Kokkotulet rajaseuduilla

Alas hiipuu aurinko, kun maailmanloppu on täten tullut. Alkaa pimeä, kylmä ja tätä nykyä myös märkä kausi, hiljaisen ja kaikkialle leviävän yöpuolen kausi. Se, mikä vielä kesällä oli totta ja elävää, on nyt poissa, kadonnut, rapautunut ja me kierrämme puolaa, kierrymme itsessämme itseämme ja syvyyksiämme kohti, kohti alkutekijöitämme, juuria, maata.

Elon sato on nyt suojassa ja talvi voi tulla, me voimme keskittyä luomaan perustaa olemisellemme, merkitystä kaikelle ympäröivälle ja ennen kaikkea merkitystä itsellemme, omille toimillemme. Kuolleet käyvät näitä teitä nyt ja ne ovat todellisia, vaeltavia henkiä, joilta voimme ottaa oppia, joiden kanssa jakaa kokemuksiamme. Näkyvän ja näkymättömän maailman raja on nimittäin nyt ohuimmillaan, kuin hauras hento seitti, ja keskittyvä, haitalliset muodot tietoisuudestaan poissulkeva voi todella nähdä ja tuntea, miltä tuntuu, kun keho, mieli ja näkyvä maailma kuhisee meitä, heitä, henkiä ja maahisia.

Elämänvirtaa kannatellaksemme jaksan toivoa ja uskoa, että me pimeän tultua - ja maailmojen taas hiukan etäännyttyä toisistaan - ymmärrämme pitää toisiamme käsistä, varjella toisiamme, opastaa ja jakaa kokemuksiamme, niin täällä kuin tuolla, olohuoneissa, makuuhuoneissa, viiman, tuulen ja pakkasen tavoittamattomissa. Me yhdessä pidämme tätä kaikkea yllä: ilman meidän odotustamme kevät, rakastaja, ei kuunaan tule. Meidän on yhdessä otettava se rooli ja se vastuu, joka meille nyt kuuluu.

Sillä kun pimeä näin käy ylitsemme, on meidän kudottava etäisyytemme umpeen, lähennyttävä, muodostettava elämänuoma, joka tahtoo suojella itseään ja hangata itsestään rikat, kuonat ja kaikenlaiset vaivat. Me olemme huomassaan , helmoissaan elämää uusine muotoineen peittelevä olento ja meidän tarkoituksemme on kohota itseämme myöten, toistemme avustamina, kohti korkeampaa, tarkoituksenmukaisempaa kaikkeuden palvelemista. Tuo Työ on merkityksellisin osa tulevia, talvisia askareitamme ja sen tulee olla myös keskeinen pontimemme jokaiseen hetkeen.

Tervehdin teitä, ystäväni, ja tervehdin sinua, suuri huoma.