaikka kuinka sydän suli ja tuntona tuli (aah).
Vitaalin, tuoreen ja konstailemattoman tunnistaminen Sannista ja Sini
Sabotagesta ja vastaavasti oman ylenkatseen hylkääminen asettavat
kaltaiselleni pilkan kohteellekin kaksi vastakkaista tunnon
tuottajaa: yhtäältä halun ottaa haltuun Sannin ja Sini Sabotagen
kuvaamien nuoren naisen tunteet ja kokemat, heidän kertomuksensa
kokonaisuudessaan, kesyttää se johonkin ymmärrettävään muotoon;
toisaalta vilpittömän halun antaa sen vain olla, iloita sivusta
käsin sen elinvoimasta. Tämä tässä on tietysti dialektikon
työtä; puolet huomioimalla, niitä keskenään hankaamalla työstyy
ymmärrystä.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Katson heitä artisteina, katson Korinen
<i>Spring Breakersia</i>, katson kaikkia kotimaisia nuorten naisen
taipaleita kuvaavia (tai edes sivuavia) nuorisoelokuvia, katson
nuoria naisia kadulla – ja näen yhä vähemmän nymfettejä. Se,
mikä kulttuurissa asettuu niin helposti seksuaaliseksi näläksi –
ja mikä olisi täsmällisempi kuva sille kuin nuori nainen
yöelämässä? – on muutettavissa kertomuksin ja kertomuksen
varjoja tarkkaamalla. Raiskaaminen – liian moni poika ja mies lukee
nämä merkit, nuoren naisen itseilmaisun väärin – on ylenkatseen
johdannainen; sen seurausta ettei tavoita nuoren naisen tajuntaa,
näkee vain himonsa ja nymfetit. Mutta meren äijäkin voi myötäelää.
Solidaarisuutta tavoitetaan seksuaalisuutta muuntamalla, oppimalla
pois joistakin kulttuurin kuvista, kääntämällä konditionaali
merkitsemään useampia varjoja. On kuin onkin muutakin kuin
makaaminen, kuun karjalle on tarjolla vierasta vettä.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><b>Viitteet</b></span></div>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-family: Georgia, serif;">[1] Vladimir
Nabokov: </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Lolita</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
1955/1998. Suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari. Jyväskylä:
Gummerus. s. 14.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-3034727542331171622013-10-21T16:06:00.000+03:002013-10-21T16:56:25.069+03:00Pinkin Suomen puolesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-1q5Q9vW4VDQ/UmUlNI1HaFI/AAAAAAAAAsg/9Psn-PAIX2c/s1600/leijonasydan.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-1q5Q9vW4VDQ/UmUlNI1HaFI/AAAAAAAAAsg/9Psn-PAIX2c/s400/leijonasydan.jpg" width="280" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
myönnettävä: <i>Leijonasydän</i> (2013) lienee Dome Karukosken
onnistunein elokuva. Erinomainen se ei ole, mutta häävi. Silti on
ilmeistä, mitkä kaksi tekijää muodostavat ongelmallisimman osan
Karukosken elokuvien estetiikasta. Niiden takia se vaipuu syvemmälle
syteen – tai jos tahtoa on, niiden ansiosta se nousee sieltä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ensinnäkin
Karukosken estetiikalle on ominaista leimallinen asetelmallisuus,
joka sellaisenaan lähinnä uusintaa toiseutta. Tämä on myös
ideologinen merkitsijä monissa Karukosken elokuvissa: liian ilmeiset
draamalliset vastakkainasettelut, joiden alleviivaavana tehtävänä
on korostaa modernin, suvaitsevaisen elämän autuutta, tuottavat
poliittisia väittämiä. Silti esimerkiksi <i>Kielletty hedelmä</i>
(2009) pyrkii paitsi realismin rekisteriin myös ilmaisemaan itseään
jotenkin neutraalina kertomuksen välittäjänä. Katsojalle
tahdotaan kertoa koskettavaksi aiottu kertomus, mutta sellaisenaan,
tähän tapaan koostettuna sillä on lopulta hyvin vähän tekemistä
tuntemiemme todellisuuksien, tunteiden ja tietojen kanssa –
illuusiona ja mielen teatterina elokuvalla on siihen tietysti kaikki
oikeudet. Mutta tällä tavalla hyvääkin tarkoittava elokuva
politisoituu, ja etenkin koostaessaan vastakkainasetteluja –
draamaa. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Siinä
missä <i>Kielletyssä hedelmässä</i> lestadiolaisyhteisö nähtiin
olennaisesti (näennäisen) suvaitsevan punavihreän helsinkiläisen
silmin ja sen vastapoolina (mitä se joiltain osin onkin), kymiläiset
skinit ovat <i>Leijonasydämessä</i> elimellisesti saman
ajattelutavan pohjalta uutettuja karikatyyrejä. Niitä ei voida
ymmärtää, maakunnat, ajattelutavat ja tunnesisällöt ovat
yksinkertaisesti liian kaukana. Silloin voidaan esittää vain
merkitsijät (<i>Kielletyssä hedelmässä</i> televisiottomuus,
maailmallisuuden vastustaminen, päihteettömyys, paapova
polkupyöräseurue, autoritaarinen uskonnollisuus; <i>Leijonasydämessä</i>
pilottitakit, kaljut päät, hakaristit, tatuoinnit, väkivaltaisuus).
Silloin toimijoilla on kyllä kuvat ja symbolit ja eleet, mutta ei
inhimillisyyttä, ei väen moninaisuutta, ei tapojen kirjoa. Kun siis
on päätetty, että skinit ovat työttömiä luusereita, joilla ei
ole sydämessään kuin vihaa, sellaisia he ovat. Kun on päätettty,
että lestadiolaiset vastustavat maailmallisuutta, vietäköön
heiltä nekin viimeiset piirteet jotka kielisivät siitä
tosiasiasta, että he ovat kuin kuka tahansa meistä, että heissä
on paljon samaa kuin kaikissa muissakin (siksikin katsoja saa eteensä
idyllisiä kuvia käsi kädessä hampaidenpesulle rientävistä
lapsosista). Tietysti tämä on kärjistys, mutta samaan tapaan
<i>Leijonasydämessäkin</i> työstetään henkilöhahmoja.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tarinallisten
vastakkainasettelujen ja yleensäkin draaman kannalta henkilöhahmojen
yksiulotteistaminen ajaa tietysti tärkeää asiaa, nimittäin
kotimaista menestyselokuvaa, mutta tunnetasoltaan se on pääosin
köyhää, lapsekasta ja reaktiivista, käytännössä samaa
kärjistämisen, trollauksen ja mollaamisen metapolitiikkaa, jota
puoluetasolla, medioissa ja kansalaiskeskusteluissa ajetaan jo
kylliksi. Sitäkö Karukosken elokuva siis oikeastaan viestii? Luo
paralleeleja suomalaisen elokuvan ja puoluepolitiikan välille?
Väittääkö se, että koska vastakkainasetteluilla tuotettu
väkivalta on olemuksellisesti rakenteellista ja muodollista,
yksittäiset ihmiset ovat sille vain enemmän tai vähemmän
alisteisia? Haluaako se sanoa, että lopullinen poliittinen
horisontti myös <i>Leijonasydämen</i> kohdalla on erilaisten
eturyhmien vihanteossa, jota muodolle, ideologiselle järjestykselle
alisteiset yksilöt on agitoitu käytöksineen ilmentämään?</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jos
näin on, on katsojan kannalta kai vain parasta, että hänelle
syötetään jos minkälaista yksilönvapauden pajunköyttä, sillä
kokonaisuuksien muuttamista silmällä pitäen sillä ei ole
nimeksikään merkitystä, tarjoaapa vain päiväunen. Ja päiväunia
tarvitaan, oopiumia, ja tähän lisää vaihtoehtoisia latteuksia
Parta-Kallelta. Toisin sanoen: jos näin on, <i>Leijonasydän</i> on
viekas, ovela, häilyvä kuin sydän: se antaa uskoa yksilön
päätöksiin, yksilön vapaaseen tahtoon ja rakkauteen, vaikka
sellaisella ei laajemmassa mittakaavassa maailmaa muutettaisikaan.
Todelliset vastakkainasettelut näet pysyvät ja uusintuvat, vaikka
sitten arkipäivän rasistis-suvaitsemattomana kielenkäyttönä ja
erilaisina institutionaalisina erontekoina, joiden muuttamiseksi ei
yksittäisen suvaitsevaisen kuluttajasankarin blogikirjoitukset
nimeksikään vaikuta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Leijonasydän</i>
tarinallistaakin yhtä kaikki todellisuutta vastakkainasetteluiksi –
aivan kuten politiikkakin – mutta uskottelee samalla, että yksilö
voi arkipäivän sankarina niihin jotenkin vaikuttaa. Ja muutenhan
tällainen näkemys ei olisi ongelma ensinkään, ellei
kertomusmuotoon pakotettu vastakkainasettelu tekisi samalla
mahdottomaksi mutaatioita, kummallisuuksia, väärinymmärryksiä,
sattumia, uusia uria, ennennäkemättömyyksiä. Sillä jo
ensimmäisestä <i>Leijonasydämen</i> kuvasta lähtien katsoja
saattaa arvata, mitä tulee tapahtumaan: paha saa palkkansa, rakkaus
voittaa vihan, skini lähtee skiniporukoista, taakse jää entinen
elämä – miten muuten voisi menestykseksi aiottu elokuva kohdella
alkujaan meille vierasta ihmistä? Miten muuten kuin <i>tuttuistamalla
vieraan</i>, mutta ei siitä itsestään käsin, vaan tutusta,
tutuista, normaalista käsin: yksinkertaisesti eliminoimalla oudon,
poistamalla erilaisen, laimentamalla kitkerän, hakkaamalla huonot
oksat pois. Omansa, omiensa ulkopuolelle <i>Leijonasydän</i> ei
tohdi. Ei sellaista sanomaa voi oikein rohkeaksi kutsua.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">En
tietenkään sano, että tuntisin itsekään erityisen syvällisesti
kumpaakaan yhteisöä luonnossa, en lestadiolaisuutta enkä
uusnatsiryhmittymiä (toiseen minulla tosin on kytköksiä), mutta
ulkopuolisellekin on selvää, että kun pyritään tekemään
poliittisesti neutraalia, mutta selvästi suvaitsevaisuuden asiaa
ajavaa elokuvaa, lähtökohtainen asetelmallisuus eliminoi
vieraistakin yhteisöistä sen kaikkein totuudellisimman, nimittäin
inhimillisen. Karukosken elokuvien tapauksessa se poistaa sekä
lestadiolais- että skiniyhteisöistä samanlaisuuksia punavihreään
kasvissyöjäpyöräilijään, olkootkin että <i>Leijonasydämessä</i>
viitataan sekä rakenteelliseen että jokamiehen rasismiin: eivät
ainoastaan skinit, vaan myös kaikki tavan kymiläiset ovat ainakin
arkikielenkäytön tasolla toistuvan suvaitsemattomia (elokuva
sijoittuu Kotkan seudulle). </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Silti
en voi olla ajattelematta elokuvan sisäistekijää, siis sitä
suvaitsevaisuutta keinoja kaihtamatta ajavaa säännöstöä tai
moraalista ylä-ääntä, joka joistakin sinänsä osuvista huomioista
huolimatta asettaa itsensä tämän tästä sekä skinien että kenen
tahansa kymiläisen yläpuolelle. Ja yhtä kaikki se sama katse, joka
järjestää <i>Leijonasydämen</i>, voi pelata vain kärjistyksin:
silloin voidaan välttää, yllättävää kyllä, se, ettei huomio
kiinnity niinkään puhujaan, vaan niihin, joista puhutaan, so.
tarinan henkilöihin, kymiläisiin skineihin. <i>Leijonasydämen</i>
skinit ovatkin pääosin vain kahden asian miehiä ja naisia:
yhtäältä väkivaltaisia kohkaajia, jotka säntäilevät pitkin
Kaakonkulmaa hakkaamassa mielestään mamuja ja pakolaisia; ja
toisaalta keskenään veljellisiä, toisiaan puolustavia kunnian
miehiä (Pamela Tola esittää yhteisön ainoaa naishahmoa, jolloin
on luontevaa puhua skineistä tässä tapauksessa enimmäkseeen
miehinä). Yhdennäköisyys <i>Kielletyn hedelmän</i>
lestadiolaisyhteisöön pistää itse asiassa jopa silmään:
molemmissa elokuvissa korostetaan, että yhteisöjä on, ja nämä
yhteisöt pitävät omistaan huolta, vaikka sitten kovalla kurilla
tai rälläkällä. Lestadiolaisten ja skinien vaalima huolenpidon
eetos ei kuitenkaan – tietenkäään – ole <i>oikeanlaista</i>
huolenpitoa, vaan sisäistekijän katsannossa olennaisesti aina sitä
”väärää tietoisuutta”. <i>Leijonasydämen</i> sisäistekijän
katseen alla kertomusmateriaalista esiin uuttuva mallihahmo –
esimerkillinen ihminen – onkin aina moderni, huolta pitävä, vapaa
valinnoissaan, ja, no, vapaa muutenkin. Sitä <i>Leijonasydämen</i>
lopussa kuultava naurukin ilmentää: nyt olen päässyt irti tästä
kahlitsevasta yhteisöstä – olen tiedostanut väärän yhteisön
vahingollisten toimintatapojen erheellisyyden, olen kieltäytynyt
niistä, irtautunut, lähtenyt ja nyt vapaa, vapaa, vapaa!</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Rakkaus
voittaa vihan” on <i>Leijonasydämen</i> mainoslause. Julisteissa
skini kättelee tummaa poikaa. Mainoslause ja julisteen ele jäävät
kuitenkin kolhoiksi, mutta alleviivauskin menee vähän huti, osuu
tekstin päälle. Peter Franzenin esittämä Teppo kyllä rakastuu
Sariin (Laura Birn), mutta Sari on pelkkä statisti: rakkaudesta ei
isäpuoli-poika -suhteen (Sarin poika on Yusufa Sidibehin näyttelemä
Ramu) kohdalla voida oikein puhua, sehän sentään elokuvan
keskiössä on, vaan ennemminkin jonkinlaisesta välittämisestä.
Isäpuoli välittää tyttöystävänsä pojasta, poika suvaitsee
isäpuoltaan, joten kuten tullaan toimeen, alussa huonommin, sitten
paremmin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">(Sivuhuomiona
voisi kuitenkin kysyä, miksi se on nimenomaan suvaitsevaisuus, eikä
rakkaus, joka nousee elokuvan teemaksi – ja tämä on se
ohialleviivaus - tai miksi elokuvan ainoat keskeiset tummahipiäiset,
ne joita skinien käsittääksemme tulisi suvaita, kuvataan
<i>Leijonasydämessä</i> niin ihmeellisen, absurdin, jopa
vihamielisen provosoivina? Skinien harjoittaman vihan valossa isällä
ja pojalla – Ramu ja tämän Ruotsissa asuva isä – on tietysti
eittämättä oikeus vastavihaan, mutta erityisen monipuolisesti
elokuva ei onnistu myöskään niitä joita tulisi suvaita.
Esimerkiksi Ramun isän vilkas kieli saattaisi jopa mieltää jollain
tapaa rasistiseksi – ellei, kuten sanottu, vakavampi uhka
suvaitsevaiselle modernille yhteiskunnalle muodostuisi juuri
uusnatsiryhmittymistä.)</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Se,
mitä kättely kuitenkin ilmentää, on tietenkin niin läpinäkyvää
kuin voi vain olla: haemme tässä elokuvassa suvaitsevaisuutta,
katsohan, tässä valkoinen mies ja tumma poika tekevät sovintoa,
rauhaa rakennetaan yli näennäisten rajojen, ja niin, rakkaus
tosiaan voittaa vihan – ja vielä, muistakaa, rajat merkitsevät
itsessään, automaattisesti ja aina vihaa. ”Rakkaus voittaa vihan”
yhdistettynä kättelyyn on eittämättä voimakas mielikuva (samalla
tavalla niin kuin satu on voimakas) ja varmasti joiltain osin
päteväkin, mutta juuri tällaisissa seikoissa <i>Leijonasydän</i>
on heikoimmillaan, katsoja kun kaipaisi jonkinlaista arpailua, onko
skinien ajatuksissa sittenkään mitään hyvää, sellaisinaan. Sen
syvempiä ideologisia perusteita vastakkainasetteluille ei kuitenkaan
paljasteta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Vaikka
onhan niissä, ajatuksissa, hyvääkin, sen elokuva myöntää. Tosin
tässä se äityy kääntämään selviä asiasisältöjä
mieleisekseen. Teppo esimerkiksi päästetään elokuvan
alkuvaiheilla selittämään Sarille, että ”ei meidän jutuissa
ole kyse rodusta, vaan kunniasta, siitä että pidetään toisistamme
huolta ja sit se on niin”. ”Veren ja kunnian” kunnia kääntyy
siis loppujen lopuksi merkitsemään huolenpitoa perheestä ja
viiteryhmäläisistä. Ja kukapa ei tällaista kannattaisi? Elokuvan
sisäistekijästä ja joistakin sen heittämistä täkyistä
päätellen samainen huolenpito on vielä hitusen haalean
punaiseenkin päin: ketään ei jätetä oman onnensa nojaan, omien
ja tovereiden etuja ja oikeuksia puolustetaan, kauan eläköön isien
maa, ja suomalainen hyvinvointivaltio, veteraanien verellä
lunastettu ja mummojen kukkaroista maksettu.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ei
sillä, ei demareissa tai pinkissä värissä yleisemminkään nyt
erityistä perustuksiltaan ongelmallista valuvikaa ole, mutta
omituisen ristiriitaisen tunteen se elokuvan yhteyteen jätettynä
viitteenä yhtä kaikki jättää. Mitä esimerkiksi Ramu oikeastaan
tarkoittaa sanoessaan, että Whites only -tussaus vessan ovessa
tulisi korjata muotoon ”Pinks only”? Viittaako se
vaaleahipiäisten suomalaisten genitaalialueiden väriin, heidän
paljaan ihonsa hailakkuuteen, vai ylipäänsä johonkin vaalean-,
haalean punaisen värin eri konnotaatioista? Tai vastaavasti: mitä
rituaalinomaisella ”Valkoisen Suomen puolesta” -heilauksella
tahdotaan sanoa? Ilmeinen vastaus on tietysti sen osa rituaalisena
merkitsijänä: se toistona ja rituaalisena eleenä sitoo yhteisöä
yhteen, lujittaa joukkotuntoa, kokoaa rivejä. Mutta niin ikään
voisi kysyä, mikä itse asiassa olisi <i>Leijonasydämen </i><span style="font-style: normal;">moraalisen
äänen tahtoma,</span><span style="font-style: normal;">
</span>vastaavanlainen tervehdys? Tervehtisikö <i>Leijonasydän</i>
katsojaansa tosiasiassa kädenojennuksella ja huudolla ”Pinkin
Suomen puolesta”? Sosiaalidemokraattisen Suomen puolesta? Silti
samaan aikaan yksiselitteisenä tosiasiana säilyy se, että skinien
käsitys kunniasta merkitsee niin Kotkassa kuin muuallakin maailmassa
varmasti muutakin kuin pelkkää perheestä välittämistä.
Sellaisten kunniakäsitysten kirjo tuottuu huomattavasti
monisyisempänä (vaikkakaan ei välttämättä erityisen paljon
syvällisempänä tai filosofisesti perustellumpana). Kuten
rasistinen agendakin, sekin vaatisi syvällisempää tutkiskelua,
jopa jonkinlaista ymmärrystä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
kuitenkin ilo huomata, että joiltain osin Karukoski (ohjaaja) ja
Aleksi Bardy (käsikirjoittaja) ovat sentään onnistuneet tuomaan
<span style="font-style: normal;">elokuvaansa</span> riittävää
rosoa, joten aivan kakantaputteluksi ja vaaleanpunaisten lippujen
heilutteluksi se ei ryöstäydy. Ei <i>Leijonasydän</i> nyt mikään
<i>This is England</i> (2006) ole, mutta ei tunnetasoltaan aivan
luokatonkaan. Ja enemmän siinä on elämänmakua kuin <i>Kielletyssä
hedelmässä</i> tai vaikkapa <i>Napapiirin sankareissa</i> (2010),
jonka rekisteri oli tietysti aivan toinen, mutta roolitus päin
helvettiä, minkä seurauksena tunnetason elämykset eivät
välittyneet oikein ensinkään. Oli vain hyviä vitsejä ja sujuvaa
slapstickiä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toinen
Karukosken estetiikan piirteistä – seikka, joka ilmenee selvästi
myös <i>Leijonasydämessä</i> – onkin ohjaajan liiallinen
luottamus näyttelijävalintoihin. Esitän aivan perustavan, hyvin
alustavan kysymyksen tähän ongelmaan: eikö Suomesta löydy muita
miehiä elokuvan pääosaan kuin Peter Franzen; eikö elokuvan
pääpariksi kelpaa Suomessa muut kuin Franzen ja Birn? Löytyisi
varmasti, jos etsisi ja koluaisi, mutta ”Pete” lienee
suomalaisista nykynäyttelijöistä kai vieläkin se rakastetuin,
menestynein ja komein (tosin uskallan epäillä, että Pääkkösen
<i>Leijonasydämessä</i> suorittaman, suorastaan traumatisoivan
kikkelipimennyksen jälkeen rooleja taitaa olla jaossa muillekin). En
tiedä, johtuuko se kielialueen pienuudesta, suomalaisen elokuvan
pienistä piireistä vai mistä, mutta samojen naamojen
kierrättäminen alkaa olla jopa niiden kuuluisien kansan syvien
rivien pohjukoissa aikansa elänyt menettely: ei kansa kauaa enää
samoja naamoja kestä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Niin
hyvä kuin vaikkapa Pääkkönen on <i>Leijonasydämessä</i>,
Karukoski tuntuu yhtä kaikki luottavan vähän turhankin paljon
siihen, että vanhoilla tutuilla kasvoilla saisi vielä välitettyä
aitoja, aidon oloisia tunteita ja kokemuksia. Olen itse ollut
tilaisuudessa, jossa Karukoski kertoi käyneensä <i>Napapiirin
sankarien</i> kohdalla lävitse pitkällisen koe-esiintymisten
prosessin ja päätynyt elokuvassa nähtäviin näytteijöihin siksi,
että nämä nyt vain kerta kaikkiaan sopivat hänestä parhaiten
tarjolla oleviin rooleihin. Samassa tilaisuudessa hän myös viittasi
hakeneensa substanssia elokuvalleen Susanna Helken ja Virpi Suutarien
<i>Joutilaista</i> (2001). Jokainen Helken ja Suutarin elokuvan
nähneistä tai käytännössä minkä tahansa maakunnan
tyhjäntoimittajia sivustakaan seuranneista ymmärtää varmasti,
miten <i>näyttelijöiltä</i> Jussi Vatanen, Jasper Pääkkönen,
Pamela Tola ja Timo Lavikainen vaikuttavat rooleissaan. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toki
taustalla voi olla tietoinen päätöskin. Näyttelijät eivät
sentään suoraan näyttele näyttelijöitä, mutta eivätpähän
toisaalta maakuntien miehiäkään, vaan jotain siltä väliltä.
Jokaisesta kohtauksesta näkee näyttelijän näyttelevän
joutilasta, vaikka sellaiseen pintaan ei paikallisen habitus oikein
iskostu. Mutta jos Karukoski ja Bardy pyrkivät suvaitsevaiseen
sanomaan, silloin paikallisuus, paikalliset erot ja ominaispiirteet
on ymmärrettävästi eliminoitava – ja parhaiten se onnistuu
näyttelijöillä, jotka ovat kaupallisen, menestyneen, suositun
merkitsemiä. Tunnettuus on <i>jo</i> tehnyt heistä jotakin
ei-paikallista. Pääkköstä esimerkiksi käy tässä vain jotenkin
sääliksi; olkoot hän kuinka kelpo näyttelijä ja monessa liemessä
uitettu tahansa, on jotenkin vain luonnotonta laittaa hänet puhumaan
lappilaisittain ja kuvitella sitten isolla köörillä, että tässäpä
meillä on oikea mies jänkhältä. Siinä aliarvioidaan paitsi
näyttelijää myös katsojia.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Nostan
vielä lopuksi esiin kaksi kotimaista verrokkia, tai peiliä, joita
vasten Karukosken tekotapa näiltä osin saattaa paremmin järjestyä.
Yhtäältä olen vasta hiljattain alkanut ottamaan selkoa Jari
Halosen elokuvien muotokielestä. Niissä lähtökohtainen
”turkkalaisuus” valjastuu kokonaisuudessa muodoksi, joka tähtää
jonnekin realismin tuolle puolen. En tiedä näyttelemisestä
paljoakaan, joten seuraava luettakoon tietämättömän otaksumaksi
ajatusleikiksi. Oletan kuitenkin, että lähtötilanteessa kaksi
ihmistä on koko olemuksellaan paikalla, ei välttämättä läsnä,
mutta paikalla, paikoillaan. Kaksi ihmistä kävelee kadulla ja
keskustelee, erinäiset asiat vaikuttavat heidän
vuorovaikutukseensa. Sitten kaksi ihmistä laitetaan näyttämölle,
jolloin tilanne jännittyy ja vuorovaikutus vääristyy. Sitten nämä
samat ihmiset laitetaan näyttelemään kävelyään ja keskusteluaan
kadulla. Syntyy teatteria. Mutta sitten Halonen laittaa opettajiensa
jalanjäljissä nämä näytteiljät tekemään saman jotenkin
liiallisena, liioitellen, liian täydellisesti, liian läsnäolevalla
tavalla. Tuottuu pinnistelyä ja pusausta, näyttelijät esiintyvät
kuin olisivat paskaa puristamassa. Tarvitsee vain katsoa
sattumanvarainen kohta esimerkiksi <i>Aleksis Kiven elämästä</i>
(2002) ja tämä tuntuu käyvän järkeen. Nämä ihmiset eivät ole
normaaleja – eikä heidän kuulukaan olla. Halosen motiiveja voi
vain arvailla, joten sellainen vielä sallittakoon: Halosen elokuvat
pyrkivät luomaan konkreettisen eron katsojan ja taidemuodon välille,
ja siten hyvin perustavalla tasolla vieraannuttamaan katsojan
näkemästään. Tällöin niissä ei pyritä ensinkään välittämään
sellaisia tunteita, joita koetaan vaikkapa silloin kun tarkkaillaan
kanssamatkustajia metrossa. Taiteen kuuluu olevan jotenkin
arkipäiväisesti radikaalisti eroavaa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tässä
ei ole taiteenhistoriaa silmällä pitäen tietenkään mitään
perustavasti omaperäistä. Mutta siinä missä Halonen tuottaa
vieraannuttavaa elokuvaa tietoisesti, Karukoski tekee sitä
tietämättään. Hän ei tietenkään laita näyttelijöitään
näyttelemään pinnistellen ja pusaten, mutta varmana otteistaan hän
luottaa suosiota saaneisiin näyttelijöihinsä ja samanaikaisesti
uskottelee haluavansa kertoa meille jotakin meidän tunteistamme,
meidän maailmastamme, eli siis oikeammin välittävänsä meille
realistisen kokemuksen. Jos Karukoski tähtäisi lähtökohtaisesti
fantastisen – siis ei-realistisen – elokuvan tekemiseen, ei
tällaista ongelmaa olisi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ja
eihän Karukoski nyt loppuviimein ole kuin ehkä sukupolvensa Aleksi
Mäkelä. Ei Mäkelässäkään vikaa ole, mutta enempään ei
Karukosken kohdalla oikein ole rahkeita uskoa. Molemmat ovat tehneet
ja tekevät teknisesti tasalaatuisia, sisällöllisesti ymmärrettäviä
kansansuosikkeja, aivan hyviä elokuvia, mutta heistä kai vain
Karukoski tuntuu laskevan liiaksikin sen varaan, että katsojamäärät
korreloisivat taiteellisen korkeatasoisuuden kanssa. En tietenkään
tahdo tieten tahtoen loukata ohjaajaa, mutta kun Karukosken
tapauksessa häntä tunnutaan pitävän yhtenä suomalaisen elokuvan
eturivin ohjaajista, on ainakin minun nostettava käsi pystyyn ja
kysyttävä: miksi? Suomessa tehdään paljon kiinnostavampaakin
elokuvaa, jopa kevyttä sellaista, mutta Karukoski ja Bardy tuntuvat
tekevän hittielokuvia henkisesti vauvoille. Mäkelästäkin heidät
näyttää erottavan enää aika: Mäkelä on pidemmällä urassaan.
Mutta mikä on vielä tätäkin olennaisempaa, Aleksi Mäkelä
näyttää antaneen jo hyvä tovi sitten periksi halulleen tehdä
ystävien kesken hurtteja huumorielokuvia. Siksi, outoa kyllä,
yllätyksiäkin saattaa tulla: <i>Kaappari</i> (2013) esimerkiksi on
loputonta fritsuvitsiään ja Kari Hietalahden esittämää Aarno
Lamminparrasta myöten ihmeen onnistunut elokuva. Karukoski sitä
vastoin on jo hyvän aikaa sitten maalannut itsensä nurkkaan
antamalla ymmärtää olevansa jotain aivan muuta: se, että hän
muitta mutkitta vertaa, vaikka sitten vain sivulauseessa, itseään
mieluummin Thomas Vinterbergiin ja Lars von Trieriin kuin vaikkapa
Mäkelään, kertoo karulla tavalla ohjaajan omista sokeista
pisteistä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikka
tietysti Karukoskella, Vinterbergillä ja Trierillä on yhteisiäkin
nimittäjiä. Ainakin kaikki kolme tekevät elokuvia Pohjoismaissa.
Mutta riittääkö se?</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-12931620184986263642013-10-07T08:18:00.000+03:002013-10-07T08:19:17.064+03:00Murtuma, halkeama, välitilinpäätös<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Olen
kirjoittanut tätä blogia pian seitsemän ja puoli vuotta. Kaiken
kaikkiaan bloggaamista takanani on yli 14 vuotta, aloitin
syksyllä 1999 kotisivu-pohjalta. Ensimmäiset seitsemän vuotta
kirjoitin runoutta ja päiväkirjamuotoa yhdistelevää puolijulkista
koostetta, muistijälkiä, jälkikuvia, sen sellaista,
terapiatekstiä, jotakin. Kun aloitin Koiranmutkia-blogin ja Santeri
Nemo kävi kirjoittamaan kesäkuussa 2006, minulla oli luonnollisesti
vain etiäisiä, haaveita ja tuntumia, mihin blogi saattaisi minua ja
kirjoitusta viedä. Sen tiesin, että alan kirjoittaa esseemuodossa
minua kiinnostavista asioista, omaa arkeani yleisemmällä tasolla.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Seitsemän
vuoden ajanjaksossa ehtii tietysti tapahtua paljon. Ehtii kirjoittaa,
ehtii olla kirjoittamatta. Ehtii asua useammassa maankolkassa.
Aiheetkin vaihtuvat, lukijoiden määrä kasvaa äkisti, vähenee
sitten. Olen myös tietoisesti pyrkinyt muuttamaan kirjoitusteni
luonnetta, yrittänyt rienata vähemmän ja pohtia, kysyä enemmän;
enhän minä näistä asioista oikeasti tiedä. Silti on jäänyt
olo, ilman sarvia tai hampaita, että kun aikoinaan kirjoitti
vihaisemmin, mekasti mieltä vailla kapitalismista, anarkismista,
politiikasta ja päivänkohtaisuuksista, sellainen kiinnosti monia –
jopa silloista itseä – paljon enemmän kuin vaitonainen askartelu,
kulttuurin pienten ilmiöiden keriminen auki – ja tietääkseni
näin on vieläkin: on ylipäänsä olemassa yhteiskunnallisen blogin
määre, joka monien kohdalla tarkoittaa tosin vain äkäistä
mielipidekirjoittelua ja varman sanomista. Minäkin niitä luin ja
luen ja onkeeni otin – on niillä epäilemättä paikkansa, vaikka
niin paljon sanoista koostuukin pelkästä päivittelystä. Eikä
kolumni tai mielipidekirjoitus muotona edes ole erityisen
kiinnostava! Aivan alkuun saatoin luulla jopa, että esimerkiksi
Uuden Suomen blogeja pitävät jotenkin kutsutut henkilöt; tänään minulla
ei, kuten ei varmasti monella muullakaan ole enää minkäänlaista
hajua, kuinka monet bloggaavat ja minkälaisista aiheista. Kysellään
aiheita ja teemakokonaisuuksia, konsepteja, parasta blogia.
Perinteisetkin mediat ovat olleet jo hyvän tovin kiinnostuneita
blogeista. Ja kiinnostus tuntuu vain kasvavan, vaikka esimerkiksi
hyvä osa niistä, jotka kulkivat kanssani vielä nelisen vuotta
sitten, ovat kai saavuttaneet nyt kehäraakin iän tai siirtyneet
muualle: blogia he kirjoittavat laillani vähän, ehkä mainostavat
muita tekemisiään, kirjoittavat edes jotakin pitääkseen blogia
elossa. Eikä tietenkään voi vaatia mahdottomia, on ihmisillä
muutakin. Olenhan samalla tavalla seurannut, kuinka vähä vähältä
lapsuuden kotikatuni taloissa vaihtuvat asukkaat; joku palaa takaisin
isänsä taloon, toinen lähtee, kolmas kuolee, aina joku muuttaa
tilalle.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Enkä
koe kuuluvani joukkoon. Seuraan joitakin blogjea, mutta blogosfääri
laajemmassa mielessä on alati vieraampi. En koe kuuluvani joukkoon
enää, en ehkä aiemminkaan. Jatkuva ulkopuolisuus on osa, valittu
osa, ja kaikki on liikkeessä. Enkä koe enää tarpeelliseksi tuoda
julki ja toitottaa vegaaniuttani, poliittisia asemia tai kriittistä
suhdetta myöhäiskapitalismin koulimiin elämänmuotoihin tai
kulttuuriin yleisemmin; kaikki tämä välittyy, jos on
välittyäkseen. Kaikki tämä luultavasti välittyy joka
tapauksessa. Vaikka en minä tietenkään varma ole, oikein mistään.
Silti sitä otaksun, että provokaatio, herjaaminen, asioiden
paljastaminen ja ennen muuta yleinen reaktiivisuus tuntuvat yhä
hallitsevimmilta asenteilta ja lähtökohdilta bloggaamisessa, enkä
ole itse kuin yrittänyt vähin erin pyrkiä sellaisesta poispäin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Oli
myös aika, jolloin mediatilassa korostuneesti parjattiin
anonymiteettia. Ihmiset herjaavat siellä, virtuaalimaailmassa,
toisiaan nimimerkkien takaa, puskista huudellaan, sanottiin. Monet
kerrat, osin tästä samasta syystä, mietin minäkin naamiosta
luopumista. Perhana. Tietysti ajatuksessa yhdistyi muutakin,
esimerkiksi heikkoluontoinen kateellinen ajatus, mitä kaikkea omalla
nimellään esiintyminen saattaisikaan ehkä tuoda. Mutta kun asiaa
aina toisen kerran ajatteli, johtoajatus vakiintui: mahdollisuuksien
sijaan omalla nimellään esiintyminen toisi kuitenkin ennen muuta
vastuuta ja lopulta kahleet. Miettisin yhä enemmän, mitä voin
kirjoittaa, sillä, jotenkin, kuitenkin omalla nimellään
kirjoittaminen on sellaista kirjoittamista, jossa sanojaan aina varoo
entistä enemmän. Siinä tosin on hyviäkin puolia, tietysti.
Sauna-argumentti on ehkä vastaansanomattomin: jos kirjoittaa niin
kuin vieras olisi aina vierellä vihtomassa, ei välttämättä
parjaa toista yhtä hanakasti kuin jos vieras olisi vieras ja
kaukana, ja tuntematon – lauteilla paitsi alastomuus ja
yhdessävihtominen myös sinunkaupat ja nimet sitovat ihmisiä. Ehkä.
Lojaliteetti on luottamusta ja luottamus on nimenvaihtoa: minä olen
Santeri, mikä sinun nimesi on? Silti olen ollut tyytyväinen ja
iloinen ja otettu, että olen saanut kirjoittaa myös omalla
nimelläni eri tahoille, jolloin toden totta olen miettinyt
sanomisiani – mutta tämän lisäksi olen voinut kirjoittaa myös
naamion suojissa terapeuttisesti haluamistani aiheista, niin paljon
kuin haluan, siihen sävyyn kuin haluan. Tästä muistuttaa sekin,
mitä kirjoitin tämän sivun Blogista-sivulle:</span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Blogissa
esitetyt argumentit, näkemykset ja mielipiteet ovat ensisijaisesti
ajatuskokeita ja koettelun välineitä. Ne eivät edusta
objektiivista totuutta eikä niitä sellaiseksi tule lukea.
Teksteissä vilisevät ristiriitaisuudet, ongelmallisuudet ja
umpisolmut kertovat juuri tästä: kokeina ne tapahtuvat ajassa, eikä
niissä esiintyviin lopputulemiin ole välttämättä ole käytetty
aamupäivää pidempää rupeamaa.</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Näin
on, edelleen, vaikka joitakin blogitekstejä kirjoitan nykyisin
pidempään ja mielestäni vastuullisemmin. Jokaisen lauseen tulisi
olla sellainen, ettei se tieten tahtoen loukkaa ja nälvi – niin
olen tavannut ajatella, koska tämän maailman alhoissa on jo
minutakin aivan tarpeeksi vihaa ja rienaamista. Lause kuin lause –
kaikki on mahdollisesti löydettävissä, vaikka epäilenkin, että
kukaan jaksaa enää mitään lukea, etenkään jos teksti on pitkä
ja kuvaton ja sisältää useamman lauseen kappaleita. Eikä
sellaisen – että joku jossakin lukisi – varaan voi tietenkään,
paradoksaalisesti, mitään toisaalta laskeakaan: nämä tekstit
eivät ole sen ainutlaatuisempia kuin kenenkään muut, nämä
arpailut pelkästään pisaroita meressä. Ja siksikin on ihan hyvä
niin. Näin on ollut myös kaikkien neljäntoista vuoden ajan; ensin
kirjoitin tahallisen väljästi, sitten aloin herjata ja vähitellen
senkin kumu vaimeni – mutta milloinkaan en ajatellut – en
tohtinut ajatella – että ensisijaisena olisi oikea lukija. Vaikka
tietysti ilahduin ja ilahdun vieläkin, kun joku luki, mutta
lähtökohtana tekemiselle en voinut oikeaa lukijaa ottaa. Paljon
kirjoittamisessa oli ja on hypoteettista. Oletetaan, että. Ja
harvoin vastausta saa – sama se on muussakin kirjoittelussa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisaalta
valittu muoto on myös osaltaan rajoittanut kirjoitusta. En ole
kirjoittanut keveää julkista tekstiä enää vuosiin, kaikkia
sanomisiaan vahtii nyt muutenkin entistä neuroottisemmin,
ulosantiaan kyselee, eikä sosiaalisiin medioihin mukaan meneminen
sanottavasti ole auttanut asiassa. Enkä minäkään ole kovinkaan
kiinnosta henkilö, en ihmisenä enkä edes naamiona. Vasta aivan
hiljattain olen kuitenkin herännyt ajatukseen, että elän – koen
eläväni – siinä määrin saumalla, että minun ja ehkä
ikäpolveni laajemminkin on sen vuoksi niin vaikea orientoitua
sosiaalisiin medioihin ja tietotekniikkaan mielekkäästi – miksi
itsekin niin hermostuneesti seuraan ja mietin, kuka teki ja mitä ja
tykkäsikö ja mitähän muut ajattelevat tästä ja miten voin olla
ajattelematta tätä. Itsetietoisuus ja tietoisuus itsetietoisuudesta
ja ajattelun imploosio. Olen elänyt aikaa, jolloin tietokone ei
ollut elämäni osa, olen ikäpolvea jolle on olemassa aika <i>ennen</i>
ja <i>jälkeen</i> ensimmäisen oman tietokoneen ja älypuhelimen.
Diginatiivit tulevat kai minun jälkeeni – minun jälkeeni
vedenpaisumus – ja jossain määrin kadehdinkin heitä; he
ymmärtävät eivätkä vain vastusta; he eivät mene verkkoon, vaan
ovat siellä. Se, että tunnen itse oloni uhatuksi, vihaiseksi ja
hukassa olevaksi, saattaa johtua osittain juuri siitä, että olen
saumalla – olkootkin, että neljäntoista vuoden bloggauskokemus
voi lukijan silmissä kenties asettaa minut vähintäänkin natiivin
asemaan. Tosiasiassa en kuitenkaan ymmärrä paljoakaan, ja viime
vuosina tämä ymmärtämättömyyden tunne on vain kasvanut – ja
kasvaa luultavasti jatkossakin. En tiedä, mitä reilun kymmenen
vuoden aikana on oikeasti tapahtunut. Olen ollut monessa mukana ja
siirtynyt asunto asunnolta tiiviimpään yhteyteen tietotekniikan
kanssa, mutten ole vieläkään varma, saatanko joskus ymmärtää tätä
kaikkea jotenkin syvällisesti saati olla kotonani siinä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Reilun
seitsemän vuoden jälkeen tuntuu yhtä kaikki tärkeältä paitsi
silmäillä mennyttä myös kysyä tulevaa. Kuten mahdolliset lukijat
ovat huomanneet, blogin päivitystahti on parhaista vuosistaan
auttamatta hidastunut. Kuluva vuosi on ollut Koiranmutkien hiljaisin.
En ole ollut kiinnostunut oikeastaan enää hyvin pitkään aikaan
keskustelemisesta; lukija on, kuten sanottua, minulle aina haamu ja
vieras – ne ihmiset, joiden kanssa bloginkin aiheista lopulta
keskustelen, tulevat luonnostaan jos ovat tullakseen. Sen myönnän
tietysti, että blogi on ollut myös muun elämän hyödyksi: olen
saanut ystäviä, tuttavia, ihmisiä joita tiedän. Toisaalta juuri
ihmiset jotka tiedän muodostavat ryhmän, joihin suhteeni on ollut
jo pitkään ehdottomasti kaikkein harhaisin: sosiaalisten medioiden
myötä olen saanut seurata monen sellaisen ihmisen elämää ja
tekemisiä yhä tiiviimmin, joka ei arkeeni muuten mitenkään
kiinteästi kuulu, jota en edes tunne, minkä seurauksena arkeani
tänään tapaavatkin monesti määrittää hyvinkin hyökkäävällä
tavalla täysin ventovieraat ihmiset. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisin
sanoen osasyy sille, miksi en koe nettikeskusteluja erityisen
mielekkäiksi, voi osaltaan olla juuri vieraiden ihmisten asuttama kotoinen
tila: ventovieraiden elämä ja heidän tekemistensä seuraaminen ja
tähän reagoiminen syövät kaikki halua keskustella, muodostaa
yhteyksiä – monesti tänäänkin, muistaa ja huomioi ihmisten
kirjoituksissa, olipa kyseessä sitten essee tai blogikirjoitus,
enimmäkseen viittaukset omaan elämään ja sen yksityiskohtiin.
Ihmisten seuraamisesta tulee liike, jossa itse asia vähin erin
karisee: toimijuus, vilkkaus ja oman elämän yksityiskohdat
merkitsevät mielipiteiden virrassa enemmän, niissä kun sentään
on jotain kiinteää ja ymmärrettävää. Ei tällainen tietystikään
sosiaalisten medioiden ja informaatioteknologisten rakenteiden syytä yksin ole:
edelleen tunnen oloni yksinomaan kurjaksi sattuessani samaan tilaan
edes puolijulkisen henkilön kanssa – ihmisen, joka tunnetaan
medioissa, julkimon, tai yksinkertaisesti ihmisen jonka tekemisiä
olen syystä tai toisesta seurannut. Miksi tunnen tämän ihmisen?
Miksi tiedän hänen elämästään sen, mitä tiedän? Miksi en
tiedä, miten päin olisin, vaikka en tekisi mitään? Pitäisikö
mennä juttelemaan vai katsoa syrjäkarein ja kieroon? Eikä se ole
alemmuudentunnetta, välttämättä, vaan pikemminkin yleisempää
häkellystä: mitä kaikkea tiedän tästä henkilöstä ja miksi –
ja millaiseen asemaan se asettaa minut itseni? </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisaalta,
keskustelemiseen palatakseni, aikani vain ei yksinkertaisesti riitä
enää, semminkin kun yritän muutenkin vähentää turhaa ajan
kuluttelua sosiaalisissa medioissa, blogeissa ja foorumeilla.
Luettavaa ja tehtävää on ilmankin, joskus ihmisiäkin, joita
tavata. Eikä aikani riitä siksikään, että käytännöllisesti
katsoen kirjoitan ja tutkin työkseni. Tästä huolimatta en ole
kuitenkaan kokenut, että blogia pitäisi muuntaa toiseen suuntaan,
tai täysin jonkinlaiseksi tekemisteni alustuksiksi, alustaviksi
luonnoksiksi niistä kirjoituksista joita laadin ja olen saanut
julkaistua omalla nimelläni. Koiranmutkia ja Santeri Nemo sen
kirjoittajana ovat asia erikseen, vaikka tietysti kirjoitus ja ajatus
kiertää, hakee ituja ja versoo toisaalla. Kirjoittamalla koetellaan
ja koettelu on kokemista – toisinaan tärppää ja ajatus ilmaistuu
toisin ja toisaalle vasta useamman koettelun jälkeen.</span></span></span></div>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikka
en minä sitten lopulta tiedä sitäkään, vieläkään, mihin Koiranmutkia
vie naamiota ja minua. Sen tiedän, että koettelu jatkuu – ja
kaiken järjen mukaan olisi vain itse asiassa koeteltava entistä
enemmän, päivänkohtaisuuksista ja päivänkohtaisista reaktioista
riippumatta. Uskon näet vieläkin, että Slavoj Žižek oli
tavanomaisesta, roiskivasta epämääräisyydestään huolimatta
oikealla suunnalla kääntäessään nurin Marxin 11. teesin
Feuerbachista: jos filosofit ovat vain selittäneet maailmaa, kun
tehtävänä on sen muuttaminen, entistä enemmän minusta tuntuu,
että yhden ihmisen – vaikka sitten kaltaiseni ei-filosofin –
tarkoitus ei suinkaan ole muuttaa maailmaa, uskotella itselleen ja
muille että se muuttuu vaikka sitten hänen voimastaan, vaan
selittää sitä, maailmaa, kulttuuria, itseään – koetella ja
keriä auki, uudelleen ja uudelleen. Koetella ja keriä auki, osana
ja karussa. Sillä ehkä juuri se, vaikka sitten yhden ihmisen
toiminnan vaivaisena kaikukoppana, luun hälynä, avaa myös
utooppisen tiloja ja liukumia tuleville arjen vallankumouksille,
minussa ja haamuissani.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-30396314231600172212013-10-01T18:15:00.000+03:002013-10-01T18:21:39.147+03:00Haudasta nousee mies<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kuka
edes muistaa kaljun Hynysen? Aika harva. Kirjoitin kolme vuotta
sitten blogitekstin <a href="http://koiranmutkia.blogspot.fi/2010/09/voipallero-kasarissa-eli-eraan-rock.html">”Voipallero
kasarissa eli erään rock-yhtyeen umpikuja”</a>, jossa parjasin
tarpeettoman ilkeään sävyyn Kotiteollisuus-yhtyeen kehitystä koko
kansan suosikiksi. Myönnän sen, paljon sanoin ja monesti väärään
sävyyn. Vuoden 2010 jälkeen yhtye on julkaissut kaksikin levyä,
joita mieluusti kutsuisi etsikkolevyiksi, onhan yhtyeen soundi
selvästi keventynyt, hakenut uusia suuntia ja Popedakin on entistä
lähempänä. Yhtyeen sanoittaja, säveltäjä ja keulahahmo,
”katkokävelevä kansallissankari, elävä kuollut” Hynynen taas
on syksyn 2010 jälkeen julkaissut useamman kaunokirjallisen teoksen,
lähinnä päiväkirjamerkintöjä ja kolumneja. En tiedä, kuka
näitä levyjä kuuntelee ja kuka näitä kirjoja lukee, mutta
kaiketi hyvinkin moni. Niissä määrin yhtye on kuitenkin vuosien
aikana kasvattanut suosiotaan, että on kansan rakastama yhtye
julkaissut jopa nimikko-oluen – vaikka toisaalla, toisaalta Hynynen
on saanut samaisen kansan vihat ylleen parjattuaan kolumnissaan Vain
elämää -ohjelmaa. Jotain on siis tavallaan tehty oikein –
sanoivat vilkkaat kielet mitä hyvänsä – levyjä tehty ja Suomea
kierretty. Ja nyt kun viimeistään, näiden vuosien myötä
Kotiteollisuudesta on tullut myös yleinen vitsi, jota jopa Nuorgamin
kaltaiset ajan hermolla itseään pitävät musiikkimediat alentuvat
parjaamaan, ehkä yhtye voidaankin alkaa vasta nyt ottaa vakavasti.
