Nuotta, suomalainen kristillinen nuortenlehti käynnisti eilettäin Älä alistu! -nimisen kampanjan. Välittömästi tämän jälkeen Suomen ykköslikasankona tunnettu Uusi Suomi uutisoi aiheesta otsikolla ”Kristittyjen homovastainen kampanja ihmetyttää Suomessa”. Nuotan kampanjasivustolla on kuitenkin muutaman kappaleen mittainen artikkeli, jossa kuvataan kampanjaa seuraavasti:
”Älä alistu! -kampanjassa lähdemme siitä, ettei ajan henkeen pidä mukautua. Haluamme kannustaa ja rohkaista juuri sinua etsimään kestäviä ratkaisuja elämäsi suuriin kysymyksiin yleisen mielipiteen sijaan Raamatusta. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta. […]
Juuri sinä olet Jumalan kuva, ainutlaatuinen luomistyö ja äärettömän arvokas Luojallesi. Kannat mukanasi arvokkaita Jumalan lahjoja, kuten tunteita, seksuaalisuutta, kaipuuta, unelmia, toiveita ja ennen kaikkea elämää! Sinun ei siis tarvitse määritellä identiteettiäsi ihmisten mielipiteiden perusteella, koska Luojasi haluaa lahjoittaa sinulle todellisen identiteettisi yksin armosta, ilman omia tekojasi.”
Ei siis sanaakaan siitä, että tässä oltaisiin liikekannalla homoja vastaan. Uuden Suomen toimittaja tulkitsi kampanjan ulostulon kuitenkin toisin. Artikkelin mukaan ”kampanja, joka kannustaa homoseksuaalisia nuoria pidättäytymään ”raamatunvastaisten” mielihalujensa noudattamisesta” ja se tietysti ”kauhistuttaa muun muassa Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelun blogeissa”. Sekä toimittajaa että lukijoita voisi muistuttaa tässä kohtaa, että Uuden Suomen Puheenvuoro-palvelun blogeissa ei ole käsiteltykään asiaa, joka ei kauhistuttaisi ja josta eivät kirjoitus- ja uuslukutaidottomat ääliöt kirjoittaisi suu vaahdossa ja genitaalit sauhuten. Jos Uusi Suomi on likasanko, sen ylläpitämä Puheenvuoro-verkosto onkin sitten ikisaastan peitossa.
Sitaatin ja uutisoinnin valossa tässä onkin erityinen epäsuhta: miksi toimittaja ja bloggaajat puhuvat homoseksuaalisuudesta, kun kampanjan sivustolla lukee selvin sanoin, että kampanja haastaa kannattamaan Raamatusta tulevia arvoja, ei kuuntelemaan muita, modernina elämänä vaalimia mitä moninaisempia arvoja? Kampanjan taustaoletuksena voidaan myös pitää sanotun perusteella sitä, että koska Älä alistu! on olennaisesti nuorten kampanja, sen tavoitteena on tukea nuoria heidän kasvussaan – ja varmasti monet meistä tunnistavat tilanteen: moni meistä on kokenut sen identiteettiin liittyvän ahdingon, jossa teini-ikäisinä elimme. Moni meistä tunnistaa myös kasvun: jossain kohtaa identiteettimme on vakiintunut ja olemme tulleet varmoiksi siitä, että juuri tämä on hyvä tapa elää. Se ei tietysti tarkoita sitä, että sama tapa olisi hyvä kymmenen tai kahdenkymmen vuoden päästä, mutta nyt se on. Ja tuntuu siltä.
Nyt kuitenkin huomio, tämä kauhistelun ja paisuttelun yleinen vire, kiinnittyy kampanjan oheisvideoon, jossa 20-vuotias tyttö kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan, kuinka hän irtaantui biseksuaalisuudestaan ja löysi heteroseksuaalisuuden ja on nyt mielestään onnellisesti kihloissa poikaystävänsä kanssa. Videon alla on teksti: ”Anni on esimerkki tytöstä, joka ei alistunut. Mikä on sinun tarinasi?” Kyse on siis vain yhdestä ainoasta esimerkistä, miten yksittäinen ihminen ei ole halunnut alistua niihin arvoihin, joita hänen elinympäristössään on koettu hyväksyttävinä. Mikä tässä on niin kamalaa? Koska heteroseksuaalisuus on junttimaista, punaniskaisten perussuomalaisten moukkamaista touhua? Vertailun vuoksi esimerkki kääntyy tietysti toisinkin päin: jos tyttö valitsisi heteroseksuaalisessa ympäristössä pariutumisen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa, häntä pidettäisiin rohkeana ja sankarina. Mutta kun tyttö – ja kaikki pisteet tytölle, kysehän on hänen valinnastaan – valitsee, sen minkä kokee oikeaksi ja sen mikä on traditioon sitoutunutta, hän on aivopesty ja typerys.