Jos näet jokin asia vetoaa väensoluihin, ei sen tarvitse roskaa
olla – tai vaikka olisikin, jotakin se näyttää monen ihmisen
tunnossa puhuttelevan.</span></span></span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
kolmen vuoden aikana tosin tapahtunut muutakin. Viime keväänä
lappeenrantalainen rock-yhtye Pronssinen pokaali julkaisi neljännen
pitkäsoittonsa <i>Vastatuuleensoutajat</i> (2013).
Edellisestä <i>Maa hehkuu </i>-levystä (2000) oli ehtinyt
kulua kolmetoista vuotta. Ja mitä tapahtui? Kukaan ei huomannut,
vaikka Tomi Siveniuksen (joka on sivumennen sanoen yksi Suomen
aliarvostetuimpia laulajia) johtama yhtye palautti levyllään
mieliin jotakin vallan <i>unohdettua</i> tuoden samalla
ilahduttavan tuulehduksen pötkösoundin ja suomihevin vaivaamaan
kotimaiseen rock-kulttuuriin. Jopa CMX
vaikutti <i>Vastatuuleensoutajien</i> rinnalla jotenkin
väsähtäneeltä – mutta juuri CMX:n kaltaiset, vakiintuneet
rock-yhtyeet ja artistit keräsivät keväälläkin palstatilan. Näin
tila toimii.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Pronssinen
pokaali muistetaan takavuosilta Lappeenrannan rock-elämän
eräänlaisena emoyhtyeenä, jossa sittemmin muissa yhtyeissä
menestyneet aikanaan vaikuttivat: Marko Annala (Mokoma), Jouni
Hynynen (Kotiteollisuus) ja Jari Sinkkonen (Kotiteollisuus) soittivat
kaikki Pronssisessa pokaalissa. Uskaltaisin jopa sanoa, että oli
olemassa aivan tietty Lappeenranta-soundi tai -tunne – ennen kuin
Mokoma vaihtoi heviin ja Kotiteollisuus tunkeutui valtavirtaan. Juuri
tästä, olemuksellisesti jotenkin 90-luvulaisesta kokemuksesta käsin
myös Hynysen myöhäisempi lyriikka saa vielä tänäänkin
voimaansa – ja jopa mielen. Vaikka Kotiteollisuutta vaivaakin
musiikillisesti toisto ja nyanssien puute ja julkisuuskuvan tasolla
vastenmielinen viinapirun henki, tavallaan ongelmallisempaa on ollut
yhtyeen temaattinen rooli laajemmin, jota voisi kutsua sosiologi Arto
Jokisen termein panssaroiduksi maskuliinisuudeksi, joka puolestaan
vääristyy – toinen sosiologi, Atte Oksanen, kirjoitti nimenomaan
Kotiteollisuudesta ja muusta raskaasta suomenkielisestä rockista
erinomaisen <i>pro gradu</i> -työn <i>Murheen
laakso</i> (2002) jo vuosia sitten sivuten samaa aihetta. Mutta
yhtä kaikki, yhtyeen julkisuuskuva on jo aikoja sitten peittänyt
näkyvistä itse musiikillis-lyyrisen mielen (denapilvi alkoi
varjostaa yhtyettä joskus Rakastaa/ei rakasta -videon (2002)
tienoilla, viimeistään): sisus kääntyy ympäri, ydin korvautuu
ulkoasulla, lyriikat alkavat heijastaa voimakkaammin juuri yhtyeen
julkisuuskuvaa. Kotiteollisuuden uusimmista levyistä mieltä tai
alkuperäistä ideaa on vaikea enää löytää, ja suorempaan
kosketukseen pääseekin kuuntelemalla esimerkiksi Pronssista
pokaalia – tai sitten ruoppaamalla yksinkertaisesti entisaikoja,
paljon varhaisempia Kotiteollisuuden levyjä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kuka
siis muistaa kaljun Hynysen? Ero menee siinä. Joka muistaa, saattaa
muistaa hyvin toisenlaisen Kotiteollisuuden. Ikisuosikkini <i>Eevan
perinnön</i> (2000), Soin -kappaleessa lauletaan: ”näitä
lauluja lapset eivät laula / näitä lauluja tytöt eivät kuuntele
/ nämä laulut tulevat sieltä missä miehet hikisinä kiertävät
kehää”. Tätä Kotiteollisuutta ei julkisuus ja tietyt
rooliodotukset ole vielä ryvettäneet, ja vaikka muusikoille
varmasti viina tuolloinkin maistui, koko varhaisen Kotiteollisuuden
temaattinen mieli ja tarkoitus tiivistyy <i>Eevan
perinnön</i> kansiin ja <i>Tomusta ja tuhkasta</i> -levyn
(2000) lohkaistun Jos sanon -singlen musiikkivideoon, joissa huojuu
kultaisia, alastomia kaljuja miehiä lekojen kanssa tai ilman. Ihana
konsepti! Varhaiset kivimiehet! Ihanan... alkukantaista. Mutta
kivettyneisyys leimaa tätä tematiikkaa muutenkin. Lauluissa mies on
graniittia, hän ei osaa puhua rakkaudesta, kärsii vain ja soi –
juoksee ilman sanoja ja näkee joka puolella seinän (”hän etsii
jotain katseellaan / seinä seinä seinä seinä”, Routa ei lopu).
Yksi hienoimpia Kotiteollisuuden kappaleista, <i>Eevan
perinnön</i> päättävä Saattoväki loppuu raskaiden riffien
alle peittyvään matalalla äänellä lausuttuun kysymykseen ”Miksen
tunne enää mitään?” Kuva on merkitsevä, miehen ääni uppoaa
maan sisään. Ja mikä tärkeintä yleisesti, ”kylmän kiven
osassa” mies on mykkä. Kivi kun ei puhu.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Se
panssaroitu maskuliinisuus, joka kulkee <i>Eevan
perinnön</i> käsittämättömän raskauden,
pyllistysmentaliteetin ja lyyrisen vähäeleisyyden keskellä
punaisena lankana, muuntuu Kotiteollisuuden tuotannossa jo
seuraavalla levyllä. <i>Tomusta ja tuhkasta</i> -levyllä
ilmaistaan itseä jo paljon enemmän monisanaisemmin, säkeet ovat
pidempiä, huutoa on vähemmän. Hynynen selvästi kehittyy vuosien
aikana sanoittajana, mutta juuri <i>Aamenella</i> (1998)
ja <i>Eevan perinnöllä</i> suuri osa teemoista on jo
nähtävissä, vaikka sitten kömpelömmässä, karkeammassa
muodossa. <i>Aamen</i> on sekin loppujen lopuksi äärettömän
oivaltava levy, eikä levyn hapuilevampaa loppupuoliskoa tarvitse
hävetä: sointi on kömpelöä ja lyriikat paikoittain naiveja,
mutta tunne välittyy, ehkä juuri kömpelyyden ja naiiviuden takia.
Ja se on tunne on äärettömän tosi. <i>Eevan perintö</i> taas
on alusta loppuun asti pelkkää juhlaa (”Eevan / rakastajat /
viruvat / kuolleina // Hetki sitten / nauroivat, / nauttivat / näistä
juhlista”, Saattoväki), ja luultavasti yksi suomalaisen
rock-historian keskeisimpiä levytyksiä. On silti ymmärrettävää,
että seuraavilla levyillä komppi suoristuu ja Kotiteollisuus alkaa
rokata. Ei tämä maa montaa <i>Eevan perintöä</i> kestäisi.
Vaikka Jos sanon tuntui jo ilmestyessäänkin hienoiselta
pettymykseltä, ymmärtää sen kyllä, viimeistään nyt: se aloitti
yhtyeen nousun, mistä seurasi lisää julkisuutta, mistä puolestaan
tavallisten suomalaisten, viinalle persojen miesten toilailuja.
Erilainen sointi keräsi erilaiset kuulijat – ja erilainen sointi
muokkasi julkisuuskuvaa. Mutta jos yhtye vähensikin huutamista ja
keveni, tilaa saivat myös tarttuvat kertosäkeet ja, no, tummat
tunnelmat – rock-musiikkina sointi tietyssä mielessä jopa parani.
Vahinko vain, liikkeessä hahmo muutti muotoaan: jos <i>Tomusta
ja tuhkasta</i> -levyn Ruumiinlaulaja-kappaleessa laulettiin ”Ja
nyt kun koitan löytää kurimuksesta ihmistä, löytyykö sitä /
kysyn: löytyykö sitä?” niin voimme vastata nyt: ei, löytyi
toinen, haudasta nousi väärä mies. Eikä se mies ollut kalju.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisto,
Kotiteollisuuden helmasynti, on jatkuvaa tulemista, omien rajallisten
taitojen ja teemojen myöntämistä, ”kyllän” sanomista sille
vitaliteetille jota Hynysen lyriikka on kaikessa jähmeydessään
ilmentänyt. ”Kyllä” suorastaan huudetaan, mutta – tietenkin –
negaation ja käänteiskuvien kautta. Kuolema määrittää tälle
sotkemiselle mielen. Varhaisten säkeittensä tueksi Hynynen
tiedetysti löysi neljännen, <i>Kuolleen kukan nimeksi</i> (2002)
ristityn pitkäsoiton temaattiseksi tueksi John Miltonin <i>Kadotetun
paratiisin</i> (1667). Tässä vaiheessa kiven tematiikka oli jo
alkanut laajentua kohti transsendenssia ja kysyä Jumalaa. Oli toki
jo Soin-kappaleessa esimerkiksi kysytty ”Mistä tulee ihmisen
kaiho? / Mistä tulee pohjaton suru? / Mistä tulee toivo siitä,
että joskus näkisin Jumalani, jota ei ole?” mutta nyt
Kotiteollisuuden temaattinen maailmanjärjestys alkoi saada selvemmin
muotoaan: oli ahne ja syntinen ihmiskunta, oli Jumala ja oli saatana,
oli kyvytön, mykkä, jotenkin kastroitu mies ja eteerinen, unesta ja
hopeasta taottu nainen tai naisenkuva, oli hauta ja kuolema ja oli
iätön halu puhua tunteista.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Syksyllä
2000 Jyrki-ohjelman haastattelussa, jos en vallan väärin muista,
Hynynen kutsuikin yhtyettään poikabändiksi helvetistä: eivät
laulut nyt mitään gospelia ole, mutta asettuvat kuitenkin monessa
mielessä juurevaan, karjalainen pilke silmäkulmassa tulkittuun
kristilliseen maailmankuvaan. Kuten Soin kuvaa, näky on myös
olennaisesti negatiivinen: ihminen on langennut, Jumala on hiljaa,
Jumalaa ei ole – tai sitten Jumala vanhatestamentalliseen henkeen
yksinkertaisesti rankaisee näitä syntisiä, ahneita, vastenmielisiä
maan matosia: ”Sinä puhallat minuun voimaa, / puhallat inhoa
itseeni / hyvää oloa en muille kailota / pahaa oloani huudan ja /
soin”.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sosiaalisessa
mielessä voitaisiinkin kysyä, miksi kierrättää uudelleen ja
uudelleen tällaisia kerronnan elementtejä maailmassa, joka
olemuksellisesti tunnustaa omaa uskonnottomuuttaan – jossa synnin,
taivaan ja helvetin kuvat tuntuvat jälkijättöisiltä, jossa Jumala
tuntuu hiljentyneen? Hynynen saattaisi – ja on muistaakseni
sanonutkin – näiden elementtien ennen muuta kuulostavan hyvältä,
mutta uskon, olen aina halunnut uskoa, että Hynynen on sanoittajana
myös nimenomaan halunnut luodata rehellisesti miehisiä ja
uskonnollisia tuntoja eikä vain pistää ehdolle. Tunnon taustalla
on usko, tai ainakin eksistentiaalinen puutteen, ikävän ja kaihon,
poissaolon kokemus: antakaa tälle kaikelle jokin mieli, minä huudan
pimeydestä. Mutta Hynysen tragedia, kuten sanottu, on juuri miehisen
tunnon sisäänrakennetussa mahdottomuudessa, pahan siemenessä joka
itää juuri miehen sisällä. Nainen, se muistettakoon, on tässä
maailmassa pelkkä statisti tai kuvajainen. Se sukupuoli ei
miehisessä yksinäisyydessä ole lopultakaan mitenkään tärkeää,
ennemminkin on – jälleen – solipsistinen, rajoittunut, kärsivä
huutaja miehen vaatteissa, miehen vartalossa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Miehinen
tunto näet – tai ennemminkin se suomalaisen, hieman umpimielisen
miehen tunto, johon Hynysen ohella monet nyt jostain syystä sattuvat
samastumaan, kuva joka uusintuu ja tuottuu toiseksi vain samastumalla
ja uudelleenkirjoittamalla – on näennäisen tunteettomuuden,
puutteellisen itseilmaisun ja katkenneen kommunikaation panssarissa.
Viimeistään <i>Tomusta ja tuhkasta</i> -levyn myötä
vuorovaikutus yhtyeen fanien kanssa onkin ollut jatkuvan
ristiriitaista: yhtäältä Hynynen on kirjoittanut satoja sivuja
päiväkirjamerkintöjä, vastaillut fanien kysymyksiin, selittänyt
levyjen teemoja, toisin sanoen ilmaissut itseään, jakanut
tuntojaan, kerrannut miehisyyttään, mutta toisaalta etenkin suora
vuorovaikutus (keikoilla, gaaloissa, haastatteluissa) on panssaroitu
vittuiluun. Tiedetystihän yhtyeeltä on tavattu alkaa odottaa
juurikin rääväsuisuutta ja vittuilua yleisölle, mikä on
puolestaan luonut yhtyeen kohtaloa ja tulevaisuutta silmällä pitäen
väistämättömän noidankehän: muunlainen itseilmaisu ei mene
läpi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ja
kuitenkin samanaikaisesti Hynynen, Sinkkonen ja Hongisto ovat alusta
alkaen kohdelleet toisiaan kuin veljinä. Heistä keskenään saa
kuvan miehistä, jotka uskaltavat halata toisiaan, olla suoria, tehdä
asioita yhdessä, rakastaa. Näitä tekijöitä silmälläpitäen
yhtye ei poikkeakaan juuri lainkaan monista faneistaan – tai
suomalaisista miehistä. Se miehisen viestimisen tapa, jonka yhtye ja
moni suomalainen jakaa, on näet naljailun ja homovitsien
ryydittämää. Miestä voi koskettaa vain jos sitä tehostaa
homovitsillä. Miehelle voi ilmaista tunteitaan vain jos tekee sen
itseironisesti ja naljaillen. Missä eivät muut näe, siellä
saattaa jakaa muutakin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ulkopuolinen,
panssaroidun maskuliinisuuden raskaasta kokemuksesta paitsi jäänyt
saattaa tietenkin pitää tätä vain typeränä, avuttoman juntin
osana (tai mikä pahempaa: miesasiamiehen puheena). Jouni Hynynen on
parempi sivuuttaa. Mutta alentuva suhtautuminen ei ole erityisen
hedelmällinen lähestymistapa noidankehään, kuten ei toisaalta
panssarin murskaaminenkaan. Ylläpidetyistä maskuliinisuuden
rakenteista voi niin ikään olla montaa mieltä, mutta aivan
varmasti – jollei muuta – panssariin puettu miehinen tunto on
olemassa ja sellaisenaan hyvin reaalinen kokemus. Eikä siitä
poliittisesti korrektia saa. Mutta monelle miehinen tunto ei ole
myöskään ongelma – eikä se itsessään sitä välttämättä
olekaan. Mitä varhainen Kotiteollisuus saattaakin kuulijalleen
opettaa ja välittää, mitä se mahdollisesti kanavoi, on nimenomaan
rajallisuudesta, synnillisyydestä, kaihosta ja
vuorovaikutuksettomuudesta nouseva eksistentialistinen, monella tapaa
miehinen (tai sellaiseksi koettu) raivo kuoleman edessä. Kuolema
jäsentää kaiken, myös miehisen. Jos ei kiinnosta tai tuntuu
vastenmieliseltä, ei ole pakko kuunnella: näitä lauluja lapset
eivät laula...</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
tietysti kysyttävä, penättävä suorastaan, tarvitaanko
suomalaiseen kulttuuriin ollenkaan enempää tämänkaltaista
itseilmaisua? Meillä kävivät jo ”äijät”, eikä se ollut
mitenkään kaunista katsottavaa. Mutta kuten todettua, haudasta
nousi toinen mies. Jotain Kotiteollisuudesta katosi. Ei Hynynenkään
samoissa määrin enää laula kommunikaation vaikeudesta tai
miehisen tunnon patoutumista, mutta sitäkin enemmän
vastenmielisestä ihmisestä yleensä, siitä olennosta joka yrittää
elää jotenkuten, tila-autoineen ja supermarketteineen,
suomalaisessa yhteiskunnassa. Hynynen laulaa tavallisesta
suomalaisesta elämästä taivaan ja helvetin välissä,
suomalaisista pirun vetäminä, suomalaisista Jumalan hiljaisuudessa.
Sanoinko suomalaisesta? Varmasti osasyy Kotiteollisuuden suosioon
onkin juuri liike ja avautuminen, se että Hynysestä tulee ajan
myötä jonkinlainen suomalaisen perheenisän ja -äidin tunteiden
tulkki. Siitä miehestä, joka kuoli, kirjoittavat
muistokirjoituksiaan vain ne, jotka pitivät yhtyettä
marginaalimusiikkina – siitä miehestä, joka nousi haudasta,
tekevät tiliä tämän päivän suomalaiset, juuri ne joista kuollut
mies manasi: ”Ja joskus pääni sisällä / naksahtaa jotain, ja
minä muistan / rivitaloasunnon, / vaimon, koiran ja lauantai-illat”
(Mania).</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
jos sillä, joka kuoli, ja sillä, joka nousi haudasta, on jotain
tekemistä keskenään, tavoittaa sen tuntoa myös muista varhaisista
lappeenrantalaisyhtyeistä. Mokoman <i>Valussa</i> (1999)
on paljon sellaista, mitä uudemmista Mokoman levyistä ei
välttämättä löydä. Samaa voi sanoa Magneetin, Siveniuksen
toisen yhtyeen, ainoaaksi jääneestä levystä (1998). Sivenius on
ollut Pronssisen pokaalin ensimmäisestä levystä (1996) lähtien
Hynystä valoisampi sanoittaja, ja tunnon näkökulmasta jopa jollain
tapaa <i>queer</i>. Pronssisen pokaalin laulut ovat kaikilla
neljällä levyllä olleet abstrakteja, mietiskelevämpiä, täynnä
toisenlaista Karjalan huumoria, viekasta, myhäilevää – ja siten
hyvin toisenlaisia kokemuksia kuin Kotiteollisuuden ensimmäiset
(saati myöhemmät) levyt. Musiikilliselta ilmaisultaan Sivenius on
ollut Hynystä enemmän myös pop-musiikkiin päin – ja jos
suomalaisessa populaarimusiikissa on kadotettuja, hädin tiedettyjä
mestariteoksia, on yksi sellainen varmasti Siveniuksen
sooloalbumi <i>Osa sinua</i> (2001). Valitettavasti
Siveniuksen osana tuntuu olleen päätyä yksinkertaisesti väärään
aikaan väärään paikkaan: 2000-luvun alun suomalaista
musiikkikenttää hallitsi elimellisesti raskas suomenkielinen rock
tai jokin muu, muttei ainakaan kevyen tunnelmoiva, radioystävällinen
mutta äkkivaara pop-laulu. Hevi kohosi valtavirtaan, suomirap teki
tuloaan ja väliinputoajiksi jäivät ne suomalaiset rock-yhtyeet
jotka hakivat sointiinsa muutakin kuin synkkää jynkytystä.
Eikä <i>Vastatuuleensoutajatkaan</i> ole varsinaisesti
oikeaan aikaan paikalla: ”Vastatuuleensoutajat / lipuvat / aina
päivän myöhässä / satamaan”.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ilmava,
keveä ja maalaileva eivät ole määreitä joita ensimmäiseksi
yhdistäisi miehiseen tuntoon – tai oikein edes miesten soittamaan
rock-musiikkiin. Ne eivät ole raivon määreitä. Mutta
Siveniuksella niistä kaikesta huolimatta lähtee kuin lähteekin
linjoja siihen <i>eksistentiaalisen kömpelyyden</i> kokemukseen,
joka tuntuu jotenkin järjestävän 90-luvun lappeenrantalaisen
rock-musiikin olemusta. Ihmiset, nämä miehet, ovat aina jotenkin
liian suuria, liian kömpelöitä, eivätkä oikein koskaan sujuvasti
paikoillaan. Hakevat paikkaa, merkitystä, valahtavat pois,
hautautuvat. Mutta siinä missä Kotiteollisuuden musiikissa kivipäät
seisovat mykkinä, kivimiehet takovat, kaikki on jähmeää ja
erektiossa, Siveniuksen sanoituksissa ihminen leijuu, putoaa, valuu,
kelluu, taipuu, liukuu – kaikki ilmaisuja, jotka kielivät
enemmän <i>écriture fémininestä</i>, feminiinistä
kirjoituksesta, kuin organisoivasta, määräävästä, huutavasta,
umpimielisestä panssarimiehestä. Mutta kokevana osapuolena on
rajaavista ilmaisuista päätellen kuitenkin juuri mies. Yhdistävä
tekijä yhtyeiden sanoituksissa on myös se, että kokeva osapuoli on
olennaisesti ruumis, ei yksin pää – se, että Pronssinen pokaali
nimenä viittaa perseeseen ja Kotiteollisuus kotona tehtävään
käsityöhön, siis toisin sanoen slangimielessä masturbaatioon, ei
varsinaisesti ole sattumaa. Rock on ruumiillista musiikkia. Mutta
millainen on tämä ruumis? Maskuliininen, feminiininen, jotain siltä
väliltä? Epäilemättä molempia, ei joko-tai, vaan sekä-että.
Miehisenä tuntona ensi alkuun näyttäytynyt tunneilmaisu,
panssaroitu mies makaa nyt tiellä poikittain, leviää, jotenkin,
nousee ilmaan, kohoaa, leijuu. Ja yhden me tiedämme varmasti:
aistimellisesta me tässä puhumme, tuntoa tunnustelemme – mitkä
asiat merkitsevät, mitkä rajaavat, millaista on, miltä tuntuu.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Haudasta
nousee olento, eikä se ole mies.</span></span></div>
</div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-63601822019838937822013-09-12T11:28:00.001+03:002013-09-17T08:34:46.014+03:00Kirjailija toisen varjossa<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tommi
Melender kirjoittaa mainiossa lukijuutta tematisoivassa
esseekokoelmassaan <i>Yhden hengen orgiat</i> (2013) muun muassa
yhdestä ja toisesta amerikkalaiskirjailijasta, joista ensimmäistä
lähes jumaloi ja toista puntaroi muuten, suhde kun häilyy. Nämä
kirjailijat ovat, kuten Melenderin esseet lukeneet osaavat varmasti
arvata, David Foster Wallace ja Jonathan Franzen, ystävät,
työtoverit, keskenään kilpailijat.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Eräs
ajatuksen itu, jonka esseisti lukijalleen välittää, koskee tapaa
jolla esseen minä etsii Jonathan Franzenin takaa Wallacea: mitä
uutta Wallacesta Franzenin proosa välittää, miksi kahden maultaan
ja romaanimuodoiltaan niin erilaisen kirjailijan välille kehittyi
ystävyys? Itu kerää kasteen ja alkaa itää: viimeisen vuoden
aikana olen itsekin lukenut Franzenilta <i>Epämukavuusalueen</i>
(2012, <i>The Discomfort Zone</i>, 2006), <i>Vapauden</i> (2011, <i>Freedom</i>,
2010) ja nyt <i>Yksin ja kaukana</i> -esseekokoelman (2012, <i>Farther
away</i>, 2012) pohtien monesti samaa. On kirjailijoita ja on
kirjailijoita. Toisia lukee itsenäisesti, toisia toisten takana.
Toisille hakee tämän tästä verrokkeja, selättäjiä tai
oppilaita. Franzen ei hänkään tunnu pärjäävän itsenään, jos
on vähääkään lukenut hänen ystävänsä proosaa. <i>The
Correctionsin </i><span style="font-style: normal;">(2001)</span> ja
<i>How to Be Alonen</i><i>kin</i> (2002) olen ollut monet kerrat
aikeissa ostaa, vaikken varsinaista syytä oikeastaan tiedäkään,
enhän pidä Franzenia erityisen mestarillisena kirjailijana, mutten
toisaalta usko lukevani häntä mistään velvollisuudentunnostakaan.
Puoleensavetäviä sävyjä hänessä silti on – ja toivottavasti
myös DFW:sta riippumatonta sellaista, kun vain tietäisi mistä
etsiä, ja löytäisi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Vapaus</i>,
Franzenin toistaiseksi menestynein romaani, oli selväpiirteisen
klassillinen, hetkittäin jopa laskelmoiva romaani, ja yhdyn monilta
osin Melenderin osuviin huomioihin siitä. Se on silmiinpistävästi
yritys kirjoittaa vielä kerran suuri lukuromaani ja sellaisena se
jossain määrin tietysti onnistuukin, mutta on kysyttävä, jälleen,
vielä kerran, samaan hengenvetoon, miksi oikeastaan edes yrittää
lypsää mahoa lehmää. Ei sillä, ei Franzen selvästikään ole
mikään laskelmoija – vaikka pyrkikin toisinaan, näin sivumennen
sanoen, muuntamaan erikoista kokemustaan viihdyttäväksi tarinaksi
(<i>Yksin ja kaukana</i>, s. 154). Hänen kirjallinen makunsa vain
yksinkertaisesti tuntuu likenevän lukuromaaneja. Franzen haluaa
kirjoittaa luettavia, viihdyttäviä, syvällisiä, elähdyttäviä
romaaneja – mutta tietyissä rajoissa, tiettyjä muotoseikkoja
noudattaen (sisältäen Leo Tolstoihin ja moniin 1800-luvun
venäläiskirjailijoihin sekä vaikkapa Thomas Manniin verrattavan
seikkaperäisyyden). Enkä voi syyttää: kaikenlaisten kokeilujen
ohella palaan itsekin silloin tällöin mielelläni sellaisten
romaanien ääreen, jotka kirkasotsaisuudessaan vaikuttavat
välittävän lukijalleen kaikessa perinpohjaisuudessaan, oudossa
<i>ei-historiallisessa</i><span style="font-style: normal;"> </span><span style="font-style: normal;">(tai
ainakin ei-enää-ajankohtaisessa)</span>, ilmettyä universaaliutta
tavoittelevassa lohdullisuudessaan kokemuksia asioista, joita olisi
luultavasti luonnollisinta nimittää ”suuriksi totuuksiksi”.
Tiedostan kuitenkin, että tällainen, vaikka sitten ajoittainenkin
tarve vastaa kohdallani eräänlaista makua ja tiedostaa suurien
totuuksien tietynlaisen välittämisen välttämättömän
keinotekoisuuden.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sanottu
ei tietenkään tarkoita, etteikö esimerkiksi Wallacen <i>Infinite
Jest</i> (1996) pystyisi samaan – kyllä, luultavasti juuri
tahallisen perinpohjaisuutensa (alaviitteineen päivineen ja liian
tarkkoine yksityiskohtineen), vilpittömän lohduttavuutensa ja
itsetietoisuutensa ansiosta se on suuri romaani, jonka hienous
nimenomaan kruunautuu sellaisilla muodollisilla valinnoilla, jotka
tulivat ajankohtaisiksi ja mielekkäiksi ehkä vasta, no,
1990-luvulla. Siinä mielessä, juuri kaunokirjallisuutena, <i>Infinite
Jest</i> kertoo monia kertoja enemmän ja täsmällisemmin meille
meistä itsestämme, ajastamme ja paljosta muusta kuin esimerkiksi
<i>Vapaus</i>. Myös <i>Infinite Jest</i> osaa olla viihdyttävä ja
kiehtova teos, vaikka tietysti osin puuduttavakin (tosin eri syistä
kuin Franzenin Tolstoit) – ja kuitenkin juuri <i>historiallisen</i>
itseymmärryksensä ansiosta <i>Infinite Jest</i> on tämän päivän
suuri romaani, siinä missä <i>Vapaus</i> ei ole.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Yritettäköön
kuitenkin luopua vertailun välttämättömyydestä. Hyväksyn
ilmeisen tosiasian, että Franzen on halunnut ajatella ja tehdä
toisin. Hän on eri yhteyksissä korostanut romaanitaiteellista
konservatiivisuuttaan, eikä häntä siitä pidä tuomittaman. Hän
saa tehdä toisin. <i>Vapaus</i> on näet kaikesta huolimatta hyvä
ja toimiva romaani – ja Franzenin esseet ovat hyviä esseitä. Olen
kirjoittanut paljon takakireää ja penseää suomalaisesta
esseistiikasta viime vuosina ja voi olla, että sokeudun näissä
asioissa pääosin maantieteellis-kulttuurisista syistä, mutta
toistan: Franzenin esseet ovat hyviä esseitä. Ne soljuvat,
lohduttavat ja tietystä laskelmoivuudestaan ja ajattelun
keskinkertaisuudesta huolimatta niille uskaltaa luvata
kaunokirjallisen leiman. Niiden jälkeen on jotenkin vain tuskallista
lukea kotimaista esseistiikkaa, jossa toistuvasti päivitellään
liikaa, uhotaan liikaa tai vain läyrytään ylipitkien ja
pikkukivojen kolumnien hengessä päivänkohtaisuuksia. Sanotaan tämä
kuitenkin varauksella: takakireyteni ei johdu (penis)kateudesta, vaan
läkähtymisestä. Uutiset, sanomalehdet, kolumnit, blogit, jopa
monet esseet väsyttävät eivätkä nosta – voi nostaa –
päivänkohtaisuuksien yläpuolelle, tältä päivältä
huomaamattomiin. Samasta syystä vain harmittaa, että
Siltala-kustantamo on laatinut <i>Yksin ja kaukanan</i> takakanteen
kuvauksen, joka päättyy lauseeseen ”<i>Yksin ja kaukana</i> on
merkittävä, provokatiivinen ja välttämätön kirja”. Jossakin
reaalimaailmalle rinnakkaisessa kirjakauppatodellisuudessa
tällaiselle lausunnolle voisi ehkä laskea jotain arvoakin, mutta
täällä, jos joksikin niin provokatiiviseksi Franzenin
esseekokoelmaa en oikein kutsuisi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Sanotaan
kuitenkin myös tämä varauksella. Ymmärrän, että Franzen on
varmasti eräänlainen suuren maailman Anu Silfverberg: taitava
kirjoittaja, mutta siinä mielessä särmätön, että jos vähääkään
kokee itsensä aatemaailmaltaan liberaaliksi, voi esseitä lukiessa
enintään nyökytellä (ja jakaa sitten sosiaalisessa mediassa).
Sellainen maneeri esseen minää korostavassa muodossa ei kai ole
erityinen meriitti. Varaus on paikallaan siksi, että on oletettava
myös minussa elävän lukijana joitakin samoista liberaaleista
tendensseistä, jolloin en aina yksinkertaisesti tunnista
provokaatiota. Suomalaisen on päivänkohtaisuuksien yhteiskunnassa
elävänä toki helpompi tunnistaa provokaatio juuri Silfverbergin
sanankäänteistä kuin amerikanserkun, mutta aina joitakin kuolleita
kulmia molempien kohdalle jää. Siksi kummankin ilmeinen
arvoliberaalius luultavasti ärsyttää ja kiihottaa enintään
niitä, joille ajattelun tulokulmat ovat vieraita. Joka ne on
ajatellut, nyökyttelee – tai vain väsyy.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Asian
valaisemiseksi kannattaa vielä sivuta Jonathan Safran Foerin parin
vuoden takaista kirjaa <i>Eating Animals</i> (2009, <i>Eläinten
syömisestä</i>, 2011). Niin maailmalla kuin Suomessa se keräsi
verrattain paljon lukijoita, jopa niissä määrin että tuli
pakottaneeksi joitakin heistä alkamaan kasvissyöjiksi tai ainakin
arvioimaan uudelleen päivittäisiä tottumuksiaan. Miten tahansa
kirjan kuvaileman asian, tarkat kuvaukset, retoriikan, tyylin, syyt
ja seuraukset näkeekin, lukijoiden joukossa oli taatusti ihmisiä,
joille nämä asiat tulivat uusina. Lukijoita, joille Foerin proosa
tuli paljastaneeksi jotain sellaista päivittäisestä
todellisuudesta minkä jälkeen tuntui yksinkertaisesti
kestämättömältä jatkaa osaa sen käytännöistä.
Kaunokirjallisen hapuilun vaikutuksista voidaan löytää
suomalaisesta esseistiikastakin esimerkki: Antti Nylén kertoo
<i>Tunnustuskirjassa</i> (2013) hämmästyksestään tavattuaan
esikoisesseekokoelmansa lukijoita, jotka kertoivat alkaneensa
kasvissyöjiksi luettuaan <i>Vihan ja katkeruuden esseet</i> (2007).
Molempien kirjojen kohdalla se oli luultavammin provokatiivinen tai
muutoin kiihottava retoriikka, ja tyylikeinot ylipäänsä, jotka
työnsivät lukijoita muuttumaan ihmisinä. Omakohtaisuuden
korottaminen pelkkien tosiasioiden rinnalle tai ohitse vaikutti,
esseen minä teki sen – mutta jälleen, asiaa jo ennestään
ajatelleet tyytyivät luultavasti vain nyökyttelemään.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisaalta
jos ei ole ajatellut jotain asiaa, sellaisesta lukeminen <i>voi</i>
provosoida tyylistä riippumatta. Jos taas on ajatellut, se <i>voi</i>
tuntua yksinkertaisesti suoralta ja vilpittömältä. Tiedostan
luonnollisesti, että toisinaan provokaatio on kuin onkin vain
liioittelua, kärjistämistä ja yhden tulokulman korottamista ylitse
muiden; retorista menettelyä, jolla on selvä tilaus tämän päivän
vihateollisuudessa kaikkine kohuineen ja kohkauksineen, eikä tällä
ole juuri niin mitään tekemistä sen kanssa, osaako lukija huomata
provokaation, onko hänellä riittävästi kompetenssia ja
medialukutaitoa sen ymmärtämiseksi. Joskus – usein – kohkataan
vain kohkaamisen (ja huomion) vuoksi. Rehellisyys itsessään – ja
uskon, että niin Nylén ja Silfverberg kuin Franzenkin kirjoittavat
rehellisesti ja ovat onnistuneet sisällyttämään tyyliinsä
rehellisyyttä ymmärtävän mallilukijan – rehellisyys voi
kuitenkin myös ärsyttää, esitti sen sitten miten hyvänsä.
Tällöin vain lukija, joka yrittää vilpittömästi ymmärtää,
herkistyä, olla avoin mutta myös kohdata oman närkästyksensä,
saattaa päästä näennäisten provokaatioiden ohitse.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kun
lintuharrastustaan toistuvasti esiin tuova Franzen esimerkiksi
kirjoittaa siitä, miten viidestä miljardista muuttolinnusta lähes
miljardi tapetaan tietoisesti ja tahallaan Välimeren maissa,
erityisesti Maltalla, asiasisältö voi tulla uutena, mutta muoto ja
lähtökohtainen asenne ilmiöön ovat arvoliberaalin ajattelun
luotsaamaa: salametsästys ei ole oikein, viattomien pikkulintujen
tappaminen tuntuu kaiken kaikkiaan väärältä – ja näistä
lähtökohdista Franzen luonnon- ja lintujensuojelijana kirjoittaa.
Ehkä suomalaisesta metsästyksenharrastajasta myös tämä on
provosointia – onhan pelkkä metsästyksen kritisoiminen tai
kohteleminen tarpeettomana monelle suomalaiselle yksinkertaisesti
punainen vaate, ja kaupunkilaisten hössötyksiä. Räkättirastaskin
on roskalintu eikä sellaisen tappamisella makustelu liikauta meissä
erityistä myötätuntoa luontokappaletta kohtaan saati tunnu
eettisesti arveluttavalta. Silti asia kääntyy myös toisinkin päin.
Ylipäänsä toisen ihmisen, toisenlaisen ajattelun ja kokemuksen
kohtaaminen voi olla avartavaa, mutta myös äärimmäisen kivuliasta
omalle minäkuvalle ja siten kaikkea muuta kuin mieluisaa – jo se,
eräänlaisena esikokemuksellisena tilkitsijänä synnyttää usein
defenssinomaisen tarpeen provosoitua ja jättää huomiotta.
Toisinaan reaalinen on vain yksinkertaisesti liian raakaa. Nämä
tekijät korostuvat julkisessa tilassa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kiinnostavampi
kirjailija näissä oloissa olisi luultavasti
romaanitaidekäsityksiltään liberaali ja ajatusmaailmaltaan
konservatiivi, ei toisinpäin, ei sellainen kuin Franzen –
taidekäsityksineen konservatiivinen, maailmankuvaltaan
arvoliberaali. Se ravistelisi meitä. Tietysti se lietsoisi myös
vihateollisuutta, mutta voisi myös herkistää toisenlaisille
kokemusmaailmoille (vrt. Timo Hännikäisen <i>Ilman</i>, 2009, ja
sen saama julkisuus). Minunkin on vaikea ottaa kuluneella viikolla
julkistettua Kokoomusnuorten tavoiteohjelmaa muuna kuin vitsinä ja
korkeintaan metapoliittisena täkynä, jolla pakotetaan koko
poliittista kenttää tiettyyn suuntaan – ja silti, kuitenkin,
kaikesta huolimatta oletan, että jossakin on reaalinen olento, joka
haluaa nähdä ainakin osan noista tavoitteista käytännössä.
Samalla kuitenkin oletan, että syrjäänvetäytyvänä minulla olisi
tällaisen olennon kanssa melko vähän puhuttavaa. Silloin
kokemukset eivät kohtaisi ja ainakin toisen kohdalla solipsismi vain
syvenisi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Siinä
mielessä minusta on vain lohdullista, että saatan ja voin paeta
näitä olentoja ja heidän kokemusmaailmojaan kaunokirjallisuuteen –
vain kohdatakseni heitä turvallisissa ympäristöissä. Tämä ei
tarkoita, ettäkö tieten tahtoen välttelisin näitä olentoja –
ei, kuuntelisin heitä ”tosielämässä” mieluustikin, mutta
riitaa, kiistaa, kärhämää en mielelläni alkaisi heidän kanssaan
kehitellä. Ja jos tässä jokin ongelma on, se on nimenomaan siinä,
että olettavasti en ole yksin. Monet tahtovat toimia kuten minä:
harvat haluavat kasvotusten provosoida ja riidellä, mutta
samanmielisten piireissä ja verkkokirjoitteluissa sellainen on
huomattavasti helpompaa, ja jopa toivottavaa. Solipsismiin
taipuvaisille tai muutoin yksinäisille syntyykin kuva maailmasta,
joka on jossain jokapäiväisten kohtaamisten tuolla puolen kylmä,
raaka ja kilpailulle altis – jossa alituiseen pelataan vihanteolla
ja etu- ja viiteryhmien keskinäisillä kamppailuilla. Ja samat
yksinäiset saattavat toisinaan kuitenkin kohdata aivan päinvastaisia
tilanteita, arkipäivän sankareita, huomaavaisuutta, avuliaisuutta
ja inhimillistä lämpöä. Harvemmat hakevat tietoisesti toisilleen
pahaa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ja on
kirjailijoita – sellaisia kuin Wallace ja Franzen – jotka uskovat
kaunokirjallisuuteen voimana ja mahdollisuutena, joka saattaa nostaa
ihmisiä solipsismistaan. Päivälleen viisi vuotta sitten, 12.
syyskuuta 2008 itsemurhan tehneen Wallacen muistotilaisuudessa
Franzen sanoi: </span></span></span>
</div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
tuo äskeinen: ”päästä suhteellisen puolueettomalla maaperällä
syvälliseen yhteyteen toisen ihmisen kanssa”. Me tulimme siihen
tulokseen, että sitä varten kirjallisuus on olemassa. ”Ulospääsy
yksinäisyydestä” kuului yhteisesti sovittu muotoilumme. (<i>Yksin
ja kaukana</i>, s. 183).</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ystävän
kuvaus niin muistopuheessa kuin kokoelman nimiesseessä koskettaa
paljon enemmän kuin viime vuonna ilmestynyt D. T. Maxin kirjoittama elämänkerta <i>Every Love Story is a Ghost Story: A Life of David Foster Wallace</i> (2012). Ne
eivät ole ulkokohtaisia saati liehitteleviä. Mutta samalla tulee
tunne, että Franzen uuttaa paitsi kokemuksistaan myös heidän
yhteisesti sovitusta muotoilustaan sellaisia sairauksia ja
riippuvuuksia, joita yhä useampi elää joka päivä. <i>Infinite
Jest</i>, joka oli ja on muun muassa eräänlainen addiktioiden
ensyklopedia, siinä missä Wallacen muukin proosa kuvaa hyvin
erilaisia hahmoja kuin Franzen – niin hyvä romaani kuin <i>Vapaus</i>
onkin, sen henkilöhahmot ovat ongelmineen paljon keskiluokkaisempia
ja tavanomaisempia kuin Wallacella, jonka kertomuksissa tuntuu tämän
tästä korostuvan eri rekistereissä masennus, narsismi ja
muut mielialahäiriöt. Sitä vastoin Franzenin patologiat ovat
luultavasti jokamiehen ja -naisen silmin nähtynä huomattavasti
tunnistettavampia ja samastuttavampia, nimittäin hölmöä
kiintymystä Blackberryyn ja muihin puhelimiin, omien egoprojektien
pönkittämistä Facebookissa, varsinaisia ensimmäisen maailman
ongelmia. Tietysti näitä vasten piirtyy franzenilainen
taustahorisontti, ”teknokulutusyhteiskunnan järjestys” (s. 13).
Ja vielä eräs kattavampi tihentymä varhaisemmasta essestä: </span></span></span>
</div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Crackinkäyttäjä
joka on stimuloinut mielihyväkeskustaan yhteen menoon kuusikymmentä
tuntia, myyntimies joka on syönyt aamiaisensa, lounaansa ja
päivällisensä videopokeriruutuun liimaantuneena, ajankulukseen
naposteleva nainen joka on puolivälissä kahden litran
suklaajäätelörasiaa, jatko-opiskelija joka on tuijottanut
internetsivustoa housut kintuissa edellisillasta kello kahdeksasta
lähtien ja homopoika, joka viettää pitkää viikonloppua
valmistaen cocktaileja Viagrasta ja metamfetamiinista: he kaikki
voivat kertoa meille (sikäli kuin saamme kiinnitettyä heidän
huomionsa), että aivoja ja niitä stimuloivia aineita lukuun
ottamatta mikään ei ole todellista” (s. 295).</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">Tässä
mielessä Franzen kirjoittaa ajatuksellisesti paljon latteammin,
mutta – luultavasti siksi – tavoittaa huomattavasti enemmän
lukijoita. Sen vuoksi onkin hämmentävää vaikkakin luonnollista,
että tiettyjen määreiden kautta – newyorkilainen,
lintuharrastaja, älypuhelimensa ystävä, kirjailija, DFW:n ystävä
– itseään esseiksi uuttava kirjailija on jo pelkillä
aihevalinnoillaan vienyt kirjailijakuvaansa sellaiseen suuntaan, että
nekin lukijat, jotka löytävät Wallacen nimenomaan Franzenin
esseiden myötä, alkavat jossain vaiheessa empiä, pääseekö
kirjailija koskaan ystävänsä varjosta. Tieten tahtoenko hän ei
halua astua Wallacen takaa? Onko se oman menestymisen myötäsynnyttämä
mekanismi; halu yhtäältä nostaa edesmenneen ystävänsä
kirjallista tuotantoa ja toisaalta kätkeytyä hänen taakseen?</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Franzenin
kunniaksi on toki sanottava, ettei hän sanottavasti kuitenkaan
vertaile tuotantoaan ystävänsä kirjallisiin teoksiin – ja hyvä
niin – sekä toiseksi se, että Franzen kirjoittaa myös muista
vaikuttajista ja lukemistaan kirjailijoista kiitettävän paljon ja
myönteiseen sävyyn. Lisäksi <i>Yksin ja kaukana</i> on selvästi
enemmänkin myynnin edistämistä varten laadittu tuote kuin
itsenäinen kokoelma esseitä: joukossa on näet puheita, esitelmiä,
kritiikkejä; hyviä tekstejä kyllä, mutta ei sellaisia jotka
oikein tukisivat tekstikokonaisuutta kirjaksi. Ne esseet taas, jotka
soljuvat – uudemmat, pidemmät – lähinnä tahriintuvatkin, kun
kirjaa lukee pidemmälle, vanhempien, lyhyempien eikä aina niin
taidokkaiden tekstien saadessa enemmän tilaa loppua kohden. Siten
Franzenia ei ehkä edes pitäisi lukea esseistinä – ja silloin
myös osa Franzenin viittauksista ystäväänsä, nimiesseetä
lukuunottamatta, jäisi vähemmälle huomiolle, ei muodostuisi kuvaa
kirjailijasta toisen varjossa. Kirjakauppavetoinen
rinnakkaistodellisuus ja siihen samaistuminenko sen Wallacen varjon
Franzenin ylle siis heittääkin?</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Täkyn,
jonka tulkitsen tämän vastavoimaksi – samalla tavalla kuin
Franzenille rakkaus on kuluttajuuden vastavoima, se näet paljastaa
valheen – ja jonka tähden ehdottomasti arvostan kirjailijaa,
Franzen heittää omaelämänkerrallista romaanikirjallisuutta
käsittelevässä esitelmässään:</span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kirjailija
on nykypäivänä lukijoilleen velkaa sen, että hän asettaa
itselleen vaikeimman haasteen, josta vielä voi toivoa jollain lailla
selviytyvänsä. Jokaisen kirjan kohdalla on kaivauduttava niin
syvälle kuin mahdollista ja kurotettava niin kauas kuin mahdollista.
Ja jos kirjailija tekee näin, ja jos hän onnistuu saamaan aikaan
jotensakin hyvän kirjan, se merkitsee, että kun hän seuraavan
kerran yrittää kirjoittaa kirjan, hänen on kaivauduttava entistä
syvemmälle ja kurotettava entistä kauemmas, tai muutoin se ei
taaskaan ole kirjoittamisen arvoinen. Tämä taas merkitsee
käytännössä sitä, että voidakseen kirjoittaa seuraavan kirjan
hänestä on tultava eri ihminen. Se ihminen, joka hän jo on, on jo
kirjoittanut parhaan kirjan jonka on pystynyt. Hänen on mahdoton
päästä pitemmälle, ellei hän muutu. Toisin sanoen ellei hän
paiski töitä elämäntarinansa kanssa. Siis omaelämäkertansa
kanssa. (s. 145–146.) </span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"> </span>
</div>
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sama
taitaa koskea lukijaa – ja jos tämä lukija jotakin saattaa vielä
toivoa, on se kaiketi se, että syvemmälle ja kauemmaksi menemisen
sijasta – tai vähintäänkin sen ohella – eläisi kyky myötäelää
sitä, mikä on pinnalla ja tässä; että yksin ja kaukana olemisen
ohella eläisi edelleenkin kyky elää yhdessä ja lähellä.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-81727482956817998382013-08-12T19:01:00.002+03:002013-08-12T19:09:16.962+03:00Selkä märkänä<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eräs
kirjallisen modernismin kivijaloista oli temporaalisuuden, tai
yksinkertaisemmin ajan tutkiminen. Sitä havainnollistava tilallinen
jäsentely muodostui eurooppalaisessa kirjallisuudessa useimmiten
asettamalla enemmän tai vähemmän vastakkain teollisuuskapitalismin jäsentämän kaupungin
humu ja rauhallinen maaseutu, metropoli ja </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>pay</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>s</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">perukka, tai kotiseutu.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">A</span><span style="font-family: Georgia, serif;">jateltakoon
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vain </span><span style="font-family: Georgia, serif;">erästä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
modernismin suurta tutkielmaa ajasta, nimittäin Thomas Mannin
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Taikavuorta</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
(1924), jota käynnistellään verrattain pitkään yksinkertaisesti
tekemällä tiliä siitä, miten Berghofin parantolan elämä eroaa
ajantajussa alamaan elämästä. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuitenkin,
y</span><span style="font-family: Georgia, serif;">htäällä kirjallisen
modernismin hiljentyessä ja toisaalla ihmisten elämän keskittyessä
yhä enemmän kaupunkeihin myös urbaanin kokemuksen erittelystä on
tullut kirjallisuudessa pitkälti arkipäivää. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kärkeviin
vastakkainasetteluihin ei </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tunneta
pakottavaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> tarvetta ja kaupungin
ja maaseudun välille sellaisen tekeminen tuntuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">paitsi
j</span><span style="font-family: Georgia, serif;">älkijättöiseltä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">myös
keinotekoiselta: globalisaation myötä teoriassa villeimmätkin
perukat on kesytetty, ositettu, mitattu ja resursoitu sekä
satelliittien, <i>webcamien</i> ja vastaavien näyttöpäätteille tarkennettu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mitään
hohtoa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kaupungissakaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ei </span><span style="font-family: Georgia, serif;">varsinaisesti </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ole,
se vain on. Ja miksi hohtoa olisi? Suomalaiset elävät kaupungeissa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
kaupunkia</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> määrittävät kadut,
liikenne, kaupat ja kirjastot, kerrostalot ja yksityisasunnot,
puistot, kaupunkitilat </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ylipäänsä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Agraarinen elämänmuoto sitä vastoin on eksoottinen puite, sillä se on poissa. Sellaisenaan se </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sopii kirjalliseksi miljööksi </span><span style="font-family: Georgia, serif;">korkeintaan
romanss</span><span style="font-family: Georgia, serif;">eihin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
vastaaviin tekstuureihin, joita lukevat</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
suomalaisessa lähihistoriassa iät ajat vellova</span><span style="font-family: Georgia, serif;">t</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sotien jälkeen syntyne</span><span style="font-family: Georgia, serif;">et</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ikä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">luok</span><span style="font-family: Georgia, serif;">at</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
– n</span><span style="font-family: Georgia, serif;">e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
jotka joko itse lapsuudestaan tai vanhempiensa välityksellä saattavat tun</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tea </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vielä nahoissaan maaltamuuton ilon ja haikeuden</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Yhtä kaikki k</span><span style="font-family: Georgia, serif;">yläidylli,
jossa herätessään kuulisi ensimmäiseksi vastamäestä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tai
lähiniityltä</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> lehmänkellojen
kalinaa, on kuva vieraasta maailmasta. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Ei
sellaisen varaan parane rakentaa kuvia paheellisista suurkaupungeista
ja hyveellisestä kyläelämästä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja
tietenkin juuri kaupunkilaiselämän erittely, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ei
suinkaan maaseutunostalgia (jota Suomessa Laila Hirvisaarta enemmän
taitaa mallintaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Maajussille
morsian</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">), </span><span style="font-family: Georgia, serif;">on
paitsi tämän päivän kirjallisuudelle myös myöhäismodernille
kokemukselle kiistattoman tärkeää, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jo
itseymmärryksenkin kannalta.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Pelkkien fyysisten kaupunkitilojen
rinnalle kasvaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kirjallisissa esityksissä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">jatkuvasti</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
virtuaali</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta, median kertomaa,
uutisia ja elämäntapoja maailmalta.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
Tämä ilmeinen siirtymä, jota voidaan merkitä yksinkertaisesti
korkeateknologisten innovaatioiden huimana nousuna (joka on
vuorostaan vain kiihtynyt kylmän sodan aikana mutta ennen muuta
ei-kapitalististen skenaarioiden huvettua), onkin tuonut </span><span style="font-family: Georgia, serif;">muassaan toisen, nimittäin siirtymän, jossa maaseudusta ja luonnon
läsnäolosta ponnistava kotimainen kirjallisuus liukenee
vähäeleisen, ilmaisukselliseen täsmällisyyteen tähtäävän
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>jälkiurbaanin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
–</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> siis virtuaalisuutta kohti
laajentuvan, kaupunkitilan ja -ajan hohdokkuuteen välinpitämättömästi
suhtautuvan, totaalisesti modernin imussa menevän – </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kotimaisen
kirjallisuuden </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tieltä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Flanööreinä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Walter
Benjaminin ja Charles Baudelairen hengessä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
itseään pitävät ovat pelkkiä vanhan maailman apinoita</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
elleivät ymmärrä tarkkailla ja horjua mieltä vailla ja kaiken
päivää siellä missä kaikki – itsessään elämä! –
oikeastaan on: verkossa. Joiltain osin tosin on epäselvää,
millaista kirjallisuutta tämän siirtymän myötä oikeastaan
tuodaan tilalle: keskeneräisiä blogiromaaneja, twitter-runoja,
mitä? Jos näin on ja mutu pitää kutinsa, silloin kirjalliset yleisötkin ovat
virtuaalisia, anonyymejä, osallistavia, vuorovaikutteisiakin kyllä,
mutta silti jotenkin verettömiä, elottomia. Selittäisikö tämä
sitäkin, miksi vaikkapa Helsingin Sanomien kaltaiset printtimediat natustelevat vieläkin
samoja ikäluokkansa ymmärtämiä muotoja, ja tuntuu siksikin niin
jälkeenjääneeltä: jotain tekeytyy, mutta kukaan, ei varsinkaan
paperilehden lukija oikein tiedä mitä. En itsekään osaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">oikein</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
iloita, kun en täysin ymmärrä. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">J</span><span style="font-family: Georgia, serif;">otain
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">yhtä kaikki </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tekeytyy, mutta se näyttää yhä enemmän karttavan fyysistä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Häivähdyksiä
vanhasta – ei välttämättä paremmasta, ainoastaan vanhasta –
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">häilyy silti </span><span style="font-family: Georgia, serif;">siellä
täällä. Juha Hurme kirjoittaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Puupää</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">-romaanissaan
(2009) verrattain paljon ruumiillisesta liikkeestä luonnossa.
Hurmeen henkilöt hiihtävät, patikoivat, purjehtivat. Mutta yhtä
tärkeää kuin itse liike on tapa, jolla </span><span style="font-family: Georgia, serif;">liikettä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kuvataan. Hurmeessa on myös näkemieni teatteriesitysten (esim.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Saunatrilogia</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
Teatteri Telakalla 2002–2004 ja </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Punainen
Viiva</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> Kajaanin
Kaupunginteatterissa 2006) perusteella paljon samaa kuin Jouko
Turkassa, jota voi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">taneen
sivumennen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sanoa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">suvereeniksi
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">paitsi kotimaisessa teatterissa
myös kotimaisessa kirjallisuudessa. Vertailu on tietysti ilmeinen,
eikä tee kunniakasta oikeutta kummallekaan, mutta jotain yhteistä
<i>kirjallista</i> heissä on, nimittäin ruumiista ja kehollisuudesta
ponnistava mielikuvitus, kielellinen kirjavuus, lauseiden fyysisyys
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ylipäänsä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Lähes jokainen lause tuntuu kirveellä veistetyltä. Ennen kaikkea
niistä aistii kirjoittamista edeltäneen: jokainen lause tuntuu
siltä kuin sen takana olisi raskas fyysillinen rupeama, hiihtolenkki,
punnerrussarja, puutyöpuurto askarteluhuoneessa, halonteko
(vesisateessa). </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jokainen lause on
kirjoitettu selkä märkänä. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Muistan
aina Turkan </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Seitsemää
veljestä</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> (1989) kuvaavasta
dokumentista kohtauksen, jossa veljekset (näyttelijät) juoksevat
pitkään ja hartaasti syksyisellä pellolla kontit selissä ennen
varsinaisen juoksukohtauksen elokuvaamista. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Sekä
Turkan että Hurmeen proosa kielii samasta. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta
Turkka puhuu myös samassa </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Seitsemän
veljeksen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> yhteydessä siitä,
miten hän yritti tv-näytelmässään muuntaa Aleksis Kiven kieltä
veljesten ruumiinkieleksi. Suomen kansa ei ymmärtänyt, Suomen kansa
kysyi mitä perkelettä. 2010-luvulla Suomen lukevalle kansanosalle
sopisi tarjottaman samanlaisen reaktion mahdollisuus: millaisen
fyysisen kielen romaani vaatisi, että perkelettä ihan toden teolla perättäisiin?</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">T</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oki
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tällaisessakin havainnossa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">koskien kielen fyysisyyttä ja sen
mahdollista katoa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">on jotain
nostalgista. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Havainnon tekeminen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
puhuu ajasta, jolloin kirjoittaminen ei ollut kokopäivätyö, vaan
työnteollista ylijäämää, harraste; ajasta, jolloin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">erikseen
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oli</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vat</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
raskasta fyysistä työtä tekevät maatyöläiset ja kynäniekat,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">mutta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kun nämä kaksi hahmoa toisinaan limittyivät... </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jotain
siinäkin tavoittui. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Samuli Paronen,
Matti Pulkkinen, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Marko Tapio, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jopa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kansan rakastama </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kalle
Päätalo, näitähän on –</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">i
Suomessa varsinaisia diivailevia taiteilijanplanttuja </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kai
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ollut</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
köyhiä kyllä, mutta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ei fyysistä
työtä kohtaamattomia. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n
sano, että sellaisia o</span><span style="font-family: Georgia, serif;">lisi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
nyt, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tosin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
pelkkä havainnon ylöskirjaaminen ja sen nostalgia kielivät siitä,
että </span><span style="font-family: Georgia, serif;">harvakseltaan päivätöikseen
kirjoittaja</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> tänään fyysisesti
ponnistelee. Lihasjäykistymät ja selkäkivut ovat tulleet muista
syistä kuin metsätöistä. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jarkko
Tonttikin taisi </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jokin aika sitten</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">pullistella</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
bodypump-rääkeistään </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tullen
ennen muuta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">samalla</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">täydentäneeksi, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ehkä
tietämättään,</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> tämän päivän
kirjailijan muotokuvan. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Pauli
Pylkön </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Luopumisen
dialektiikassa</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">(2009)</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tekemä vertaus Adornosta uimapuvussa on tässäki</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n
kohtaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> jotenkin puhutteleva: </span><span style="font-family: Georgia, serif;">se
ei mene yksi yhteen liikuntaa harrastavan kirjailijan kanssa, mutta
leikkaa yhteistä ja jaettua. Tuotantotavallisista, systeemisistä
seurauksista johtuen yhä useampi kirjailija pullistelee, muttei
niinkään piilolihaksiaan kuin rankametsällä käymisen puutettaan </span></span></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;">–</span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">s</span><span style="font-family: Georgia, serif;">itä,
ettei omaa fysiikkaa, mutta on sentään siinä etuoikeutetussa
asemassa, että voi päivätöikseen unelmoida ja ajatella. Ja silti
yksin sen, että joutuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>harrastamaan</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
liikuntaa (luonnollisestikin työn ulkopuolella), tulisi kertoa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">enemmän kuin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tarpeeksi
itsensä elämänmuodon muutoksesta. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja
sen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kai
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">pitäisi olla </span><span style="font-family: Georgia, serif;">enemmän </span><span style="font-family: Georgia, serif;">surun </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
itsekehun paikka, sillä millaista kirjallisuutta se sellainen on, jos
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">aietta ja </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ajatusta,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja niille erikseen vuoleskeltua </span><span style="font-family: Georgia, serif;">muotoa
ja tyyliä ei ole tapailtu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ensin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
lihasvoimalla? </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta
ei kysymyksessä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tietenkään
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">yksin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">moite
ole. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Suomalainen e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">lämänmuoto
on, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuten todettua,</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
vaihtunut, ja tietysti monilta osin parempaan. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Siltikin
k</span><span style="font-family: Georgia, serif;">irjoittamista taustoittavan
toiminnan seesty</span><span style="font-family: Georgia, serif;">minen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
näyttää johtaneen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tilantees</span><span style="font-family: Georgia, serif;">een</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
jossa</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> fyysisyyden katoaminen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
virtuaalisuuden eteneminen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">o</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vat</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
lähes suorassa yhteydessä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kielelliseen surkastumiseen. Teonsanoja on vähemmän, kokemusta
vähemmän, ilmiöiden merkitsijöitä vähemmän. ”Hän läyrysi”
vaihtuu muotoon ”hän sanoi”. Lauseet ovat kuulaita, mutta niiden varsi ei maistu, hiki ei haise. Näppäimin näpytellyssä on teollisen kalske. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jotain
toki siinäkin tekeytyy, näytöillä puolivillaisuudet
alkavat ruokkia ja koostaa uusia sanoja ja ilmauksia. </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ei</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
sillä, varsin selväsanaista ja suoraviivaista proosaa Hurmekin
kirjoittaa, mutta ainakin siinä puhutaan mistä on puute: teoksen
keskushenkilö N. on kadonnut. Hänen työtoverinsa jäljentää
muutamaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tämän</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
jälkeensä jättämää vihkosta varustaen ne suuntaa-antavilla
selityksille. Kuka (tai mikä) N. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">o</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ikeastaan
on, mihin hän on kadonnut ja miksi, voi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vat</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kuitenkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">koostaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
luultavimmin s</span><span style="font-family: Georgia, serif;">itä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
varsinai</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kysymys</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
jolle tällainen tutkimusromaani (vrt. esim. Nabokovin </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>The
Real Life of Sebastian Knight</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
1941) </span><span style="font-family: Georgia, serif;">perustuu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
ei</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kä suinkaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
se mistä hänet löytää ja minkälaisen päättelyn perästä.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Pelkäksi alkukirjaimeksi
nääntynyt poissaoleva, oletettavasti kuollut keskushenkilö, tulee
kuitenkin tekstiensä välityksellä merkinneeksi vielä erään
keskeisen seikan, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kukaties oman
olemisensa syyn</span><span style="font-family: Georgia, serif;">:</span></span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Voi
pojanpoika, kun kuuntelisit minua tai jotakuta muuta isääsi ja
isoisääsi viisaampaa merenkävijää, niin ehkä oppisit, että
pisteestä A ei voi noin vain hurauttaa pisteeseen B. Olettakaamme,
että A on meille annettu lähtökohta. Sieltä starttaamme nyt
vesivaellukselle kohti kaukaista B:tä. Jokainen matkalla
saavuttamamme kokemus, kaikki ponnistelu, oivallukset, ajatukset ja
ongelmat ja niiden ratkaisut, kaikki matkan aikana saamamme
vaikutelmat rakentavat meille tavoitettamme B:tä. Voisi jopa sanoa,
että tätä päämääräämme ei ensinkään ole olemassa ilman
tietyn kestoista, taitettua, miellettyä ja sisäistettyä
matkantekoa A:sta B:hen. (2009, 218.)</span></span></span></span> </blockquote>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">Tämä
ei ole vain </span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;"><i>Puupään</i></span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">
lukuohje, se on kotimaisen kirjallisuuden, </span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">tai
ihan vain </span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">yksittäisen kirjan</span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">
lukuohj</span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">e</span><span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">.
Asenne olemiseen, suhtautuminen, tunto täälläolosta. Toinen N.:n
essee (”Vaihtoehtoloma”) täydentää:</span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Lähde
sitä seuraavana aamuna retkelle tuntemattomaan metsään suksin,
saappain, miten vain, tilanteen mukaan. Erkane merkityiltä
reiteiltä. Hakeudu vaikeimpiin maastoihin. Älä kaihda tiheikkö</span><span style="font-family: Georgia, serif;">j</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ä,
mäkiä, rotikkoja. Puske sitkeästi uupumuksen rajalle ja gramman
ylikin. Älä kavahda eksymistä. (emt., 260.)</span></span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuva
on juuri niin mieletön kuin pitääkin. Mutta kuvalla on vastakuva,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">nimittäin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ihminen joka valitsee helpoimman, järkevimmän ja yksinkertaisimman
reitin. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Sanomattakin selvää:
moderni ihminen. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Tiedän
kokemuksesta, miten vittumaista ryteikössä hiihtäminen rinkka
selässä on. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Silti tarkoituksella
tiheikköön hiihtävä, rotikossa kompuroiva tai roveikossa rymyävä
on pinttyneissä mielissämme yhtä janari kuin suttaantuneen
VHS-nauhan HD-kuvan sijaan valitseva nykyihminen. Tai ei, vertaus ei
toimi: tiheikössä tieten tahtoen menijään eivät verrokit oikein
pure. Varauksella sanoen siinä on sentään jotain samaa kuin
Susi-Kustaassa </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Pohjantähden</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
maisemaa vasten. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Näistä syistä
N. on enää pelkkä alun kirjain, se on katoava modernista
maailmasta yhtä varmasti kuin järjettömyys. Sillä muistettakoon
Fredric Jamesonin kuvaus </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>A
Singular Modernityssa</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> (2002):
vaikka suuri osa maailman maista ymmärtääkin edes jotain modernin
päälle, vain kapitalistisen tuotantotavan täydellisesti
sisäistäneissä maissa tämä modernius saa sen ensisijaisen
merkityksen – muualla moderniteetti on, kyllä, paitsi jotain
palkitsevaa ja hyvää, myös, outoa kyllä, ambivalenttia ja
häilyvää. Ja häilyvää se on siksi, että riiuu- tai
kosintavaiheessa tuotantotavallisia vaihtoehtoja on vielä muitakin.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">M</span><span style="font-family: Georgia, serif;">yöhäiskapitalis</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tisen
todellisuusperiaatteen piirissä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
taas, kuten tiedettyä, ei ole etenkään kylmän sodan rauettua
muusta puhu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ttu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kaan
kuin siitä, miten kaikkivoipa, toimiva ja muut vaihtoehdot tyhjäksi
tekevä se järjestelmänä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">lopulta
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">on. Sellaisessa maailmassa ei
myöskään vallitse epäselvyyttä siitä, onko ryteikköön tieten
tahtoen hiihtämisessä mieltä vai ei.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aika,
jona patikoidaan paikasta A paikkaan B, ei siis päde siirryttäessä
maalta kaupunkiin, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sillä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tällaista siirtymää ei ensinkään ole. On vain ja ainoastaan
kaupungin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jälkeistä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">aikaa,
reaaliaikaa. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kaupungin aika näet
edellytti vielä fyysisiä siirtymiä lähiöstä keskustaan, mutta
nehän virtuaalisuus ainakin teoriassa on jo joiltain osin tehnyt
tarpeettomiksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">. Siksi Facebookin
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Missä olet -</span><span style="font-family: Georgia, serif;">toimint</span><span style="font-family: Georgia, serif;">0</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">(</span><span style="font-family: Georgia, serif;">”X
on paikassa Y”</span><span style="font-family: Georgia, serif;">)</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
käy yksiin </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Puupään</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">aiemm</span><span style="font-family: Georgia, serif;">in
lainattua,</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> pojanpoikaa
voivottelevaa tekstikohtaa seuraavan kanssa:</span></span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Muskelivene
särkee tämän hienosyisen matkarakenteen kaikkien mahdollisten
merikortin pisteiden A ja B väliltä. Niinpä me emme pääse
muskeliveneellämme ikinä B:hen. Emme pääse mihinkään.
Näennäisesti kiidämme, mutta oikeasti pörräämme paikallamme
kokematta, oppimatta ja elämättä. (Hurme 2009, 218.)</span></span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Seisomme
paikoillemme jäätyneinä toisiamme tuijottaen. Siinäkin kieltämättä jotain
tekeytyy, mutta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">piste B se ei ole,
ainakaan jos B:ksi oletetaan toinen ihminen tai kohtaamispaikka.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">H</span><span style="font-family: Georgia, serif;">eppoisissa
kantimissa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mutta tuntemattomilla
suunnilla</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> on s</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ellaisen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
varaan jäsentyvä kirjallisuus.</span></span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-38965814594938666662013-07-26T17:45:00.000+03:002013-07-26T17:45:11.440+03:00Suuri häränpyllytys, tapaus Borgen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.thedrum.com/uploads/drum_basic_article/112647/main_images/BBCb.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://www.thedrum.com/uploads/drum_basic_article/112647/main_images/BBCb.jpg" width="226" /></a></div>
<span style="font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">Varsin
otollinen konventio tv-draamalle on yhdistellä vallan pelejä ja
perhesuhteita. Ja silti näiden vaakaan saaminen on selvästikin
taitolaji, sillä mikä tahansa ei käy. Liiallinen poliittinen
sisältö yksiulotteistaa kentän toimijoita, mutta myös politiikan
taustoittaminen henkilökohtaisilla motiiveilla ja perhesuhteilla on,
vaikkakin luonnollista myös tavan takaa heppoinen, geneerinen
ratkaisu. Tällöin annetaan näet ymmärtää, että se mitä
tapahtuu kulissien takana selittäisi outoja, koviakin ratkaisuja
työpaikalla. Ehkä selittääkin, toisinaan – mutta kuvatunlainen
”humanisointi” myös kytkee erityisen suorasti poliittista
päätöksentekoa perhepelien jatkeeksi, enkä ole varma, onko tämä
ensinkään hedelmällistä. Hahmot toki inhimillistyvät, mutta näin
esitettynä julkisen tilan ihmiset ovat ensin perheenjäseniä ja
vasta sitten työntekijöitä. Eikö esimerkiksi puoluepoliittisessa
päätöksenteossa pitäisi ensisijaisesti ajatella, että
politikointi on kaikkea muuta kuin henkilökohtaisten motiivien
ajamana toimimista – että poliittiset intressit kytkeytyisivät
yhtäältä empiriaan ja toisaalta ideologiaan laajasti ymmärrettynä,
eivätkä esimerkiksi kodinpiirin kokemuksiin? Että julkiseen tilaan
astuessaan ihminen potentiaalisesti astuisi perheen voimakentältä
politiikan voimakentälle ja siten magnetisoituisi, varautuisi,
jännittyisi eri tavoin? Että hän ei edustaisi enää itseään tai
sukuaan, vaan jotakin yhteistä? Kyllä, tietenkin olemme kaikki
olleet ensin lapsia, sitten miehiä ja naisia, mutta julkista tilaa
määrittävät lait, jotka eivät suoranaisesti ammenna niinkään
elämänkokemuksista kuin hierarkioista, pääomasta, toimivuudesta,
sekä kulttuurien ja luontojen, yhteisen hyvän, solidaarisuuden ja
eturyhmän edun välisistä voimasuhteista – asioista, jotka
teoriassa olivat jo ennen kuin oli lapsia, miehiä tai naisia, jotka
astuisivat julkiseen tilaan.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Liian
usein katsoja saakin seurata, kuinka urantekijä päätyy avioeroon,
harrastaa irtosuhteita, katsoo sivusta lastensa kasvavan – mutta
pärjää sentään työssään. Avioeroperheiden lapsilla puhkeaa
ongelmia. Samaan aikaan välit ja suhteet työpaikalla hakeutuvat
alati uusiin asemiin, jokaisesta toimijasta kuoriutuu ennen pitkää
opportunisti – tai jos kauniisti sama sanotaan, jokainen
yksinkertaisesti ottaa haasteita vastaan sellaisia kohdatessaan.
Ennen pitkää työtoveria ei enää epäröidä puukottaa selkään.
Tässä mielessä on huomattavaa, miten myöhäismodernin kuvan myös
aiemmille vuosikymmenille sijoittuvat tv-sarjat oikeastaan antavat
työelämästä. Uusi, prekaari ja postfordistinen työ tekee niissä
voimakkaasti tuloaan. Sellaista työporukkaa yhdysvaltalaisessa
leipomossa, jota kuvaillaan Richard Sennettin <i>The Corrosion of
Characterissa</i> (1998, suom. <i>Työn uusi järjestys</i>, 2002),
ei enää ole – eikä näissä sarjoissa kai koskaan ollutkaan.
Parempaa draamaa syntyy hatarista työsuhteista,
vastakkainasetteluista, väliaikaisuudesta, lojaliteetin puutteesta.
Taustalla vaikuttaa vanha, klassisen moderni perhe- ja valtapelien,
yksityisen ja julkisen monimutkainen verkottuminen, joka alkaa siitä,
että nuoret astuvat työelämään ja siinä sivussa muodostavat
perheitä ja uusperheitä, mutta kun työelämään kerran on
astuttu, on aika lailla se ja sama, mitä kulisseissa tapahtuu.
Vaikka ensin oli perhe, sitten on työ ja kun on työ, (uus)perhe on
enimmäkseen vain työssä toimimisen kaikua ja kumua. Sellainen
tietysti manaa katsojan eteen hyvän ja tärkeän pohtimisen aiheen:
miksi tehdä työtä? Onko työ tekijälleen esimerkiksi perhettä
tärkeämpää? Onko kerran julkiseen astunut koskaan kotonaan?</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Matthew
Weinerin HBO:lle luoman <i>Mad </i><i>M</i><i>enin</i> (2007–) –
sarjan, jota edellä etupäässä ajattelin – eurooppalainen
vastine voisi olla Adam Pricen <i>Borgen</i> (2010–), jota on tehty
kaikkiaan kolmen tuotantokauden verran (Suomessa sarjaa näytetään
paraikaa nimellä <i>Vallan linnake</i><i>)</i>. <i>Borgenin</i>
antama kuva tanskalaisesta puoluepoliitikasta ja sen liepeillä
toimivasta uutistoimituksesta on kihelmöivän ajankohtainen,
näyttämö kiintoisa mutta draamallisesti se kohtaa samoja
ongelmanasetteluja kuin <i>Mad </i><i>M</i><i>enkin</i>.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Mad
</i><i>M</i><i>en</i> sijoittui alunperin 1960-luvun mainosmaailmaan.
Vaikka uraa sarjassa korostettiin ensimmäisestä jaksosta lähtien
yli perhearvojen, jälkimmäisen maailma tunkeutui silti alati Don
Draperin (Jon Hamm) sekä hänen alaistensa ja työtovereidensa
uusintamiin julkisiin tiloihin. ”I need a drink” – kohtaus
jossa punottunut Don Draper siemailee pakonomaisesti viskiä –
toistuu tuotantokausien aikana ja tiivistää monilta osin juuri
maailmojen limittymistä: jokainen työ- tai perhetilanne, jossa tie
näyttää nousevan pystyyn, on Draperille otollinen sauma drinkille.
Hän vaihtaa tilasta toiseen, tulee työpaikalle, saapuu töiden
jälkeen kotiin, ongelmat kärjistyvät, mutta viski sentään
helpottaa. Vaihtoehtoisesti Draper katoaa kännissä päiväkausiksi
omille teilleen johonkin. Ryyppy tässä tilanteessa on tasapainon
hakemista, tasaamista, ja vaikka harva katsoja täysin sydämin
samastuukaan Draperin elämään tai tämän monimutkaiseen
menneisyyteen, ymmärrämme ja tunnemme alkoholin turruttavan ja
jännitystä helpottavan luonteen. Joskus ryypyn todella tarvitsee.
Ryyppy merkitsee rentoutumista, se raukaisee, turruttaa ja eristää
niiltä todellisuuksilta, jotka paineineen ja hierarkioineen ovat
särmikkään teräviä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Weinerin
sarjaa räikeämmin <i>Borgen</i> on ennen kaikkea poliittista
ongelmanratkaisua. Sen keskushenkilö, pääministeri Birgitte Nyborg
(Sidse Babett Knudsen) on kyllä Draperin kaltainen menestyjä, mutta
ei tarvitse samoissa määrin viskihuikkia – vaikka nauttii hänkin
vielä ensimmäisellä kaudella silloin tällöin viiniä miehensä
seurassa, pääministerikauden alkaessa ja parisuhdeongelmien
ollessa enintään etiäisiä. Vastaavaa ikonista liminaalikuvaa
<i>Borgenista</i> ei kuitenkaan nouse, vaan loppuviimein sarjan
pääpaino on turvallisesti julkisessa, puoluepoliittisessa työssä.
Perhe on vain välttämätön tausta. Ja silti nimenomaan perheen
saralla ilmenevät sarjassa ne tulkinnallisista umpikujista, jotka
tekevät <i>Borgenin</i> muodosta niin kiinnostavan. Makuasia toki
on, ovatko nämä umpikujat sitten tahallisia vai tahattomia – ja
makuasia sekin, onko ylipäätään edes paikallaan verrata näin
erilaisia, jopa eritasoisia sarjoja keskenään: sanottavahan näet
on, ettei <i>Borgen</i> liiemmin keskity rakentamaan laajoja
juonikaavoja, vaan toimii ennemmin samalla tavalla kuin
skandinaaviset rikoselokuvasarjat: on ongelma, joka ratkaistaan.
Ongelman ohessa voi muhia satunnaisia, useamman jakson kestäviä
kehityskulkuja, mutta mitään systemaattista kokonaisuutta niistä
ei työstetä. <i>Borgenista</i> saakin vaikutelman, että <span style="font-style: normal;">sitä</span>
on tehty ennemminkin jakso kerrallaan, siinä missä <i>Mad Meniä</i>
kirjoitettaessa on luultavasti lähdetty tuotantokauden kokoisista
yksiköistä, joiden sumaan on kirjoitetttu kohtauksia ja
improvisoitu.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
tulkinnalliset umpikujat tai harhapolut – niissä on ajankohtaisten
aiheiden ohella <i>Borgenin</i> mieli. Nyborg esimerkiksi eroaa
ensimmäisen kauden lopussa miehestään Phillipistä (Mikael
Birkkj<span style="font-family: Georgia, serif;">æ</span>r) ja katsojalle annetaan
konventionaalisesti ymmärtää, että eron jälkeen vanha suola
saattaa vielä haamujanottaa, jopa niinkin, että
takaisinkytkeytyminen, yhteen palaaminen voisi tulla kysymykseen.
Toisen kauden viimeisessä jaksossa tätä konventiota jopa
alleviivataan, sillä nyt aiemmin, tai käytännössä koko toisen
tuotantokauden enemmän tai vähemmän koleasti Nyborgiin suhtautunut
Phillip liikuttuukin silminnähden ex-vaimostaan. Kohtaus päättyy
ystävällisiin, ihaileviin, haikaileviin katseisiin. Silti jo
viimeisen kauden ensimmäisessä jaksossa esitellään Nyborgin uusi
poikaystävä ja Phillipin asema vakiintuu näin ex-vaimoaan
kunnioittavaksi entiseksi aviomieheksi, jolla ei ole romanttisia
aikeita, vain tahto tulla toimeen lastensa äidin kanssa.
Vastaavanlaista käy sarjan toisten päähenkilöiden, toimittaja
Katrine F<span style="font-family: Georgia, serif;">ø</span>nsmarkin (Birgitte
Hjort S<span style="font-family: Georgia, serif;">ørensen) ja Nyborgin avustajan
Kasper Juulin (Pilou Asb</span><span style="font-family: Georgia, serif;">æ</span><span style="font-family: Georgia, serif;">k)
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kohdalla</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Hienosti jälkimmäinen myös häivytetään sarjan kolmannella
tuotantokaudella taustalle. </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aina
on</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kiehtovaa, jos sarjassa maltetaan pitää taustalla myös lukuisia
sivuhenkilöitä, jotka ehkä vain käväisevät tapahtumien
sivustoilla </span><span style="font-family: Georgia, serif;">aika ajoin, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mutteivät
poistu äkkiarvaamatta ja kokonaan.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">T</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ämä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenissa</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
on hoidettu kunnialla. Työväenpuolue </span><span style="font-family: Georgia, serif;">on
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sarjan ensimmäisessä jaksossa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">eduskuntavaalien häviäjiä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
mutta puoluejohtaja Michael Laugesenin (Peter Mygind) annetaan
ymmärtää jatkavan toimiaan politiikassa. Toisin käy: Laugesen
siirtyy Ekspres-sanomalehden päätoimittajaksi, ilmaantuen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">enää</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
muutaman kerran tuotantokaudessa mollaamaan entistä
arkkivihollistaan Nyborgia. Lopulta hahmo vähä vähältä häipyy
sarjasta, ehti</span><span style="font-family: Georgia, serif;">en</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">osoittaa
vielä ennen katoamistaan aivan toisenlaisia piirteitä kuin
arkkikonnalta on tähän saakka odotettu. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Näinhän
todellisuus yleisestikin pelautuu: koskaan ei tiedä, milloin tapaa
toisen viimeisen kerran, koskahan kuulee </span><span style="font-family: Georgia, serif;">toisesta
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">seuraavan kerran. Todellisuudessa
on vähemmän draamaa kuin toivoisi; enimmän osan aikaa eläminen on
vain ajopuun aikaa, satunnaista haikailua ja pelkoja tulevasta.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Laugesenin
tai Juulin vähittäisissä katoamisissa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ei </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sellaisenaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">toki ole </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vielä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">mitään maata mullistavaa, mutta
laajemmalti, perhesuhteiden ja henkilökohtaisten motiivien kohdalla
joutuu jatkuvasti sarjaa katsoessaan ymmälleen: mitä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">oikeastaan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tapahtuu? Miksi tämä kerrotaan?
Miksi katsojan konventiontajua tämän tästä ja tällä tavoin
horjutetaan? Samaan aikaan tuntuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">nimenomaan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oikealta, että luottamus petetään
– että se, minkä oletti ihastumisen eleeksi osoittautuukin
hyväksymiseksi. Johdannaisena tähän </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tohtis</span><span style="font-family: Georgia, serif;">i</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kenties esittää, että syy, miksi tulkinnalliset umpikujat
ilmenevät </span><span style="font-family: Georgia, serif;">juuri</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
perhesuhteissa, on poliittis</span><span style="font-family: Georgia, serif;">t</span><span style="font-family: Georgia, serif;">en
prosessien heijastumaa. Niissäkin osa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">poliittisista
puheen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">aiheista häipyy näkyvistä,
pulpahtaen esiin toisessa yhteydessä tai kadoten kokonaan. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Medialla
on tässä näkyvä rooli. Poliittisissa prosesseissakin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
seinä nousee </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tämän tästä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">eteen, niissäkin asioita luetaan
tämän tästä väärin ja ohitse. Toisin sanoen </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tekee s</span><span style="font-family: Georgia, serif;">itä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
mihin </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mad Men</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ei näytä kykenevän: se laittaa itsensä katsojuuden jäljittelemään
poliittista päätöksentekoa. Ensimmäinen oletus </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mad
Menin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> todellisuudestahan oli
alunperin kuva hierarkkisesta miesmenestyjien jengistä, joka
elostelee työpaikalla ja kaitsii kotiäitipuolisojaan – eikä
oletus sanottavasti </span><span style="font-family: Georgia, serif;">menny</span><span style="font-family: Georgia, serif;">t
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">pieleen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Mutta työ</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ura</span><span style="font-family: Georgia, serif;">lla
menestyminen ei </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sarjallisuuden
tasolla </span><span style="font-family: Georgia, serif;">lait</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tanut</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">katsojaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ajattelemaan
kokonaisuutta samalla tavalla, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">katsojasta
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mad Men</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ei onnistunut tekemään Don Draperia </span><span style="font-family: Georgia, serif;">edes
hetkeksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">. </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
sen sijaan kutsuu katsojansa mukaan politiikkaan, ajattelemaan elämää
kaikkinensa kuin se olisi puolueiden välisten intressiristiriitojen
vyöryttämää.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuitenkin
v</span><span style="font-family: Georgia, serif;">arsinainen kysymys, jonka </span><span style="font-family: Georgia, serif;">voisi
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kohdalla </span><span style="font-family: Georgia, serif;">aiheesta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">myös
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">esittää, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">koskee
sitä, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mitä käyttöä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tällä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">valta- ja perhepelien
limittymisellä oikeasti on. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Miksi
se on konventio? </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Tekeekö </span><span style="font-family: Georgia, serif;">perhe
taustana</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> varsinais</span><span style="font-family: Georgia, serif;">e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
aihe</span><span style="font-family: Georgia, serif;">e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
politiik</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
jotenkin lähestyttävä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">mmän</span><span style="font-family: Georgia, serif;">?
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Vai p</span><span style="font-family: Georgia, serif;">idetäänkö
katsojaa niin vähä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ssä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
arvossa, että hänelle täytyy</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tämän tästä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">syöttää
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">perhetaloudellista pajunköyttä,
jotta tämä käsittäisi poliitikkojenkin olevan ihmisiä? Vaikka
sarjan muodon kannalta kiinnostavimmat ja puhuttelevimmat tulkinnan
ha'at ovatkin nimenomaan perhesuhteellisia, poliittinen
ongelmanratkaisu on </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sarjan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">merkitsijöistä se, joka ainakin
itselleni tuntuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">keskeisimmältä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Perhehuolia ei oikeastaan </span><span style="font-family: Georgia, serif;">edes
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tarvittaisi. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Tanskalainen
politiikka </span><span style="font-family: Georgia, serif;">näet</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kohtaa sarjassa täsmälleen
samoja dilemmoja kuin suomalainenkin: on sikakohua,
prostituutiokysymystä, maahanmuuton tiukentamista, vihreämmän
politiikan tekemisen mahdollisuutta, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">hyvinvointivaltion
murenemisen torjumista,</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> idealismin
ja reaalipolitiikan käsikähmää... ainoastaan toisell</span><span style="font-family: Georgia, serif;">e</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tuotantokaudelle sijoittuva </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kahden
jakson mittainen rauhanneuvottelu kuvitteellisen Afrikan maan,
Kharunin osapuolten välissä on liian pompöösi, mutta muuten
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
pidättäytyy hyvin uskollisesti eurooppalaisten liberaalien
yhteiskuntien poliittisissa ongelmanasetteluissa. Myös lehdistön
rooli ja esimerkiksi äärioikeistolaiseksi mielletyn Vapauspuolueen
johtaja</span><span style="font-family: Georgia, serif;">na esiintyvä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
Svend Åge Saltumin (Ole Thestrup) äänenpainot ovat suomalaiselle
katsojalle kovin tuttuja.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
Samastumispintaa olisi pohjoismaalaisella katsojalla siis ilman
perhettäkin riittävästi, ja ilman oleminen saattaisi tehdä
sarjasta jopa piirun verran osuvamman (asiaa suhteellistaakseni:
kuinka paljon vaikkapa Susan Ruususen kohukirja tai Vanhasen
lautakasajupakka oikeastaan merkitsee Vanhasen hallitusten toimia –
tai pääministerin sanomisia toisissa asiayhteyksissä?). </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Selittäjiä
ja taustaa katsoja toki toisinaan tarvitsee, mutta </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kohdalla on yhtä lailla epäselvää, mitä perhesuhteet sitten
oikeastaan selittävät: julkisen tilan toimintaa, toimijoiden
luonnetta, sarjan konventionaalista muotoa vai kukaties katsojuutta
sinänsä?</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">De
Moderate, jota Nyborg kahden tuotantokauden ajan </span><span style="font-family: Georgia, serif;">luotsaa,</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
on </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kuvitteellisessa puoluejärjestelmässä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jossain
päin keskustaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">. Suomalaisittain
nähtynä se voisi tulla lähemmäksi SDP:tä kuin Keskustaa, sen
luonteisia äänenpainoja sosiaalisesta huolehtimisesta ja
ympäristöstä Nyborg puoluejohtajana näet </span><span style="font-family: Georgia, serif;">peräänkuuluttaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Yksin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Tanskan
omassa puoluejärjestelmässä tällaiset arvuuttelut heittä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">nevät
kuitenkin</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">enemmän
tai vähemmä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n häränpyllyä,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">joten </span><span style="font-family: Georgia, serif;">myös
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vertailu suomalaisen
puoluepoliitikan raame</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja vasten</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
vaikuttaa puoluetasolla tarpeettomalta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
kaukaa haetulta.</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">E</span><span style="font-family: Georgia, serif;">simerkiksi
Laugesenin olemus ja Eksp</span><span style="font-family: Georgia, serif;">r</span><span style="font-family: Georgia, serif;">es-lehden
linja viesti</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vät</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
voimakkaasti maltillis-oikeistolaista opportunismista ja
viihdetuotannosta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">paljastusjournalismeineen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ei</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
suinkaan työväenluokkaisesta taustasta tai sellaisista
kansansivistyksellisistä intentioista, joita Suomessa maltillinen
vasemmisto vielä tänäänkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">saattaa
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">toisinaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">peräänkuuluttaa. </span>Merkitsevää
ovat aiheet ja niihin liittyvät kannat. H<span style="font-family: Georgia, serif;">ämmentävin
– ja parlamentarismille uskollisin – taikatemppu, jonka </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
onnistuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">häränpyllytyksineen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">katsojalleen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tekemään, koskee</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">juuri</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
De Moderate -puolueen houkuttelevuutta. Alkupuolella sarjaa sen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">on
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">annet</span><span style="font-family: Georgia, serif;">tu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ymmärtää olevan yksi suurimmista puolueista –</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sellainen oikeutta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kunnialla myös Nyborgin pääministerinpestin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">–</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
mutta viimeistään kolmannella kaudella De Moderate, romahdettuaan,
paljastuu korkeintaan keskisuureksi, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mutta
vähintään </span><span style="font-family: Georgia, serif;">pien</span><span style="font-family: Georgia, serif;">eksi
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">puolueeksi, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">suurin
piirtein edustajamäärältään kymmenen kertaa pienemmäksi kuin
suurimmat puolueet.</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> Tästä
huolimatta puolue näyttää </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
jatkuvasti nauttivan suhteellisen korkeaa suosiota, eikä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">edes
katsoja, joka tavallisesti tuskin suuna päänä liittäisi itseään
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">keskustapuolueisiin, varsinaisesti
käy hylkimään puolueen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ulosantia</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">De Moderate on mukiinmenevän
maltillinen ja hillitty. Ilkeästi sen voisi sanoa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">olevan
jopa</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>liian</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
maltillinen ja </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>liian</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
hillitty, ja siten </span><span style="font-family: Georgia, serif;">edustavan
nimenomaan laajinta mahdollista yhteistä nimittäjää, halua olla
ottamatta selvää kantaa mihinkään, intomielisyyttä kosiskella
ketä vain, mutta hyvinvointivaltion ja mukavasti vih</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ertävän</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
liberaalin elämän nimissä. Ja toki De Moderate on puolueista </span><span style="font-family: Georgia, serif;">juuri
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">se, joka selvimmin onnistuu
mahdottomassa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kapitalistisia
yhteiskuntia puhuttelevassa kohtalonkysymyksessä, nimittäin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
talouskasvun ja vihreän talouden </span><span style="font-family: Georgia, serif;">yhdistämisessä.
S</span><span style="font-family: Georgia, serif;">e jos mikä on liberaalien
yhteiskuntien kollektiivisesti hellimä haave ja toivekuva, johon
myös suurin osa niiden asukkaista ainakin ajatuksen tasolla haluaisi
yhtyä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Joko
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">puolueen houkuttelevuus</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
todistaa sen puolesta, että p</span><span style="font-family: Georgia, serif;">arlamentaarisessa
järjestelmässä</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> on tänään
kysymys ennen muuta imagoista, brändeistä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
ja vahvoista johtajista</span><span style="font-family: Georgia, serif;">, siitä
kuinka houkuttelevalta </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>yksi</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
puolue saa </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>saman asian</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
näyttämään, tai sitten </span><span style="font-family: Georgia, serif;">turvallisuudestaan
huolimatta De Moderate ilmentää jotain sellaista poliittista
perusvirettä, jo</span><span style="font-family: Georgia, serif;">k</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a
harvemmin esimerkiksi Suomessa saa yhtä näkyviä muotoja. Vaikka
sarjassa tämän tästä korostetaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
aivan oikein, että puoluepoliitikassa ratkaisevaa on suostuminen
kompromisseihin, katsoja kohtaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">nimenomaan
De Moderaten tapauksessa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">myös
päinvastaista: päättäväisyyttä, omapäisyyttä, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">(ainakin
retorisen tason) </span><span style="font-family: Georgia, serif;">idealismia, joka
palauttaa uskoa puoluepolitiikan mielekkyyteen. Tätäkin tärkeämpää
on </span><span style="font-family: Georgia, serif;">silti</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
yleiskuva: antaa lähestyttävässä muodossa poliittista
tukiopetusta ihmisille, jotka kokevat vieraantuneensa puoluekentästä,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">olkootkin että rivipoliitikkojen
sijaan sarjassa korostuvatkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vain
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vahvat johtajat ja näiden
avustajat.</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Ehkä
– latteaksi lopuksi – se selittää vastavuoroisesti </span><span style="font-family: Georgia, serif;">myös</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
perhesuhteita: jos </span><span style="font-family: Georgia, serif;">perhesuhteet</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tekevät sarjan aihepiiriä lähestyttävämmäksi, on niillä
eittämättä paikkansa, sillä </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kaltaisia sarjoja myös kansansivistykselliset kerrostumat meissä ja
yhteiskunnissamme mieluusti katselisivat enemmänkin. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kukaties
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Borgenissa</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
perhe- ja ihmissuhteiden </span><span style="font-family: Georgia, serif;">esittämisen
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">on</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">juuri </span><span style="font-family: Georgia, serif;">määrä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">heijastaa ja taittaen tulkita
niitä</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">uusia
poliittisia perhekuntia, jotka katsojuuden myötä ovat vasta
tekemässä tuloaan.</span></span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-36820852448136484122013-06-19T11:58:00.000+03:002013-06-19T12:00:41.795+03:00Katkolla todellisuudesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-d1LAg-98Uus/UVHQb5-8C7I/AAAAAAAAL6w/F375j52hUr8/s1600/Spring+Breakers+girls.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="266" src="http://1.bp.blogspot.com/-d1LAg-98Uus/UVHQb5-8C7I/AAAAAAAAL6w/F375j52hUr8/s400/Spring+Breakers+girls.jpg" width="400" /></a></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Harmony
Korinen <i>Spring Breakers</i> (2012) <i>ei</i> ole kaikkea
ironisoiva teos. <i>Eikä</i> se moralisoi. Jokainen, joka katsoo
elokuvan näistä näkökulmista – joko niin, että näkee sen
läpeensä ironisena, tai vastaavasti pinnallisuutta ylistävänä
kuvauksena hukassa olevista teineistä – on liian vanha <i>Spring
Breakersille</i>. Niin ikään kaikenlainen puhe spektaakkeleista
menee ohi pystyen käsittämään kokonaisuudesta korkeintaan
murto-osan. Halpahintaiset väittämät seksismistä voi jättää
huomiotta. Toki Korinen elokuvat ovat <i>Kids</i>-debyytistä (1995)
lähtien olleet rohkeita, mutta <i>Spring Breakersin</i> kohdalla
väite seksismistä kertoo kyllä vain enemmän katsojasta kuin
katsomisen kohteesta, vaikka saman poliittisen horisontin piirissä
ovatkin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kahden
ensin mainitun lähestymistavan onnettomuudelle on syitäkin. Halpa
ironisointi (tai sellaisena jonkin näkeminen) tiedetysti
etäännyttää. Kankaalla tapahtuva ei näytä omalta elämältä,
niiltä kokemuksilta ja niiltä tunnoilta, joita itsellä on. Saman
tekee moralisointi: sekään ei suostu ottamaan osaa, yhtymään
siihen tuntoon, jota kankaalle kuvatuilla tytöillä ja pojilla on.
<i>Spring Breakers</i> on <i>realistinen</i> elokuva. Se on
rehellisen mimeettinen kuvaus nuorten tunnoista, mutta muoto
hämärtyy, jos ei pääse yli näennäisen räikeästä ja
yliampuvasta esitystavasta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Korinen
elokuva kertoo neljästä ulkonäöstään tietoisesta teinitytöstä,
jotka ryöstävät paikallisen ravintolan päästäkseen kevätlomalle
(<i>spring break</i>, jota vastannee Suomessa hiihtoloma) Floridan
aurinkoon. Seuraa Jersey Shoresta, Music Televisionista ja high
school -komedioista tuttua rantalomabiletystä lisänään ylen
määrin viinaa, kokaiinia ja puolialastomia nais- ja miesvartaloita.
Paljon paljaita rintoja (ja Skrillexiä). Poliisiratsiassa tytöt
kuitenkin pidätetään ja rahattomina he ovat vaarassa joutua
viettämään bikineissään vielä useamman vuorokauden putkassa.
Kaikeksi onneksi heihin iskee silmänsä paikallinen gangstaräppäri
Alien (James Franco), joka maksaa takuut ja tuo tytöt kotiinsa.
Varsinainen opiskelijoiden <i>spring break</i> on tässä vaiheessa
ohi ja tyttöjen jatkoaika alkamassa. Alienin ja tämän
lapsuudenystävän ja nykyisen vihamiehen Archien kiristyvät välit
vetävät tytöt uusiin tilanteisiin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Juonikuvaus
ei kuitenkaan anna elokuvan välittämistä tunnoista juuri
minkäänlaista kuvaa, kuten eivät traileritkaan. Ylisanat
latistavat sen. Jos <i>Spring Breakers</i> ei ole moralisoiva eikä
läpeensä ironinen, olisi yhtä lattean tunnotonta sanoa sen
kuvaavan ”vinksahtanutta invididualismia” tai nykynuorten
hedonismia. Ajankuva elokuva toki on, mutta tässä tapauksessa
kaikenlaista holhoamista tulisi välttää. Sen juonikuvaus ehkä
välittää, että lähtökohtaisen vaikutelman pohjalta olisi
paikallaan sanoa, että tytöt ovat väärässä paikassa, väärään
aikaan ja jollain tapaa uhreja. Mutta ei. Tytöt ovat nimenomaan
siellä missä haluavat ja tekevät täsmälleen mitä haluavat.
Uhrejakaan heistä ei saa. Ristiriita itsenäisten teinitytöntahtojen
ja vaivoin bikineihin verhottujen nuorten vartaloiden välillä on
valtava. Miehet vonkaavat, mutta tytöt eivät lähde sekavina
panemaan, edes maailmanlopunkännissä. Viinaa he juovat, ja
kokaiinia sniffaavat, mutta lähes kaikessa heillä oman kehonsa ja
ajatustensa suhteen päätäntävalta. Edes Alienin näennäinen
valta tyttöihin ei estä heitä, päinvastoin; osaa tytöistä se
vain rohkaisee kääntämään asetelmia nurinkurin. He eivät lähde
hänen mukaansa, koska Alien taitaisi viettelyn – ei – vaan siksi
että he haluavat. Elokuvan muoto karkoittanee suuren osan niistäkin
katsojista, jotka tämän tästä voivottelevat vahvojen naisten
puutetta elokuvateollisuudessa. Tässä niitä nyt olisi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>Spring
break</i> on tietysti paitsi katko opiskeluun myös tauko
todellisuudesta. Metaforan pohjalta olisi mahdollista vetää se
johtopäätös, että edellä sanomani on kuin onkin roskaa: Korinen
elokuva <i>ei</i> ole realistinen, vaan eskapistinen ja siksi
ei-reaalinen. Mutta realismi on (myös tänään) aktuaalisen koetun
yhä voimakkaampaa sekoittumista toiveiden, halujen ja nautintojen
haavemaailmaan – paon maailmaan. <i>Jersey Shoren</i> katsominen <i>on</i>
realismia. Haaveet, toiveet ja nautinnot ovat täyttä totta,
konkreettiseen toimintaan sysääviä tunnon merkitsijöitä. Jos
<i>Spring Breakers</i> on illuusio, me kaikki elämme yhtä loputonta
illuusiota. Jälleen itseään muodosta etäännyttävä tietoisuus
mielisi puhua vitsistä, mutta silloin olisi myönnettävä, että
vitsiähän tämä koko myöhäismoderni olemassaolokin on. Ja vitsiä
tai ei, ”kaupallinen viihdemaailma” on täysintä totta –
niillekin jotka eivät ota sitä totena – ja siksi tavattoman suuri
osa tämän päivän elämänmuotoja. Totta helvetissä Korinen
elokuva havainnollistaa simulakrumia ja spektaakkelin yhteiskuntaa,
mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että simulakrumissakin elää
tuntevia, tuntoisia ihmisiä, joille asiat ovat kuin ovatkin
totisinta totta, elämässä pyristely työ ja tehtävä ja
mielekkyyden hahmottaminen jotain, jota ei vain kerta kaikkiaan voi
lyödä läskiksi – edes rannalla bailaavat tytöt ja pojat eivät
lyö. Ja jos merkitys löytyy juhlimisesta, varakkuudesta ja
hauskanpidosta, on vain ylimielistä puhua tyttöjen vääristä
illuusioista, harhaanjohtavaa eristää itsensä toisista, semminkin
kun oman kokemisen pohjalla useimmiten on se sama mielekkyyden
peruste: jos jokin on tai edes tuntuu mielekkäältä, se <i>on</i>
mielekästä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">**</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Vähänpä
tiesin, kun Britney Spearsin debyytti <i>Oops... I Did It Again</i>
(1998) ilmestyi. Vähänpä ymmärsin, kun tuomitsin sen
tyhjänpäiväisten, laulajan pikkutuhmalla neitsytimagolla
ryyditettyjen pop-laulujen kokoelmana. <i>Spring Breakersissa</i>
Spearsin kappaleet soivat kahdessakin erityisen merkitityksellisessä
kohtauksessa. Ensinnäkin tytöt alkavat laulaa debyyttilevyn
nimikappaletta erään floridalaisen marketin parkkipaikalla,
pimenevänä kesäiltana. Kohtauksessa tiivistyy jotain, jota harva
nuorisokuvaus tavoittaa: yhteislaulussa kumuaa senlaatuinen
ystävyyden sidos, joihin sanat eivät yllä – sama nuoruuden
kipeys, joka niin monessa nuorisokuvauksessa tapaa usein jäädä
ulkokohtaiseksi. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisessa
kohtauksessa Alien alkaa laulaa Everytime-kappaletta kartanonsa
takapihalla, vasten mereen laskevaa ilta-aurinkoa ja säestää
lauluaan pianolla. Aseita kannattelevat, pinkkeihin kommandopipoihin
pukeutuneet tytöt – edelleen bikineissä – Alienin ympärillä
yhtyvät lauluun. Jälleen Korine pelaa ristiriitaisilla viesteillä,
mutta tavalla, jolle tunnolle avautunut katsoja voi vain hyvin mielin
sydämistyä. ”Everytime I try to fly I fall / Without my wings / I
feel so small / I guess I need you baby / and everytime I see / you
in my dreams / i see your face / it's haunting me / I guess I need
you baby” ei kai ole koskettanut koskaan yhtä paljon. Laulun oheen
on montaasiksi leikattu joukko kuvia tyttöjen asetansseista ja
heidän ryöstelystään Alienin kanssa. Kuvat ovat yhtä aikaa
fantastisia ja kuviteltavissa olevia, sillä kontekstin perusteella
sopii olettaa, että lainkierrolla ja pikkurikoksilla pätäkkää
haaliva Alien saa ryöstelyn makuun päässeet neidot mukaan
arkeensa. Tämän näennäisen kuvallisen ristiriidan pitäisikin
vain alleviivata edellä sanottua: arkinen menee jatkuvasti
haaveiltavan lomi, sekoittuu. Haaveet ovat jatkuvasti elämässä
läsnä, näkyvillä tavoilla, ja monesti toimiemme pontimia.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
naama näkkärillä: hauskanpito on elimellinen osa tuntoherkkää,
onnelliseksi tunnusteltua elämää. Siihen tavan takaa ympätään
päihteet, joiden osuutta sitten paheksutaan: eikö sitä osata pitää
hauskaa ilman alkoholia? Miksi juoda humalahakuisesti? Osa päihteistä
tietysti eristää ihmisiä sosiaalisesta todellisuudesta ja
turruttaa aisteja, osa taas herkistää, jopa terävöittää, ja tuo
todellisuutta lähemmäs. Tietoisuuden ja todellisuuden rajat
sumentuvat. Ystävyys, toiset ihmiset, sosiaalisuus hauskanpidossa
taas saavat<i> Spring Breakersin</i> tytöt toteamaan moneen
otteeseen, kuinka loma oikeastaan muistuttaa hengellistä kokemusta.
Eräässä kohtauksessa tytöistä nuorin, Faith (Selan Gomez)
haaveilee uima-altaalla kahden muun tytön kanssa, josko
todellisuuden ja ajan vain voisi pysäyttää tähän hetkeen, tähän
ihanaan, syvään ja koskettavaan, onnelliseen aikaan. Katsojan on
helppo yhtyä tunteeseen. Ja vaikka viittaus ”hengelliseen
kokemukseen” on luettavissa kuvia vasten myös ilmeisen ironisena,
se on myös totinen: juhliminen alkaa todella jossain kohtaa
muistuttaa uskonnollista hurmosta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Uskonnollisiin
traditioihin nojaavien ja/tai henkisiksi itsensä mieltävien
ihmisten olisi tässä vaiheessa kai kaikki syyt närkästyä.
Eroottisen, alaspäin vetävän energian ylistäminen, ”pinnan
palvominen” ja materialla mälläily (eräässä keskeisessä
kohtauksessa Alien pauhaa silmin nähden <i>onnellisena</i>, mitä
kaikkia tavaroita hänellä on) ovat maailmallisuutta sitä pahinta
laatua. Miten tällainen ristiriita olisikaan soviteltavissa? Yhtä
kaikki se, että ruumis palautetaan myös <i>Spring Breakersissa</i>
hengellisen kokemuksen keskiöön, on merkitsevää. Sen avulla
todellisuutta tunnusteleva nuori, ehkä kasvukipuinenkin,
hormoneihinsa heräävä nuori on ehkä syvällä maailmallisuuden
mudassa, mutta näkee samanaikaisesti usean todellisuuden eri
kerrostuman lävitse. Todellisuutta tunnusteleva, tunnolle avautuva
nuori vartalo tietää enemmän kuin (sitä yliotteessan pitävä)
mieli tai aikuiset ymmärtävät. Heille teinitytön bikinivartalossa
on aina jotain peiteltävää, sillä siinä ei näy niinkään
orastava seksuaalisuus kuin totuus, jonka he itse ovat jollain
tasolla kadonneet, josta he itse ovat langenneet.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Faithin
väite ”This is the most spiritual place I've ever been”
tuntuukin vetävän puoleensa jonkinasteista gnostilaisuutta.
Toisessa kohtauksessa tytöt puhuvat <i>spring breakista</i>
”täydellisenä maailmana”, mikä antaa selvästi ymmärtää,
että se maailma, josta tytöt lähtivät, ei sellainen ollut.
Siirtymä itsessään, jokin joka veti heidät Floridan aurinkoon ja
kytkee heidät ystävinä yhteen, on eräänlaista maailmallisuuden
ja arkisen tietoisuuden mudasta ylös nostavaa tietoa. Muistetaan
myös tämä: tytöt eivät ylistä vain hauskanpitoa. Kun he
vakavoituvat, he selittävät yksityisyydessä, yksin perheilleen
soittaessaan, että kyse ei ole yksin hauskanpidosta vaan oikeammin
siitä, että he haluavat olla parempia ihmisiä. Nämä hetket
katsojan tulisikin oivaltaa niin kuin ne ovat: vaikka nauru ystävien
kanssa raikaa ja ihmiset hymyilevät, ilmassa väreilee kehojen
eroottinen energia, kun ihminen hiljentyy, tunnetusti hän päästää
esiin sisimpiä tuntojaan, sellaisia jotka eivät välttämättä
väkijoukoissa tule esiin. Näinä hetkinä tytöt eivät siunaile
amerikkalaisen unelman ihanuutta – sitä hokevat vain elokuvan
hömelöt gangstat – vaan näkevät yhdessäolon ja hauskanpidon
lävitse syvempiä eksistentialistisia, jopa hengellisiä totuuksia
ja paljastavat niitä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja kun
nuori oli, mitkä olivat niitä parhaimpia hetkiä? Matkat, reissut,
hetket ystävien kanssa – niiden aikana tunsi olevansa jotenkin
eniten läsnä, koki eniten, tunsi tunnon ja olemisen paljauden. Ja
kun retkiltään palasi, aamuöinä ja sunnuntaina, itku siinä oli
herkässä – aivan kuten Faithilla ja muilla tytöillä, kun he
vuoron perään katkoltaan palaavat. Se <i>oli</i> täydellinen
maailma, kokemisen paljaus, ja sitten tuli lankeemus. Sieltä,
sellaisesta paratiisista lähdettyään vain maailmallisuuteen
pahimmalla tavalla kiintynyt saattaisi syyttää <i>Spring Breakersia</i>
pinnalliseksi.</span></span></div>
</div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-64757085258118315522013-05-20T18:00:00.000+03:002013-05-20T18:00:27.848+03:00Rap, itsekorostus ja myötätunto
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Palaan
räppiin. Kahdesta syystä. Ensinnäkin genre elää Suomessa
kukoistustaan ja vaikuttaa paitsi kasvavaan nuorisoon myös
vart</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">t</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">uneeseen
polveen aiempaa enemmän. Toiseksi genre kuhisee taitavia tekijöitä,
joka käyttää kirjoittamisenergiaansa muuhunkin kuin munahaukoista,
kosteista juhlista ja nopeista autoista sanailuun. Osa on tietysti
aloittanut aiemmin, osa myöhemmin ja tällaisen edessä sitä aina
vain nöyrtyy: moni on t</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">yöstänyt</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
vuosia mat</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">eriaalia</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
pelkästä tekemisen ilosta, biitin ja sanan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">yhdistelemisestä
itsessään,</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
ja äkkiä yhden suosiosta </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
huomiosta</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
saa osansa toinenkin. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Biittejä
on pöytälaatikossa, kassuilla, jopa kirjojen välissä, ja äkkiä
niiden ympärillä kuhisee, vanhat nauhat tekevät uusia tulemisia.
Tästä valtavassa määrässä ääninauhoja on kiteitä, sekunteja,
säkeitä, joilla on sielunhoidollinen merkitys paitsi tekijöilleen
myös kuulijoilleen. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Näillä
kiteillä tuntuu olevan myös possen tai kaveriporukan siunaus – ja
se kuuluu.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Palaan
räppiin, sillä puhelauluun on kuulunut egon ja omien tekemisten
korostaminen alusta lähtien. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kaveriporukan
myötäsynnyttämät luovat ja sosiaaliset virrat suuntautuvat
ulospäin: kun tukea on, ihmiset ovat rentoja ja välittömiä,
eivätkä juurikaan välitä, mitä ulkopuoliset heistä ajattele</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vat</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Se tuo tekemisiin erityistä auraa. Silloin materiaalia syntyy, mutta
myös itsevarmuus kasvaa – ja kiihtyy hetkittäin uhoksi asti.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">R</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">äpin
muotokieleen sisältyvä itsekorostuksen tendenssi on </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">viime
vuosien Suomessa</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
yhdistynyt monien teksteissä entistä enemmän julkisuuteen ja
suosioon, mutta tavalla, joka on luonteeltaan kriittinen ja
pohdiskeleva. Populaarikulttuurissa tämä on tietysti jokseenkin
kaluttu luu, mutta niin vain uudet </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">rap-äänitteet
tulevat useimmiten lisänneeksi palettiin jotain uudenkarheaa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="http://www.koiranmutkia.blogspot.fi/2013/03/kukaan-ei-ymmarra-sua-paitsi-mina.html">Kirjoitin</a>
jokin aika sitten Pyhimyksen </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Paranoidista</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
(2011) ja Teflon Brotherista samoja itsekorostuksen ja sen
kiihdytetyn version, menestyksen aiheita sivuten, mutta joukkoon
voisi lisätä esimerkiksi tuoreen, vaikkakin kaupoista
julkaisupäivänään poisvedetyn Steve iVanderin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Olen
mustan</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
(2013), Ruger Hauerin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Erectuksen</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
(2012) ja Euro Crackin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">(vuonna
2012 julkaistu samanniminen EP ja näytebiisien perusteella myös
tuleva </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Huume</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">,
2013). </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">E</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">simerkkejä
on pilvin pimein, sillä lähes jokainen tyylin artisti sivunnee
aihetta ainakin jossain kohtaa tuotantoaan. Tekstejä ammentuu omasta
elämästä ja säkeisiin eksyy silloin tällöin havainnoiva
subjekti.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Todettakoon
siksikin, että oma hiphop-tuntemukseni </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">on
lähinnä edistyvää: en nuoruusvuosinani kuunnellut ysäriräppiä,
vaan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">aloin
lähestyä genreä vuosituhannen vaihteessa ja etenin käsipohjaa
vähin erin ja ennen muuta tekstilähtöisesti. Biitintaju –</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
jos sellaista voi sanoa olevan – </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">tuli
jälkijunassa. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Siksi
koko kysymyksenasettelu – miksi räpissä puhutaan niin paljon
itsestä – voi tuntua räpin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">altaissa</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
minua intensiivisemmin kauhoneesta lukijasta vähintäänkin
naiivilta. Yritän kuitenkin seuraavassa selventää ja tarkentaa,
miksi kysymys, olkoot kuinka vanha ja kulunut tahansa, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vaikuttaa
olevan</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">edelleen
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">akuutti
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
jopa aiempaa kipeämmin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">erilaisia
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vastauksia
kaipaava.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">*</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Euro
Crack</i> -EP:n ilmestyminen tuntui aluksi pettymykseltä. Julma
Henri oli lyöttäytynyt yhteen Ceebrolistics-, Murmurecordings- ja
Serkkupojat-yhteyksistään tutun RPK:n kanssa ja julkaissut
<i>”Henri”</i>-äänitteen (2010), jota voisi hyvällä syyllä
sanoa vähintäänkin tietoiseksi: koko levy käsitteli tietoisuutta
ja mielenmuutosta. Sitä ennen artisti oli käynyt erinäisiä
kehitysasteita läpi ja toiminut siinä sivussa syrjäytyneiden,
ruhjottujen ja laitapuolilaisten puolestapuhujana. (<a href="http://koiranmutkia.blogspot.fi/2011/02/mita-mielta-jumala-ois.html">Olen kirjoittanut</a>
aiheesta suhteellisen kattavan analyysin aiemmin, joten en uppoudu
sivupolulle tällä kertaa tämän enempää.) Euro Crack ilmensi
kuitenkin kumpaisenkin – sekä Julman Henrin että RPK:n –
kohdalla toisenlaista lähestymistapaa genreen. Ilmaisu muuttui.
Sosiaalisen ja pohdiskelevan kritiikin korvasi voimakas, rehentelevä
itsekorostus, jota tehtiin naivismiin asti hölmön sukkelan
huume-metaforan valossa: auton peräloosteri on auki ja luukutus
käynnissä, tietoisuutta, <i>euro crackia</i> kaupataan minigrip-pusseissa.
Alun pitäen olen kokenut nimen tehokkaaksi – huume yhdistyy
eurokriisiin – mutta konseptin toteutusta olen hitusen vierastanut.
Vähitellen se on kuitenkin alkanut avautua, tehota ja koukuttaa.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jää
arvailujen varaan, millainen henkilöhistoriallinen tausta Julmalla
Henrillä ja RPK:lla on huumeidenkäytön suhteen. Enemmän konsepti
kuitenkin on genren historiasta tuttujen päihdeylistysten
kommentaari. Siinä missä Asa totesi vuosia sitten auringonvalon
olevan se suurin pärisyttäjä, Ameeba, J Riskit ja monet muut ovat
sivunneet läsnäolon merkitystä: elämä on, kliseeksi asti ja jos
sen oikein oivaltaa, sitä parasta huumetta, jos osaa ja ymmärtää
olla läsnä. Tämän perusteella olisi tietysti yksinkertaista
pensselöidä kovin puhtoista kuvaa kustakin, mutta kuten sanottu,
henkilöhistoria ja artistin henkilökohtainen päihteidenkäyttö
eivät kuulu kuulijalle saati ole edes erityisen kiinnostava
komponentti kokonaisuudessa.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Euro
Crackin tapauksessa pojat ovat palanneet huudeille, mutta pusseissa
on nyt erilaista kamaa kuin saattaisi luulla. Tekstien pintataso
korostaa lähes joka käänteessä luukuttamista ja kamankäyttöä,
mutta hitaimmallekin kuulijalle luulisi olevan selvää, että Julma
Henri ja RPK tarkastelevat huumetta sinänsä, toisin sanoen asioita
jotka vetävät meitä riippuvuuksiin ja tekniikkoja, joilla niistä
pääsee irti. Julman Henrin tapauksessa linja tietysti pitää.
Jossain haastattelussa tämä taisikin todeta, että paljon on paskaa
päästetty ja filtteröity pois, joten nyt on tullut aika tehdä
muuta. Tämä on sitä muuta.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ruger
Hauerin <i>Erectus</i>, Teflon Brothers ja Steve iVander taas
löytävät kaikki yhteisen nimittäjänsä Pyhimyksestä, mutta
eivät palaudu häneen. Kaikissa äänitteissä vilisee kuitenkin
viittauksia menestyksen ja sosiaalisen olemisen kääntöpuoleen,
rappioon, lakastumiseen, krapulaan ja yleiseen tulehtuneisuuteen.
Siinä missä Ruger Hauerin kiitelty debyytti <i>Se syvenee syksyltä</i>
(2010) oli monilta osin poliittisen todellisuuden kommentaari,
<i>Erectus</i> painottaa ensi näkemältä liiaksikin yhtyeen
nopeasti kasvanutta suosiota kappaleineen Elvis sanoo ei, Mä haluun
kuolla ennen Bonoo ja Iso paha susi, mutta antaa äkkiarvaamatta myös
keväisiin, lumen alta paljastuviin leikkipuistoihin, kohmeloisiin
aamuherätyksiin, lääketokkuroihin ja sosiaalisiin medioihin. ”Lue
mulle mun oikeudet pizzamainoksesta, kun nousen sängystä kuin
chileläisest kaivoksesta”, tiputtelee Paperi-T kappaleessa Palaaks
lusikka?, ja siinä on enemmän totta kuin mitä ehkä on aiottu alun
pitäen sanoa. Mieleen muodostuu näkymä pizzalaatikoiden
täyttämästä törkyisestä miesluolasta, lokerosta jollaisiin
ihmiset kaupungeissa tapaavat pakkautua. ”Mä en oo olemas, tai oon
ehkä Faces”, kuuluu vuorostaan Pyhimyksen säe
Antimateria-kappaleessa. Jostain nämäkin aina kertovat.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Päivien
ajan olen kuitenkin jo miettinyt ja katsonut uudelleen ja uudelleen
Steve iVanderin musiikkivideota Raha ei tekeytymällä lopu. Siinä
tiivistyy käytännössä moni aiheen kannalta olennainen seikka
samalla kun muotokieli lähestyy kömpelössä nerokkuudessaan
esimerkiksi STP- eli SinäTuubaPaska -nettimateriaalia, josta V. S.
Luoma-aho <a href="http://schnabelmann.wordpress.com/2010/12/05/ykskakkaakskaa/">kiteyttikin</a> parisen vuotta sitten jotakuinkin olennaisen.
Rap-musiikille ominainen lainaaminen ja päälleliimaaminen hakevat
videossa vastakaikupohjaa nimenomaan verkosta ja niistä
kokemuspinnoista, joita lapsesta asti nettiä käyttäneelle on
muodostunut. Sinänsähän video kuvamateriaaliltaan ei enää edes
hätkähdytä, sillä edes parisen vuotta immateriaalisen aalloilla
surffanut ja uteliaisuudelleen antautunut verkonkäyttäjä on jo
nähnyt käytännössä kaiken, mitä tarvitsee nähdä. Se kokemus –
että on nähnyt kaiken mitä tarvitsee nähdä – yhdistääkin
kolmen pennin julkkista ja jokamiestä toisiinsa. Kaikki järjetön,
vastenmielinen, kamala ja uskomaton, mitä voi vain kuvitella, on <i>jo</i>
tehty ja todisteita löytää kaikkialta verkosta ja sosiaalisista
tiloista. Googleta vain. Juuri se kokemuksessa onkin tavallaan
hätkähdyttävintä. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Samalla
kun ihminen fyysisesti käpertyy miesluolaansa, hän pääsee
yksinkertaisesti selaimen avaamalla entistä voimakkaammin
osalliseksi järjettömistä, vastenmielisistä, kamalista ja
uskomattomista kokemuksista, toisin sanoen <i>kiihdytetystä
sosiaalisuudesta</i>. Kiihdytetty sosiaalisuus merkitsee tässä sitä
sosiaalisen olemisen avaruutta, jossa tuntoa tavataan, jossa
yhteisiä, yleisiä ja jaettuja asioita tunnustellaan ja jossa
vastavuoroisesti henkilökohtaista tuntoa stimuloidaan erilaisin
ärsykkein. Silpomis- ja ruumissivustojen ja Seiskan järjestämien
juhlien vertaaminen toisiinsa on epäilemättä loukkaavaa, mutta
analogiassa voi silti olla yhtymäkohtiakin: herkkyys siinä menee,
usko siinä menee. Sekään ei paranna asiaa, että ”turhat
julkkikset” ovat alkaneet aina ennen pitkää muistuttaa vieraita
ulkoavaruudesta tai yksinkertaisesti zombeja. Kokemuksellisesti sekä
menestys että nettisurffaus ovat kuitenkin ennen muuta addiktoivia:
mikään ei todellakaan riitä, mikään ei hätkähdytä, mies
katsoo metrossa pornoa älypuhelimesta tyhjin katsein. Narkomaanisen
ruumiin aukot päästävät ulos itsensä sielun kaikessa sen
herkkyydessä ja moninaisissa tunnoissa. Sellainen kuuluu hyvin usein
myös Pyhimyksen yhtyeiden viime vuosien äänitteissä, samoin kuin
Julma-Henrin & Syrjäytyneiden <i>Al-Qaida Finlandilla</i>
(2007). Levyissä on likaa, ruoantähteitä, kebabpaskanhajua, liikaa
kahvia juoneen pistävänhajuista virtsaa. Kaikesta tästä alaspäin,
viemäriin vetävästä ja fumigoidusta aineksesta huolimatta seassa
on säkeitä, joita ajaa toivo kohoamisesta, toivo paremmasta, lohtu,
empatia ja armo. Ruumis makaa kaakeleilla, vähän tuntoa
jäsenissään.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">*</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikuttaa
siltä, että sekä Pyhimys yhtyeineen että Julma Henri RPK:n kanssa
tekevät ennen muuta sitä tärkeää työtä, jota jokaisen
kulttuurintuotannon parissa tekevän tulisi ainakin jossain vaiheessa
uraansa tehdä: ottavat huomioon paitsi paikalliset
aikalaisolosuhteet myös muotokielen, joka on tekemisen lähtökohta,
historioineen päivineen ja ammentavat siitä itsetietoisesti jotain
uutta ja muuta. Tietysti kaikki on <i>jo</i> keksitty ja tehty
aiemmin, mutta jotain on siltikin tehtävä. Kirjallisuudentutkija
Harold Bloomin kuvaama vaikutuksen ahdistus on polttoainetta
luomistyössä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Eräällä
ystävälläni on tapana rap-videoita katsoessaan tai -kappaleita
kuullessaan kiinnittää kriittistä huomiota siihen, posmitetaanko
niissä nimenomaan räppäämisestä. ”Mä oon tässä, nyt mä
tuun täältä, nää kamat mulla on, kattokaa mua.” Pidemmän
päälle tällainen flow alkaa eittämättä närästää, mutta
tänään, tosi-tv:n ja sosiaalisten medioiden kaltaisten
”narsismigeneraattorien” vaikutuksen lisäännyttyä ei toisaalta
ole järin suuri ihme, että ”kattokaa mua” on entistä useamman
huulilla. Varsinainen kysymys kehiikin käytännössä sen ympärillä,
mitä käyttöä tällaisella narsismilla on itselle ja laajemmin
kulttuurintuotannolle.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sinänsähän
itsetietoisuudessa ja narsismissa ei ole niin mitään uutta.
Tieteenfilosofi Paul Feyerabend kirjoitti vuosia sitten, että hyvä
filosofi ymmärtää sisällyttää sanomisiinsa väärinymmärryksiä
välttävän ja väärinkäytöksiltä suojaavan kaneetin, oli se
sitten vitsi tai itsepuolustus tyyliin ”vitustako minä tiedän,
miten nämä asiat <i>oikeasti</i> ovat”. Tosikko sanoma ei anna
liikkumavaraa ja varmana esitetty kerää kenties vain kärjekkäimpiä
reaktioita, huomiota kyllä, mutta ei niinkään totuutta, varsinkaan
jos totuutta on lähestyminen ristiriidoissa, sommitelmissa ja
dialektiikoissa. Taideteoksiksi puetut manifestit ovat nekin
useimmiten vain ikävystyttäviä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Feyerabendin
väite soveltuu myös tämän päivän suomalaisen ”tiedostavan
räpin” siipeen: äänitteet julistavat, mutta sisältävät
riittävän määrän sisäistä ristiriitaa, jotta niistä varisee
manifestinomaisuus. Niissä on huumoria, kevennyksiä, maton
vetämistä vakavasti esitetyn alta. Mutta kuvia, vaikka sitten
varjojen leikkiä ne ovat. Ajasta. Sosiaalisesta olemisesta. Suojaava
kaneetti ja itsetietoisuus ylipäätään ovatkin luultavammin
ehdottoman välttämättömiä tilanraivaamisen eleitä: ei siksi,
että muut huomaisivat, vaan siksi, että oma sanominen löytäisi
edes jonkinlaisen paikan, liittymäpinnan. Jossain on seistävä,
jotakin kohti oltava. Mutta totuus, merkitys, mieli liukuu, väistää
ja kaikki mitä täydestä sydämestä yritetään sanoa on toisesta
asemasta, toisesta katsannosta käsin aina roskaa ja valetta vain. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tämä
ei ole tiedollinen kysymys, vaan tunnon, empatian ja aistimellisen.
Päivittäin ihminen tulee olleeksi tekemisissä yhä suuremman
informaatiomäärän kanssa, mutta vastaanottoreseptorit leikkavat
kiinni jo pienestä määrästä, jos reseptoreita ei harjaannuteta –
ja vaikka harjaannutetaankin; liikaa on liikaa. Silloin jää vain
ähkyä, paniikkia, stressiä ja tunnepohjaisia reaktioita. Ja siitä
sosiaalisessa olemisessa on yhä enemmän kyse. Tieto itsessään ei
ole enää aikoihiin vapahtanut: päinvastoin, nyt raaka data vain
pahimmillaan vääristää olemista ja yksipuolistaa tuntoista
ruumista. Koululaitos yksinänsä kannustaa tietojen ja taitojen
hankkimiseen, mutta tunne- ja tuntopuoli jäävät helposti
puolitiehen. Miten paljon nuori joutuukaan opiskelemaan koulun
opetusohjelman ulkopuolella – ihastuessaan, kohdatessaan kiusaajia,
erilaisuutta, sosiaalista painetta? Kokeissa olisi pärjättävä,
mutta välitunneilla harjoitellaan sosiaalisia järjestyksiä eikä
niissä arvosanoja tai aina edes tukiopetusta kysellä. Sama peli
jatkuu aikuisiässä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Luulen,
että itsetietoisuuden ja oman tunnollisen opiskeleminen on myös
tänään kaiken onnistuneen <i>edustuksellisen olemisen</i> edellytys. Ja
jokainenhan edustaa, tuo tiettyjä puolia itsestään, tapahtui se
sitten koulun pihalla, töissä, harrastuksissa, kadulla tai
verkossa. Jopa positiivisina aiotut, elämää ylistävät status-,
blogi- ja twitter-päivitykset voivat muuttua toisen silmissä vain
irvokkaiksi narsismin eleiksi, kun niitä lukee toistuvasti tarpeeksi
usein. Vaikein taidoista on myötätunto. Monet mediat ja välittäjät,
joiden lähtökohtana pidetään sosiaalisuutta, tosiasiassa
eristävätkin ihmisiä toisistaan korostamalla pelkästään
edustuksellisen olemisen puolia ihmisessä; siinä on aina saumoja
katkeruudelle ja kateudelle. Sosiaalistavat kannustimet jättävät
aina joitakin sivuun – ja vaikkeivät jättäisikään, siltä
saattaa tuntua. Tätä tuntoa ei voi eikä saa aliarvioida. Tällä
tavoin vieraannuttavassa sosiaalisessa todellisuudessa onkin
ylipäänsä jatkuva mahdollisuus yksinäisen tunnon tilojen
synnylle. Muureja nousee näiden tilojen ympärille: syntyy käsitys
siitä, ettei toisia oikeastaan ole. Tietysti toisia on –
kilpailijoina, leivänryöstäjinä – mutta jos esillä on vain
edustuksellisen olemisen puolia, heikot, rikkinäiset ja elävät
ihmiset niiden taustalla ovat reaalisessa vaarassa syrjäytyä. Mistä? Todellisuudesta itsestään. Ja
tällainen syrjäytyminen on vähintään yhtä kipeä ongelma tämän
päivän sukupolville kuin työelämästä syrjäytyminen.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Edustajien
tuolla puolen ei ole ihmistä. On vain eleitä, esittämistä, yhtä
jatkuvaa teatteria. Jos julkisen eläimen tragedia on, että
yhtäältä on suosion nimissä sanottava mitä vain ja käytävä
jos minkälaisissa kissanristiäisissä ja toisaalta taas varottava
sanojaan ettei ajaudu vallan katveisiin, arkisessa elämässäkin
sosiaalinen oleminen varautuu. Ihastuksen edessäkin sitä yrittää
sanoa jotain osuvaa eikä päästele mitä vain, mutta samalla –
ainakin jollain tasolla – tiedostaa, että ensialkuun ihastuminen
on omiin ominaisuuksiin – kaipauksiin, haluihin, toiveisiin –
ihastumista ja vasta sitten toisen ihmisen avautumista. Halu vetää
meitä yhteen, mutta myötätunto toiseen kehittyy toisinaan vasta
hyvän matkaa jälkijunassa. Ja silti ihaninta kai olisi, jos
myötätunnon harjoittaminen johtaisi kateuden, riitelemisenhalun,
syrjäytetyksi tulemisen tunteiden vähenemiseen ja siten siihen,
että ensimmäinen olisi itsetietoisuutena läsnä sosiaalisessa
olemisessa silloinkin kun järkineen ei voi olla samaa mieltä
toisten kanssa.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">*</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tiedän
kokemuksesta, kuinka paljon hyvää ensimmäisen persoonan kerronta
ja egoboostaus voi tehdä, olkoot se kuinka väkinäistä ja
vastenmielistä toisesta vinkkelistä tahansa. Kuinka se parantaa
askelta ja itsetuntoa. Liioittelen, mutta sallittakoon tämän
kerran: syy, miksi rap on tänään niin suosittua johtuu osin
samoista syistä kuin se, miksi hummerit olivat (ainakin vielä joku
vuosi sitten) maailmalla suosittuja ajoneuvoja; miksi kotia
sisustetaan, miksi meikataan, leikataan hiuksia. Etsimme turvaa,
suojaa, sielunhoitoa. Olemme kaikki rikkinäisiä. Syrjäytyneisyyden
ja psyykenlääkkeiden, koulu- ja työpaikkakiusaamisen, stressin ja
burnoutien keskellä entistä useampi kolhiutuu, mutta kolhittuja me
olemme jo syntymästä. Ja kyllä, kiihdytettynä tämäkin puu
kantaa outoa hedelmää.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Pyhimys
ei palaa teksteissään vain omaan asemaansa esiintyjänä vaan
hahmosta lähtee aina rihmoja kuulijoiden, jokanaisen ja -miehen
kokemusmaailmaan, mikä taas on pahimmillaan entistä solipsistisempi
ja yksinäisempi. Myös esiintymistä merkitsevien eleiden <i>tällä
puolen</i> on yksinäisyyttä. Sosiaalinen oleminen ja esiintyminen ovat
erottamaton osa rapin olemusta, sillä ne ovat ja koostavat sitä
metafyysistä kenttää, jolla ihmisiä yhdistellään toisiinsa ja
erotellaan. Siinä mielessä itsetietoinen muotokieli – itsestä
räppääminen – ovat sillä kentällä käymistä, jossa yhteyksiä
luodaan ja ihmisiä jää sivuun. Silloin ”kattokaa mua” tulisi
herättää meissä, vastaavanlaisina yksinäisinä, särkyneinä ja
äärimmäisen itsetietoisina olentoina välitöntä myötätuntoa.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-50385854594198678752013-05-09T14:03:00.001+03:002013-05-09T14:06:53.646+03:00Mistä Tamin asu kertoo?<div style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jääkiekkoilu
on tunnetusti näytösluontoista ja spektaakkelia. Joka kevät
suomalaisen väen valtaa yhteen liittävä, joskin myös er</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">i</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ll</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">een</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
vetävä voimien joukko: pelataan SM-liigan voitosta, pelataan
MM-kisat, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kannustetaan,
juhlitaan, petytään</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Muutama vuosi sitten </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">arvokisa</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">historiansa
toisen MM-kullan voittanut Suomen joukkue sai kansan sanan mukaisesti
sekaisin. Pontus Purokuru kirjoitti </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Väen
tunto</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
-kokoelmassa (2012) aihetta sivuten jotenkin satuttavan osuvasti:</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kun
Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti kultaa MM-kisoissa 2011, sadat
tuhannet ihmiset Suomessa kokivat jotain </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>erityistä</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Voitto synnytt</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">i</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
välittömästi kiihkeyttä ja innostusta. Se sai ihmisiin vauhtia.
(…) Joillekin kyse oli jääkiekosta, siis urheilusta ja tutun
joukkueen voitosta, mikä synnytti iloa ja sai aikaan tarpeen rynnätä
ratikkapysäkin katolle bailaamaan alasti liikennemerkki kainalossa.
Toiset menivät askeleen pidemmälle ja samaistivat urheiluvoiton
Suomen kansallisvaltion voittoon, mikä ilmeni nationalistisissa
tunnuksissa ja puheissa. (…) Kaikki tunsivat jotakin, mutta
subjektiivisuuden antama muoto ratkaisi koetun alkuvaikutuksen
tulkinnan. (2012, 14.)</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En
itse muista tarkasti tuntojani keväällä 2011. Sen muistan, että
minut valtasi välinpitämättömyys ja jonkinlainen pettymys.
Torilta ei minua tavattu, en mennyt edes katsomaan, mitä kaduilla
tapahtuu. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">O</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lin
pieni poika, kun Suomi voitti ensimmäisen kultansa ja oletan, että
voitto synnytti paitsi ikäisissäni myös monissa muissa
suomalaisissa palavamman kiinnostuksen jääkiekon seuraamiseen.
Olennaista kuitenkin oli, että erinäisistä saavutuksista
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">huolimatta
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">MM-
ja olympiakisoissa kultaa ei saatu vuosiin. Kahden voiton välissä
on kuusitoista vuotta. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Se
on pitkä, pitkä aika odottavalle.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tommi
Melender kirjoitti </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Kuka
nauttii eniten</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
-esseekokoelmansa </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">(2010)</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
jääkiekkoa käsittelevässä esseessään muistaakseni jotakin sen
suuntaista, että hänelle jääkiekon seuraamisessa kyse on ollut
pääasiassa juurikin pettymyksistä ja niiden käsittelystä.
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Voittamisen
kulttuuri on hänelle katsojana vieras, onhan Melender</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
sitä sukupolvea, joka on nähnyt ne vuodet, jolloin Suomen joukkue
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>ei</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
menestynyt. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tänään
suomalainen on suhteellisen tyytyväinen, jos hänen joukkueensa
yltää mitalisijoihin, sillä sellaista on sopinut </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
voinut </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">odottaa.
Monena vuonna mitalipeleissä onkin kisattu, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kaiken
kaikkiaan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kymmenissä
MM-kisoissa sitten vuoden 1995.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuudentoista vuoden aikahaarukassa on tapahtunut paljon. Pettymyksen tun</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">teeni</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
keväällä 2011 johtui luultavasti siitä, että jotain oli </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>jo</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
saavutettu, eikä jääkiekkojoukkueen kannustaminen sinänsä
kiinnosta</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">nut</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
minua enää juurikaan. Kuusitoista vuotta on sikälikin paljon, että
vuoden 2011 mestaruusjoukkueessa olleet olivat juuri niitä
kaltaisiani nassikoita, jotka seurasivat kuusitoista vuotta aiemmin
pelejä televisiosta ja muistavat taatusti Ville Peltosen
hattutempun, Timo Jutilan maalin, Jukka Tammen tuuletukset ja...
yleisen, innostuneen viattomuuden, jolla aika kultasi muistot.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Purokurua
mukaillen vuoden 1995 suomalaiseen jääkiekkoon kietoutuva
subjektiivisuus oli</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
koko lailla erilainen näky kuin se, joka otti suomalaiset
kiekkofanit pihteihinsä kuusitoista vuotta myöhemmin. Vuoden 2011
mestaruusjuhlat muistamme ennen muuta itse juhlista: humalaisesta
joukkueesta, Pasi Nurmisen kaatumisesta, Jutilan</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">jurrisesta
televisiohaastattelusta, Petri Nygårdista, Jaresta &
VilleGallesta ja muusta oheisesta. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kokonaiskuva
on paljon raadollisempi, ehkä jotenkin... aidompi. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Toki
myös Mikael Granlundin ilmaveivi muistetaan, mutta itse finaalin
maaleja ei oikein – kokonaisuudessaan</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">han
peli oli</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
jotenkin helppo voitto, kiihkeän taipaleen mahalasku. Merkitsevää on, että
finaalien jälkeen ja kultajuhlien tienoilla – jollen aivan väärin
muista – televisiossa erikseen </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vieläpä
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">uusittiin
vuoden 1995 jääkiekkofinaali; toimenpide joka ei tullut vuosien
1996–2010 välillä liiemmin kysymykseen. Tarve muistojen
verestämiselle tuli vasta, kun kulta </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">saatiin
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">uusitt</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ua.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jotain
suomalaisen jääkiekkokansan subjektiivisuudesta kertoo sekin, että
kuudentoista vuoden aikana joukkuetta kannustettiin, mutta
samanaikaisesti voimaa ammennettiin nimenomaan häviämisestä:
kultaa ei uskottu tulevan helpolla ja vaikka NHL-apuja kaipailtiin ja
niitä saatiin, mukana kannustamisessa oli aina ripaus katkeruutta.
Meillä ei ole paras mahdollinen joukkue, maalivahtipeli takkuaa, ei
löydy maalintekijiöitä, ratkaisijat puuttuvat. Eikä me
suomalaiset tässä lajissa </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>koskaan</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
voiteta...</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta
uusiminen, toisinto, toisto näyttää tehneen itsestään
suomalaisesta MM-tason jääkiekosta </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">muussakin
mielessä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">jotenkin
epäkiinnostavaa. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Toki
edelleen kiekkofanit kerääntyvät jäähallille kannustamaan
omiaan. Toki suomalaiset katsovat televisioruuduiltaan ja
päätteiltään lätkää, mene ja tiedä, ehkä enemmän kuin
koskaan. Itse pelaaminen on </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">jo
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin
joissain määrin sivuseikka.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Silti
jääkiekkoa oltiin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
ollaan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">henkeen
ja vereen. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Muutama
vuosi sitten jonkinlaiset kansallisen kriisitilan ainekset olivat jo
kasassa, kun MTV ilmoitti ostaneensa Yleltä televisiointioikeudet
vuosille 2012–2017. Kansa hätääntyi: miten käy Antero
Mertarannan? Miten käy tuttujen ja hyviksi havaittujen puitteiden?
Eikö mikään ole enää pyhää? </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Miksi
petätte suomalaisen jääkiekon? </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mertaranta
selostajana on niin kiinteä osa suomalaista kiekkohistoriaa, että
mies vaikuttaa olevan asialta pääsemättömissä. Suomalainen
jääkiekko nousee ja kaatuu Mertarannan mukana, saattaisi</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
joku uhota. Ei maailma kuitenkaan loppunut oikeuksien vaihtuessa.
Mertaranta pysyi ja vaikka mainoskatkot ihmisiä etukäteen
pelottivatkin, n</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ekin</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
saat</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">iin</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
suhteellisen juohevasti upotettua pelikatkoihin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aiempaa
selvemmän mainonnan myötä eräs piirre kiekkoilussa yhtä kaikki
korostui. Jos jääkiekon seuraaminen oli jo ennestään
spektaakkelin seuraamista, mainonta yhdistettynä arvokisavoittoon
alkoi tuottaa entistä räikeämmällä tavalla toisteisia elementtejä. Kaksi
keskeistä esimerkkiä ovat Gigantin mainokset, joihin työllistettiin
koko kansaa 90-luvulla naurattanut Kummeli-mies Heikki Silvennoinen,
ja Timo Jutilan, edellisen </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">MM</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">-kul</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ta</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ikonin
presenssi kiekkoilua rytmittävissä makkaramainoksissa. Yhdistäviä
tekijöitä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">näille
kahdelle</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
voisi tietysti halutessaan kehitellä leveästä Tampereen murteesta,
Tampereesta perinteisenä kiekkokaupunkina ja molempien miesten
myötätuntoa ja huumorintajua säteilevästä olemuksesta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Näin
tullaan tekijään, joka käytännössä mahdollistaa jääkiekon
toisteisuuden korostumisen. Tämä tekijä on suomalaisen
naamanvääntelyn ja komiikan pitkä perinne. Lama-ajan suomalaiset
viihdyttäjät Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala sekä Kummeli
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tampereelta</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
pelasivat verrattain vaatimattomilla pelinappuloilla – lähinnähän
niissäkin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">pari</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
miestä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">peruukeissa
ja </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">hauskoissa
asuissa vain laitettiin vääntelemään naamaansa kameran eteen.
2010-luvun ylivoimaisesti suosituin ja luultavasti jääkiekon ohella
suomalaisia eniten yhdistävä televisio-ohjelma </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">taas
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lienee
MTV:llä kuluvana vuonna jo neljättä kertaa pyörähtänyt </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Putous</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Sen muistettavin ja jatkumoa luova osuus on luonnollisesti </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kisa
vuoden sketsihahmosta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Itseäni
kiinnostavin seikka </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Putouksessa</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">,
jonka tulin panneeksi merkille vasta joku tovi sitten, ei silti ole
sen menestys vaan se hybridinen ja monimediainen koneisto, jolla
menestystä tuotetaan. Yksi tv-ohjelma levittäytyy niin
kirjallisuuden kuin elokuvan ja ääniteteollisuudenkin tontille, sosiaalisia medioita unohtamatta.
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Putousta</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
on käsikirjoittanut sellainenkin suomalainen menestyskirjailija kuin
Miika Nousiainen. Voittaneet sketsihahmot ovat kiertäneet vuoden
päivät kaupunkeja ja maakuntia esiintymässä hassuine hokemineen,
tehneet levyjä, musiikkivideoita, tv-sarjoja ja jopa elokuvia.
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kassakone
kilisee ja sketsihahmoista on kunakin vuonna otettu kaikki irti. Tässä mielessä on
selvää, ettei </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ole
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ollut
kuin ajan kysymys, milloin <i>Putous</i> yhdistettäisiin suomalaisuu</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">tensa</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
kautta moderneista ikoneista kai pyhimpään, Leijoniin, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">tekijään
jonka välityksellä suomalaiset yhä kai kokevat olevansa isänmaallisessa mielessä suomalaisia.</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
V</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">uoden
2011 </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Putouksessa</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
toiseksi tul</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lut
rakennusmestari Timo Harjakainen (Aku Hirviniemi) oli </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">samana
keväänä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">MTV:n
mukana Slovakian Bratislavassa pelattavissa MM-kisoissa ja toimi
siellä erikoiskirjeenvaihtajana. Keväällä 2013 saman näyttelijän
uudempi hahmo, Samppa Linna taas on tehnyt kannustuslaulun Leijonille
ja mukana kaikista mahdollisista hahmoista on tietysti Timo Jutila
”Ny rillataan” -hokemineen. Konsepti on tietysti tuttu jo
vuosituhannen taitteesta, jolloin A-tyyppi teki Antero Mertarannan
kanssa kammottavan ”</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ihana</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
Leijonat, Ihanaa”</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
-äänitteen (2000). Mertarantaa ei tässä tapauksessa voi juurikaan
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">nimetä</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
laulajaksi, sillä yksinkertaisen biitin päälle rakentuva laulu on
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">vain</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
miksattu yhteen pitkälti Mertarannan selostuksista. Sama pätee
”Taivas varjeleen”, jota soitettiin käytännössä jokaisessa
mahdollisessa paikassa ja saumassa mestaruusjuhlien myötä. Ja sama pätee Samppa Linnaan - eikä kukaan oletakaan Putouksen sketsihahmojen olevan laulajia. Ei sarjan vanavedessä tulevissa äänitteissä ja musiikkivideoissa ole kyse musiikista, vaan viihteestä laajemmin, ilmiöstä sekä muista elementeistä joita en äkkiseltään osaa nimetä. Hahmon kuuluu vain kerätä katsojia ja kuulijoita ja mitä tahansa hahmo sitten tekeekin, se <i>on</i> hauskaa, koska hahmoa pidetään hauskana </span></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;">–</span><span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"> kiitos hokeman, hauskan asun ja naamannykimisen. Koska ilmiö, koska alaston keisari jonka seurassa nauretaan.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Yhtä
kaikki, tämän päivän jääkiekossa yhdistyy entistä tanakammin
humoristinen euro house, naamanvääntely</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
ja</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
sketsiviihde korostuneeseen, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">jopa
kiihdytettyyn</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
itsetietoisuuteen. Näiden viikkojen aikana otteluiden katkoilla esitetään
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">makkaramainos</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">sarjaa
Timo Jutilasta intiaanipäällikkönä hikimajassa </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">(tietenkin:
”Ny rillataan”)</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Vastaavasti erätauoilla kommentteja kysytään Juhani Tammiselta,
jonka tyyli on ehtinyt herättää ihailtavan paljon huomiota
iltapäivälehdissä. </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Puolet
Suomen kiekkokansasta katsellee</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ilta
illan jälkeen Tamin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">asuvalintoja
nauraen, kauhuissaan ja ihmetellen ”mitä sillä on päällä”.
Sellainen luo odotuksia ja sarjautumisia: itseänikin </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">hieman
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">kiinnostaa,
mi</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">hin
Tami huomenissa puetaan</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">.</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Enkä
saata olla enää varma, onko tämä hivenen, paljon vai vähän
ironista vai vain läpeensä laskelmoitua viihdettä koko kansalle.
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vähän
sillä on itse jääkiekkoilun kanssa tekemistä, </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">mutta
turhauttavan hauskaa se hetkittäin tuppaa olemaan.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jääkiekkoon
enää nimellisesti yhdistyvän karnevalistisen humun toisteisuus
tulee siis eräässä mieleessä ironisoineeksi, lyöneensä
lekkeriksi itsensä suomalaisuuden (olkoot havainnon toteaminen sitten kuinka jälkeenjäänyttä tahaan). Kun Jani Volanen alkoi mainion
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Ihmebantu</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">-sarjansa
(2009) jälkeen käsikirjoittamaan </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Putouksen</i></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">
ensimmäistä kautta, en voinut olla miettimättä, nauraako tässä
Volanen nyt itse asiassa suomalaisille, halpaa naamannykimistä
nauraville ihmisille vai onko hän vain myynyt tinkimättömyytensä
– oliko edellisen huipentanut ”Äpäti” naula suomalaisen
sketsiviihteen arkkuun vai pelkkää täytettä? Ja kun
mediakoneistot jääkiekon ympärillä alkoivat kierrättää ,
kiihdyttää ja ironisoida ikoneitaan sekä ammentaa täydellä
voimallaan vuotuisista hokemista, häviöistä ja voitoista, tuliko
se tosiasiassa vittuilleeksi suoraan ja tahallaan juuri heille, jotka
totisin tai edes puolitotisin ilmein jääkiekkoon, suomalaisuuteen ja sen ikoneihin
suhtautuvat? Kumpi tässä </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">lopulta
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">olikaan
se naurun aihe, Tamin asu vai me ilmeinemme, eleinemme </span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
</span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">pelipaitoinemme?</span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-66951338635281869792013-05-06T11:20:00.000+03:002013-05-06T13:36:59.443+03:00Raskaita mieliä ja mustaa kultaa<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">Aluksi
Rauli Partasen, Harri Paloheimon ja Heikki Wariksen </span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">Suomi
öljyn jälkeen</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;"> -kirjaa
(2013) lukee hämmentyneenä, vaikka aihe olisikin
tuttu. Hämmennystä seuraa kuumotus, pienimuotoinen
kauhu, tuskastuminen, niitä
vuorostaan väsähdys ja
raskasmielisyys – etenkin
jos kirjan lukee nopeaan tahtiin, vaikkapa edes
parissa viikossa.
Teos on kipakka paketti halvan energian loppumisesta ja
öljyhuipusta, kohtalonkysymyksistä joihin Suomen ja suomalaisten
olisi syytä varautua jo nyt. Kokonaisuutta
kannattaa sulatella. Otollisinta
kirjaa onkin
lukea hiljakseen, vähitellen, osissa, uudelleen.
</span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">Näistä</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">
aiheista näet meidän tulisi keskustella, </span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">näihin</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">
skenaarioihin sopisi varautua –
mutta
mieli ei muutu nopeasti.
Öljyperustaisen elämän
katoavaisuuden sisäistäminen kysyy malttia, hartautta ja
perehtymistä, onhan aihe
sellaisenaan
aihe raskas ja musta.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jotta
tosiasiaa uskottaisiin laajemmaltikin, näiden tulevaisuutta
koskevien kysymysten esiintuomista olisi hyvä sälyttää myös
Partasen, Paloheimon ja Wariksen kaltaisten ex-nokialaisten ja
teknisten tieteiden osaajien kontolle. Pilkkakirveenä ”hippiys”
on tunnetusti hätäisin
lyömäase, jota ei millään muotoa tähänkään yhteyteen
tarvitsisi. Kategoriana se
klenkkaa siitäkin huolimatta, että liian usein eri yhdistysten
aktiivit ovat suomalaisen väen silmissä melko epäuskottavaa,
hysteeristä
joukkoa. Se klenkkaa, sillä etenkin
öljyasioissa
aktiivitoimijat vaikuttavat monesti
olevan nimenomaan
teknisesti orientoituneita
ja talouteen perehtyneitä miehiä –
jos yhteiskuntamme kerran on niin patriarkaalisesti rakentunut ja
tekniikkaan ja talouteen orientoitunut kuin toistuvasti annetaan
ymmärtää, sitä luulisi että näistä saisi parhaat
viestintuojat; että näitä miehiä yhteiskuntamme kuuntelisi. Ei
tietenkään ole sanottu, etteikö heistäkin huonona
päivänä saisi letkuja –
niitä sisäänpäinkääntyneitä, peseytymättömiä ja
ihmisarkoja olentoja, jotka
pöytää pitäessään lähinnä hierovat naamaansa eivätkä tee
elettäkään yrittääkseen kommunikoida pöydän toisella puolen
pyörivien ihmisten kanssa. On
toki selvää,
että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan aktiivitoimintaan, ja
jokainen, joka antaa
poliittisen ruumiinsa pölkyksi asian käyttöön – pölkky pitää
ovea auki ja vaikka muutosta ei huomaa, ilma vaihtuu –, on arvokas.
Silti en malta olla ajattelematta, miten paljon vakuuttavampaa
loppuviimein olisi,
jos jo ennestään vierasta ja kummastuttavaa asiaa eivät ajaisi
eteenpäin letkut, crustit
ja pitkätukat, vaan ulospäinsuuntautuneet, sanavalmiit, skarpit,
bodatut
ja iloiset militantit?</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vapun
jälkeisessä keväänkelmeässä kuulaudessa, kuoharipullojen seasta
oksennukset rinnuksilla herätessä on lohdullista lukea, että
osasta insinöörejä ja kauppatieteilijöitä kasvaa ihan aikuisten
oikeasti ihmisiä. Partanen on energiaa,
öljyä, resurssiniukkuutta ja näiden kytköksiä yhteiskunnassa
tutkivan ASPO-Finland ry:n puheenjohtaja. Waris on ”perustajaosakas
Coreorient Oy:ssa, joka kehittää matkapuhelinten käyttöön
perustuvaa kimppakyytipalvelua tavaroille ja tarjoaa samalla
asiantuntemustaan myös yrityksille ja yhteisöille, jotka haluavat
varautua öljyhuippuun ja siihen liittyviin muutoksiin.” Myös
Waris on ASPO:n jäsen. Lisäksi
hän on työskennellyt
aiemmin Nokian Tutkimuskeskuksessa. Paloheimo on Coreorient oy:n
toimitusjohtaja ja ASPO Finland ry:n perustajajäsen. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Luonnehdinnat
ovat kirjan kirjailijaesittelystä ja vaikka lajissa on aina totta
hädin toinen puoli, ovat
kuva ja luonnehdinta paljon puhuvia. Näiden miesten käsiin uskoisi
paljon. Ei tietenkään
siksi, että kirjoittajat
ovat kaikki miehiä – hyvä kuva ja osuva luonnehdinta vain
herättävät luottamusta
yli sukupuolten.
Mutta lukija ymmärtänee, mitä ajan takaa: kun kyse on niin
tärkeistä asioista kuin öljyhuippu, ympäristö tai ihmisoikeudet,
tyylin ohella kirjailijakuva on merkitsevä. Kirjojen ja median
koostamassa sfäärissä uskottavuus tai ainakin lukijalle välittyvä
tuntu sellaisesta ovat valttia. (Myönnän kuitenkin: Partanen on
myös bloggaaja ja capoeiran harrastaja ja nehän tunnetusti ovat
vähemmän luottamusta herättäviä määreitä.)</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Lukija
saattaa ihmetellä, miksi huolehdin tällaisesta. Siinä missä
kysymys kustantajastakin – onko Into paras mahdollinen kustantamo
tällaiselle kirjalle? – on kysymys uskottavuudesta, se ja
kirjailijakuvat ovat pohjiltaan kysymyksiä lähestyttäväksi
tekemisestä. Tiedän ihmisiä, jotka kammoavat Voima-lehteä sen
lukijakunnan tai asenteellisuuden vuoksi. Heille lehden tarjoama
informaatio ei ole uskottavaa, koska
puitteet ovat väärät. Oletettavasti joku saattaa olla tarttumatta
vaikkapa Jarmo Limnéllin kirjaan <i>Maailma ja Suomi 9/11:n jälkeen</i>
(2011), <i>koska</i> kirjoittaja on sotatieteiden tohtori. Huolehdin
tällaisesta, sillä <i>Suomi öljyn jälkeen</i> on niin tärkeä
selvitys, että sen toivoisi löytävän tiensä mahdollisimman
moneen kotiin. Jokaisen keskiluokkaisen, henkilöautoaan päivittäin
käyttävän ja kaukomatkoja vuosittain tekevän suomalaisen tulisi
lukea se. Jokaisen kulutustavaroiden seassa elävän, jokaisen
hyvinvointivaltion eduista nauttivan, jokaisen omiin talousnäkymiinsä
uskovan, jokaisen kotimaisen lähiruoan puolesta puhuvan tulisi lukea
se.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">**</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Öljy
on meidän vapahtajamme ja öljyyn me suistumme. Öljy on mustaa
kultaa ja öljynä leviää
raskasmielisyyden murhe mieliin ja ytimiin. Öljy
on modernin elämän suonisto ja veri on niin mustaa, että sattuu.
Siksi öljy on paitsi elämän antaja myös sen pois ottaja. Hailakka
masennus ja merkityksettömyys menevät
jatkuvasti innon ja
vitaalisuuden kanssa lomi.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kriisin
aikakaudet, jotka todistavat uskonnollisten ja poliittisten idolien
luhistumista, ovat mustalle sapelle <span style="font-family: Georgia, serif;">[</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>melaina
khole</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">] erityisen otollisia.
Vaikka työttömillä on vähemmän taipumusta itsemurhaan kuin
hylätyillä rakastajattarilla, melankolia on kriisiaikoina
väistämätöntä: siitä puhutaan, se luo arkeologiansa, tuottaa
esityksensä ja valmistelee oppinsa”, kirjoittaa Julia Kristeva
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Mustassa auringossa</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
(1987/1998, 20). Ja Jumalan kuolemasta – jälleen – öljyssäkin
on kysymys, siitä jos jostakin. Mutta kuten </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jumalan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuolinhetki </span><span style="font-family: Georgia, serif;">modernissa
maailmassa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ei ole kenellekään
täysin selvillä, myös öljyhuipun ajankohdasta on vain arveluja.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Se nähdään peräpeilistä,
vasta ajan takaa. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikuttaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kuitenkin siltä, että raakaöljyn tuotannon huippu on saavutettu
vuoden 2006 tietämillä (näin mm. IEA:n pääekonomisti Fatih Birol
vuonna 2011). ”Tällä hetkellä tuotannossa olevien öljykenttien
tuotanto laskee keskimäärin noin 5–7 prosenttia vuodessa eli noin
4–5 miljoonan tynnyrin päivätuotanto häviää joka vuosi”,
kirjoittavat Partanen, Paloheimo ja Waris (2013, 111). </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jotain
on tapahtumassa. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Muiden
nestepolttoaineiden ohella l</span><span style="font-family: Georgia, serif;">iuskeöljyn
(</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>light tight oil</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">)
kaltaiset </span><span style="font-family: Georgia, serif;">hiilivedyt antanevat
vain lisäaikaa, ja sen päivittäinen tuotanto näyttääkin
kasvavan vauhdilla (IEA:n mukaan 200 000 tynnyriä vuodessa, ks.
emt., 129). Helsingin Sanomat ehti jokunen viikko sitten
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">toivorikk</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">asti
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">suitsuttamaan, kuinka Yhdysvaltain
kaasu virtaa Eurooppaan (HS 27.4.2013) </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
Euroopan riippuvaisuus Venäjä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n
kaasuvaroista</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> vähenee</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Hämmentävin lause artikkelissa o</span><span style="font-family: Georgia, serif;">li</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kuitenkin väite IEA:n arviosta: ”Yhdysvallat voi liuskekaasun ja
-öljyn ansiosta päästä energiaomavaraiseksi 2030-luvulla”. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Se
tuntuu liioittelulta. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Nordean
öljyanalyytikko Thina Saltvedt <a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/liuskeoljy+tarjoaa+vain+jalkiruoan/a2181862">tot</a></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="http://www.talouselama.fi/uutiset/liuskeoljy+tarjoaa+vain+jalkiruoan/a2181862">esikin</a> </span><span style="font-family: Georgia, serif;">pian Talouselämä-lehdessä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
IEA:n arvion tiimoilta, että öljyn suhteen Yhdysvalloilla ei ole
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">oikeastaan sellaisia </span><span style="font-family: Georgia, serif;">rahkeit</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Ratkaisu on vain marginaalinen.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Yhdysvallat
saavutti oman tuotantohuippunsa 1970-luvulla ja on sen jälkeen ollut
kasvavissa määrin riippuvainen tuontiöljystä. Mielenkiintoista
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kyllä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
ö</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ljyhiekan ohella
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vesisärötyksellä toteutettava
öljyn ja kaasun murtaminen on jo itsessään kuva (suhteellisten)
halpojen öljyvarojen ehtymisestä: pumppaamalla kovalla paineell</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
hiekkaa ja kemikaaleja sisältävää vettä maaperään saadaan
kyllä käyttöön fossiilisia energiavaroja, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">joiden
päästöt ovat pienemmät kuin esimerkiksi kivihiilen, mutta samalla
hinnalla paikalliset ympäristöt saastuvat, pohjavedet myrkyttyvät
ja – olettaisin – kokonais-EROEI laskee </span><span style="font-family: Georgia, serif;">(eikä
ole koskaan yltänytkään raakaöljyn EROEI:n hyviin päiviin)</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Makealla vedellä olisi varmasti parempaakin käyttöä, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">semminkin
kun arviolta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jo </span><span style="font-family: Georgia, serif;">joka
kolmas ihminen maapallolla kärsii </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vesipulasta.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Jos ja kun Lähi-idän öljyvarat
ovat vähenemään päin, on jo kiire, mikäli edes nykyistä
päivätuotantoa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">(ja sitä
vastaavaa elintasoa)</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> halutaan
pitää </span><span style="font-family: Georgia, serif;">yllä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
Ennemmin tai myöhemmin määrät alkaavat laskea, oli reservejä tai
ei. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Muitakin merkkejä öljyvarojen
ehtymisestä on nähtävissä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">EROE</span><span style="font-family: Georgia, serif;">I</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>energy returned on energy
invested</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">, merkitsee saadun
energian suhdetta sen hankkimiseksi käytettyyn energiaan (2013,
46–52). Kirjoittajien mukaan ”länsimainen teollinen yhteiskunta
tarvitsee toimiakseen monien arvioiden mukaan 5:1–10:1
keskimääräisen EROEI:n” (emt., 46). Tällöin 40–90 prosenttia
ihmisten käyttämästä energiasta menee muuhun kuin energian
tuotantoon – ruoantuotantoon, koulutukseen, rakentamiseen,
tavaroiden valmistamiseen ja terveydenhuoltoon ja vastaavaan. Tässä
mielessä on selvää, että suuri osa niistä länsimaisen
yhteiskunnan elementeistä, joita pidämme edistyksenä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">yleensä</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
– esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointivaltio sosiaaliturvineen –
ovat pitkälti kasvaneen EROEI:n ansiota. Kaikki energia ei mene
energiantuotantoon.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ö</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ljyn
EROEI oli 1990-luvun alkupuolella joidenkin arvioiden mukaan 100:1.
Kuvaavaa on, että </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tänään,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">2000-luvun Yhdysvalloissa EROEI on
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">arviolta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">15:1.
Öljyhiekan tuotannon EROEI on 3–6:1, vesivoiman 20–40 :1, hiilivoiman
8:1 ja ydinvoiman (arvioista riippuen) 7–50:1 (ks. emt., 49–50).
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikka arviointi on haastavaa,
vaikuttaa siltä, että raakaöljyn suhteen EROEI on </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jo
hyvän aikaa ollut</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> laskussa.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Samalla kuitenkin ihmiskunnan
öljynkulutus kasvaa kaiken aikaa: kehittyvät maat kuten Kiina ja
Intia haluavat päästä osalliseksi länsimaisesta vauraudesta ja
Yhdysvalloilla ja Euroopalla on kaikki työ säilyttää nykyinen
materiaalinen elintaso.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Merkitsevää
on, että EROEI:n pudotessa inhimillistä työtä täytyy keskittää
enenevissä määrin energiantuotantoon, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jollei
sitten siirtymä ei-fossiilisiin energiajärjestelmiin tapahdu
riittävän nopeasti ja kivuttomasti (mikä näyttää
epätodennäköiseltä). </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Se ei
lupaa hyvää yhteiskuntamuodoille, jotka ovat vuosikausia satsanneet
kaikkeen muuhun kuin alkutuotantoon ja esimerkiksi perustaneet
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ruoantuotantonsa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kaavoitu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ksensa,
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">infrastruktuu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">rinsa
ja </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ylipäänsä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kokonaisen
kulttuurinsa</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> lyhyen tähtäimen
suunnitelmille halvasta energiasta. Yhdysvalloissa ja Suomessa
hellitty keskiluokkainen unelma omakotitalosta kaukana kaupungin
keskustasta, työpaikasta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja
ruokakaupasta</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> – lähiö
elämänmuotona – tullee tiensä päähän </span><span style="font-family: Georgia, serif;">samoin
kuin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">koko </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kulutuskulttuuri.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Vielä muutama vuosi sitten
ex-pääministeri Matti Vanhanen saattoi hehkutella elämää
Nurmijärvellä, mutta öljyhuipun näkökulmasta se näytt</span><span style="font-family: Georgia, serif;">i
jo silloin</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> vain irvokkaalta.
Paljon energiatehoton yksityisautoilu ansaitsee</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kin</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
raippaa ja Partasen, Paloheimon ja Wariksen sanoma tuntuukin olevan
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">autoilijoille</span><span style="font-family: Georgia, serif;">:
nauttikaa vielä kun voitte, sillä kohta se loppuu. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Se
on sama kuin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">T</span><span style="font-family: Georgia, serif;">haimaan-
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ja muille kauko</span><span style="font-family: Georgia, serif;">matkaajille:
rillutelkaa nyt, kohta se loppuu. Parempi tietysti olisi jättää
rilluttelematta jo tänään.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Toistaiseksi
suomalaisille </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ei ole ollut
kipurajaa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">bensan hinna</span><span style="font-family: Georgia, serif;">n
suhteen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Suomalaiset</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
pitävät autoilusta, mutta ovat selvästi myös pakotettuja siihen.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">He tankkaavat, maksoi mitä
maksoi. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kirjoittajien kirjan
lopussa esittämän </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mahdollisen
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">skenaarion mukaan yksityisautoilun
öljytuotteiden kulutuksen näkökulmasta olisi </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">pudottava </span><span style="font-family: Georgia, serif;">n.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
89 % prosenttia (ks. emt., 290), </span><span style="font-family: Georgia, serif;">muista
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sektoreista (lämmitystä
lukuunottamatta) </span><span style="font-family: Georgia, serif;">kun </span><span style="font-family: Georgia, serif;">on
aika vaikea lähteä samoissa määrissä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tinkimään</span><span style="font-family: Georgia, serif;">.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Ajatus kuulostaa hurjalta, mutta
on tarkemmin ajateltuna monessa mielessä pitävä.
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">”Nykyisenkaltainen
laajamittainen henkilöautoilu on räikeä esimerkki energian
tuhlailusta, johon millään lajilla ei evoluution näkökulmasta
pitäisi olla mahdollisuutta. Ihmisillä siihen on ollut varaa
mittavien vuosimiljoonien saatossa varastoituneiden fossiilisten
energiavarojen turvin. Nämä energiavarat ovat kuitenkin
kertakäyttöiset, ja niiden päätöntä tuhlausta seuraavat
sukupolvet tulevat varmasti ihmettelemään.” (emt., 198.)
Yksittäisen autoilijan syyllistäminen on tietysti kysymys erikseen,
mutta mieluummin olisi kysyttävä, mi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
suomalaisessa yhteiskunnassa jatkuvasti satsataan tieverkon
parantamiseen </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tai</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
autokannan hienosäätöön. Missä ovat boori- ja sähköautot? </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Mitä
voisimme tehdä tilanteen korjaamiseksi? </span><span style="font-family: Georgia, serif;">On
selvää, että erilaisilla verotuksilla ja rajoituksilla tilannetta
voitaisiin viedä toiseen suuntaan, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">mutta
kokonaisuutena y</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ksityisautoilu on
niin monisyinen asia, että paljon täytyy muuttua ympärillä, ennen
kuin se lakkaa olemasta itsestäänselvyys. Eikä pakottaminen tai
kannustaminen aja useinkaan hyödyllisyyden edelle: </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vasta
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kun paikallisuudesta ja
joukkoliikenteestä tulee jollain tapaa hyödyllistä, muutosta
saattaa tapahtua.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">J</span><span style="font-family: Georgia, serif;">os
ihmistä laisinkaan tuntee, tietää hänen muutosvastarintansa.
Saavutetuista eduista ei luovuta, elämäntapoja ei vaihdeta kuin
alusvaatteita. Kirjoitta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">j</span><span style="font-family: Georgia, serif;">at
listaavat viimeiseen liitteeseen muutosvast</span><span style="font-family: Georgia, serif;">a</span><span style="font-family: Georgia, serif;">rinnan
ohella vahvistusharhan (ihminen hakee ulkoisesta informaatiosta
vahvistusta ennakkokäsityksilleen), kognitiivisen dissonanssin,
kasaparadoksin (yksittäistä tekijää on vaikea erottaa
kokonaisuudesta: ”jos henkilö onnistuu tankkaaman autonsa,
tarkoittaako se sitä, että bensiiniä on kaikkialla riittävästi?”
(emt., 324)) ja ryhmäajattelun eräiksi keskeisiksi tunne- tai
tuntoperäisiksi tavoiksi reagoida uuteen informaatioon. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kaikilla
niillä on rooli suhtauduttaessa myös öljyhuipun jälkeiseen
luisumaan ja muutokseen. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Sen
ohella, ettei medioissa kerrota öljyhuipusta tarpeeksi selkeästi ja
objektiivisuuteen pyrkien, on </span><span style="font-family: Georgia, serif;">oman
kokemuksen pohjalta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">halvan energian loppumista hyvin
vaikea ottaa tosissaan. Päivä nousee tänäänkin ja sen mukana
tulevat ne kuusi öljylitraa, jotka päivän aikana kulutamme
(yhdysvaltalaisen keskimääräinen päivittäinen käyttö on yli 10
litraa ja keskimääräisen maapallon kansalaisen 2 litraa). </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Mikään
ei näytä muuttuvan. Se on osa talouskasvun paradoksia.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">M</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ykistävin
yksittäinen fakta, jonka </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Suomi
öljyn jälkeen</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> tarjoaa on
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">kuitenkin </span><span style="font-family: Georgia, serif;">se,
että ”maailma on käyttänyt yli 95 prosenttia kaikesta
kuluttamastaan öljystä toisen maailmansodan alkamisen jälkeen, yli
60 prosenttia vuoden 1980 jälkeen ja yli 43 prosenttia vuoden 1990
jälkeen” (emt., 25). Asiat eivät olleet näin aina, vaan va</span><span style="font-family: Georgia, serif;">sta</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
hyvin lyhyen aikaa. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Sitä on
luultavasti hyvin vaikea ymmärtää ja sisäistää. </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Saatetaan
hämmästellä, kuinka paljon maailma on muuttunut kolmessakymmenessä
vuodessa, mutta harvemmin sitä herää ajatukseen, että kulutus
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">todellisuudessa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">vain
kiihtyy. Töissä on käytävä ja vapaa-aikaa vietettävä, mutta
aika itsessään venyy, vanuu ja sument</span><span style="font-family: Georgia, serif;">uu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
monet asiat tuntuvat ikuisuudelta, ”näin on ollut aina”.
Yksi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">löllisen</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
tunnon kannalta talouskasvun paradoksi on ennen muuta vieraannuttava:
se viettelee erilleen siitä, mitä tapahtuu nyt ja todella.</span></span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ylivoimaisesti
eniten öljyä käytetään liikenteessä, sillä yli 90 prosenttia
globaalista logistiikasta liikkuu öljyllä. Maailmalla on noin
miljardi polttomoottoriajoneuvoa, joista lähes kaikki käyttävät
polttoaineenaan öljyn jalosteita, kuten bensiiniä tai dieselöljyä.
Jos öljy otettaisiin tänään pois ulottuviltamme, maailma
käytännössä pysähtyisi muutamassa päivässä. (emt., 19.)</span></span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Yhteiskunnat
tulevat öljyriippuvaisina luonnollisesti entistä
haavoittuvaisemmiksi. Syyskuussa 2000 Englannissa polttoaineen
hinnannousu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">yli haamurajan </span><span style="font-family: Georgia, serif;">johti
protesteihin, mikä – yllättävää kyllä – vain pahensi
tilannetta: hallinto yllätettiin, öljy-yhtiöt näkivät
tilaisuutensa ja kiristivät valtiolta myönnytyksiä
veroleikkauksiin ja vitkastelivat... ”Viidessä päivässä
kolmannes huoltoasemista jouduttiin sulkemaan varastojen
tyhjennyttyä. (…) Kuudentena päivänä nujakoitiin huoltoasemien
pihoilla. (…) Suuret ruokakauppaketjut joutuivat aloittamaan leivän
ja maidon säännöstelyn. (emt., 83.) </span><span style="font-family: Georgia, serif;">Kahdessa
viikossa brittiläinen yhteiskunta </span><span style="font-family: Georgia, serif;">meni</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">raiteiltaan</span><span style="font-family: Georgia, serif;">,
vaikka </span><span style="font-family: Georgia, serif;">ongelma ei ollut </span><span style="font-family: Georgia, serif;">edes
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">öljyntuotannossa </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sinänsä
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">vaan öljyn toimittamisessa.
Tällaisten tilanteiden ohella terrorismin vastainen sota,
ilmastonmuutos, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">keinotteluun ja
ennakointiin perustuvat </span><span style="font-family: Georgia, serif;">paperimarkkinat,
itse öljyperustaisen infrastuktuurin haavoittuvaisuus ja poliittiset
konfliktit lisäävät riskiä, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">sitä
mahdollisuutta että kun kriisi iskee, turvaverkoton yhteiskunta on
aina vain pahemmin helisemässä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuva
yhtä kaikki alkaa hahmottua. Kiihtyvä kamppailu hupenevasta
halvasta energiasta Yhdysvaltojen, Euroopan, Kiinan ja Intian välillä
tulee luultavasti vain lisäämään poliittisia konflikteja. Céline
Rouzet kirjoitti alkuvuodesta kaasubuumista Etelämerellä:
”Runsailla luonnonvaroilla siunatusta Papua-Uudesta-Guineasta on
tullut Yhdysvalloille strateginen pelinappula sen pyrkiessä estämään
Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa, joka on nelinkertaistunut suorat
investointinsa alueella vuosien 2005 ja 2010 välillä” (ks. Le
Monde Diplomatique 1/2013). Tällainen suurvaltojen kilpajuoksu
merkitsee luonnollisesti paikallisväestön kannalta vain voimakasta
tuloerojen apartheidia ja slummiutumista. Kaasu viedään
ExxonMobilin toimesta maasta, mutta valtaosa paikallisista ei hyödy
siitä juurikaan. Esimerkki on suomalaisen näkökulmasta kaukainen
ja huoli suuryhtiöiden vallasta leimattavissa ties miksi. Mutta
siitä jos jostakin suomalaisen pitäisi ehkä ottaa onkeensa: suuri
osa öljyyn ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ongelmista
aktuaalistuu ensin pääosin muualla kuin kotoisessa pohjolassa. Se
mikä ilmenee muualla ongelmana, on tulevaisuudessa ellei jo nyt
ongelma myös meille, vaikka sitten eri muodossa. Ongelmat eivät
ehkä ole välittömästi läsnä ja kokemuksella vahvistettavissa,
mutta näennäinen näkymättömyys ei kuitenkaan tee niistä
olemattomia. Päinvastoin: se antaa niille vain vauhtia kiiriä ennen
pitkää tännekin. Näissä tapauksissa ongelmat ovat aina
globaaleja.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Öljyhuipun
tosiasiassa on </span><span style="font-family: Georgia, serif;">silti </span><span style="font-family: Georgia, serif;">useampikin
sosiaalistava elementti</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> lisää</span><span style="font-family: Georgia, serif;">mään</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
muuttujia kokonaiskuvassa.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
Ensiksikin se toteutuessaan – sen pakottaessa fossiiliperustaisia
yhteiskuntia muuttumaan – ajaa ihmisiä yhteen, niin hyvässä kuin
pahassa. Konfliktit lisääntyvät, mutta myös uudenlaisille
yhteisömuodoille ja paikallistoiminnalle avautu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">nee</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
saumoja. Toiseksi, hyvässä lykyssä, ö</span><span style="font-family: Georgia, serif;">ljyhuippu</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
kysyy </span><span style="font-family: Georgia, serif;">monien muiden globaalien
ongelmien tavoin</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> empatiaa, </span><span style="font-family: Georgia, serif;">joka
suuntautuu </span><span style="font-family: Georgia, serif;">niin lähellä kuin
kaukana asuvi</span><span style="font-family: Georgia, serif;">in. Tällaista voi
halutessaan kutsua ”paapomiseksi”, mutta kolikon kääntöpuo</span><span style="font-family: Georgia, serif;">lenakin
se</span><span style="font-family: Georgia, serif;"> todentaa saman: niin arkisessa
kuin aktiivitoiminnassa on mittavissa määrin kyse tunnosta.
Järjellä öljyhuippuun ei orientoiduta. Uusiin olosuhteisiin
mukautumisen tie kulkee luultavasti vain ei-järjen,
esirationaalisen, tunnon ja empatian tietä.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kansalaisvaikuttamisessa
on melko yleistä, että sen pariin hakeutuvat lähtökohtaiset eri
tavoin empaattiset ja tunnolliset ihmiset. Solidaarisuus, empatia,
halu vaikuttaa asioihin merkitsevät kaikki poliittista ruumista.
Kuten niin monessa muussakin työssä kapitalismin kolmannessa
vaiheessa, immateriaalista kohti kääntyvä tuotantotapa kysyy myös
kansalaistoiminnalta – niin ympäristö-, eläin- kuin
ihmisoikeusliikkeiltäkin – joustavaa valmiutta laittaa tunteensa,
tuntonsa ja kokemuksensa alttiiksi työlle. Silmiinpistävää
kuitenkin on, että varsinaisia (vapaaehtois)työn tuloksia on
verrattain vaikea kokea, ellei sitten sellaista ammenna nimenomaan
sosiaalisesta voimaantumisesta. Asia ei tunnu etenevän. Kaikki alkaa
aina alusta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on myöhässä.
Lihansyönti vain kasvaa. Jokaista tiedostajaa vastaan on kaksi
paapomisen vastaisille puheille hymistelevä suomalainen heteromies.
Usein käykin, että ainakin jossain vaiheessa kansalaistoimija
ajautuu omaa tunnollisuuttaan jonkinasteiseen burnoutiin,
väsymykseen, melankoliaan, raskasmielisyyteen.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">**</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Musta
sappi kytee suonissa, muttei pala. Musta kulta tulvii maaperästä,
masentunut saa aina vain paskaa silmilleen. Öljy on
kansalaisvaikuttamisen kohteista raskain, se juoksettuu hitaasti, jos
ollenkaan, sillä öljy on lähestulkoon kaiken aktivismin perusta.
Kääntyminen sitä kohti on kääntymistä kohti omaa
olemattomuuttaan.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Suuri
osa kansalaisvaikuttamisesta on paitsi historiallisesti myös tänä
päivänä olennaisella tavalla öljyn salliman liikkeen jatkamista.
Vihreä liike ja ihmisoikeudet, kamppailu makeasta vedestä,
boikotit, (kukkaro)vallankumoukset ja solidaarisuuskampanjat –
lähes kaikki lähtee siitä, että jokin on pielessä, mutta
pielessä olemisen alulle sysäämiselle on kullakin aina omat
historialliset juurensa, joista useimmat kuitenkin kytkeytyvät
resursseihin. Suuri osa sodista on aina myös resurssisotia.
Ympäristön saastuminen on paitsi väestöräjähdyksen myös
teollisen kapitalismin ansiota – molempien ollessa hätkähdyttävällä
tavalla öljyyn perustuvia asiainkulkuja. Olkoot väite yleistävä
ja provosoiva, mutta valtaosa tänä päivänä käytävistä
kamppailuista on moderniteetin sisällä tai rajoilla ilmeneviä
reaktioita öljyn tuottamiin ansioihin ja/tai vääryyksiin. Siinä
välissä ihmiset, ideologiat ja infrastruktuurit ovat vain jatkaneet
öljyn liikettä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Toisaalta
laajemmassa merkityksessä raskasta mieltä tuottaa yksin sekin, että
maaperän imeminen, imetys itsessään on päättymässä, ero
äidistä – halvan öljyn varaan perustetusta yhteiskuntamuodosta –
edessä ja meillä tästä jonkinlainen etiäinen. Sellainen luo
itsessään uutta tietoisuutta, joka tulee ainakin alkuun rakentumaan
tästä erosta johtuvan surun ja luopumisen ympärille. Muuten on
luultavaa, että reitit eteenpäin – kuten tulevaisuus aina –
ovat pimeitä ja empatia, luottamus toisiin ihmisiin ehkä ainoa
kelvollinen soihtu sen keskellä. Dystopia-elokuvista tutut näkymät
toisiaan ammuskelevista punaniskakannibaaleista selittyvät tätä
kautta ollen etiäisen rinnalla toivoakseni vain nykyisyyden luoma
fantastinen pelote uuden edessä, puolustusmekanismi, tai
aktuaalisena korkeintaan välivaihe muotoutuvien tietoisuuksien
syntyessä. Empatia on yhteistoiminnan alulle sysääjä. Sellaisen
sisäistäminen saattaa olla ihan kohtuullinen hinta
öljyperustaisesta elämästä luopumisesta ja kuka tietää, ehkä
siinä, kaipauksessa ja välittämisessä kehivät myös ne uudet
jumalat.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-80240165986411819242013-04-09T09:25:00.001+03:002013-04-09T09:27:22.182+03:00Esimiesten kesken<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">Otso Kantokorpi </span><a href="http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2013/04/kuinka-elamani-kapitalismin-henkisena.html" style="font-family: Georgia, serif;">ilmoitti</a><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;"> muutama päivä sitten katkaisseensa avustajasopimukset päivälehtiin, joihin oli vuosikausia kirjoittanut kritiikkejä ja kolumneja. Syyksi hän ilmoitti
kulttuurijournalismin moninaisuutta polkevan avustajasopimuksen ja
lehtitalojen lisääntyneen yhteistyön, jonka tuloksena kriitikko
kirjoittaa tänään samalla vanhalla mitättömällä palkalla mutta
jatkuvasti suuremmalle yleisölle.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tänään
sitten Hesarikin hoksasi saumansa ja kävi käsiksi limppuun.
Kulttuurisivujen ykkösartikkelina on kulttuuritoimituksen esimiehen
Jaakko Lyytisen ”HS-analyysi” suurella otsikolla ”Kuka kaipaa
kriitikkoa”. Tekstissään Lyytinen lainaa Niklas Herlinin
”kapitalistin näkökulmaa” (”Jos joku free
kulttuurintoimittaja tekee sellaisia juttuja, että ihmiset ryntäävät
sutena niitä lukemaan, niin palkkaakin tulee aika paljon enemmän
kuin satanen per kritiikki. Monimutkaista?”), Suomen
kulttuurirahaston yliasiamiestä Antti Arjavaa ja Matti Apusta. Nimet
ovat merkitseviä, rajaavat tilaa. Muuten analyysi keskittyy
erittelemään, millaisia ”uusia mahdollisuuksia” median murros
sanomalehtikritiikille tarjoaa, ja siinä sivussa kehumaan Hesaria.
Optimistista on. ”Aidosti avaudutaan” yleisön suuntaan”,
jolloin ”ihmiset tulevatkin jo sutena niitä lukemaan”. Näkee,
että Kantokorpea ei ole asiassa kuunneltu, valjastettu vain samaisen
kapitalismin keppihevoseksi, jota hän nyt rohkeni kieltäytyä palvelemasta.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aihe
jatkuu seuraavalla sivulla. Käännän sen suurin odotuksin ja saan
eteeni kahdeksan eri lehden vastaavan päätoimittajan tai esimiehen
kommentit, joissa käydään läpi millä tavalla ”median murros
vaikuttaa kulttuurikritiikkiin”. Kahdeksan. Päätoimittajan. Ja
kuten Lyytisen tekstistä, myös kommenteista saa vaikutelman, että
jokainen äänen saanut käyttää mahdollisuutensa – ja kehuu
lehteään.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vastaan
siis kysymykseen Lyytisen puolesta: kukaan ei kaipaa kriitikkoa. Tai
jos kaipaa, niin nimenomaan Hesari ja muut päivälehdet lukijoista
kamppaillessaan. Mistä saisi mediahuoria halvalla? En tiedä, kuinka
kujalla kulttuuritoimituksessa todellisuudessa ollaan, mutta
väkisinkin tulee mieleen, onko koko Hesarin tuleminen mukaan
keskusteluun todellakin näin suoranaista vittuilua yhdelle
ammattiryhmälle (kriitikot ja toimittajat) ja luokalle
(freelancerit)? Käykö se tosiaankin keskustelua kritiikistä
keskenään antamatta yhdellekään asianomaiselle – siis
kriitikolle – sanan sijaa tässä asiassa? Miten sillä on pokkaa?</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kuvaavaa
on, että ainoa vieras ääni, joka mukaan päästetään, on
toimittajan Elina Grundströmin Facebook-kommentti. Se tosin on
pelkkä parahdus: tilanne on freekuille huono. Nämä ”nimekkäät
freelancerit” vaikuttaisivat kuitenkin olevan juuri niitä, joilla
Hesarikin mielisi ratsastaa. Auktoriteetin aseman pönkittäminen
”ammattilaisilla” ja ”nimekkyyksillä” on sen ainoa ase
vapaan tai riippumattoman julkaisemisen versoja vastaan. Parilla
sanankäänteellä Lyytinenkin onnistuu tekemään eron laadukkaan
sanomalehtikritiikin ja harrastelijoiden puuhastelun välillä: </span></span>
</div>
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">Verkkopalvelut,
kuten musiikkimedia Nuorgam, ovat tuoneet perinteisten välineiden
rinnalle valtavasti uutta tarjontaa ja kekseliäitä kerronnan
keinoja.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mihin
sitten edes tarvitaan ammattilaisten kritiikkiä, jos vapaaehtoiset
tekevät saman ilmaiseksi ja jopa paremmin?</span></span></div>
<span style="color: #262626;">
</span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Se
onkin se kysymys. Sellaisessa tilanteessa ei vain auta, että
kuvitellaan ”ammattilaiset”, asiantuntijat, nämä jotka vallan
kahvassa tai lehtitalon ovissa kynsin hampain kiikkuvat, ja sitten
nämä muut, vapaaehtoiset, karvalakkiosasto. Silloin ääni olisi
annettava muillekin kuin esimiehille.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikka
on myös epäselvää, haluaako mikään sanomalehti lopultakaan
keskustella kritiikistä tai sen sisällöistä. Lyytisen possekin
mielisi ”ylläpitää moniäänisyyttä myös omien sivujemme
sisällä”, mutta jos totta puhutaan, kulttuuritoimituksen kohdalla
näyttää ikävä kyllä siltä, että eniten jaloissa ovat juuri
nämä lehtitalojen omat, vakituiset toimittajat ja kriitikot. Kyllä,
he ovat ”ammattilaisia” mutta pääosin kahdesta syystä: palkka
juoksee ja kritiikin taso laskee suhteessa vakituisten työvuosien
kasvuun. ”Moniäänisyys” on vain taikasana: vakituiset
toimittajat seisovat sen tiellä. Silloin Lyytinen voi vain
kaunistella ja sanoa: </span></span>
</div>
<blockquote class="tr_bq">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jos
emme käsittele myös vähemmän kaupallista ja pienilevikkistä
suomalaista kulttuuria ja sen tärkeitä teoksia, sitä ei
välttämättä tee kukaan muukaan.</span></span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tästä
maaperästä voivat nousta tulevaisuuden klassikot.</span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Klassikoita
syntyy, jos Hesari antaa niiden syntyä, jos se vain pystyy
säilyttämään asemansa. Muuten kukaan ei tiedä mitään ja vehmas
menee kesannolle, kukaan ei huomaa. Sama pätee
kritiikkikeskusteluunkin. Sellainen on alettu ja niin kauan kuin
Hesari tuntee olevansa sen kärkikahinoissa sellaista käydään,
ikään kuin ensimmäistä kertaa ihka oikeaa keskustelua, muuten se
vaietaan, muuten sitä ei ole. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Huvittavinta
tässäkin <i>gatessa</i> kai loppuviimein on, että se antaa
kulttuuritoimituksen esimiehelle mahdollisuuden ivata
kulttuuripiirejä ja paljastaa, kuinka paljon se pohjimmiltaan vihaa
kulttuurin tekijöitä: </span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En muista kuulleeni kenenkään kaipaavan
1980-luvun yya-Suomen liturgista poliitiikan journalismia, mutta
kulttuuriväen keskuudessa vastaava ei ole tavatonta. Ennen kaikki
oli parempaa. Kertovatko puheen luopumisen tuskasta? 1980-luvun
mono-Suomessa kriitikon sana painoi enemmän kuin nyt.</span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kyllä,
luopumisen tuskastahan ne <i>tietysti</i> kertovat. Samoista syistähän
Hesariakin sopii pilkata: se jos mikä elää menneessä ja
kärvistelee, tappelee alituiseen selvitäkseen. Sanomalehtikritiikki
ja sen alas ajaminen ovatkin perinteisille medioille uusi
mahdollisuus yrittää osoittaa voimansa. Viimeinen erä.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-12036286437393777042013-03-14T10:43:00.002+02:002013-03-14T15:14:50.054+02:00Jäätävä rakkaus<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Michael
Haneken <i>Amour</i> (2012) on voittanut lukuisia palkintoja ympäri
maailmaa, mm. Kultaisen palmun ja vieraskielisen elokuvan Oscarin.
Sitä on kehuttu yhdeksi vuosikymmenen parhaista elokuvista eikä
muitakaan ylistyksen määreitä ole vältetty.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Helsingin
Maximin alakerran aulassa on keskiviikkoillasta yllättävän paljon
keski-iän ohittaneita iäkkäämpiä naisia ja miehiä. Tunnen
Haneken tuotannon, mutta etukäteisarveluni perusteella olen alkanut
odottaa 71-vuotiaan itävaltalaisohjaajan tuotannossa seestymistä ja
elokuva ”rakkaudesta ja luopumisesta” antaa mielikuvissa
sellaiselle odotukselle siunauksenkin. Toisin kuitenkin käy. Toisin
kuin esimerkiksi <a href="http://yle.fi/uutiset/rakkaus_on_hieno_kuvaus_elamanhalusta/6497501">Esko Rautakorpi kirjoittaa</a>, <i>Amour</i> ei
tarkastele ”arkaa aihettaan hellyydellä ja lämmöllä”. Kaikkea
muuta. Haneken kuvakieleen on aina kuulunut kylmyys ja ankaruus eikä
<i>Amour</i> tee poikkeusta. Kiinnostavaa kuitenkin on, että kuten
Rautakorvelle, monille muillekin Haneken myöhäisteos on humaani,
liikuttava ja hellä. Toivottavasti kanssakatsojatkin kokivat niin. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En
tarkoita sanoa, että tunnesisällöltään <i>Amour</i> jotenkin
epäonnistuisi. Näyttää vain, että sen emotionaalinen viesti
synnyttää keskenään ristiriitaisia affekteja. Rautakorpikin äityy
arvelemaan, että elokuva on ”pelottava ja luotaantyöntävä
kokemus” niille, ”joilla ei vielä ole kokemusta siitä, että
elämä on lopulta luopumista”. Minulle se ei ole kumpaakaan.
Kokemus tai sen puute ei tee <i>Amourista</i> silti vähääkään
lämpimämpää elokuvaa. Sen juonessa on kaikki ainekset
liikutukselle eikä kuolevaa ja hänen kuolemaansa todistamaan jäävää
ihmistä sitova rakkaus ja huolenpito ole millään muotoa
piilotettuja elementtejä kokonaisuudessa. Hämäävä ja tarinaan
nähden jopa ristiriitainen sen sijaan on nimenomaan Haneken
vanhastaan tuttu, etäännytetty kuvakieli ja leikkauksen ankaruus.
Toisin sanoen se, miten Haneken kuvakieli suhteutuu juoneen, poikkeaa
melko radikaalisti niistä potentiaalisista teoksista, joita sama
juoni toisissa käsissä koostaisi.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Anne (Emmanuel Riva) ja Georges (Jean-Louis Trintignat) ovat kaksin elävä pariskunta. Elokuvan alkupuolella Anne
saa kaulavaltimontukoksen, sitten toisen kohtauksen ja pitkin
elokuvaa hänen tilansa huononee. On selvää, että edessä on
toisen kuolema. Tällainen determinismi tuntuu silti
tunnevastaiselta: taidelajin hengessä ylipäänsä saattaisi
tässäkin toivoa, että pariskunnan hiipuvia yhteisiä hetkiä
sävyttäisi rakkaudentunnustus tai muutoin herkkä, koskettava
viimeinen hetki. Mutta lähestyvä kuolema ei odota eikä Haneke
lähde mukaan unelmatehtailuun. Kaitapuolet elämät kuljeskelevat
muistojensa täyttämässä asunnossa, lespaavat sitten kunnes
lähtevät, ja asunto on tyhjä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ensin
Anne halvaantuu oikealta puolelta. Sitten Annesta tulee petipotilas,
jota syötetään, hoivataan ja pestään. Kateeksi ei käy
todistamaan jääviä, ei Georgesia, ei heidän lapsiaan joista
itsekeskisyys vähitellen karisee: omat asuntohuolet tai työkuviot
eivät enää paljoa paina, kun Annen puhe muuttuu
puolustuskyvyttömän lapsen raakkumiseksi ja vuorovaikutteisuus
siitä häviää. Anne hokee ”mal”, ”sattuu” eikä liioin
muuta. Georges taas kulkee kyynelittä rinnalla. Näyttää kuin hän
olisi käynyt toisen kuoleman jo moneen kertaan läpi mielessään,
kuin tietäisi ettei itkeminen enää auta, että surutyötä tehdään
jo hiipuvan elämän aikana. Emme jää seuraamaan Georgesin aikaa
Annen kuoleman jälkeen – sellaiseen sentimentaalisuuteen ei Haneke
taivu.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikea
onkin rakastaa Haneken elokuvaa. Siitä on helppo pitää; myös
<i>Amour</i> on kaikilta osin tasokasta, omaäänistä elokuvaa.
Mutta niin paljon kuin elokuvassa onkin realismia vaipanvaihtoineen
ja syöttämisineen, lähelle tai iholle ei ikinä tulla. Mitä
tarkoitusta kuvakielen ankaruus yhdistettynä koskettavaan tarinaan
oikeastaan ajaa, on varsinainen kysymys. Haneke ei manipuloi –
ainakaan totuttuun suuntaan. Hän ei yritä sanoa, että elämä on
kaunis, että tällaista sen ehtoopuoli on, että lopulta kaikki
sammuu ja sillä siisti. Eikä katsojakaan odota tai elättele
toiveita, että kaikki päättyisi jotenkin kauniisti, että kaiken
tämän elämisen pimeyden jälkeen astuttaisiin valoon. Elämisen
näkökulmasta poistuminen on lähes aina jollain tasolla synkkää,
vaikka tietysti <i>Amourissa</i> Annen kuolema onkin kaikille jo
helpotus. Mutta stabiili kamera, tahallisen pitkät ja kaukaa kuvatut
koruttomat kohtaukset sekä elliptiset hypyt tekevät yhdessä
kokonaisuuden eron ja etäisyyden. Jos aihe koskettaakin meitä
kaikkia – me kaikki kuolemme – on kuin Haneke kieltäisi meiltä,
jälleen, tapojensa ja metailujensa mukaisesti, liikutuksen. Koko
kuvakieli tähtää siihen, ettei katsoja vahingossakaan toisi
kuolemiseen minkäänlaista sentimentaalisuutta. Älkää liikuttuko,
sanoo Haneke, liikuttukaa vasta omalla ajallanne, vasta kun itse
elätte tätä jos sittenkään. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Siitähän
Haneken elokuvat ovat tunnettuja. Niiden visuaalisuutta ja elokuvaa
käsittelevä kritiikki on toisinaan ollut heppoista juuri
muodollisuutensa vuoksi – Haneken metakritiikki häipyy obskuuriin
teosmuotoon eikä useinkaan kasva yhtään itseään edemmäs.
<i>Amourkin</i> alkaa hyvin ohjaajalle ominaiseen tapaan: näemme
suoraan edestä, lavalta käsin katsomon, jossa ihmiset asettuvat
paikoilleen ja orientoituvat näytökseen. Kun se alkaa, he taputtavat.
Mutta se, mikä katsojalle alkaa, ei kaipaa aplodeja. Siinä on hyvin
vähän juhlaa, mutta arvostusta sitäkin enemmän. Vahinko vain,
tällaista osoittelua Haneke ei useinkaan nokita mitenkään:
katsojalle osoitetaan kielto, mutta häntä ei rökitetä. Hänelle
osoitetaan huomio, että katsojuus tekee kaikesta tästä
vastenmielistä – ja siitä taas on helppo pitää. Jääkin
vaikutelma ikään kuin Haneke vain oikeuttaisi työnsä elokuvan
parissa sisällyttämällä siihen pienen, vaikka sitten hennon
itsekritiikin oraan ja katsojasyytöksen. Minä olen tehnyt tämän,
koska tällaisia teoksia on tehty ja tarvitaan toisien vastapainoksi
– ja te katsotte tämän, koska te pidätte tästä. Se on ehkä muodollista sadomasokismia, mutta enää tällainen osoittelu ei riitä saatika
vakuuta, pikemminkin harhauttaa ja hajauttaa huomiota. <i>Das Wei</i><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>ße
Bandin</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"> (2009) jälkeen </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Amour</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">
onkin tässä valossa hienoinen pettymys. Vaikka se ei varsinaisesti
käsittelekään visuaalisia medioita tai amerikkalaista elokuvaa,
joiltain osin sentimentaalisuuden kieltämisestä kielivä
alleviivailu on tarpeetonta.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja
silti jää </span><span style="font-family: Georgia, serif;">nimenomaan </span><span style="font-family: Georgia, serif;">tunne,
että </span><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Amour </i></span><span style="font-family: Georgia, serif;">on
enemmän kommentti sentimentaalisesta elokuvasta ja romantiikkaa
kaipaavasta katsojuudesta kuin elokuva ihmisistä rakkauksineen ja
huolenpitoineen. Siinä mielessä minulla tulee sääli
kanssakatsojiani. Kuvakielen jäätävyys jättää hyvin vähän
tilaa sille kolmannelle, joka haluaisi seurata neljännen seinän
seasta ihmissuhteita ja niissä eläviä suuria kysymyksiä,
rakkautta ja kuolemaa. Kuin katsojuudesta esiin manipuloitu
myötätunto olisi Hanekelle vain yksi valheellinen ja esineellistävä
minä, yksi elokuvallinen eristäjä </span><span style="font-family: Georgia, serif;">jonka
elokuva muotona tuottaa</span><span style="font-family: Georgia, serif;">. Sellaista
sanomaa vasten elokuva ei meille mitään </span><span style="font-family: Georgia, serif;">opeta
saatika välitä eikä sen ehkä kuulukaan. Haneken elokuva
rakkaudesta ja kuolemasta on elokuva rakkaudesta ja kuolemasta, johon
meillä ei ole katsojina pääsyä.</span><span style="font-family: Georgia, serif;">
</span><span style="font-family: Georgia, serif;">Ne tietysti eletään ja koetaan
eläviksi ja kuolleiksi aivan muualla kuin katsojien kanssa pimeässä.</span></span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-19236758515374972892013-03-08T11:11:00.000+02:002013-03-10T08:04:52.286+02:00"Kukaan ei ymmärrä sua, paitsi minä"<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="http://www.koiranmutkia.blogspot.fi/2013/02/yksinaisyyden-valittajaaineet.html">Kirjoitin</a>
jokin aika sitten Teflon Brothersista, Heikki Kuulasta ja
Pyhimyksestä. Palaan aiheeseen, tällä haavaa Pyhimyksen viimeiseen
levyyn <i>Paranoidiin</i> (2011), sillä jotain tuntuu jääneen sanomatta.
<i>Paranoidissa</i> kulminoituu näet jotain pitkälti ajateltua, pitkään
kypsyteltyä, elementtejä jotka toistuvat pitkin Pyhimyksen
tuotantoa, mutta joita ei voi tarpeeksi alleviivata. Harvalla
suomalaisella musiikkijulkaisulla tavoitetaan yhtä paljon yhtäältä
nuoren aikuisen aikalaiskokemuksesta 2000-luvulla ja toisaalta työn
tai taiteen tekemisen ilmeisestä mahdottomuudesta, kaikista niistä
kriiseistä ja tunnoista joiden kanssa artisti, ihminen, jokainen
vähänkään elämässään mitään yrittävä joutuu tämän tästä
elämään.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Päällisin
puolin <i>Paranoid</i> on tietysti eräänlainen äärimmilleen pingotettu
omakuva ainakin osittain menestyneestä rap-artistista, joka purkaa
nyt kuuntelijoilleen kaiken artistisen pahan olon. Ystäväni kuvaili
taannoin Swansin Michael Giraa katkeraksi mieheksi, joka haluaa
oksentaa kaikkien päälle. Samaa voitaisiin sanoa siitä
fiktiivisestä Pyhimyksestä, joka esiintyy <i>Paranoidilla</i>. Aiemmilla
levyillään sama hahmo oli näyttäytynyt toisena, ensin ehkä
haaveilijana, sitten maailmasta huolestuneena filosofina (ajattelen
<a href="http://www.youtube.com/watch?v=zaPAJOaQB14">Vesa-Matti Loirin Eino Leino -tulkintaa Vesa-Matti Loirin Filosofeeraavasta ylioppilaasta</a>), mutta nyt kuuntelijoiden edessä
oli vihainen, turhautunut ja epäonnistunut artisti, narkkari,
lääkepallero ja mitä ikinä. Ei kuitenkaan välttämättä
syrjäytynyt, ainoastaan tavanomaista, jotenkin merkityksetöntä
elämää kiikun kaakun elävä suomalainen nuori.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Monista
tekijöistä päätellen voisi toki ajatella, että Pyhimys on
artistina kaikkea muuta kuin epäonnistunut. Tiettävästi hän on
yksi Suomen lahjakkaimpia rap-artisteja. Ilmeisesti hänellä on
suhteellisen suuri kuulijakunta ja hänen levynsä ovat saaneet
jotakuinkin aina kiittäviä arvosteluja. Mutta se, miten yksi katsoo
toista, ei tietenkään vastaudu omaan kokemukseen. ”Miten vois
selittää mummolle / et mä oon vaan netis hahmo / se on mun ura
aulabaarissa / Habbo-hotellissa pakkopaita mainoskatko / eikä
todellakaan jatkoon”, lasketellaan Paranoid #2:ssa (levyn jokainen
kappale on nimetty Paranoidiksi). Sen lisäksi, että nuori polvi
vaikuttaa kohtaavan jatkuvasti työelämän muuttuneesta luonteesta
johtuvia implisiittisiä syytöksiä – ”mitä työtä se
tuollainen on?” – ja ymmärtämättömyyttä, se verrattain usein
imee niitä myös itseensä. Vallitseva todellisuusperiaate kannustaa
instituutioidensa – koulutus, media, työelämä – kautta
menestymään aitoamerikkalaiseessa hengessä, eikä Pyhimys ole
tämän kokijana yksin, vaikkakin osin eri asemassa kuin satunnainen
parikymppinen nuori. Kuten sanottu, joillain mittareilla Pyhimys on
oikeasti menestynyt. Se ei kuitenkaan vähennä kokemuksen
tuskaisuutta, sillä kukaan ei menesty tarpeeksi koskaan. Jos näet
onni, hyvä elämä ja itsetunto ripustetaan työn lopputuloksiin ja
menestykseen, mikään ei koskaan riitä. Näin sanottu on tietysti
helposti sanottu, mutta kahta vaikeampi uskoa ja elää todeksi:
kukapa ei kamppailisi edes joskus arvottomuudentunteiden parissa, sen
tunnon ettei kelpaa kenellekään – vaikka yksi minuus ihoni alla
vakuuttelisi jo seuraavan sisäänhengityksen aikana, että mitä
väliä, ei vieraiden tunnustusta edes kaipaa jos ainakin lähimmäiset
välittävät. ”Sä et oo mitään, ja tajuut vihdoin et se mitä
halusit olla, susta ei koskaan tuu sitä” (Paranoid #6). On
ylpistymisen ja katkeroitumisen teitä, joita valita, mutta on
kolmaskin: totuuden henki, johda sinä meitä. Valaiskoon se, ettei
kaikki tämä nahanalinen kuhina, mielikuvien, näkemysten,
luulottelujen ja arvotusten vuo meitä harhakuvien hemmettiin
mukanaan vetäisi, vaan päästäisi pois, päästäisi pois, tuntoon
kiinni, ja tolkkuun.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Rap-fantasioissa
arvottomuuden ja katkeruuden tunteilla on tietysti omat
käänteiskuvansa rapakontakaisessa utopian horisontissa, mutta
Suomessa konkreettisempi haave taitaa olla vain tulla edes
jotakuinkin toimeen. Sellainen nykyisen musiikkiteollisuuden aikana
on alati vaikeampaa, ja käsittääkseni Pyhimyskin <a href="http://www.pyhimys.com/2012/08/05/kuinka-elattaa-itsensa-musiikilla-ilman-yhtaan-hittia/">on puinut samaaomassa blogissaan</a> joskus taannoin, ja vieläpä ilman sarvia
hampaita. Cheekin kaltaiset artistit lienevät oma lukunsa, harvoja
lajissaan, vaikka ei hänkään taida kartanossa asua autojen ja
bikinipimujen kanssa. ”Ehdotan et: / perustetaan oma vitun Polis,
täydellises maailmas ei räppiä olis / Perille pääseminen aina
hyperbolist, katseesta näät miten kokkeli kolis / vedä viivaa,
vedä viivaa, vedä viivaa, vedä viiva yli!” (Paranoid #7).
Ehdotus otettu vastaan: jätän unelman menestymisestä, mitä se sitten ikinä kohdallani tarkoittaakaan.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">2000-luvun
Suomessa elää yhtä kaikki ihmisiä, joiden on työlästä sovittaa
yhteen se, mitä tahtoo tehdä, ja se, miten tulla toimeen.
Kulttuurityössä vain määrä ja päälakea hellästi taputtava
käsi ratkaisevat. Suhteellinenkaan menestys ei välttämättä
riitä. Ottaen huomioon, millainen menekki nuorisomusiikiksi usein
lasketulla rap-musiikilla Suomessa on (ja semminkin kun ”nuoriso”
muodostaa laajimman mahdollisen ostajaryhmän) tuntuu vaikealta
hyväksyä, että siltikin ”räppäri elää kädestä suuhun”.
Leveä ei tiettävästi ole leipä muillakaan kulttuurialoilla, mutta
sitä, leveää leipää, tuskin moni on todellisuudessa edes
hakemassa. Pelkkä toimeentulo riittäisi, ja vapaus ja aika tehdä.
Oma lukunsa tietysti on, pitäisikö kulttuurityö nähdä
palveluammattina. Onko marginaalisella kirjailijalla, joka työstää
vähälevikkistä romaaniaan kymmenen vuotta, saa sen vihdoin
julkaistua, jonka jälkeen romaani saa yksi kaksi hassua arvostelua
ja pienen lukijakunnan, oikeus leipäänsä, tai siihen, mitä hän
tekee? Jos kokoomus- tai perussuomalaiselta poliitikolta kysytään,
ei varmaankaan. Monelle tällainen marginaalinen puuhastelu on
pahimmanlaatuista loiselämistä, jota eletään ”korkeakulttuurisen
arvostuksen” varjolla. Rap-musiikin rooli, ajateltakoon jälleen
Pyhimystä, on osin sama: aina löytyy joku, joka kysyy: ”mitä
helvettiä?” Taatusti Pyhimystä, Ruger Haueria tai Teflon
Brothersia kuuntelee marginaalikirjallisuutta lukevaa useampi, mutta
kaikki eivät sitä arvosta. Vaikka ehkä pitäisi. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Immateriaalisuutta
kohti kääntyvä myöhäiskapitalismi kääntäisi mielellään
vastavuoroisesti kaiken käsiinsä saaman takaisin talousmetafysiikan
kielelle. Sen rinnalla yskii kuitenkin vanhempi kapitalistinen kone,
joka ei vieläkään aivan oikein usko, että uusi työ olisi vanhan
veroista. Näkyvä hyöty, myyntiluvut, fanikunnat, ratkaisevat.
Olisi ihanaa muuntaa taiteellista itseilmaisua, kokemuksia ja tuntoja
kilinäksi kassavirroissa, jos se vain aina olisi mahdollista. Mutta
kysymys laajemmasta, yhteiskunnallisesta hyödystä kulttuurialoilla
on aina jotenkin sutiva. Taiteesta ei saa muuta välitöntä hyötyä
kuin elämyksiä ja elämyksiä on toisinaan hankala muuntaa rahaksi.
Keikkailu, johon levymyynnin lasku tiettävästi artisteja yhä
kipeämmin pakottaa, on tietysti nähtävissä sellaisena, mutta
mittavia osinkoja siitäkään tuskin kolmannet osapuolet kahmivat,
ainakaan suomalaisen räp-musiikin piirissä. Kaikki tämä
koskettelee siis lähinnä artistia, fania ja tapahtumajärjestäjää,
mutta laajemmassa, suomalaista kansantaloutta koskevassa kontekstissa
rap-artistikin on, niin luulen, jonkin sortin kummajainen, loinen ja
sanaseppo eikä ainakaan ”oikeissa töissä”.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tiedetysti
työ on jotain, joka tuottaa yhteisöllistä ja yksilöllistä arvoa.
Mutta arvo ei aina käänny rahaksi. Lukemattomia töitä tehdään
ilman, että niistä koskaan saadaan rahallista korvausta. Tämän
todellisuusperiaatteen piirissä on helppo kokea, että osa työstä
on ”oikeaa”, osa vain välttämätöntä pahaa, jota on tehtävä,
vapaa-ajalla. Vapaaehtoistyö ja hoivatyö ovat nekin sattuneissa
yhteyksissä ”oikeaa työtä”: niistä jopa joillekin maksetaan.
Kaikenlaisen yrittämisen ja ”puuhastelun”, kaikenlaisen
osaamisen edistämisen, kaikenlaisen kulttuurityön kohdalla on niin
ikään kysyttävä, mikä oikeastaan on arvokasta? Miten arvo
määräytyy? William Gaddisin haastattelussa vuonna 1980 kirjailija
sivusi teemaa: </span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">No, except as any writer may have days or weeks or
months of doubt about whether or not what he is doing is worth doing.
That is central concern of mine in both books: the question of what
is worth doing. Gibbs says in <i>J R</i>, ”There's never been a
time in the world when there were so many opportunities to do so many
things that were not worth doing.” A corollary is: there's nothing
more miserable than failing at something that wasn't worth doing in
the first place. In our time, that's real problem, for so many people
fail in just this way. Because of the Protestant ethic, free
enterprise, democracy, and all of the high-sounding – and
profoundly marvelous – concepts we started out with, everyone is
supposed to have the chance to succeed. If you fail, it is your
fault that you fail, with no notice of advantages or disadvantages.</span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Niin,
mitä on mielekästä tehdä, miten arvokasta on tehdä jotain? Jos
arvoa aletaan määrätä hyvien palautteiden, arvostelujen,
kritiikkien tai selkääntaputtelun kautta, se ei, kuten sanottu,
vakiinnu koskaan. Loppuviimein jokainen ymmärtää tämän.
Kokemuksen syvyys ei ole käännettävissä. Vaikuttuneimmat ovat
usein niitä, joilla ei ole suoraa pääsyä kertomaan julkisesti,
miten hienoa työtä on tehty, ja vaikka olisikin, näkemykset voivat
heittää häränpyllyä ja heijastavat subjektiivisia tuntoja,
sellaisia joihin vaikuttaa samanaikaisesti moni muukin asia kuin
Pyhimyksen levy. Itsekin kirjoitan tätä tekstiä osittain
flunssassa, aamulla, eilisestä tohkeissani, mutta tunnelmissa jotka
palauttivat mieleen <i>Paranoidin</i>, minkä vuoksi päädyin levyä
kuuntelemaan. Eivät nämä ihmisen itsetunnot ja hyvät hetket ole
useinkaan juuri kummemmasta kiinni. Kuinka pysyä tolkuissaan on se
elämisen kysymys.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja
kuten todettua, tolkun elämään ei aina hevin pääse kiinni. Liian
moni jää puolitiehen eikä saa otetta. Aina jokin iestää.
Yksinäisyys. Ulkonäköpaineet. Tavallisuus. Vanhemmat. Tuttavat.
Poliitikot. Ne välittävät elimet, sosiaaliset mediat, jotka
tuottavat etäisyyttä ihmisten väliin, jättävät tulkinnan varaa,
ohjeistavat lukemaan ilmausta jonain muuna kuin se on. Ja kuitenkaan
se, mitä joku sanoo, ja miten, ei ole niin ratkaisevaa kuin se,
miten moni sanoo ja miten. Kritiikkisisällöt kasautuvat, meneväiset
menevät yksiin, tähdet muodostavat kuvioita. Uutissyötteet ovat
kaikilta osin skitsofreenisiä, ihmisiä ja tuntoja erilleen repiviä.
Uteliaita rangaistaan. Hupipäivitystä seuraa poliittinen mielipide,
lehtien luetuimpia nettiartikkeleita ovat ne, joissa mainitaan tissit
ja tussut, ja ne muut ihmisiä alimmalla mahdollisella nimittäjällä
viettelevät ”uutiset”.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En
syytä sosiaalisia medioita tai lehdistöä, totean vain että ne
eivät sovi kaikille, ei ainakaan niille, joilla ei ole taitoa
käsitellä, haarukoida ja jättää huomiota; niille joiden
herkkyyttä sellaiset mediat iestävät. Koen myös, että jollain
tasolla Pyhimyksen <i>Paranoid </i>kertoo nimenomaan tästä, vaikka levy ei
teemallisesti sitä sivuakaan. Miten koen itseni, miten koen toiset?
Miten suhteudun muiden minuun kohdistamiin odotuksiin? Mistä löydän
elämääni merkitystä ja mieltä? Mikä on arvokasta? Vanhoja, iättömiä kysymyksiä
tietysti kaikki, mutta yllättäen räpin konteksti laajenee
<i>Paranoidilla</i> kohti suomalais-eurooppalaisen nuoren mielenmaisemaa,
joka on läpeensä medioitunut.</span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: justify;">
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sun
mielest mikään duuni ei oo oikein sopivaa, ei mitään rotia, oot
sosiaalimotissa /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kasoittain
turhaa tavaraa pienessä kopissa, sun asuntos se ei muistuta kotia /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sua
vituttaa kun jengi tulee käymään, mut sit sua vituttaa kun ketään
ei viikkoon näykään /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vapaapäivät
voisi järkevämmin käyttää kun vain tv:stä ei tuu mitään, niin
se iisiin illat täyttää /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Pitäis
olkapää leikkaa, saigonii sheikkaa, mut sit ei voi pelaa pleikkaa /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Jos
sun pitäis omaa elinikääs veikkaa, niin ei ois enää edes monta
keikkaa/</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sul
on mielipiteit, muut saa tussuja. Loppujen lopuksi vaan sohvalla
lussutat /</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">mut
turhaan sä siel mussutat, netissä nuoret nykyaikana tutustuvat //</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: small;"><span style="color: #1d1d1d;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kukaan
ei ymmärrä sua, kukaan ei ymmärrä sua, kukaan ei ymmärrä sua,
paitsi minä (Paranoid # 6.)</span></span></span></div>
</div>
</blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ja
kaiken tämän jälkeen, tuntoon kiinni pääseminen on kaikkein
haastavinta. Kun artisti purkautuu, ”hänellä on sanottavaa”
kuten tavataan todeta, sitä harvemmin oikeastaan otetaan tosissaan.
Paha olo, kärsimys, tuska ja turhautuminen ovat kuitenkin teoksessa
syystä. Yksinäisyys on elämisen ikävää. Miltä hänestä
tuntuu, miltä minusta tuntuu, ovat kysymyksiä joita ei oteta
vakavasti, ne käännetään adjektiivien kielelle, mutta niitä ei
sen kummemmin myötäeletä. Ja kuitenkin juuri näin taidetta
koetaan, sitä tunnetaan ja tunnustellaan – jos sellainen jätetään
huomiotta kritiikeissä, sen pahempi niille. Uskon kuitenkin, että
harrastajat, vannoutuneet kuulijat, musiikin ystävät pääsevät
lähelle; levy viipyy soittimessa ja lyriikoita kuunnellaan. Ja
saatan vain uneksia, miten paljon tärkeää työtä Pyhimys on
työllään, etenkin <i>Paranoid</i>-levyllä tehnyt, miten paljon
myötäelämistä hän on nuorissa herättänyt. Miten ihmiset löytävät toisiaan, ovat toisilleen, läsnä, yhdessä eivätkä yksin. Jos oma kokemukseni,
omat nuoruudenkokemukseni musiikin terapeuttisista mahdollisuuksista,
yhtään, edes vähäisissä määrin vertautuvat heidän vastaaviin,
ei suomalaisilla nuorilla ole hädän päivää. Suomalaisella
musiikkikentällä on yhtä enemmän ajankohtaista, kouriintuntuvan
todellista sanottavaa, jos se vain otetaan vakavasti ja muunakin kuin
pontimena bailaukselle. Tällaiset peilit apunamme meillä on kaikki
edellytykset selviytyä. Ne auttavat meidät ylös sohvalta, mutta eivät enää läppärin ääreen, vaan toistemme tykö.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-52768868448995464422013-02-15T10:19:00.003+02:002013-02-15T10:19:58.853+02:00Itseään tekstiä
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kun
suosittu elokuva saa jatko-osia, on kritiikeissä tapana verrata
uutta vanhaan. Sama pätee kirjallisuuteen, jolloin kirjailijan
uudempiin töihin haetaan tulokulmia vanhoista teoksista.
Vertailukohtia tai subtekstejä ylimalkaan, niitä joita vasten
teosta yritetään arvottaa, haetaan tietysti muualtakin:
maanmiehistä ja -naisista, saman tyylilajin taitajista, oppi-isistä,
ja jos kyseessä on geneerisempi tapaus, lajin muista edustajista.
Mitkä verrokeista valitaan itse kritiikkiin on tietysti
summanmutikkaa, enemmän tai vähemmän – harvemmin kaikkia niitä
tekstejä, joiden pohjalta käsillä oleva teksti ponnistaa (tai
tuntuu ponnistavan), saa ahdettua samaan kritiikkiin, jolloin,
luonnollisesti, arvostelu on vain sipaisu, yksi kompuroiva tulokulma
lukemiseen.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tänään
tulee ensi-iltaan suositun <i>Die Hard </i>-toimintaelokuvasarjan viides osa,
<i>A Good Day to Die Hard</i> (2013). Muutamassakin arvostelussa moititaan
elokuvan seitinohutta juonta, psykologisen silmän puutetta,
substanssittomuutta sekä sitä, etteivät John McClanen tai hänen
kanssarymistelijöidensä hahmot liiemmin kehity. ”Seurauksena on
puolisentoista tuntia ammuntaa, hillittömiä autokaahauksia pitkin
Moskovaa, jättimäisiä räjähdyksiä ja kehnoa dialogia”,
kirjoittaa Pertti Avola Helsingin Sanomien <a href="http://nyt.fi/20130214-elokuva-arvio-die-hard-sarja-saisi-jo-kuolla/">kritiikissään</a>,
toivottuaan vain vähän ennen toimintaan ”edes hiukkasen
perusräminää enemmän älyä, kierteitä ja paneutumista
henkilöhahmoihin”.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kriitikko
saa tietysti toivoa teksteihin mitä haluaa, mutta on eri asia,
löytyykö sitä niistä, nyt saatika huomenna. Jos keskitytään
siihen, mitä elokuvassa on, niin Avolahan sen sanoo jo itsekin,
joten toistan jo sanotun: puolisentoista tuntia ammuntaa, hillittömiä
autokaahauksia pitkin Moskovaa, jättimäisiä räjähdyksiä ja
kehnoa dialogia. Pitäisikö viidettä <i>Die Hardia</i> siis moittia vai
kiittää?</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aina
voidaan tietysti keskittyäkin teosten puutteisiin, ja siitähän
kriitikonpesti vähän liian usein koostuukin, mutta mitä tällä
oikeastaan saavutetaan? Toistuvasti Avolakin on joko tietoisesti tai
tahallaan tuonut omaa näkökulmaansa esiin. Hyvä on, mies vaikuttaa
enimmäkseen inhoavan väkivaltaa, eikä häntä ole siitä
moittiminen. Perustavampi virhe onkin toisaalla. Jälleen näet Avola
ottaa tekstin arvottajaksi itselleen mieluisan ja ehkä utooppisenkin
teoskokonaisuuden, joka – näin kai on oletettava – on elokuva,
jossa on älyä, kierrettä ja psykologiaa. Avola tekee kuten
työtoverinsa Jukka Petäjä, joka saman päivän Helsingin Sanomissa
kirjoittaa Cormac McCarthyn <i>Blood Meridian</i> -teoksen (1985)
suomennoksesta (<i>Veren ääriin</i>, 2012) laaditussa kritiikissä: ”Silti
<i>Veren ääriin</i> ei ole nähdäkseni paras romaani, jonka nykyään
Tesuquessa Santa Fen lähellä New Mexicossa asuva kirjailija on
kirjoittanut. Se ei ole romaanina yhtä hallittu, eheä, jäsentynyt
ja arvoituksellinen kuin elokuviksikin versioidut <i>Menetetty maa</i>
(2005) ja<i> Tie</i> (2006).” (HS 15.2.2013.)</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">En ole
itse vielä ehtinyt romaania lukea, mutta sen käsityksen olen
saanut, että <i>Blood Meridian</i> on kuten McCarthyn alkupääntuotantokin
hyvin erilaista, eri tavalla painottunutta, muodoltaan toisenlaista,
suhteessa myöhäisempiin romaaneihin. Silloin eheys, hallittu muoto,
jäsentyneisyys ja arvoituksellisuus eivät ehkä ole <i>Blood
Meridianin </i>hyveitä, mutta niiden puuttuminen ei tee siitä huonoa
romaania. Saattaa itse asiassa olla päinvastoin: ehkä ne asiat,
jotka Petäjä näkee puutteena, tekevätkin <i>Blood Meridianista</i>
mestariteoksen. Petäjä vain lukee romaania liian
henkilökohtaisesti: hän arvostaa <i>Menetettyä maata</i> ja <i>Tietä</i>, eikä
häntäkään ole siitä moittiminen, mutta vertailu on yhtä
mielekästä kuin arvottaisi John Barthin <i>LETTERS:iä</i> (1979) ja
<i>Coming Soonin!!!</i> -romaania (2001) kirjailijan kahden ensimmäisen,
50-luvulla julkaistun teoksen mittapuilla. Vaatimus muodon
koheesiosta on luultavasti yksi syvimpään juurtuneista lukemisen
konventioista, ja jos tekstit eivät täytä tätä ehtoa, tuntuvat
ne usein epäonnistuneilta.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Ilokseni
maakuntalehdissä viidettä <i>Die Hardia</i> on osattu lukea hieman
tarkkanäköisemmin. Esimerkiksi Kainuun Sanomien Seppo Turunen
<a href="http://www.kainuunsanomat.fi/Arvostelut/1194795479039/artikkeli/nyt+yritetaan+kuolla+moskovassa.html">kirjoittaa</a> tutun hämmentävään tyyliinsä elokuvan olevan ”upein
romuralli koskaan” (KS 14.2.). Toki Turunen tunnustaa olevansa jo
ennestään <i>Die Hard</i> -fani, mutta tästä syystä teokset lienevätkin
hänelle lähtökohtaisesti immersiivisiä: vaivatta ne tempaavat
mukaansa, jolloin katsoja tulee unohtaneeksi myös ulkoiset
mittapuut, jotka saavat väkivallan (vääränlaista) estetisointia
karsastavan Avolan toivomaan elokuviin älyä, kierrettä ja
psykologiaa. Oikea kysymys olisikin, kumpi heistä oikeastaan lukee
<i>Die Hardia</i> paremmin tai edes hedelmällisemmin, Turunen vai Avola,
toimintaelokuvan ystävä vai sen karsastaja?</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;">”<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Upein
romuralli koskaan” saa minut lukijana tietysti muistelemaan Michael
Bayn elokuvia, etenkin toista <i>Transformersia</i> (<i>Transformers: Revenge
of the Fallen</i>, 2009), jonka yhteydessä aloin viimeistään riisua
itseäni aseista. Ei ole pahaa sanottavaa sellaisesta elokuvasta –
tietysti se on kaikin puolin mielipuolinen, järjetön, juoneton,
psykologiton, seksistinen – ja juuri siksi niin hyvä. Kuten olen
luultavasti jo useampaan otteeseen ehtinyt todeta, itse asiassa monet
Bayn elokuvista ovat niin älyttömiä, että ne alkavat tuntua
kokeelliselta elokuvalta, ja niillä mittapuilla oikeastaan aika
onnistuneilta. Muiltakin ohjaajilta vastaavanlaisia elokuvia
tipahtelee silloin tällöin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Samantyyppistä
lukutapaa voisi koettaa viidennen <i>Die Hardin</i> kaltaisiin
hattararuiskeisiinkin. En itse asiassa oikein jaksa uskoa, että
kukaan <i>Die Hard</i> -fani tai sanotaan <i>The Expendables</i> -elokuvien (2010</span></span><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif;">–)</span><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;"> ystävä,
edes kaipaisi toimintaelokuviin älyä, kierrettä tai psykologiaan.
Rymistely, romurallit, nyrkkitappelut ja kömpelöt sutjaukset
riittävät hyväksi toviksi. Ja jos ajattelen yhtä parhaimmista
viime vuosien toimintaelokuvista – oletan, ettei Avola ole nähnyt
sitä tai jos on, ei pidä siitä – nimittäin Gareth Evansin </span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">The
Raid: Redemptionia</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;"> (2011), tai aavistuksen kehnompaa mutta silti yhtä
kaikki mukiinmenevän hupaisaa Pete Travisin </span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">Dreddia</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;"> (2012) ei
kummankaan kohdalla tule edes mieleen perätä älyä, kierrettä tai
psykologiaa. Ne toimivat ilmankin ja itse asiassa juuri ja nimenomaan
siksi. Mutta jos näitä ominaisuuksia – vetääkseni Avolan lipsautusta
vielä vähän kireämmälle ja kohti katkeamispistettä – varta
vasten tavoittelee tämän päivän jännitys- tai
toimintaelokuvasta, on kai etsiydyttävä Ridley Scottin
</span><i style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;">Prometheuksen</i><span style="color: #262626; font-family: Georgia, serif; line-height: 150%;"> (2011) pariin ja sekös käy verrokille kalliiksi:
siinä näet älyä, kierrettä ja psykologiaa on riittämiin –
niinkin riittämiin, että nämä ovat ne ominaisuudet (tai niissä
epäonnistuminen), jotka upottavat sen elokuvana.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Siinä
mielessä Turusen arvostelussaan harjoittama taide-elokuvan jumalilla
naljailu, olkootkin halpahintaista, toimii. Se osoittaa sentään
hänen ymmärtävän, mitä on käsillä, mitä hän katsoo: itseään
tekstiä eikä jotain sen takana, jotain sen edessä, jotain oikealla
vasemmalla, haaveissa ja unelmissa. Itseään tekstiä. </span></span>
</div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-36013953059719490712013-02-05T11:14:00.000+02:002013-02-05T11:14:06.912+02:00Nuori, tavoittamaton tajunta – nuorisokuvausten uskottavuudesta
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Filmiaura-yhdistys
palkitsi vuoden parhaan ohjauksen ja vuoden parhaan elokuvan
Jusseilla Maarit Lallin <i>Kohta 18:n</i>, vieden keskeiset pystit
ennakkosuosikkien, Aku Louhimiehen (<i>Vuosaari</i>, 2012) ja Antti J.
Jokisen (<i>Puhdistus</i>, 2012) nenien edestä. Veli-Pekka Lehtonen arveli
päivän Helsingin Sanomissa (HS 5.2.2013) säälin ja ilon vieneen
voiton: inhimillinen puoli – Lallin kova työ ja elokuvan
perhetyönomaisuus – vakuutti Jussi-päättäjät ja synkkien ja
väkivaltaisten elokuvien sijasta haluttiin suosia teosta, joka tekee
”matkaa ulos ahdistavasta” ja ”kohti iloa”.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Periaatteessa
Lehtosen näkemykseen on helppo yhtyä. Vaikka Louhimiehen ja Jokisen
elokuvat ovatkin teknisesti laadukkaita, ne ovat eetokseltaan
vähintäänkin arveluttavia. Laadukas suomalainen elokuva on usein
synkkää ja ahdistavaa; Louhimies etenkin näyttää jumittuneen
tarpeettomaan rankkuuteen. Vakavan aiheen ei tarvitse kuitenkaan
tarkoittaa väkivaltaa, eksplisiittistä seksiä, riitelyä ja
huumeidenkäyttöä. </span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Aivan
auvoa tosin ei <i>Kohta 18:kaan</i> ole, oikeastaan kaikkea muuta. Siinä
mielessä Lehtonen liioittelee. <i>Kohta 18</i> on episodimuodossaan ja
semidokumentaarisella otteellaan tietysti pirteä, mutta jälleen
hankaluuksia tulee uskottavuuden kanssa – mikä taas alkaa ennen
pitkää ilmentää jotakuinkin samantyyppistä ahdistusta ja
synkkyyttä kuin Louhimiehen ja Jokisen elokuvat. Sanon ”jälleen”,
sillä viime vuosien nuorisokuvauksissa vain harvat ovat pystyneet
kätkemään käsikirjoituksen ja tulemaan lähelle nuorta: <i>Sisko
tahtoisin jäädä</i> (2010) ja <i>Miss Farkku-Suomi</i> (2012) olivat
jotakuinkin onnistuneita siinä missä <i>Elokuu</i> (2011) ja <i>Kielletty
hedelmä</i> (2009) eivät niinkään.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Asetettakoon
allekirjoittaneen asema tässä kohtaa tietoisella tavalla
kyseenalaiseksi: uskottavuuskysymykset ovat lähes aina ainakin
jossain määrin kokemuksellisia kysymyksiä. Jos en tunnista <i>Elokuun</i>
henkilöistä sellaista, joka tulee minua liki, se kai on minun
ongelmani? Varmasti <i>Elokuu</i> puhuttelee jotakuta – mutta tällöin on
kai oletettava, että hänen ”elämishistoriansa”, hänen
kompetenssinsa tuntea empatiaa henkilöitä kohtaan on kehittynyt eri
reittejä kuin esimerkiksi omani. Tunnesisältö on kuitenkin
ratkaisevaa: jos sen välittäminen onnistuu, vieraskin tietoisuus
voi tuntua seurattavalta.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sanottakoon
sitten: <i>Kohta 18:n</i> tunnetasollinen kylmä etäisyys johtuu (jälleen
kerran) siitä, ettei viisi nuortamiestä, joita elokuva kuvaa, ovat
paitsi <i>liian</i> komeita myös ongelmineen kaukana rahvaasta. Samat
uskottavuusongelmat ovat läsnä myös <i>Elokuussa</i>, joka tuntuu
kokoomusnuoren fantastiselta pakomatkalta, ja <i>Kielletyssä
hedelmässä</i>, jossa nuoret tytöt pakenevat primitiivisen pahaa ja
kahlitsevaa lestadiolaisuutta siideripöhnään uima-altaan reunalle.
Hyvä on, <i>Kohta 18:n</i> nuoret ovat nuoria, heillä on finnejäkin,
mutta episodit lähtevät liikkeelle harmittavan usein sellaisista
ongelmista, joiden on kai tarkoitus heijastella nuorten kasvukipuja.
Siksi vain kaksi ensimmäistä episodia elokuvasta on tuoreella
tavalla osuvia: taksikuskiäiti on poikansa ajo-opettaja, toisen
pojan omaan perheeseen tulee lisäystä ja pojan tyttöystävänsä
kanssa tekemä abortti järkyttää. Muissakin episodeissa on hyviä
hetkiä, mutta myöhemmissä alituisena vaarana on liioitteluun ja
tympeään elokuvallisuuteen lipsahtaminen: pilvenpolttokokeilut ja
avioeroperheessä eläminen ovat monelle nuorelle reaalisia, mutta
strippaaminen, yhden yön suhteet tai kevytkenkäinen äiti vähemmän,
toki mahdollisia kylläkin. Näitä tarpeettomia lisäyksiä kunkin
nuoren taustoittamiseksi tehdään siitäkin huolimatta. Vähemmän
näet riittäisi: kasvukipuihin ei tarvita kriisejä ja traumoja,
vaan yksin arkikin, ihastuminen, sosiaalisen aseman horjuminen
riittää.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Lisättäköön
sitten: omasta nuoruudestani on aikaa. En ajanut isäni autolla, en
polttanut pilveä, en stripannut, en tehnyt aborttia – en paennut
viikkokausiksi maaseudulle enkä juonut siideriä uima-altaan
reunalla. Päihteet ja seksuaaliset halut eivät yhdistäneet minua
toisiin, vaan eristivät. Sen sijaan olin epävarma, katsoin
ikkunasta kahvikuppi kädessä, vietin nuoruuttani peiton alla.
Tunsin itseni hylkiöksi. Etsin apua kipuihini kirjallisuudesta,
elokuvista ja musiikista, en blaadannut, en sekoillut. Erilaisia
tragedioita tietysti oli. Kun tänään katson esimerkiksi Richard
Linklaterin tai John Hughesin elokuvia, tavoitan niistä sellaisia
kokemuksia ja tunnesisältöjä, jotka vastaavat ja auttavat omiani.
Amerikkalaiset nuoruutta käsittelevät indie-elokuvat koskettavat
minua enemmän kuin monikaan suomalainen.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Voi
tietysti olla, että aika on ajanut allekirjoittaneesta ohi. Silloin
kritiikin sana ei paljoa paina. Onhan <i>Kohta 18:ssa</i> myös uskomattoman
liikuttavia kohtauksia, vaikka sitten vain hetkittäin. Nuoret
heräävät krapulassa puistonpenkiltä leikkipuistossa. On aamu, ja
kylmä. Nuori sulkeutuu huoneeseensa, kun vanhemmat riitelevät.
Nuori kohtaa äitinsä portailla, kertoo niistä tunteista kun
huomaa, että äidin pyhyys on lakannut, äiti pettää isää kuten
kaikki muutkin ihmiset toisiaan toisaalla. Isoveli puhuu
pikkuveljelle joulupukista, Jumalasta, äidin rakkaudesta. Kaikki
hienoja hetkiä. Jopa poikien saunaillassa tavoitetaan jotain, vaikka
monien ongelmat niputetaankin samassa kohtauksessa tarpeettoman
alleviivatusti: yksi jätetään, toisen isä kuolee, kolmas
raivostuu kun neljäs mainitsee hänen äitinsä kevytkenkäisyydestä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Kritiikin
sana ei paljoa paina, jos me kaikki eläisimme samaa elämää. Sehän
on kai vain omaa vikaani, jos en ole samaa kokenut? Tietenkin
henkilöt olisivat vailla särmiä tällöin; jos kaikilla katsojilla
olisi heihin joku samastumispinta, ei henkilöissä mitään
kiinnostavaa olisi.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Olen
kuitenkin ymmärtänyt, että vielä tänäänkin yläasteilla ja
lukioissa elää vahvana vanha ja sama roolitus: on urheilijapoikia,
räppäreitä, pissiksiä, nörttejä ja hylkiöitä. Yhdestä <i>Kohta
18:n</i> pojastakin arvellaan nörttiä, toinen on liikuttavan erillinen
isäsuhteineen, mutta uskottavuusongelmaisten tilojen kautta
hahmottuu jollain tapaa vääristävä kuva kokonaisuudesta. Kaikki
pojista tulkitsevat samaa sosiaalista roolia, mikä on ilmeistä,
samaa kaveriporukkaahan he ovat. Silloin <i>Kohta 18</i> ei kerro nuorten
kasvukivuista riittävän monipuolisesti: se kertoo vain tietynlaisen
sosiaalisen aseman nuorista. Näinhän oli myös <i>Elokuun</i> kohdalla:
oli vaikea samastua henkilöön, joka esineiden, tilojen ja
sosiaalisen aseman kautta kuvattuna tuntui melko vieraalta. Kaikki
nuoret eivät muutenkaan vapaudu – sehän kantava eetos usein on –
ajamalla pakoon autolla (olkoot tämä kuinka fantastinen elementti
tahansa, ”märkä uni”) tai karkaamalla kaupunkiin. Toiset
jumittavat kaupungeissa kesät, hajoavat, itkevät suruunsa peittojen
alla, pakenevat kiusaajiaan, koettavat käydä ihastuksiaan liki.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tämä
tietysti on vain henkilökohtainen toive: sosiaaliset hylkiöt
tarvitaan takaisin nuorisokuvauksiin! En tahdo vähätellä <i>Kohta
18:n</i> nuorten kokemuksia – heillä on samoja ongelmia kuin
muillakin. Asetelma itsessään ei vain ole riittävän monipuolinen.
<i>Kohta 18:n</i> kuvauksen rinnalle tarvitsemme tietenkin myös kuvia
nuorista naisista, heidän tunteistaan, mutta spektriä olisi syytä
laajentaa etenkin roolirajojen suuntaan. Hughesin <i>The Breakfast
Clubista</i> (1985) teki niin idioottimaisen nerokkaan ja rakastettavan
juuri rooleilla pelaaminen: yhdessä yönä hiusten kampaaminen voi
muuttaa kummajaisen kaunottareksi. Sopisi kysyä, tavoittaako
monikaan suomalainen nuorisokuvaus mitään samasta roolileikistä ja
identiteetin etsinnästä, vai keskittyykö se liiankin paljon
erittelemään, millaisia (elokuvallisia) ongelmia nuorilla voikaan
olla? Dramaturgisesti on tietysti ymmärrettävää liittää
siirtymäriitit matkoihin, pakoihin, maaseudulle, kaupunkiin ja
vastaaviin tiloihin – toisinaan ymmärrys syntyy etäisyydestä ja
irtiotoista –, mutta vähintään yhtä suuri, ellei suurempi,
osuus nuoren itseymmärryksestä ja kasvusta tapahtuu arjessa,
koulupäivien sarjallisuudessa ja vastaavassa. Toisto luo nyansseja
kokemuksia ja herkistää.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Tähän
kaikkeen ei oikein <i>Kohta 18:kaan</i> puutu: emme näe poikia koulussa,
vaan viikonlopun riennoissa, ajo-opetuksessa, sauna-illassa ja
juhlahumussa Toki on kesä, mutta ei kesä ihmistä välttämättä
sen enempää muuta kuin syksy, talvi tai kevätkään. Ja
nuoruudessa sisäiset muutokset tapahtuvat vuodenaikoja kyselemättä,
aika hidastuu, lukuvuosi tuntuu iäisyydeltä. Siihen olisi
tarttuminen, jotta päästäisiin lähemmäs tämänkin päivän
nuorten tunnesisältöjä. Tällaisiin teemoihin <i>Kohta 18</i> ei
kuitenkaan lähde mukaan.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Mutta
keskeinen kysymys kuuluu: jos kritiikin sana ei paljoa paina, onko
nuorten itsensä sitten tartuttava kynään? Odotan ja toivon sitä.
Tällöin oletuksena kuitenkin on, että radikaalin historismin ja
psykologismin vuoksi tulkinnassa emme tavoita teosten alkuperäisiä
merkityksiä, sillä historiallisten olosuhteiden ohella oma
yksilöllisyytemme erottaa meitä toisistaan. Aika on ajanut ohi.
Toisin sanoen: 2010-luvun 17-vuotiaat kokevat todellisuuden aika
lailla toisin kuin minä samanikäinen ollessani. Moni asia onkin
muuttunut tai voimistunut, yhtenä keskeisimpänä varmasti
internetin mukaantulo osaksi arkea, sen merkityksen korostuminen;
internet sosiaalisine medioineen korvaa television ensisijaisena
kokemisen mediumina. Silloin myös käytännöt muuttuvat. Kerrotaan
esimerkiksi, että ”koulukiusaaminen” käy tänään älypuhelimin
– ja oletettava on, että orastavia ihmissuhteitakin koetellaan
samoin välinein, kaveriksi pyytämällä, toisen toimintoja
stalkkaamalla. Se eristää, sillä tänään yhä useampi
inhimillinen toiminto edellyttää välittäjiä. Yksinäisyys ja
solipsismi ovat mediumin sisäänrakennettuja tunnesisältöjä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #262626;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Sitten
on kuitenkin sanottava, etteivät internetin kaltaiset
välittäjäelimet ole syntyneet tyhjästä vaan jatkumoissa. Silloin
samat tunnesisällöt ovat olleet olemassa jo aiemmin. Vaikka
toisinaan saattaakin tuntua, että liian moni asia on muuttunut
pelkästään kahdessakymmenessä vuodessa ja nuoriso on rappiolla,
on ennemminkin luultavaa, että nuoriso on yhtä rappiolla kuin
aiemmin – tai yhtä kehityskelpoista. Materiaalisia olosuhteita ei
kannata kuitenkaan vähätellä: varmasti eri mediumit edesauttavat
kasvukipujen uusintumista ja niitä eristäytyneisyyden tunteita,
joita myös <i>Kohta 18:n </i>nuoret hetkittäin tuntevat. Jos näin on,
vaaditaankin työryhmältä erityistä herkkyyttä, että tätä
voitaisiin elokuvassa kuvata ja luodata – joko sitten yksittäisen
sosiaalisen asemaa elävän kaveriporukan tai laajempien sosiaalisten
dynamiikkojen kautta. Silloin Lallin elokuvan ”fantasmaattiset”
elementit – tuollaistako haluaisin nuoruuteni olevan, tuollainen,
noinko komea nuori mies voisin olla – on siirrettävä syrjään ja
mentävä syvemmälle reaaliseen. Vain se voi opastaa nuorta ja
ikäistäni unelmoimaan itsemme ja toisemme tielle täältä ulos ja
”kohti iloa”.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-48955369690643607632013-02-04T15:15:00.001+02:002013-02-04T19:55:55.711+02:00Yksinäisyyden välittäjäaineet<br />
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Kaksi
nuorta, naispuolista toimittajaa istuivat bussissa Helsingistä
Turkuun ja paskoivat housuunsa. Ylioppilaslehti <a href="http://ylioppilaslehti.fi/2013/02/yl-raportti-paskoimme-housuun-bussissa-turkuun/">julkaisi reportaasin</a>,
ihmiset lukivat ja jakoivat sosiaalisissa medioissa. Teflon Brothers
julkaisi kolmannen levynsä <i>Valkoisten dyynien ratsastajat </i>(2013).
Levy löi läskiksi 2010-luvun klubiräpin ja ylitulkitsi sen
sanomaa, ihmiset kuuntelivat ja jakoivat yhtyeen videoita
sosiaalisissa medioissa. Yleisölle annettiin mahdollisuus äänestää
vuoden parasta elokuvaa ja se äänesti yleisö-Jussin saajaksi
<i>Nightmare – painajainen merellä</i> -elokuvan (2012), suositun Salatut
elämät -tv-sarjan johdannai</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">s</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">en.
Ihmiset, he katsoivat ja ihmettelivät.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Jos
yhteisiä nimittäjiä näille kolmelle tapahtumalle on, ne ovat
</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">kaiketi</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">
tunteissa. Jokainen kolmesta herättää tunteita, ihastusta,
vihastusta, äimistystä, raivoa, turhautumista. Ilmeinen reaktio
peittää kuitenkin näkyvistä muutakin, nimittäin sen, että jos
jostakin, niin Ylioppilaslehdestä, suosituimmista elokuvista ja
suomiräpistä on löydettävissä se tunneside, joka koskettaa
kaikkein syvimmältä nuorta ihmistä tämän päivän Suomessa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Jokin
aika sitten Docpointissa, Helsingin dokumenttielokuvafestivaalilla
sai ensi-iltansa Virpi Suutarin dokumentti <i>Hilton! Täällä ollaan
elämä</i> (2013), kuvaus Helsingin Herttoniemen nuorisosäätiön
vuokratalossa asuvista nuorista 2010-luvun Suomessa, nuorista joita
viimeaikaisen keskustelun perusteella saattaisi tehdä mieli kutsua
syrjäytyneiksi (ks. <a href="http://www.youtube.com/watch?v=twyGZptXLT8">traileri</a>). </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Dokumentti
seuraa neljää 20–30 -vuotiasta nuorta ja yhtä vanhempaa eri
elämäntilanteissa sen enempää suoraan kantaa ottamatta, </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">(</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">ja
hyvä niin,</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">)</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">
mutta elämäntilanteita kytkee toisiinsa samantyyppiset tilat,
nimittäin yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja erilläänolon tilat,
joille ironisesti nimetty Hilton antaa vain seinät ja katon.
Rypemisen ja osoittelun sijaan <i>Hilton!</i> keskittyy kuvaamaan nuorten
halua ja tarvetta pitää toisistaan huolta. </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Yhteyden
saaminen toiseen tuntuu tärkeältä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;"><i>Hilton!</i>
tulee teatterilevitykseen maaliskuussa ja toivon totisesti sen saavan
katsojia. </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">Muodoltaan
</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">dokumentti</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">
on </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">toki
</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">lähtökohtaisesti
haastava: jos tavaksi on ottanut katsoa hyvän mielen </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">elokuvia</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">
ja mukaansatempaavaa viihdettä, ei nimellisenkään pahoinvoinnin
seuraaminen varsinaisesti houkuttele. Jos kuitenkin jotakin, <i>Hilton!</i>
</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">v</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">älittää
katsojalleen </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">tietyssä
mielessä </span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">samaa
tunnesisältöä kuin paitsi Teflon Brothersin uusin levy</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">
</span></span><span style="color: #262626;"><span style="font-size: small;">myös yhtyeessä
vaikuttavien Pyhimyksen ja Heikki Kuulan viimeaikaiset tekemiset
(esim. Perhosveitsi-Heikki & Lika-Aki: <i>Katuvisioita</i>, 2012;
Pyhimys: <i>Paranoid</i>, 2011; Heikki Kuula: <i>Blacksuami</i>, 2010). Tehkäämme
tässä vaiheessa sivuloikka niiden suuntaan.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Katsomalla
esimerkiksi Pyhimyksen <i>Medium</i>-levyn (2011) <a href="http://www.youtube.com/watch?v=D7BQjU0qRmc">Nyt-kappaleen videon</a> tai
kuuntelemalla satunnaisen raidan <i>Blacksuamelta</i> ei saa kokonaiskuvaa,
mistä levyt oikeastaan kertovat. <i>Blacksuami</i> </span><span style="color: #262626;">esimerkiksi</span><span style="color: #262626;">
on elokuvallinen kertomus Kalliosta, jossa kohtaavat niin
nimettömäksi jäävä kertoja ja ilotyttö Tatjana kuin tämän
sutenöörikin, Kallio-Herska. Osassa lauluista kertoja kuvailee
suhdetta väkivaltaiseen äitiinsä ja poissaolevaan isäänsä,
osassa äänessä ovat muut. Oikeastaan levyn kompastuskivi on juuri
elokuvallisuus – useat teokset, niin romaanikirjallisuudessa kuin
musiikissakin tuppaavat tänä päivänä usein uskollisen
mimeettisesti jäljittelemään kuvallista ilmaisua, jolloin
vaihtoehtoisten ilmaisu</span><span style="color: #262626;">tapojen
</span><span style="color: #262626;">hedelmällisyys unohtuu. <i>Blacksuami</i> näet
viittaa tietoisesti elokuvallisuuteen – levyn kansissakin on kuvia
ja viittauksia siihen – ennen kaikkea lainaamalla
kertomuskehikkonsa ja siihen kieputetut elämänkohtalot Scorsesen
<i>Taksikuskin</i> (1976) kaltaisista maailmoista. Ongelma ei ole siinä,
onko tällaisen miljöön hivuttaminen Helsingin Kallioon
ongelmallista – sillä se ei ole –, vaan siinä, että
kuuntelijan ja kerrottavan väliin jää liiaksi tilaa. Empatian
tunnetta ei synny. Sukkasaippuan saaminen äidiltä ei harmistuta
meitä kertojan puolesta, koska hahmojen väliset suhteet </span><span style="color: #262626;">eivät
tunnu tuoreilta lähestyttäviltä. Äidin pahoinpitelemä ja isän
hylkäämä poika ei pysty luomaan tervettä suhdetta edes
prostituoituun, jonka sutenööri, nihilistinen luukuttaja päätyy
sittemmin surmaamaan kertojan – ei tällainen kosketa. </span><span style="color: #262626;">Näitä
ihmisiä emme tapaa Harjuntorin saunassa tai Piritorilta, nämä
ihmiset ovat liian elokuvallisia.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><i>Katuvisioilla</i>
uskottavuusongelma väistetään ja hienosti väistetäänkin. Kuula
ja Pyhimys – siis Perhosveitsi-Heikki ja Lika-Aki – mainitsivat
eräässä haastattelussa, että hahmot ovat osittain spekulaatioista
heistä itsestään: jos he olisivat tehneet huonoja valintoja,
tällaisia heistä olisi ehkä tullut. Osittain taas hahmot ovat
juurikin niitä kadotettujen ja kadonneiden lähiöiden murheellisia
hahmoja, joita ihan aikuisten oikeasti on olemassa. Tiedämme omasta
kokemuksesta ihmisiä, joiden – ollakseni rehellinen mutta julma –
sosiaalisen elämän huippu ajoittui yläasteeseen, minkä jälkeen
lähes kaikki tuntuu yhdeltä ja samalta alamäeltä, sinnittelyltä,
hivuttautumiselta kohti...no, kohti.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;">Vaikka
<i>Katuvisioita</i> vaikuttaa olleen monelle pettymys musiikkinsa puolesta,
kerronnalliselta muodoltaan se on paljon esimerkiksi <i>Blacksuamea</i>
kiinnostavampi. Nyt kokemus, mielentila ja elämäntapa kuvataan
esineiden ja kiinteiden ihmissuhteiden kautta. Myllyverrarit-laulu
kuvaa Perhosveitsen tyylin kautta hänen suhdettaan muihin ihmisiin
ja etenkin vastakkaiseen sukupuoleen – samaa teemaa jatketaan
Vaipoissa, jossa Perhosveitsen pressalla, vaimolla ja äidillä on
vaipat: white trash -tyylistään tietoinen Perhosveitsi ei tunne
minkäänlaista empatiaa naissukupuolta ja heidän kuukautisvaivojaan
kohtaan. Hän ja Aki ovat sitä polvea, joka haluaa kaiken ja nyt,
eikä se polvi ota vastaan moitteita. Vastaavasti järjettömältä
vaikuttava Sukkatemput kertoo tägejä tussilla kirjoittavasta
Perhosveitsi-Heikistä, turhautuneen miehen ajantappoharrastuksesta,
jolla kerätä paitsi suosiota myös lohtua. ”Raiskaan seinän, se
on terapiaa”, jupisee sossua olohuoneenaan pitävä Heikki.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Yllättävästi
loppua kohden, etenkin Nimi muutettu </span><span style="color: #262626;">-</span><span style="color: #262626;">kappaleen
ja Outron myötä kerrontaa etäännytetään Heikin ja Akin
perspektiivistä yleisemmälle tasolle. ”Ei voi olla liikaa
pyydetty / mulle heti kaikki nyt” on tätä nykyä tietysti jo
klisee, etenkin sellaisenaan sanottuna, mutta seitsemää sitä
edeltänyttä laulua vasten klisee saa taakseen voimaa. Parissa viime
sukupolvessa on varttunut ihmisiä, jotka varmasti todentavat tätä
ideologiaa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? <i>Katuvisioita</i>
tarjoaa kaksi erilaista vastausta: Lika-Akin perspektiivistä
riittäisi, jos hän vain peseytyisi, viitsisi peseytyä. Hän
menestyisi, pääsisi töihin, saisi elämää aluilleen. Kyynisemmän
Perhosveitsen näkökulmasta </span><span style="color: #262626;">hän
</span><span style="color: #262626;">ihmi</span><span style="color: #262626;">s</span><span style="color: #262626;">enä
</span><span style="color: #262626;">taas </span><span style="color: #262626;">on
selvästi tuudittautunut ajatukseen, että jos hänen ja hänen
”likkansa” lapsi ei tukehdu energiajuomaansa, lapsen dna:han on
joka tapauksessa pinttynyt lika ja siksi ”sukupuuhun hirtetään
valkosta roskaa” (Lika). Lika ei lähde jynssäämällä, ei sitä
saa pois. Kun Perhosveitsen näkökulmaan palataan vielä levyn
nimikappaleessa, tämä toteaa suoraan: ”ja en mä bamlaiskaan
näistä muuten / mut siitä puhe mistä puute, / mul ei typyy, mul
ei fygyy, mul ei oo kykyy muuttaa mun maailmaa”. Ironisesti hän
kuitenkin kuittaa seuraavassa säkeistössä typyntavoittelunsa
lekkeripeliksi, naiset nyrkkimagneeteiksi, patjaksi lihaa, lortoiksi
ja vastaaviksi, kun ”kunto ei kestä puumamummoo”. Tämän myötä
näkökulma etääntyy näistä vaimonhakkaajista, nilkeistä ja oman
elämänsä luusereista lähiöstä pois muuttaneisiin, jotka
katsovat taakseen. Lähiöromanttinen nostalgia ja kaikki
edelläsanottu virittää <i>Katuvisioihin</i> hyvin ambivalentin
jännitteen. Itse asiassa levyn käynnistävä Aakkoset,
sananmukaisesti nistien ja kriminaalien kieliopin esittely, on kyllä
sisäänkäynti Perhosveits</span><span style="color: #262626;">i-Heiki</span><span style="color: #262626;">n
ja Lika-Akin maailmaan, mutta muistuttaa luonnoltaan </span><span style="color: #262626;">vielä
</span><span style="color: #262626;"><i>Blacksuamen</i> Kallio-maisemaa.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Entä
sitten Teflon Brothers ja <i>Valkoisten dyynien ratsastajat</i>? Entä
<i>Hilton</i>? </span><span style="color: #262626;">Jos jälkimmäisen välittämä
tunnesisältö vastautuu osin <i>Katuvisioiden</i> maailmaan, <i>Valkoisten
dyynien ratsastajat</i> on </span><span style="color: #262626;">jälleen
</span><span style="color: #262626;">tietoinen etäännytys tästä, ehkä
askel lähemmäs </span><span style="color: #262626;">ei-syrjäytyneen,
opiskelevan, työssäkäyvän</span><span style="color: #262626;"> nykynuoren
kokemusta. </span><span style="color: #262626;">Se on muodoltaan kaupallinen
levy, mutta korvakarkkipaperin alta paljastuu aika lailla
toisenlaisia makeisia – kaupallisuuden alla on tavattoman synkkä
</span><span style="color: #262626;">ja saastainen</span><span style="color: #262626;">
pohjavire. Tarina on tietysti tuttu, liiankin tuttu: kiivainkin
krebaus loppuu aikanaan, juhlimista seuraa krapula ja suruisa on<i>
coituksen</i> jälkeinen eläin. </span><span style="color: #262626;">T</span><span style="color: #262626;">ästä
kaavasta klubiräpissä on yleensä jälkimmäinen puolisko saksittu
pois: kuka oikeastaan </span><span style="color: #262626;">edes </span><span style="color: #262626;">vetäisi
sokan irti, jos kannusteena olisi <i>dagen efter</i>? Mutta Teflon
Brothersin parodian alla on vielä yhdenlaisia tunnesisältöjä:
levyllä ei räpätä vain nousuista ja laskuista, vaan niistä
tunteista joiden pohjalta nousuihin syöksytään.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">1990-luvulla
k</span><span style="color: #262626;">osketuksen k</span><span style="color: #262626;">eskeise</span><span style="color: #262626;">e</span><span style="color: #262626;">n
sukupolvikokemukse</span><span style="color: #262626;">e</span><span style="color: #262626;">n
sai avaamalla Music Televisionin. </span><span style="color: #262626;">T</span><span style="color: #262626;">änään
on </span><span style="color: #262626;">paitsi vietettävä aikaa
sosiaalisissa medioissa myös </span><span style="color: #262626;">perehdyttävä
räppiin, joka </span><span style="color: #262626;">on </span><span style="color: #262626;">Suomessa
kai suositumpaa kuin koskaan. Kulttuurisen rappion valittelun sijaan
– sellaisestahan </span><span style="color: #262626;"><i>timovihavais</i></span><span style="color: #262626;"><i>et</i></span><span style="color: #262626;">
ja vastaav</span><span style="color: #262626;">at</span><span style="color: #262626;">
</span><span style="color: #262626;">kulttuurikonservatiivit mielellään
</span><span style="color: #262626;">tässä kohtaa saarn</span><span style="color: #262626;">aisivat</span><span style="color: #262626;">
– olisi hedelmällisempää kiinnittää huomiota siihen, mitä
tämän päivän räp</span><span style="color: #262626;">illä</span><span style="color: #262626;">
pyritään itse asiassa välittämään, millaisten tunteiden ja
aatteiden kanavoimista se </span><span style="color: #262626;">muotona
</span><span style="color: #262626;">ilmentää. Teflon Brothersin, mutta
myös Heikki Kuulan, Pyhimyksen ja Ruger Hauerin (sekin Pyhimyksen
yhtye) kautta välittyy</span><span style="color: #262626;">kin</span><span style="color: #262626;">
kuulijalle </span><span style="color: #262626;">ennen muuta </span><span style="color: #262626;">musiikillisen
hauskanpidon ohella myös armottoman yksinäinen, yhteydetön
tunnelataus. </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Seuraa
kaksi erilaista tulkinnallista linjaa: ensinnäkin </span><span style="color: #262626;">parodia
ja kyynisyys ovat</span><span style="color: #262626;"> </span><span style="color: #262626;">levyillä
</span><span style="color: #262626;">keinoja tulla toimeen itsensä
yksinäisyyden ja yhteydettömyyden kanssa – päihteet ja
seksuaaliset pakkomielteet ovat </span><span style="color: #262626;">niissä
puoliksi </span><span style="color: #262626;">tietoisia ratkaisuyrityksiä
sydänalaa kalvavaan kauhuun, </span><span style="color: #262626;">oli tämä
kauhu sitten sukupolvikokemus tai yleis</span><span style="color: #262626;">-</span><span style="color: #262626;">eksistentialistinen
tunne</span><span style="color: #262626;">. Välittyy </span><span style="color: #262626;">siis
</span><span style="color: #262626;">kuva pakonomaisesti eteenpäin
kauhovasta haluolennosta, joka yrittää mennä elämästä läpi ja
löytää vielä matkalla merkityksiä, elämyksiä, tuntonsa,
</span><span style="color: #262626;">herkkyyden, hyvän kauniin totuuden mitä
nyt ikinä</span><span style="color: #262626;">. Toisaalta </span><span style="color: #262626;">taas
</span><span style="color: #262626;">bilettäminen on </span><span style="color: #262626;">parodisessa
muodossaankin</span><span style="color: #262626;"> </span><span style="color: #262626;">tyytymistä
eläinluontoon, sillä mitään korkeampaa, hyveellisempää
elämäntapaa tai -muotoa ei </span><span style="color: #262626;">kai katsota</span><span style="color: #262626;">
ole</span><span style="color: #262626;">van</span><span style="color: #262626;">. Ja
kun mitään ylevämpää ei ole, on yksi ja sama bailata ja peitellä
samalla kyynisyydellään omaa tyhjyyttään. </span><span style="color: #262626;">Se
</span><span style="color: #262626;">tekee </span><span style="color: #262626;">Teflon
Brothersin, Perhosveitsi-Heikin & Lika-Akin, Ruger Hauerin ja
vastaavien kuuntelemisesta niin vaikeaa: ei ole lopulta kovinkaan
yksinkertaista erottaa, onko pohjalla sittenkään moraalia tai
mitään vakavaa sanomaa, tai onko vastenmielisiin rooleihin
syventyminen itse asiassa rooleista nauttimista?</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Kärjistetysti:
n</span><span style="color: #262626;">ämä kaksi tulkinnan linjaa –
pelastuksellinen ja nihilistinen – etenevät </span><span style="color: #262626;">luonnolllisesti
</span><span style="color: #262626;">eri suuntiin: yksi yrittää ylös,
</span><span style="color: #262626;">yrittää </span><span style="color: #262626;">selvittää
tilan</span><span style="color: #262626;">netta</span><span style="color: #262626;">,
</span><span style="color: #262626;">yrittää </span><span style="color: #262626;">tavoittaa
mielen kaiken hulluuden </span><span style="color: #262626;">keskeltä
</span><span style="color: #262626;">tarttumalla käsilläolevaan</span><span style="color: #262626;">,
ja yrittää tavoittaa</span><span style="color: #262626;"> yhtey</span><span style="color: #262626;">den</span><span style="color: #262626;">
toiseen ihmiseen – toinen </span><span style="color: #262626;">taas</span><span style="color: #262626;">
painaa alas, on jo lannistunut, ei</span><span style="color: #262626;">kä</span><span style="color: #262626;">
etsi muuta kuin ajantappamista ja turtumusta; sille jokainen selvä
hetki on itsessään kauhua.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Miksi
sitten paskoa housuun? Eikö se ole ilmeinen osoitus siitä, että
toivoa ei ole? </span><span style="color: #262626;">Että tämän päivän
ihminen ei ole eläintä kummempi? </span><span style="color: #262626;">Mutta
h</span><span style="color: #262626;">ousuunpaskomisreppari ilmentänee
kuitenkin samoja tendenssiä kuin Teflon Brothersin levykin: täysin
järjettömältä tuntuvan toiminnan alla on paitsi parodinen </span><span style="color: #262626;">ja
ahdistunut</span><span style="color: #262626;"> suhde itseensä muotoon
(klubiräp, reportaasi) myös sama yksinäisen ja eksyksissä olevan
ihmisen avunhuuto ja yhteydenotto. Ja mikä tärkeämpää, kuten
todettua, parodisuus on itsessään yritys saada yhteys, yritys luoda
sellaista merkitystä ja merkityksellistä tarttumapintaa johon
toisetkin voisivat kiinnittyä. Sen voi nähdä yrityksenä luoda
subjektiviteetti</span><span style="color: #262626;">a yleisemmin</span><span style="color: #262626;">,
edes hetkellinen ja häilyvä </span><span style="color: #262626;">sellainen</span><span style="color: #262626;">,
mutta </span><span style="color: #262626;">se </span><span style="color: #262626;">myös
purkaa sitä mitä nyt jo on, </span><span style="color: #262626;">purkaa
käsillä olevaa. Vasta sen alla on ”sanoma”: me haluamme tästä
elämäntavasta eroon, me haluamme toiseen, parempaan, terveelliseen
ja palkitsevampaan mutta vielä meillä ei ole tarpeeksi voimia.</span><span style="color: #262626;">
</span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">En
kuitenkaan tarkoita, että housuunpaskojat olisivat yksinäisiä
idiootteja, jotka kerjäävät huomiota. Heitäkin suomalaisiin
medioihin tietysti mahtuu, ja silloinkin heidänkin sanomaansa on
luettava ainakin osin samojen tunnesisältöjen ilmentyminä. </span><span style="color: #262626;">Mutta
tahdon sanoa, että h</span><span style="color: #262626;">ousuunpaskojat ovat
</span><span style="color: #262626;">loppujen lopuksi</span><span style="color: #262626;">
kuin kuka tahansa meistä, eivät sen yksinäisempiä kuin minä tai
sinä. Facebook-kavereilla ja jokapäivän ihmissuhteilla mitattuna
he voivat hyvin olla sosiaalisesti suos</span><span style="color: #262626;">ittuja</span><span style="color: #262626;">.
Suhteiden määrä ei </span><span style="color: #262626;">kuitenkaan </span><span style="color: #262626;">poista
yksinäisyyttä, sillä yksinäisyys on medioituneen jokapäivän
peruskokemus. </span><span style="color: #262626;">Ja yksinäisyys ei
automaattisesti tarkoita isoa egoa, vaan avuttomuutta, mitättömyyden
tunteita, suuria tai pieniä luuloja, epärealistista kuvaa
”todellisuudesta” ja toisista ihmisistä. </span><span style="color: #262626;">Ennen
vanhaan tästä käytettiin termiä ”vieraantuneisuus”. Nyt
infosfääri tuottaa lakkaamatta uudestaan kokemusta, että meidän
ja toisten ihmisten välissä on ja on oltava erinäisiä välittäjiä,
jotta kokemukset itsessään, jaetutkin, olisivat todellisia, aitoja
ja mieleenpainuvia, </span><span style="color: #262626;">tai edes tuntuisivat
sellaisilta</span><span style="color: #262626;">. Vieraantuneisuus tällä
tasolla on ennen kaikkea yksinäisyyttä – sitä samaa, josta
nuoret yrittivät pois lähtemällä kaupungille, ostarille, etsimään
seuraa, tuttuja, ketä tahansa. Nyt mielekkäämmältä tuntuu
odottaa, että joku tykkäisi toiminnasta, </span><span style="color: #262626;">kuvastani,
joku laittaisi chat-viestin</span><span style="color: #262626;">.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Entä
sitten <i>Nightmare – painajainen merellä</i>? Yleisö-Jussi kertoo kai
eniten siitä, kuinka toivottoman kaukana me toisistamme olemme. </span><span style="color: #262626;">Minä
ja miljoona Salkkari-fania. </span><span style="color: #262626;">Lähes
kaikissa arvosteluissa elokuva on haukuttu pystyyn, mutta se ei ole
katsojia häirinnyt: <i>Nightmare</i> oli Suomen kahdeksaksi katsotuin
suomalainen elokuva ja keräsi vain kuukaudessa lähes 108 000
katsojaa. Arvostelujen perusteella se </span><span style="color: #262626;">kuitenkin</span><span style="color: #262626;">
on huono kauhuelokuva, joka ei pelota kuin surkeudellaan. Siksi on
kysyttävä: mikä vetoaa elokuvassa, joka ei ole geneerisesti
kovinkaan hyvä? </span><span style="color: #262626;">Se, että <i>Nightmare</i> on
suositun päivittäissarjan laajentuma elokuvaan? Tutut hahmot?</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background-position: initial initial; background-repeat: initial initial; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="color: #262626;">Etäisyyden
ei saa antaa hämätä: ei ”kansa” välttämättä tyhmää ole.
Ehkä – </span><span style="color: #262626;">helvetin </span><span style="color: #262626;">iso
ehkä tietenkin – <i>Nightmaren</i> tahaton camp-luonne on se varsinainen
syy, joka on vetänyt ihmisiä – oletettavasti nuoria eritoten –
teattereihin. Ehkä <i>Nightmarea</i> katsotaan tänään samasta syystä
kuin aikanaan Kemmon veljesten <i>Ponterosaa</i> (2001) – sen huonouden
takia. Ehkä vuodet ovat tehneet tehtävänsä, ehkä huonouden
arvostaminen – ironisen huono maku – valtaa alaa mutta ilmentää muutakin kuin huonoa makua ja ehkä,
niin ehkä se juuri on sitä samaa yksinäisyyden ja eriytyneisyyden
avunhuutoa, </span><span style="color: #262626;">jonka voimalla paskotaan
housuun ja syötetään se suklaana toisille: ottaisit vastaan, edes
tämän...</span></span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-71608133709632166492013-01-21T14:39:00.001+02:002013-01-22T11:52:08.560+02:00Elämä kelteisillään<br />
<div align="JUSTIFY" style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><a href="http://koiranmutkia.blogspot.fi/2007/06/bng.html">Toisenkin</a> katsomisrupeaman jälkeen
uskaltaa sanoa <i>O.C.:n</i> olevan erityisen onnistunut nuorisosarja.
Neljään tuotantokauteen mahtuu tietysti heikkojakin, paikallaan
junnaavia jaksoja, mutta kokonaisuudessaan itse matkana sarja
kehittyy, kasvaa ja tarjoaa monenlaisia esteettisiä mahdollisuuksia
käsitellä kasvua, tunteita, elämässä kohdattavia haasteita.
Muistan alkaneeni aikoinaan, marraskuussa 2004, seurata sarjaa
lähinnä omituisen tv-sarja-konnotaation vuoksi: Maikkarilla
pyörinyt mainosvideo sarjasta toi mieleen särmättömän version
Taavi Kassilan hienosta <i>Autovaras</i>-minisarjasta (1991). <i>O.C. </i>tietysti
laajeni kertomaan yleisemmin teini-ikäisistä ja heidän
vanhemmistaan Newport Beachin hienostoalueella Kaliforniassa.
Vesipooloilevista urheilijanuorista, muotia seuraavista
diivaprinsessoista, nörttipojista ja surffaavista <i>outcasteista</i>
löytää kuitenkin yhtymäkohtia omaansa moni täkäläinenkin
nuori, sopisi arvella. Nuoret aikuisuuden kynnyksellä, viimeiset
vuodet kotikaupungissa, orastavat parisuhteet – kliseisyydestään
huolimatta sarjan asetelma on niin olennainen, että sitä sopisi
kuvata televisiossa ja elokuvassa paljon enemmänkin.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">George Lucasin <i>American Graffitista</i>
(1973), John Hughesin <i>Breakfast Clubista</i> (1985) ja Richard
Linklaterin <i>Dazed and Confusedista</i> (1993) ja etenkin <i>Suburbiasta</i>
(1996) on vierähtänyt jo tovi. Viimeisen kesän teemaa on koetettu
lähestyä Suomessakin: Oskari Sipolan <i>Elokuu</i> (2011) on yritys, Marja
Pyykön <i>Sisko tahtoisin jäädä</i> (2010) sekin eräänlainen.
Varsinaisia valmistujaisyön elokuvia on vähemmän. Usein tunnelman
raskaus, joka päättäjäisyön intensiteettiin tarvitaan,
muodostuukin pitkällä tähtäimellä, kolmen vuoden kuluessa. <i>O.C.</i>
on monilta osin nimenomaan onnistunut tässä: se kattaa kaikki
parhaat vuodet. Kolme ensimmäistä kautta kuvaavat vuosia high
schoolissa, mutta neljäs, yllättäen, alkaa kantaa vieraampaa
hedelmää: kun kolmannen kauden lopussa monen täytyi heittää
hyvästit ja viimeinen vuosi päättyi, alkoikin välttämätön
uuden aika. Monelle nuorelle valmistumista ei seuraa elämän
muuttuminen uuden opiskelukaupungin muodossa, vaan elämä heittelee:
välivuodet ovat tavallisia, jopa toivottuja. Marissan kuolema –
todellinen, jo ennestään intensiivisen päättäjäisyön ja
dramaattinen huipentuma – sysää lähes jokaisen hänen
lähipiiristään uudelle kiertoradalle ja kestää kauan, että
elämälle annetaan taas lupa jatkua. Sarja seuraa myös tuskallista
kaukorakkautta Sethin (Adam Brody) jäädessä kotiin ja Summerin (Rachel Bilson) opiskellessa
Brownissa. Jälkimmäinen tuntuu löytäneen
aktivisti-identiteettinsä, monen silmään täysin vieraan minuuden.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Jälkeenpäin on kiitollinen olo.
Kiitollinen siksi, että on saanut olla osa sarjaa, päässyt noinkin
vieraan ja amerikkalaisen fiktion kautta syvälle omaan ja yhteiseen,
jakamaan ja myötäelämään kasvamisen kokemuksia uudelleen. Ei se
silti nostalgiaa ole: päivääkään jälkeenpäin ei vaihtaisi
pois. Merkityksellistä on <i>O.C.:n</i> kaavoissaan elävä, muodollinen
elementti, joka sallii sen kiihkeimmän romanttis-eksistentialistisen
intensiteetin: jokainen kuvattu hetki tulee arvokkaaksi. Jokainen
väli- ja ruokatunti, jokainen hetki jolloin kaksi ihminen kohtaa,
latautuu. Arki sähköistyy: päivät koostuvat eri askareista, mutta
niitä rytmittävät toiset ihmiset. Se saa itsenkin arvostamaan
nimenomaan hetkiä itsessään elämässä: jos etäisyyttä ei ole,
on vaikea ymmärtää miltä jää paitsi jos ei näin olisi.
Siksikin ihmiset matkailevat: huomatakseen merkityksiä, huomatakseen
miksi toisen kanssa on hyvä. Ja siksi ihmiset seuraavat tv-sarjoja.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Erityisesti nuoressa ihmisessä, näin
arvelen, elää voimakkaana läsnäolon ja poissaolon muotopuoli
parittelu. Aina ei ole kivaa. Ystävien, ihastusten ja rakkaiden
kanssa on, mutta ystävien, ihastusten ja rakkaiden kanssa ei voi
olla koko ajan. Päätyy sitten yksinään, kohmeloissaan, kahvikupin
kanssa ikkunan ääreen muistelemaan, odottamaan uusia. Muisteleminen
ja etäisyys ovat osaltaan riutumista, mutta riutumisen tila on
intohimon tila: tietää se, mitä ilman nyt on. Kun elämä
myöhemmällä iällä ehkä sitten vakiintuu ja on hyvää,
riutuminen vähenee sillä ei tunne, että mitään enää samalla
tavalla puuttuisi. On löytänyt ystävänsä, on löytänyt
rakkaansa, arkea asuttaa vähintään kaksin. <i>O.C.</i> toimii väylänä
takaisin tähän, suoraan keskeltä läpi: ei riutumiseen, vaan
siihen, että osaa ja muistaa arvostaa arjessaan niitä hetkiä,
joita joskus ymmärsi vain riutumisen kautta. Niitä on jatkuvasti.
Valon tapa tulla, toisen outo asento aamuvarhaisella, tapaaminen
sattumalta lumisateessa, toisen nukkavieru olemus, elämä
kelteisillään.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Näyttää siltä, että toisinaan
kiinnostus sarjoihin alkaa henkilökohtaisesta tuntumasta.
Kärjistetysti: lääkärisarja nuoresta naisesta työelämässä
koskettaa, jos on nuori nainen työelämässä. Se vuorostaan, että
ikäihminen seuraa nuorisosarjaa, tulkitaan kuitenkin liian
kärkkäästi nostalgiaksi. Nuorisosarjan kai kuuluisi olla nuorille
vain. Totta on, että vuodet kerrostuvat ihmiseen ja jokainen
päättäjäisyön kokenut varjelee kokemaansa ja mieluusti eläisi
sen uudelleenkin. On siinä ripaus sellaistakin. Mutta yhtä lailla
totta on, että viimeiset vuodet kotikaupungissa merkitsevät
muutakin: elämässä on samanlaisia muutoksia läpi elämän, mutta
ehkä vain yhteen aikaan niihin liittyvät tunnot ovat
terävimmillään. Jos omastaan yhtään muistaa, se on juuri
kokemisen voimakkuus; kokemisen joka kirkastui riutumisen kautta.
Tapahtumilla ei ole väliä, tunnolla on. Ja se tunto eräässä
mielessä menetetään, kun ihminen muuttaa pois, alkaa uuden elämän,
päätyy työelämään, kasvaa aikuiseksi niin kuin sanotaan.
Oleminen, siltäkin osin, unohtuu. On liian kiire, liian paljon
asioita tehtävänä, jotta ehtisi tunnustella. Onkin oltava
itselleen ja elämälle kiitollinen jokaisesta hetkestä, jonka
tajuaa olla valveilla, avoimena hetkelle ja toiselle.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Miltä ystävyys tuntuu?
Miltä rakastuminen tuntuu? Miltä eroaminen tuntuu? Mi</span><span style="font-size: small;">ltä</span><span style="font-size: small;">
suhde isään tai äitiin tuntuu? Mitä vanhemmat merkitsevät, mitä
ensirakkaus, mitä ystävät?</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kelat ovat vanhoja ja turha
niissä on rypeä </span><span style="font-size: small;">ja</span><span style="font-size: small;"> turha
niihin on haikailla.<i> O.C.:n</i> luoja Josh Schwartz taisi todeta
neljännestä kaudesta, että Marissan (Mischa Barton) kuolema ja </span><span style="font-size: small;">siten
</span><span style="font-size: small;">yhden keskeisen henkilöhahmon poistuminen
sarjasta antoi sarjan ideoimiseen </span><span style="font-size: small;">itse asiassa</span><span style="font-size: small;">
</span><span style="font-size: small;">vain </span><span style="font-size: small;">uusia mahdollisuuksia,
</span><span style="font-size: small;">vaikka katsojaluvut laskivatkin.</span><span style="font-size: small;">
</span><span style="font-size: small;">Muita lyhyempänä se ei ole kuitenkaan mi</span><span style="font-size: small;">llään
muotoa</span><span style="font-size: small;"> jämä. </span><span style="font-size: small;">Kuolemaa
seurasi </span><span style="font-size: small;">sarjassa </span><span style="font-size: small;">tietysti
surutyö, mutta surutyön myötä esimerkiksi Ryanille (Ben McKenzie) tuntui
koittavan sarjassa todella </span><span style="font-size: small;">toisenlaisia</span><span style="font-size: small;">
</span><span style="font-size: small;">näkymiä</span><span style="font-size: small;">. </span><span style="font-size: small;">Kaikilla
oli nahoissaan haavoja ja kodeissaan ongelmanuoren haamuja, mutta
muutakin elämää</span><span style="font-size: small;">n</span><span style="font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;">tuli</span><span style="font-size: small;">.
</span><span style="font-size: small;">Marissan kuolema</span><span style="font-size: small;"> antoi vapaat
kädet luovemmille ideoille, mutta mikä tärkeintä, mahdollisuuden
jakaa sen, mitä kai jokainen nuori </span><span style="font-size: small;">ja jokainen
ihminen muutenkin </span><span style="font-size: small;">kohtaa jossain kohtaa: </span><span style="font-size: small;">elämä
jatkuu päättäjäisyön jälkeen - k</span><span style="font-size: small;">un
kotikaupungistaan muuttaa pois ja lomillaan sitten palaa takaisin, on
vain haamuja, kunnes jonain päivänä </span><span style="font-size: small;">jokin
vihdoin muuttuu. O</span><span style="font-size: small;">n muuta. On oma elämä, on
irti päästäminen. Siksikin <i>O.C.</i> onnistuu: se ei lopu
valmistujaisiin kuten niin monet elokuvat, vaan jatkaa kuudentoista
jakson verran siitä, mitä sitten. </span><span style="font-size: small;">Neljännellä
kaudella m</span><span style="font-size: small;">uutaman jakson jälkeen tunnelma
muutenkin keventyy: on aivan toisenlaisia, vähemmän synkkiä
selkkauksia, </span><span style="font-size: small;">on </span><span style="font-size: small;">iloa ja
väärinkäsityksiä, on siipien koettelua, on itsensä löytämistä
ja sen, mitä pitää tehdä.</span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ne asiat, joita Newportin
teini kokee, ovat asioita, joita me koemme. Parisuhteen hyvät hetket
ja kriisit, ystävyydet koetuksella, kivi joka lähtee pyörimään
inhimillisestä erehdyksestä johtuen väärään suuntaan... me
koemme ja elämme n</span><span style="font-size: small;">i</span><span style="font-size: small;">itä.
Syitä esimerkiksi sille, miksi puolet avioliitoista Suomessa päätyy
eroon, ei tietenkään ole mieltä palauttaa mihinkään tekijöihin,
mutta on </span><span style="font-size: small;">myös </span><span style="font-size: small;">perätöntä
väittää, etteikö laskelmoiduksi ja halvaksi luultu
amerikkalaisviihde voisi auttaa katsoj</span><span style="font-size: small;">a</span><span style="font-size: small;">a
arvioimaan omia kokemuksiaan </span><span style="font-size: small;">tai tunnustelemaan
toisin</span><span style="font-size: small;">. Toisen kuunteleminen, toisesta
välittäminen, pienet sanat, huomion osoittaminen – kaikki ne
kysyvät harjoittelua. </span><span style="font-size: small;">Jopa nauttiminen on
harjoittelua, </span><span style="font-size: small;">sekin </span><span style="font-size: small;">kysyy
taitoa. </span><span style="font-size: small;">Rakkaus</span><span style="font-size: small;">kaan</span><span style="font-size: small;">
ei ole sokea samalla tavoin kuin hullaantuminen ja ihastus; </span><span style="font-size: small;">rakkaus</span><span style="font-size: small;">
on tietyssä mielessä sääliä, toisen löytämistä itsen takaa.
</span><span style="font-size: small;">Jos rakkaus sellaisenaan hylätään, on elämäkin
helposti pelkkää peliä paremman puutteessa. </span><span style="font-size: small;">Ja
pari</span><span style="font-size: small;">- ja ystävyys</span><span style="font-size: small;">suh</span><span style="font-size: small;">t</span><span style="font-size: small;">e</span><span style="font-size: small;">et</span><span style="font-size: small;">
voi</span><span style="font-size: small;">vat</span><span style="font-size: small;"> toisinaan olla </span><span style="font-size: small;">yhtä
ja samaa </span><span style="font-size: small;">pakoa </span><span style="font-size: small;">n</span><span style="font-size: small;">ekin,
semminkään jos ei tiedä mitä elämässään tekisi. Silloin
</span><span style="font-size: small;">toisen </span><span style="font-size: small;">on vaikeaa arvioida ja
arvostella totuudellisesti ja vailla tarkoitusperiä, mitä </span><span style="font-size: small;">yhden</span><span style="font-size: small;">
pitäisi tehdä. </span><span style="font-size: small;">Silloin t</span><span style="font-size: small;">ämäntyyppiset
dynaamiset, harkintaa ja etenkin tunnollisuutta kysyvät asetelmat
tekevät myös amerikkalaisesta nuorisosarjasta oivaltamaan auttavan
peilin omille tunnoille. </span><span style="font-size: small;">Täysiverisen
taideteoksen, </span><span style="font-size: small;">yhtään kainostelematta</span><span style="font-size: small;">.</span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-47526951651948000802013-01-08T09:00:00.000+02:002013-01-08T09:00:08.347+02:00Tuotta puolen intohimo kynsii vaippaa
<br />
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Härkäviikkojen
alkaessa rytmi vaihtuu toiseksi, ehkä palaa entiselleen, johonkin
jossa ennen liminaalia vietti, joka vietti, jotenkin toisin.
Kierkegaard kutsui tätä toistoksi. Palata entiselleen, mutta
kuitenkin toisena, olla tulemisen tilassa ja puhua siksi kieroon.
Oleminen dialektisesti, älä vain puhu suoraan: </span>
</div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Rakkauden
sisäisyyden alituinen tavoittelu työllistää oleellisesti hänet,
mutta hän ei saavuta tuloksia, ei saa tehtäväänsä koskaan
valmiiksi. Hän voi siksi haluta ilmaista itseään, mutta ei voi
koskaan käyttää suoraa ilmaisumuotoa, sillä se edellyttää
tuloksia ja valmiiksi saamista. Sama pätee Jumala-suhteesta. Juuri
siksi, että subjekti alituiseen on sisäiseksi tulemisen tilassa,
hän ei voi koskaan ilmaista itseään suoraan, koska hänessä
tapahtuva liike on juuri päinvastainen. (Kierkegaard 1846/2001,
85 alav.)</span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Siinä
missä oli huvittunutta hössötystä maya-kalenterin luulotellun
päättymisen parissa – tuhokin on pelkkä vitsi, kun maailman
loppumisen ajatteleminen käy mahdottomaksi – on nyt sarkastista
vitsailua uudenvuodenlupauksilla. Älä vain laihdu, pysy
entiselläsi, älä lupaa mitään, sillä et pysty lupaustasi
pitämään. Älä kilvoittele itsesi kanssa, petät vain itseäsi,
elämä on aivan hyvää näinkin, eikö? Jos tavoittelet, tavoittele
realisesti – älä vaadi mahdotonta.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kierkegaard:
”Kristinusko on henkeä, henki sisäisyyttä, sisäisyys on
subjektiivisuutta, subjektiivisuus on oleellisesti intohimoa,
korkeimmalla asteellaan ääretöntä henkilökohtaisesti
kiinnostunutta intohimoa omasta iäisestä autuudesta.” (emt., 50.)</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kristinuskon
voi tässä yhteydessä unohtaa, sanat merkitsevät nyt jotain muuta,
eihän Kierkegaardin aikanakaan ollut kuin suuri erehdys olettaa
kristillisyys jonkinlaiseksi (sosiaalisen) olemisen lähtökohdaksi.
Ehkä se sellainen joskus olikin, hetken, mutta alkujaan kristityksi
tunnustautuminen oli kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, se oli
hengenvaarallista. Unohdettakoon nyt kuitenkin kristinusko, se ei ole
tällä haavaa niin kiinnostavaa kuin sisäisyys ja sisäisyys
suhteessa intohimoon. Lähtökohtaisesti kristinusko on jotain, jota
emme tunne – silloin se ei kelpaa aluksi.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Mitä
näet on sisäisyys tässä elämässä? Juurikin
päivänkohtaisuuksiin kiintynyttä solipsistista intohimoa, toisin taittuvaa subjektiivisuutta, minä
tässä, minä tuolla, minä laihtujana, minä ajattelijana, minä
kokijana. Näin elin, näin menin ja tunnollisesti kirjasin ylös
jokaisen vuoteni vaiheen. Ja kuitenkin tällainen on samanaikaisesti
sekä tuiki tärkeää että täyttä paskaa. En saata luottaa
politiikkaan, uskovaisiin tai muihin heimoihin, ne kuuluvat tappavan
itsenäisen ajattelun, eivätpähän minua laihduttajatkaan liiemmin
kiinnosta – paitsi jos saan tehdä ivaa heistä, seurata heidän
tuskailujaan (jotka – mitä niihin uudenvuodenlupauksiin tulee –
ovat keinotekoisia, sillä ei laihtuminen lupauksista riipu vaan
aivan jostain muusta), jos saan silmin seurata heidän ponnistelujaan
(siksi jokaista omaa yritystä edeltää paneutuminen toisten
yrityksiin), mutta havaintoihini luotan, näin kun elämääni elän,
elin, munuaiseni kääntynyt elin.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Intohimo
vailla kohdetta, vailla utopistista haavetta ”iäisestä
autuudesta” jää silti haljuksi. Mitä ajattelu, nautinto,
tuntoisuus olisi ilman ulkopuolta, ilman negatiivisia, määreettömiä
kiinnekohtia joista se riippuisi, joiden ansiosta, sovittamattomana,
se on? Mitä on tämä elämä paitsi tyhjä pyrintö ja eilisen
hauta – ilman toivetta ja rukousta ikuisesta elämästä? Miksi
edes yrittää?</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Tämänpuolisuus
luhistuu täydellisesti sisäänpäin, on kuvia tekoja ja yrityksiä
jotka jäljittelevät muita kuvia tekoja ja yrityksiä. Niiden
keskellä tuntoinen olio, ei aina egoinen, ainoastaan utelias ja
tunnoistaan riippuvainen. Halukone. Todellisuuden keskipiste. </span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Itsenäinen
ajattelija alkaa tämän valossa näyttää vain epäkiinnostavalta,
jokainen sellaiseksi tekeytyjä pettää kai paitsi kuulijoitaan myös
itseään. Miksi ei voisi kuulua ja olla kuulumatta – miksi nojata
diskonjunktion logiikkaan, kun ei siihen muukaan maailma täydelleen
taivu? Jokainen väärä mielipide leimaa ihmisen kokonaan, jokainen
stalinismin uhri todistaa sen läpikotaisesta turmeltuneisuudesta,
jokainen natsikirjailija on lukukelvoton, jokainen karppaaja vasemmistolainen joku muu mikä väärässä; näin lukitsen vastauksen,
eristäydyn ja kietoudun mielipiteitteni vaippaan, näin ilmoittaudun
itsenäiseksi: kaikki järjestelmät ovat turmeltuneina, ikään kuin
olisin itse niistä jotenkin erillinen. Mikseivät todellisuudet
koostuisi erilaisista, erinäisistä, jatkuvasti keskenään
ristiriitaisista, jopa toisensa näennäisesti poissulkevista
aineksista? Miksei liberalismissa olisi edes jollain tasolla mieltä? Tämän ja tähän liittyvän ajattelematta, erittelemättä ja tuntematta
jättäminen ei käy, vaikka käykin itsenäisestä ajattelusta.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kaikki
me muutumme, vietämme ajan päästä vähän toisin, mutta kukaties
itsenäisyyteensä takertuvat ilmentävätkin selvintä mahdollisinta
solipsistista intohimoa tänään, intohimoa vailla mielekästä
kohdetta. Kunhan minä tunnen erillisyyteni muista, sosiaalisena
olentonakin, kunhan minä tunnen etten ole yhtä kuin puolueen,
lahkon ja toisinajattelijoiden kolonnan etummaiset tai takimmaiset,
tunnostani elämää muistuttavan huojunnan eleen teen. Ja kuitenkin
juuri minussa ei ole mitään kiinnostavaa, en minä millään muotoa
erityinen ole. Joidenkin hiljaisten eleistä sitä havahtuu: he kai
ovat ymmärtäneet tämän, ehkä heidän olemassaolonsa on täydempää
kuin omani, ehkä he riippuvat toisista koukuista – vaikka mitä
sitä vertaamaan, oppisi vain itsekin hiljaisemmaksi.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Entä
sisäisyys tuossa elämässä? Se on merkitsevämpää. Mutta tuota
elämää ei nähdä, jollei ole liminaaleja ja muita rajoja, rytmejä
ja sellaisia tiloja joissa rytmeistä on astuttu pois – jollei
niitä oteta tosissaan. Tuossa elämässä, tuopuolen näkökulmasta,
vain ja ainoastaan se on erityistä, se tekee ihmisen lapsesta
erityistä, vaihtelu ja sovittamattomuus, vain se. Ja ihminen, joka
heittäytyy koko painollaan utooppista päin, olematonta päin
kaikessa sisäisyydessään, kaikessa sisäisyydessään, kaikessa
kumpaisenkin mahdottomuutta, uskoen kai että tuo todella on enemmän
kuin vain tämä.</span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-51956820730970862772013-01-03T12:12:00.000+02:002013-01-03T12:12:41.354+02:00Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan
<br />
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Lauri Maijala on Suomen Michael Bay.
Väitettä on tietysti selvennettävä. <i>Juoppohullun päiväkirja</i>
(2012) on samassa mielessä kokeellista elokuvaa kuin Bayn
<i>Transformers</i>-saaga: juonettoman kolinan, ryminän ja tissivakojen
vilahtelun on Maijalan elokuvassa korvannut kohellus, ryyppääminen
ja sinänsä laiska mutta rankaksi aiottu alapäähuumori. Voisi jopa
sanoa Maijalan onnistuneen elokuvallaan tekemään jotain, joka ei
hävetä tai vituta, ainoastaan kauhistuttaa. Maijalan kauhu on
lamaannuttavaa, joka jäseneen tunkeutuvaa kuolettavaa hämmennystä.
Sen kaikupohja ei ole varsinaisesti teknisessä osaamisessa, juonessa
tai opettavaisessa sävyssä (jota ei ole), vaan ennemminkin itse
muodon välittämässä tunteessa. Maijala on onnistunut tekemään
elokuvan, joka tuntuu Chewbacca-krapulalta. Tämä tuskin on ollut
tietoinen aikomus.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Juha Vuorisen supersuosittu kirjasarja,
jonka ensimmäiseen osaan Maijalan elokuva pohjautuu, ei ole missään
vaiheessa pyrkinyt olemaan laatukirjallisuutta. Vuorisella on oma
kustantamonsa ja omat kanavansa – hän ei eliittien hyväksyntää
kaipaa. Sen hän on tietääkseni tehnyt selväksi moneen kertaan.
Maijala tuntuu tekevän saman elokuvan alalla: on vaikea kuvitella
Maijalan elokuvan halajavan yhtäkään palkintoa. Se on aivan liian
remuavan mielipuolinen yrittääkseen olla tavanomainen, juonellinen
suomalainen elokuva. Siinä ei ole oikeastaan kyse mistään.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Sanottakoonkin suoraan: <i>Juoppohullun
päiväkirja</i> on kauhea, kauhea elokuva. Se on uskomattoman huono,
mutta kuten sanottu, tavalla joka ei hävetä tai vituta vaan
lamaannuttaa. Se on samalla sen ehdoton ansio. Ihanaa Maijalan
elokuvaversiossa – Vuorisen kirjoihin ei ole tässä tarpeen
puuttua – on näet se, mitä tapahtuu jossain puolenvälin jälkeen.
Siihen mennessä Juha Berg (Joonas Saartamo) on esitelty – hahmo
juo, rellestää, saa raivokohtauksia, ajaa pyörällä, pakenee
poliisia, hänellä on ystävä eikä ”Juha Bergille vittuilla”
– ja hänet on pakotettu AA-kerhoon, jossa Berg tapaa
spede-esteettisen Tiinan (Krista Kosonen) ja yrittää raitistua
tämän tuella. </span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Sitten Berg lakkaa yrittämästä ja
Tiina lähtee. Samalla hetkellä – kun ovi käy – myös Maijala
lakkaa yrittämästä: tähän mennessä hän on tehnyt
kesäteatteritason juonellista elokuvaa, mutta nyt elokuva vaihtaa
vapaalle. Hienoa! Seuraa loputtomalta tuntuva jakso hallusinaatioita,
kännistä örähtelyä, kömpelöitä elokuvallisia viittauksia ja
käytännössä samaa mitä aiemminkin, mutta nyt ilman minkäänlaista
yritystä tehdä elokuvaa suomalaisin ja konventionaalisin mittapuin.
Se, mikä taidoissa hävitään, voitetaan holtittomuudessa:
loppupuoli elokuvasta on (ystäväni sanoja mukaillen) kakalla leikkivän
lapsen näkemystä – ei kovin kekseliästä joskaan ei nyt kovin
myötäsukaistakaan suhteessa valtavirran muihin elokuviin.
Arvostettava on, miten ilman mitään mieltä on sotkettu näinkin
monta minuuttia eteenpäin jotain, joka vain etäisesti muistuttaa
elokuvaa (ja tällöinkin lähinnä kuluneen postmodernistisen
estetiikan mukaisesti viittaamalla muihin teksteihin). Hienoa
jaksossa on myös lukuisten mahdollisten loppujen tahaton rytmitys
peräkkäin. Jopa Juha Berg tuntuu jollain tavalla katoavan elokuvasta
puolenvälin jälkeen ja sekin kertoo aika paljon elokuvan suhteesta
konventionaalisiin elokuvakerronnan keinoihin. Nyt on mokattu
huolella ja tehty se jopa onnistuneesti. Lumoavinta tässä kaikessa
tietysti on, että on hyvin todennäköistä, että <i>Juoppohullun
päiväkirja</i> saa valtavat katsojaluvut – se saa näet kysymään,
mitä Maijala pääsee seuraavaksi tekemään ja millaisilla
resursseilla? Ehkä vasta seuraavan elokuvan kohdalla väite Suomen
Michael Baysta alkaa pitää. Debyyttinä tämä on mieletön,
mieletön taidonnäyte.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Kaikeksi onneksi vapaavaihde-jaksoa
jatkuu ehkä puolikin tuntia. Mutta jälleen tapahtuu se
anteeksiantamaton, jota ei ikimaailmassa toivoisi tapahtuvan.
Kaikkien harmiksi lopulta ryhdistäydytään ja tehdään vielä
kerran jotain, joka pyyhkäisee maton edellisen kuva-alustuksen alta:
lauletaan loppulaulu. Palataan totaalisen, kylmäävän kauhun
pikimustaan ytimeen. Kolmiosaisen rakenteen huipentumana tämä
eräässä mielessä kruunaa <i>Juoppohullun</i> epäelokuvallisen
mielipuolisuuden. Tulee tunne, ettei siinä ole oikeastaan
tapahtunutkaan mitään, on vain välitetty tunne ja se tunne on
säälimätön krapula – olkootkin, että sellaisiahan Juha
Bergillä ei elokuvassa liiemmin ole. Kolmessa osassa <i>Juoppohullun
päiväkirja</i> on siis yksi aivan liian pitkä ryyppyjakso, josta ei
myöhemmin ole liiemmin muistikuvia, ainoastaan morkkis. Muistan
toivoneeni jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen, että tämä
kaameus loppuisi. En tiedä, ajatteleeko alkoholisti vastaavaa
ensimmäisen ryypyn jälkeen. Luultavasti ei.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Varmaankaan ketään ei silti kiinnosta elokuvan eetos tai moralisointi yleensäkään. Se ei ole
millään muotoa edes mielekäs kysymys <i>Juoppohullun</i> tapauksessa.
Varsinaista eetosta ei ole. Tietysti <i>Juoppohullussa</i> on epämääräistä
eikä aina edes kovin osuvaa poliittista epäkorrektiutta ja tietysti
kertomuksen perusjuonne on marssittaa vain joukko loputtomia
slapstick-huumorin ulosteentahrimia helmiä, jossa alkoholi,
genitaalialueiden rassaus ja tappeleminen esiintyvät vuoron perään
ja joiden keskiössä <i>beckettmäiset</i>, ennenaikaista dementiaa
sairastavat urpot sitten huojuvat ja heiluvat mieltä vailla.
Tietysti tällaiseen jonoon kohtauksia voi kuvitella punaistakin
lankaa, mutta <i>Juoppohullun </i>tapauksessa näin ei tarvitsisi tehdä –
tämä pitäisi oivaltaa viimeistään silloin kun
päiväkirjamaininnat alkavat vähentyä.</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Georgia, serif;">Eetoksettomuudessa ei silti ole mitään
vikaa, hyvä näin. Sellaisen tien valitseminen on rohkea,
arvostettava teko. Näyttää kuitenkin siltä, että Maijalalta on itseltäänkin loppunut usko tekemisiinsä, kun loppua kohden on
tultu – vai miksi muuten elokuvaan on täytynyt lopuksi tunkea
valistuksellinen viimeinen silaus Irwinin Ei tippa tapa -renkutuksen
muodossa? Miksi tehdä näin ja antaa siten arvuuteltavaa, että
elokuvassa olisi jokin pointti tai ajatus? Vai onko sekin vain joku
tavallinen tunne kohmelossa? </span>
</div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-75511383344073438122012-12-06T13:48:00.000+02:002012-12-06T13:48:24.164+02:00Kärsimysten ontologia – Job ja postmodernismi
<br />
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Antonio
Negri kirjoitti 80-luvulla vankilassa istuessaan filosofisen
kommentaarin Jobin kirjaan. Vuonna 2009 englanniksi käännettynä
<i>The Labor of Job. The Bibilical Text as a Parable of Human Labor</i>
(Duke University Press, 2009) se on hyvin linjassa Negrin muiden
kirjoitusten kanssa, mutta myös ajassaan kiinni. Vuoden 2002
painoksen esipuheessa Negri toteaa, että kirjoitusajankohdalla
länsimaissa käytiin lävitse työn murrosta ja arvon mittarit
tuntuivat katoavan. Sekä sosialismi että kapitalismi kävivät
mahdottomiksi ja oli luotava uusia. Ajoitus käy yksiin
postmodernismin kultakauden kanssa, jolloin kilvan väitettiin
suurten kertomusten katoamista (vaikka uusia metakertomuksia
nimenomaan tämän katoamisen ympärille nousikin).</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kultakauteen
liittyen Job-kommentaarin keskeinen lause tulee äkkiarvaamatta
sanotuksi eräässä lukua seuraavassa nootissa (Note D): ”The
direction of Job's discourse is not epistemological but ontological”
(2009, 61). Negri jatkaa: </span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">The design is not that which leads to the
placation of the soul but that which leads to the ontological drama.
The difference of the standpoints in the two situations could not,
therefore, be more different – a difference that we discover in the
text to be that of a metaphysical distance. (emt., 61.)</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Erottelu
epistemologiseen ja ontologiseen on vakiintunut
kirjallisuustieteeseen pitkälti Brian McHalen <i>Postmodernist
Fictionin</i> (1987) ansiosta. Siinä hän pyrki kuvaamaan
postmodernistista kirjallisuutta nimenomaan kirjallisuutena, jossa
ontologiset painotukset korostuvat epistemologisten sijaan. Toisin
sanoen dominoivana kysymyksenasetteluna on, olenko olemassa, mitkä
näistä maailmoista ovat tosia ja missä menevät näiden maailmojen
rajat, eikä niinkään se, kuka olen, mitä voin tietää ja mikä
on tämän maailman totuus. Nämä postkognitiiviset kysymykset
levittyvät tietysti myös tekstin ja tekstuaalisuuden tasolle ja
siksi teksteissä kysytään aina myös siihen itseensä liittyviä
kysymyksiä, kuten millaisena mahdolliset maailmat ja kuvausten
kohteet taittuvat tekstien pinnoilta, millaiseksi tekstit tekevät
ne. Ehkä kylmää puuroa, mutta puuroa silti.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Erottelu
ei kuitenkaan ole poissulkeva, vaan painopistealueet vain korvautuvat
hiljalleen toisilla. Siksi postmoderni ei varsinaisesti ajallisessa
mielessä seuraa modernia, kuten joskus edelleen tavataan kokea, vaan
korjaa, kommentoi tai suhteellistaa sitä. Suomalaisessa proosassahan
esimerkiksi postmodernismin ei voi sanoa oikeastaan koskaan lyöneen
itseään läpi, vaan edelleen monia kysymyksiä esitetään
modernismin puitteissa. Ei se tietenkään väärin ole, mutta koko
repertuaari ei ole käytössä, monia väyliä ja reittiä on
koettelematta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jobin
kirja voisi toimia postmodernistisena tekstinä – tarkemmin sanoen
metafyysisenä salapoliisikertomuksena – ellei Jumala loppuviimein
antaisi tympeää vastaustaan ja saattaisi kertomusta loppuun.
Negrikin antaa vähän tietämättään ymmärtää samaa: arvon
mittarien katoamista seuraa inhimillinen kärsimys, jota pyritään
purkamaan kyselemällä vanhan maailman perään – miksi Jumala
langetti minulle lasten kuolemat, paiseet ja tuskan, vaikka häntä
olen kuunnellut, hänen lakiensa mukaan toiminut? Miksi Jumala petti
Jobin? Mutta purkamista ei seuraa paluu vanhaan, vaan uusi
subjektiivisuus. Merkillepantavaa on, kuten Negri aivan oikein
huomioi, on se, ettei Job kadu – Jumala vain vastaa valitukseen,
palkitsee kuuliaisuuden, toruu pukillepuhujia ja niin edelleen.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Jumala
vastaa, sulkee kertomuksen, vähän latistaakin sen. Juuri lopun
puuttumista tai loppuun liittyvien odotusten manipuloimista
kirjallisuudentutkija Patricia Merivale korostaa postmodernin
salapoliisikertomuksen keskeisenä piirteenä: quest epäonnistuu tai
muuttuu mielettömäksi, murhaajaa ei tavoiteta tai sellaiseksi
muuntuu tai paljastuu etsivä itse. Tekstuaalinen elementti on
tavallaan niin ikään läsnä Jumalan salattujen intentioiden,
teodikean ongelmallisuuden muodossa. Job potee ja pitää puheita,
huutaa Jumalaa, joka ei vastaa: miksi – se lukijan mielen päällä
on – Jumala rikkoo itse laatimiaan sääntöjä, miksi hän toimii
toisin, miksi vastaus kuuliaisuuteen on kärsimys eikä hyvinvointi?</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ennen
kuin Jumala kuitenkin vastaa, ehtii tapahtua paljonkin. Jobin luo
saapuu neljä hänen ystäväänsä, joista kukin esittää
tulkintansa miksi näin kävi toruen samaan hengenvetoon ystäväänsä.
Missään vaiheessa Job ei ole kuitenkaan kironnut Jumalaa, kääntänyt
tälle selkäänsä, vaikka esimerkiksi omaa syntymäänsä onkin
parjannut. Olennaista vaikuttaa olevan Jobin oma epätietoisuus
maailmastaan ja yhteydestään Jumalaan – sen sijaan omista
teoistaan ja Jumalan pohjimmaisesta oikeamielisyydestä hän tuntuu
olevan hyvin varma. Vanhojen, oikeaksi koettujen sääntöjen nimissä
hän ei ole tehnyt mitään väärää, mutta Jumalan mykkyys
kärsimyksen edessä ja toisaalta jokin itse Jumalan ja Jobin
välisessä yhteydessä mättää. Pahoinvointi ja koettelemukset
vaikuttavat langenneen lopullisesti Jobin osaksi. Loogiselta
tuntuisikin syyttää, tai paremminkin kysyä maailmaa: onko
maailmassa jokin muuttunut, koska säännöt eivät enää päde?
Perinteisestihän teodikea-ongelmaan ja myös Jobin kirjaan on
liitetty saatanan hahmo, joka siinä alkupuolella esiintyykin –
saatanako selittäisi inhimillisen kärsimyksen, kivun joka on läsnä
myös sekularisoituneessa maailmassa?</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ehkä
tätä tukisi Negrin kommentti: </span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><i>It is not dialectics that
allows life, but life that posits the dialectic.</i> Dialectic does
not provide a foundation for life but is realized within it. God,
Job, and Satan live in the same reality, the same life – but God is
God, Job is Job, and Satan is Satan. Satan distinguishes, whereas God
and Job are united, immersed in life. (2009, 19–20).</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Merkillepantavaa on, että saatana katoaa kertomuksesta heti alun
jälkeen. Miksi? Erojen luoja ja vastustaja ikään kuin liukenee –
mutta, niin, mihin? Jumalan mykkyyteen? Jobin ystävien nuhteleviin,
tulkitseviin ja auttamattoman maailmallisiin saarnoihin? Eikö Jobin
dialektisen vastaparin – sen, jota Job puhuttelee, eli Jumalan –
tilalle astukin joku muu, joku (tai jotkut, siis Jobin ystävät)
joka avaa negatiivisuuden (jos Job on positiivinen pooli, ilmeisen
varma vanhurskaudestaan) ja kiusaamisen kautta uutta
subjektiivisuutta, joka ikään kuin valmistelee Jobin kuulemaan
vastauksen? Saatana olisi eräänlainen valmisteleva edusmies, joka
antaa vihdoin tilaa kun Jumala päättää vastata? Jobin kirja olisi
toden totta lässähdys, huono kertomus, jos noita neljää Jobin
kaverusta (ja sitä, mitä he tuntuvat edustavan ja ilmaisevan) ei
olisi mukana – jos Jumala vastaisi Jobille heti. Sitä se olisi
myös, jos Jobin kärsimyksiä vain lisättäisiin. Nythän Jobin
reaaliset koettelemukset käsitellään kuitenkin verrattain
nopeasti, minkä jälkeen muodon tasolla kertomus alkaa rakentua
hetkittäin jopa loputtoman tuntuisista, itseään toistavista
puheenvuoroista.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Samalla
tavoin Negri antaa ymmärtää Jobin kirjan kertovan ennen muuta
kivusta, joka avaa suunnan kohti yhteisöä. Jobin kirjassa luodaan
itse asiassa yhteisöä tuskan kautta, joka on – outoa kyllä –
tapa kutsua koolle ihmisiä. Sellaisen luulisi valavan myös toivoa:
jos tuska on yhteiskunnan demokraattinen perusta, tarkoittaa se
kaiketi, että toisen kärsimyksiin samastuminen sitoo ihmisiä
yhteen, raivaa tietä kollektiivisuudelle joka tahtoo poistaa
pahoinvointia maailmasta. Ehkä se – ja mukaanlukien tuskallinen
epävarmuus omasta riittämättömyydestä tässä erilaisten ja
toinen toistaan häilyvämpien maailmojen sumassa – myös oli asia,
johon postmodernistinen kirjallisuus oli vasta tulossa.</span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">The
book of Job is <i>the parabola of modernity</i>, of the forever unfinished
dialectic of world and innovation, of being and relation, that
characterizes it. And the problem of the book of Job is that of
modernity – of the alternative between the totalization of the rule
of science and technology over the world, and the liberation of new
subjectivity. The tragedy that always constructs the passage from
first to second nature; this is Job's pain. It is only pain that is
able to reveal this passage; only pain breaks its indifference and
constitutes consciousness. (emt., 103.)</span></span></span></blockquote>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-37570862675017426842012-11-13T09:52:00.003+02:002012-11-13T09:53:23.301+02:00Zen ja tiedostamattoman tuotanto<br />
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Georgia, serif;">
</span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Georgia, serif;">
<span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Zenistä,
zeniläisyydestä, zenbuddhalaisuudesta on tullut viimeisen
viidenkymmenen vuoden aikana lännessä melkoinen iskusana ja
muotivillitys. Kai voisi sanoa, että yhtäältä kiihtyvän ja
hektistyvän työn eli kiireisen arjen ja toisaalta kristillisen
itsepiiskauksen vastapainoksi lännessä etsitään siitä
jonkinlaista onnenamulettia, helpotusta, vapahdusta. Mielikuvat
itämaisesta filosofiasta ja itämaisista uskonnoista ovat usein
tietysti vahvan orientalistisia, eksotiikan värittämiä ja täynnä
ilmavuutta, rauhallisuutta, keveyttä ja leppoisuutta – kaikki
määreitä, joita harvempi idänkävijä esimerkiksi Intian arjesta
ensimmäiseksi tapaa. Kun mielikuvia myydään, <i>padmasanaa</i>, naisia ja
eteerisiä sävyjä mainokseen vain – sellainen kaiketi käy
kaupaksi.</span></span></span></span></div>
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Georgia, serif;">
</span>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Georgia, serif;"><br /></span></div>
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Georgia, serif;">
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Zenin
kohdalla mielikuvat ovat vähintäänkin samantyyppisiä. Tiettävästi
historian saatossa zenin opettajat ovat kuitenkin ajaneet oppilaitaan
vähintäänkin sellaisiin tiloihin ja oloihin, joista on keveys ja
kivuus kaukana. Näissä tapauksissa edes väkivaltaa ei ole suljettu
pois, jos se on mahdollistanut oppimisen tai oivaltamisen.
Idänkävijälle tämän luulisi olevan kova koulu – ellei zenistä,
kuten niin monesta muustakin idän uskonnosta tai filosofiasta sitten
olisi niin montaa mahdollista, länsimaista versiota josta valita
mieleisin. Zen siitä saa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: #1a1a1a;">”</span><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Länsimainen
buddhalaisuus on fetissi, jonka avulla ihmiset voivat osallistua
täysin sydämin vimmaisella tahdilla pyörivään kapitalistiseen
peliin ja silti kuvitella, etteivät he ole siinä lainkaan mukana,
sillä he tiedostavat syvällisesti koko spektaakkelin päättömyyden.
Tärkeää on vain sisäisen Minuuden rauha, johon ihmiset voivat
aina vetäytyä”, mekastaa murtaen arkkikoiramme Slavoj </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Žižek</span></span></span></span><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="color: #1a1a1a;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ja
kieltämättä haukussa on perää. Näyttää näet siltä, että
monesti juuri rauhaa, onnellisuutta ja hyvää oloa etsiäkseen
ihmiset Euroopassa ja Amerikassa kääntävät kasvojaan kohti itää.
Kapitalismi ei tässäkään kuitenkaan ole kaiken pahan alku saatika
juuri, mutta yhdenlaisen poliittisen horisontin se monien toimille
selvästi muodostaa. Kernaasti ”hyppy oravanpyörästä” olisi
mieluusti vastalause myöhäiskapitalistiselle elämänmuodolle,
mutta ikävä kyllä asiassa on myös </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Žižek</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">in
mainitsema puoli. Tarvittaisiin kai muutoksia niin yksittäisen
tietoisuuden kuin kollektiivisten muodostelmien tasolla, jotta
vastalauseilla olisi voimaa takanaan. </span></span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Toisaalta
kukapa ei tahtoisi elämäänsä onnellisuutta ja rauhaa? Jos
länsimainen buddhalaisuus fetissi onkin, entä sitten? Eikö ole
yritettävä elää ja yritettävä elää hyvin, olkoot lähtökohta
ja taustalle jäävä arjen poliittinen horisontti sitten mikä vain
– miksi olisi hylättävä tietyt ideologiset, eettiset ja
uskonnolliset muodot ja pitäydyttävä toisissa? </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Tunnetussa
eurosentrisyydessäänkin </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Žižek</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">istä
voitaisiin kuitenkin sanoa, että hän kritisoi aiheesta, mutta
eräässä mielessä helppoa maalia. On näet niin, että siitä,
josta eurooppalaiset kääntyvät poispäin, nimittäin
kristinuskosta, </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Žižek
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">ammentaa
omiin puheisiinsa pontta ja vanhat rinnakkaisten uskontojen uudet,
länsimaiset muodot näyttäytyvät tällöinkin monesti vain
perinteettöminä, nopean toiminnan malleina, joista ruumiiton ja
kurjuutta korostava kristinusko eri muotoineen selvästi eroaa. Kuin
pikakahvia keittelisi – onhan se nyt mieluisampaa kuin rapaveden
pitkäpiimäinen kahviksi kuvittelu. Traditiolle selkänsä kääntänyt
myöhäiskapitalistinen sielu taas viehättyy niistä suuntauksista,
joilla on parhaat myyntipuheet – nopein tie <i>satoriin</i> ja kiinteä
kroppa kaupan päälle – eikä turhaan uskontojen yhteydessä
puhuta nykyään </span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">niistä
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">eräänlaisina
markkinoina, joilla sielut vaeltavat ja valitsevat pirtaansa
sopivimmat.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Kyyniselle
näkökulmalle on toki vaihtoehtojakin. Vastikään Basam Booksin
kautta ilmestynyt <a href="http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=369">Erich Frommin ja D. T. Suzukin <i>Zen ja psykoanalyysi</i></a>
(1960/2012, suom. Mika Pekkola ja Matti Rautaniemi) on kiehtova
”idän” ja ”lännen” kohtaaminen 55 vuoden takaa, eräänlainen
kronikka Frommin kotona Meksikon Cuernavacassa pidetyistä
luennoista. Kiehtovan ironista suomennoksessa on luultavasti juuri
kustantamo: Zen</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">iä</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
ja psykoanalyysia on vaikea kuvitella julkaistavan minkään muun
kustantamon toimesta Suomessa, mutta Basam Booksin myydyimmät
myyntiartikkelit tietäen kirja ikään kuin saa jännittämään,
hankaa vast</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">e</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">n,
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">kirja
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">on
kuin kustantamon itsestään tietoiseksi tulemisen hetki. Siinä
mielessä on erittäin hyvä ja kohtuullista, että pitkin kirjaa
helppoon tapaan lukea zenbuddhalaisuutta kiinnitetään kriittistä
huomiota ja</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Žižek</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">in
</span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">haukahdusta
sivutaan vielä toisessa jälkisanoista.</span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kiehtovaa,
muttei ironista taas on lukea kirjaa ei-kronologisesti. Ensin
molemmat jälkisanat, sitten länsimainen näkökulma (Fromm) ja
lopuksi itämainen (Suzuki). Silloin luenta etenee terapiasta
toisaalle – ja yllättäen se tuntuu mielekkäältä tulokulmalta.
Fromm lähtee näet siitä, että valtaosa länsimaisista ihmisistä
ei koe elävänsä kulttuurikriisiä, joka tiivistyy <i>mal du siècleen</i>:
”sen on katsottu koskevan elämän kuolettumista, ihmisen
automatisoitumista, hänen vieraantumistaan itsestään, muista
ihmisistä ja luonnosta” (1960/2012, 103). Tämän päivän
filosofiassa näistä käsitteistä puhutaan entistä vähemmän –
vieraantuminen katosi muurin murtumiseen ja eksistentialismista kai
ajoi aika ohi – vaikka ehkä pitäisi. Onko <i>mal du siècle</i>
nimittäin kadonnut mihinkään? Olemmeko edelleen sairaita, mutta
emme tiedä sitä? Ainakin ahdistus ja masennus on länsimaissa
arkipäivää, psyykenlääkkeitä syödään enemmän kuin koskaan.
Frommin näkemyksessä keskeinen sairauden ilmenemismuoto vaikuttaa
olevan kyvyttömyys kohdata omia tunteitaan tai muodostaa mielekkäitä
elämisen päämääriä. Eletään perheille ja pidetään hauskaa,
tehdään rahaa, mutta siihen asiat jäävät.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Frommin
mukaan Freud kiinnitti huomionsa siihen, kuinka kaikkivaltiaaseen
Jumalaan kohdistuva usko perustui ihmisen turvattomuudentunteeseen.
Freud kai viimeistään osoitti, että ihmisen on otettava itseään
niskasta kiinni – että vain hän itse voi pelastaa itsensä.
Luopuminen isä-Jumalasta merkitsi kuitenkin myös luopumista
”kaikkien humanististen uskontojen todellisista päämääristä:
rajoittavan ja egoistisen minän ylittämisestä, rakkauden,
tasapuolisuuden ja nöyryyden toteuttamisesta sekä elämän
kunnioittamisesta, johon kuului olettamus siitä, että elämän
tarkoituksena on itse eläminen ja kaikkien ihmisyyteen sisältyvien
potentiaalien toteutuminen” (emt., 105). Zenbuddhalaisuutta ei
isä-usko ollut kuitenkaan rasittanut, ja mikä tärkeintä, se ei
vaikuta olevan ristiriidassa ”modernin kulttuurin tärkeimpien
saavutusten kuten rationaalisuuden, realismin ja itsenäisyyden
kanssa” (emt., 105). Tämä on tietysti Frommin näkemys – ja
kiinnostavalla tavalla etenkin kysymys rationaalisuudesta haastetaan
Suzukin esitelmässä, tai paremminkin kysymys rationaalisuuden
koostamisen luonteesta.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Asiaan
kietoutuu ihmisen hyvinvointi. Juuri se nousee tärkeäksi arkea
työstäväksi arvoksi myöhäiskapitalistisissa yhteiskunnissa,
vaikkakin – jos Frommia on uskominen – siitä tulee ennen kaikkea
puhetta. Jos ihmisillä ei ole kykyä pyrkiä hyvinvoivaan elämään,
jää kaikki jotensakin puolitiehen. Fromm käyttää ilmauksia
”aito”, ”todella” ja ”ihmisluonnon mukainen elämä” –
kaikki enemmän tai vähemmän ilmauksia, joita tänä päivänä
postmodernin prässin läpikäyneet sukupolvet helposti karsastavat.
Onko ihmisen elämällä jotain transsendenssia tai kiinteää ydintä
tai arkitietoisuutta tiiviimpää, tiheämpää, pysyvämpää
minuutta tai modusta, jota voisi tavoitella – vai onko vain
liikkeessä olevia affekteja ja suhteita joista ihminen työstää
itseään ja imeytyy itsensä läpi kuin mato mullassa tai
suihkumoottori? Luultavasti tämä on se olennainen vedenjakaja, joka
määrittää myös sitä, kuinka mielekkääksi tai kiinteäksi
suhde esimerkiksi zenbuddhalaisuuteen voi muodostua. Jos uskoa ei
ole, sillä ei tee mitään.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisaalta
sikäli kuin olen ymmärtänyt, esimerkiksi zenbuddhalaisuudessa on
paljon sellaista, joka ei perustu uskoon vaan tietoon toisenlaisesta
olemisesta. Siksi periaatteessa ainoa mestari oppilaalle voi olla
valaistunut. Tieto tai oivaltaminen on itse-initiatorista, muttei
itsesuggestiivista. Zeniä ei opeteta, kukaan ei vihi siihen, vaan
oppilaan on oivallettava itse. Mitä tämä oivaltaa tai ei oivalla
on kuitenkin asia, josta ajattelulla ei pääse yli: zen ei ole
järkeilyn asia. Filosofin on koko lailla mahdotonta sanoa, onko zen
totta tai todellista tai aitoa – luultavasti hän ei tiedä siitä
mitään. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tästä
syystä ainoanlaiset lausunnot, joita filosofi voi antaa, ovat
samanlaisia kuin Žižekin: ne koskevat sosiaalisia tai poliittisia
suhteita. Sellaisenaan niillä on tietysti jonkinlaista arvoa, mutta
se ei ole koko kuvaus zenistä, ei missään nimessä. Filosofin
tehtävä – jos sellaisia on – on kuitenkin paneutua kriittisesti
mihin tahansa ilmiöön ja Fromm ja erinäiset fenomenologit
(Suomessakin) ovat harvoja poikkeuksia ammattikunnasta, jotka ovat
koettaneet päästä ilmiöön sisään ja arvioida sitä myös
sisältä käsin. Sivumennen sanoen on toki huolestuttavaa, että
puhe ilmiöistä jää usein nimenomaan sosiaalis-poliittisella
tasolla. Keskustelut kristinuskostakin väistävät usein kokemisen
tunnot – millaista on kristillinen uskossa-oleminen -pohdintakin
kesytetään nopeasti ulkoisten tuntomerkkien ja sosiaalisen
käytöksen piiriin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Toisaalta
se, mitä zen ja myös juutalais-kristillinen traditio jakavat,
koskee ihmisen luopumista omasta tahdostaan. Frommin mukaan sitä
kautta ihminen voi muuttua avoimeksi, herkäksi, valppaaksi ja
eläväksi – tahdosta luopumisella hän tarkoittaa ”luopumista
halusta pakottaa, ohjailla ja tukahduttaa sekä ulkoista että
sisäistä maailmaa” (emt., 123). Vahvat mielipiteet, vahva
kriittisyys tai vaikkapa oman koneluonnon korostaminen ovat siis
tässä mielessä entistä selvempää sotkeutumista <i>mal du siècleen</i>,
virusvyyhtiin joka olennaisella tavalla erottaa ihmisen
hyvinvoinnistaan. Suomen kielessä tälle annetaan toisinaan
tiedostamisen määre: kun ihminen tiedostaa tai on tiedostava,
merkitsee se ulkoisten, sosiaalisten ja poliittisten suhteiden
havainnoimista, sitä ettei ihmisen elämä pyöri vain työn ja
arjen huvitusten ympärillä. Hän on valveutunut, sanotaan. Mutta
psykoanalyyttisessa kontekstissa puhe tietoisuudesta ja
tiedostamattomasta pitää Frommin mukaan sisällään käsityksen
ensimmäisen paremmuudesta tai ensisijaisuudesta. Silti ”suurin osa
siitä mitä ihmiset tietoisesti ajattelevat on pelkkää kuvitelmaa
ja harhaa. Tämä ei johdu niinkään siitä etteivät ihmiset
<i>kykenisi</i> näkemään totuutta, vaan siitä että yhteiskunta
ohjaa tietoisuuttamme vastaamaan tarkoitusperiään” (emt., 126).
Kristillisestä tai zeniläisestä vinkkelistä voisikin arvella,
että ”maailmallisuus” on todellisuudessa tietoisuutta, siis sitä
ajattelun ainesta johon myös monet filosofikuninkaat ovat tiukasti
kiinnittyneet. He ajattelevat päivätöikseen, mutta pelkällä
ajatellulla ei selätetä esimerkiksi masennusta – siihen tarvitaan
hyvää elämää, hyvinvoivaa elämää, olettaisin.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tämä
siis Frommin perusteella tiedetään: osa tietoisuudesta on
tuotettua, ”väärää tietoisuutta”. Mutta sama koskee
tiedostamatonta. Osa tiedostamattomasta on sosiaalisista suhteista ja
kokemuksista kerääntynyttä ainesta, jonka tietoisuus on
siivilöinyt huonoksi, epäkelvoksi, patologiseksi tai
epänormaaliksi. Sosiaaliset tabut ja pyrkimykset jotka ovat
”yhteensopimattomia ihmisyyden perusperiaatteiden ja kasvun
kannalta” (emt., 134) ovat tällaisia. Eli tietoisuus torjuu
kulttuuristen odotusten kanssa ristiriitaiset ajatukset ja
tuntemukset, jolloin tietoisuus edustaa yhteisöllistä ja
tiedostamaton yhtäältä yksityistä ja toisaalta universaalia
ihmistä: tiedostamaton ei ole hyvä tai paha, ei rationaalinen tai
vailla järkeä, vaan molempia.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tiedostamattoman
kaivelu merkitsee siis monenlaisten sidosten ja suhteiden
tarkastelua; tarkastelua jonka kaiketi tulisi johtaa terapeuttisiin
vaikutuksiin. Frommin mukaan tiedostamattoman torjunnan ohella on
eräs erheellinen toimintamuoto, joka on haitallinen terapian
toimivuuden kannalta: älyllistäminen. Laajalle levinneenä siinä
muutetaan kokemusta epätodelliseksi – ”kuvittelen näkeväni
jotain, mutta <i>näenkin pelkkiä sanoja</i> – kuvittelen
tuntevani jotain, mutta vain <i>ajattelen tuntemuksiani</i>” (emt.,
138). Saattaa olla, että länsimaissa keskeisin este zenin
oivaltamiselle on juuri älyllistäminen, johon myös hengellisyyden
markkinat ovat kiivaasti tarttuneet. On lukemattomia kirjoja,
läsnäoloa opitaan kirjoista, mutta itse kokemus jää uupumaan.
Vaikka hampaat irvessä pusertaisi, zeniä siitä ei saa.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Ajattelemalla
yhteyttä ”avaraan ja syvään todellisuuteen” ei siis tavoiteta.
Täytyy hellittää, hellittää mutta ehkä myös ponnistella. Nyt
puhujanpönttöön astuu Suzuki. Hän alkaa asettamalla Tennysonin ja
Bash<span style="font-family: Georgia, serif;">ō</span>n runoja vastatusten ja
puhumalla idän ja lännen eroista. Länsi lörpöttelee, pitää
sanallisuudesta, poimii kukan, omistaa – itä on mykkä ja
hiljainen, se jättää kukan sijoilleen, on. Vastakkaisuus on naurettava, mutta vaikka se imarteleekin masokistista länkkäriä, ehkä siinä on joiltain osin jotain tottakin. Idän hiljaisuus ei
kuitenkaan merkitse puhekyvyttömyyttä: itä vain puhuu toisin.
Länsi sen sijaan on Suzukin katsannossa ajautunut erilaisiin
ristiriitojen sotkuun. Nämä ilmenevät yhtäältä persoonan ja
koneen, henkilökohtaisen ja yleisen ja toisaalta haltuunottamiseen
tähtäävän logiikan ristiriitoina. Ajatellaan teknologiaa, jota
länsimainen ihminen kovasti haluaa avukseen, helpottaakseen
elämäänsä. Mutta kuten Zhuangzin, erään muinaisen Kiinan
filosofin, keräämässä tarinassa Suzukin mukaan mainitaan,
maanviljelijä ei tahdo käyttää vinttikaivoa, vaikka se
säästäisikin varmasti vaivaa – kääntöpuolena on, että se
saisi hänet luottamaan liiaksi koneisiin, mikä taas johtaisi ennen
pitkää saamattomuuteen ja laiskuuteen.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">On
muitakin ristiriitoja: vapaus, jota länsimainen ihminen esimerkiksi
helppouden ja kätevyyden periaatteita lähes sokeasti toteuttaen
tavoittelee, on tietysti kaiken lisäksi näennäistä –
henkilökohtaisilta tuntuvat impulssitkin ovat usein jonkin tai
jonkun muun kuin omiani. Lisäksi aristoteelisen logiikan mukaan –
sen jonka nimiin monesti lännessä vannotaan ja ajatus perustetaan –
myöntö ja kielto eivät voi pitää paikkaansa yhtä aikaa, mutta
Suzukin käsityksen perusteella idässä ”'kyllä' kuitenkin liukuu
kieltämisen puolelle ja 'ei' kohti myöntämistä; ei ole olemassa
selkeää rajaa myöntämisen ja kieltämisen välillä. Elämän
luonteeseen kuuluu, että asia on näin.” (emt., 24.) Koko kansan
Parta-Kallekin muuten tiesi tämän ja kutsui ilmiötä
dialektiikaksi.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Juuri
dialektiikan näkökulmasta voi nämäkin Suzukin sanat ymmärtää –
ja suhteessa Frommin aiemmin esittämään: ”Luonto toimii vailla
tietoisuuttaa itsestään, ja tietoinen ihminen nousee siitä esiin.
Tietoisuus merkitsee hyppyä, mutta hyppy ei tässä tarkoita
fyysistä irrottautumista. Tietoisuus on nimittäin jatkuvassa,
keskeytymättömässä kanssakäymisessä tiedostamattoman kanssa.
Ilman jälkimmäistä ensiksi mainittu ei voisi näet lainkaan
toimia; se kadottaisi toimintansa koko perustan. Tästä syystä zen
julistaa Taon olevan ihmisen 'tavanomainen mieli'. Taolla zen
tietysti tarkoittaa tiedostamatonta, joka vaikuttaa jatkuvasti
tietoisuuteemme.” (emt., 34–35.) Nyt voisi tietysti kysyä,
Frommiin vedoten, että jos yhteiskunta tuottaa sekä tietoisuutta
että tiedostamatonta, onko siis freudilaisittain ymmärretyn
tiedostamattoman taustalla jotain muutakin kuin patologioita?
Tiedostamaton ei ole pelkästään yhteiskunnallinen likakaivo, vaan
sen kerrostumissa on monenlaisia jäänteitä – vai onko? Ainakin Freudin
ja C. G. Jungin välirikonkin syyt ovat tällä suunnalla. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-weight: normal;">Yhtä
kaikki, m</span><span style="font-weight: normal;">yös Suzuki tekee
</span><span style="font-weight: normal;">tietoisuuden ja
tiedostamattoman välisyydestä</span><span style="font-weight: normal;">
ennalta-arvattavan ja oikean johtopäätöksen: kun älyllistä
kehitystä tapahtuu, tapahtuu </span><span style="font-weight: normal;">myös
</span><span style="font-weight: normal;">vieraantumista: ӊly
valtaa aistimaailman ja suoran aistikokemuksen yksinkertaisuus
kadotetaan” (emt., 36). Usein kuuleekin puhuttavan pikkulapsesta ja
zenistä samassa lauseessa: lapset ovat niin välittömiä,
älyllistämisen tarve ei aja tietoisuuden ja aistimellisen väliin.
Vieraantumisen sijasta Suzuki käyttää </span><span style="font-weight: normal;">vain
</span><span style="font-weight: normal;">aihepiirin (uskonnollisia)
termejä: ”Tämä muutos tunnetaan 'viattomuuden' menettämisenä
tai 'tiedon' saamisena, käyttääksemme raamatullista ilmaisua.
Zenissä ja buddhalaisuudessa sitä kutsutaan yleensä
'affektiiviseksi saastumiseksi (<i>klesha</i>)' tai 'älyn hallitseman
tietoisen mielen häirinnäksi (<i>vij</i></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;"><i>ñ</i></span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;"><i>āna</i>)'”
(emt., 36).</span></span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">Tietoisuuden
ja tiedostamattoman välisyyttä (implisiittisesti) korostavia
tarinoitahan zen taitaa olla pullollaan ja niiden kautta myös Suzuki
jatkaa luentonsa lopppuolen zenin lähestymistä. Siinäkin mielessä
ehdottamani lukujärjestys voisi olla paikallaan: lukeminen etenee
tiedostamisesta ymmärtämiseen ja ymmärtämisestä tiedostamisen,
mutta tällä kertaa toisenlaisen tiedostamisen rajoille. Älyn on
kertomusten hoteissa annettava periksi, jos zeniä halutaan oivaltaa
</span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">tai
”ymmärtää”. Zen-kertomusten ja -koanien kautta on myös hyvä
pohtia, mitä yli-yhteiskunnallisia sisältöjä tiedostamaton voi
tuottaa – vai tuottaako se? Merkitseekö zen kaikkien ideologioiden
ja tuotetun tiedostamattoman hylkäämistä? Entä merkitseekö se
yhtymistä ”ikuisiin” periaatteisiin, esimerkiksi ”Taivaan ja
Maan Järjestykseen”? Onko Buddhan tie – ”tehdä hyvää,
välttää pahaa, puhdistaa sydämensä” (ks. emt., 98) –
sidoksissa myöhäiskapitalistisiin arvoihin vai johonkin muuhun? Vai
ovatko modernin maailman arvot vain rojua ja roskaa tiellä?</span></span></span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">Päätän
kuitenkin tekstin Suzukin huomioon miekkailun filosofiasta, joka
heittäköön </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">vielä
</span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">haasteen
myös täkäläisille fundeeraajille. Se toimikoon </span></span><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">omanlaisenaan
liepeeltään zeniin kiinnittyvänä johdatuksena sen jylisevään
mykkyyteen ja kiehtovaan järjenvastaisuuteen.</span></span></span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">Feodaalisina
aikoina eläneiden samuraiden täytyi olla päivittäisessä
elämässään jatkuvasti valppaina, minkä vuoksi heidän kykynsä
havaita näkymättömiä vihollisia kehittyi huomattavan tehokkaaksi.
Samurain täytyi olla valmis odottamattomiin tilanteisiin jopa
nukkuessaan.</span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-weight: normal;">Tätä
aistia voisi kenties kutsua kuudenneksi aistiksi tai jonkinlaiseksi
telepatiaksi. Tällöin sen tutkiminen kuuluisi parapsykologeille.
Haluan kuitenkin mainita, että miekkailun filosofit paikantavat
tämän miekkamiehen hankkiman aistin tiedostamattomaan, joka herää
kun minuudesta vapaa ei-mielen tila saavutetaan. Sanotaan, että kun
ihminen on harjaantunut tässä taidossa äärimmilleen, hänellä ei
ole enää tavanomaista suhteellista tietoisuutta, jossa hän
tajuaisi taistelevansa elämästä ja kuolemasta. Harjoitus on tehnyt
hänen mielestään peilinkaltaisen. Jokainen vastustajan ajatus
heijastuu siitä. Hän tietää hetkessä mihin ja miten iskeä
vastustajaansa. (Tarkalleen ottaen, tämä ei ole tietoa vaan
intuitiota, joka on peräisin tiedostamattomasta.) Hänen miekkansa
liikkuu aivna kuin itsestään kohti vastustajaa, joka havaitsee
puolustautumisen mahdottomaksi. Miekka osuu juuri siihen kohtaan,
jota vastustaja ei osaa varoa. Miekkamiehen tiedostamaton on
seurausta epäitsekkyyden harjoittamisesta, joka, ollessaan sovussa
'Taivaan ja Maan Järjestyksen' kanssa, iskee maahan kaiken tätä
järjestystä vastustavan. Kilpailussa tai miekkataistelussa voittoa
ei vie nopein, voimakkain tai taitavin vaan se, jonka mieli on puhdas
ja vailla itsekkyyttä. (emt., 38–39.)</span></span></span></span></span></div>
</blockquote>
</span>Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-16144968799803295312012-10-24T10:13:00.003+03:002012-10-24T12:00:26.429+03:00Nimet ja naamat ja pannaan vielä kahvimuki kaupan päälle!<br />
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Helsingin
Sanomat tempaisi, kerran vuodessahan se sen tekee, ja julkaisi
kahdentoista sivun kirjallisuusliitteen sopivasti kirjamessujen alla.
Kenellekään ei jää epäselväksi, miksi, mitä ja ketä. Ja
tapojensa mukaisesti jokaiselle tarjoiltiin liitteessä jotakin: on
Riikka Pulkkisen päiväkirjaa, Mick Jagger- ja Neil Young
-elämänkertojen arvostelua, lastenkirjallisuutta ja
tietokirjallisuutta (Suomen historiaa; Talvisotaa, kuinka ollakaan).
Lisäksi lehti esittelee totuttuun tapaan vuoden esikoisesta kisaavat
kirjailijat. Liepeissä on näkökulmaa ja esseetä,
pikahaastatteluja aiheesta ”miksi kirjailija haluaa ulkomaille
kirjoittamaan?”. </span></span></span>
</div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Pulkkinen,
Sofi Oksanen, Anja Snellman, Jari Tervo, Riikka Ala-Harja, Mikko
Rimminen... nimet ja naamat ovat tuttuja lehden lukijoille. Olemme
tuttujen aiheiden ja tuttujen tunteiden äärellä. Keskeisin tunne,
joka liitteestä jää näet mielen päälle on uteliaisuus. Jopa
kirjallisuuspalkinnon finalisteilta on jo useamman vuoden ajan
kyselty samat kysymykset: miksi kirjoitat? miksi juuri tämä kirja? sijoita itsesi suomalaiseen kirjallisuuteen. minkä kirjan luit
viimeksi? Lukijan luontoon osin kuuluva ja tämän mielellään
harrastama tirkistely on pinttymä ja tapa jota uusinnetaan, koska,
no, koska<i> oi! taiteilijat!</i> Sellaiseksi kirjallisuuskenttää on viime
vuosikymmeninä myös yhä voimakkaammin haluttu brändätä. On
kirjoja ja kirjailijoita, on tekstejä ja nimiä ja naamoja ja on
Oksasen bondage-harrastus, jokaisella tietysti omansa, muttako <i>ihan
japanilaista sidontaseksiä</i>! Nämä asiat meitä silti näyttävät
viehättävän; että kirjailijat ovat ihmisiä, mutta taiteilijoita,
meitä mutta kuitenkin heitä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Miksi
kirjoitat? Vaatinee esikoiskirjailijalta jo todellisia
taidonnäytteitä vastata kysymykseeen tavalla, joka erottuisi muista
edukseen. Matias Riikosen ”En tiedä” on tässä mielessä lähes
täydellisyyttä hipova <i>bartlebymainen</i> vastaus. Jarmo Ihalaisen sama
vastaus toisin muotoiluna synnyttää kuitenkin tässäkin uteliaassa
lukijassa kutkuttavan ristivedon: joko tämä kaksikko ei vain halua
paljastaa sisintään minulle – mikä on väärin sillä minulla on
oikeus tietää – tai sitten he vain painelevat kuin unessa, mieltä
vailla ja kynän kuin siittimen vietävinä, eivätkä totta tosiaan
ole palkinnon arvoisia. Haluan kunnon vastauksia, viisauden sanoja!</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Antti
Majander sentään on kirjoittanut haastattelujen liepeeseen
näkökulmansa, jossa hän puolustaa kirkkain silmin palkintoa.
”Voittajat ovat tulleet jäädäkseen alalle”, hän otsikoi –
kahdestakymmenestä voittajasta ainakin kahdeksantoista kuuluu elävän
hänen mukaansa kirjailijanelämää. Toisaalla – Pulkkisen
päiväkirjassa – valottuu tarkkaavaisille lukijoille sitten tämä
kirjailijanelämä: vaikka ”glamour on aina jossain muualla kuin
minä” arki koostuu sinihomejuustosta, suklaakakusta,
matkustelusta, kirjoitusrauhan tavoittelusta, kollegojen julkkareista
ja säännöllisestä yhteistyöstä luotettavan kustannustoimittajan
kanssa. Toimeentulokysymyksestä ei Pulkkinen mainitse, mutta
yhdeksän kuukauden aikana hänellä ei vaikuta olevan siitä
toisaalta murhetta. Ja totta puhuen, jaksaisivatko lukijat sitä
marinaa kuunnella? Riittämättömyys, blokit, kaikki nämä ikävät
asiat jäävät paljastamatta – silti mieltä painaa. Vai
sittenkinkö juuri näitä asioita me vastauksista etsimme? Missä ne
ovat? Eikö niitä ole? Tällaista normaalia elämääkö se
kirjailijanelämä sittenkin on? Tietysti jokainen ymmärtää, että
Pulkkinen on menestynyt kirjailija – joka jantteria ei Suomessa
lueta tällä tavoin, näin paljon, ja harvemman teoksia käännetään
muille kielille. Hän vaikuttaa kaikin puolin kunnon ihmiseltä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Monet
kirjailijat korostavat yksinäisyyden ja kirjoitusrauhan tärkeyttä.
Loputtoman yksin he parraksilla silmiimme näyttävätkin olevan:
ylimeikattuina, kömpelöissä asennoissa, tukka silmillä ja silmät
harottaen, ole siinä sitten, jotenkin. Vai muodostaako tämä
myyttinen kirjailijuus jonkinlaisen heikäläisten heimon,
yksinäisten joukon, jota tuottaa ja uusintaa se etäisyys jonka
takaa uteliaaksi arveltu lukija luulotautineen tirkistelee?
Muodostaako <i>oi! taiteilija!</i> eron, jonka vuoksi kirjailijan
yksinäisyydestä pitää erikseen tehdä niin tiliä? Entä
poikkeaako tämä ero tai etäisyys, tai tämä yksinäisyys
oletettujen meikäläisten tavanomaisista yrityksistä keskittyä
johonkin? Jo kirjoitusrauha sanana sen sanoo: meillä muilla on vain
työrauha. Heillä sen sijaan on yksinäisyyskin, ja maaginen
kirjoitus.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Mutta
sitten ovat nämä varkaat, nämä lainailijat, nämä toisten
elämillä pelaajat! Jukka Petäjä toteaa esseessään: </span></span></span></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Kirjallinen
käytäntö on, että elävä ihminen on kirjailijalle yhtä vapaata
riistaa kuin kuollutkin ihminen, vaikka joskus toisin luullaan.
Aikalaisside tekee kytkennästä moraalisesti aremman, mutta laki ei
voi määritellä, mihin kirjailijan oma elämä loppuu ja mistä
alkaa toisten elämä – se, jota kirjailija ei saisi käyttää tai
työstää omassa teoksessaan.</span></span></span></blockquote>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Tämän
Petäjä toteaa ja jatkaa, että kaunokirjallisuudella on kuulemma
toisenlainen logiikka kuin tiedonvälityksellä, ”jossa lait
estävät tunkeutumasta väkisin toisen henkilökohtaiseen elämään”.
Siksi Helsingin Sanomatkin tyytyy kiertelemään kuin pahainen haaska
kirjailijoiden ja kirjailijuuden ympärillä, yrittäen aina
tilaisuuden (messujen) tullen nokkia oikeasta narusta. Helsingin
Sanomat on korkean profiilin sanomalehti, se ei revittele
kirjailijoiden yksityiselämillä. Se puhuu, kuten tavaksi on tullut,
kirjallisista hahmoista, näistä ”kirjailijoista”, joita se
kääntelee kuin Michael Bay naisnäyttelijöitään: kulmat on
mietittävä, mutta aina jonkin asennossa on herätettävä lukijassa
uteliaisuuden kiihkoa, sitä ilman esittämisessä ei ole mieltä.</span></span></span></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div align="JUSTIFY" style="background: transparent; font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: Georgia, serif;"><span style="font-size: small;">Joten
kun johonkin suuntaan on kuitenkin joka tapauksessa pyllistettävä,
pyllistettäköön sitten näille ihmisille auransa takana.
Kirjamessuilla tavataan!</span></span></span></div>
Santeri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.com0