Tai en tiedä, miten hänestä monet ajattelevat. Itse koen hänet rohkeana ja mikä olennaisinta vilpittömänä. Koko 11-minuuttisen videon aikana tyttö toteaa monta kertaa, että hän ”tunsi” ja ”koki” asiat sillä tavalla. Tunnistan tytön puheissa tavan, jolla uskovainen puhuu – enkä sano tätä mitenkään irvaillen: hän puhuu uskostaan vilpittömästi ja hänestä kuulee, että hänen uskonsa on totta. Joten tässä vaiheessa: hävetkää, minä sanon ihmisille, jotka tästä nostavat hätääntyneen älämölön – yksikään teistä tuskin uskaltaisi asettua tytön asemaan.
On muutenkin merkillepantavaa, miten tietty väestönosa on jatkuvasti varpaillaan näiden asioiden suhteen. Kun kampanjassa mainitaan seksuaali-identiteetti ja kristillisyys, nämä ihmiset poistavat varmistimen aseestaan tai alkavat muuten meuhkata verkossa. Silloin katoaa lukutaito, empatia, kaikki ne avut, joita samat ihmiset peräänkuuluttavat muuten – ja nämä katoavat varsinkin silloin, kun kyse on heidän arvojensa vastaisista lausumista. ”Juntteja” ei saa eikä voi ymmärtää. Eikä taida tarvita edes ennustajantaitoja, sillä voi jo nähdä, että näiden ihmisten puolestapuhuja Anu Silfverberg ryntää pian aiheen kimppuun ja kirjoittaa siitä kirjoittamasta oikeastaan mistään, mikä näitä ihmisiä asettaisi ajattelun liikkeeseen. Sitten nämä ihmiset voivat vaikkapa kertoa tästä kolumnista ystävilleen Facebookissa. Milloin traditiosta on tullut näin kauhea asia, että se pistää myyrän pilkistämään ja leuan väpäjämään lähes jokaiselta? Vai onko se vain ymmärryksen puutetta? "Out of of the loss of memory / The loss of understanding / Out of the loss of understanding / All evil", kuten eräässä Babylon Whoresin laulussa sanotaan.
En muista yhtäkään otsikointia siitä, kun kristillinen sivusto Koukussa pornoon käynnistettiin. Ketään ei kiinnostanut. Tai jos kiinnosti, siitä taidettiin vaieta. Sivustoa lukiessa moni varmasti hihittelee, miten patologisia kavereita sivusto tuokaan esiin – sehän kertoo entististä pornoriippuvaisista, jotka ovat päässeet sittemmin addiktiostaan, kiitos Jeesuksen ja lujan tahdon. Sivusto on kuitenkin suorastaan nerokas. Sekin puhuu vaietusta aiheesta. Verkosta – joka tunnetusti on pornoa pullollaan – kotimaisia vieroitussivustoja löytyy onnettoman vähän, joten varmasti kaverit, joilla näitä ongelmia on, voisivat saada muuta ajateltavaa näiltä sivuilta, jos vain pääsevät tietyistä käsitteistä ylitse (vaikka eipä silti, ei esimerkiksi rukoilusta varmaan kenellekään haittaa olisi). Mutta jälleen kuitenkin katoaa empatiantaju: kun kyse on näistä ihmisistä, meidän on vaikea nähdä ihmistä siellä takana. Oikeaa, tuntevaa ihmistä. Samanlaista kuin tyttö Älä alistu! -kampanjan videolla.
Oikeastaan koko tuntevan ihmisyksilön ymmärtäminen on avain koko aiheeseen. Jos emme pysty samastumaan hänen tunteisiinsa ja kokemaansa, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää näitä ihmisiä tai näiden ihmisten edustamia ilmiöitä – silloin päädymme vajaamieliseen ja ymmärtämättömään kiukutteluun. Nämä ihmiset edustavat ilmiöitä, ovat ehkä antaneet näille ilmiöille kasvot, mutta he eivät ole tämä ilmiö. Videon tyttö on vain esimerkki päätöksestä, jonka hän itse teki ja koki oikeaksi. Esimerkki lannistumattomuudesta. Kirjaimellisesti. Tietysti on kampanjan suunnitteilijoita ja koordinaattoreilta hieman kyseenalainen valinta kuvata kampanjan avausvideo juuri tällaisesta tytöstä: voisihan videolla olla myös entinen narkkari, entinen vaimonhakkaaja, entinen irtosuhteiden harrastaja, entinen televisionkatselija, entinen nettiaddikti, entinen ylipainoinen... vaihtoehtoja on monia. Kuten on seksuaalienergian ilmenemismuotojakin.
Toisaalla Nuotan sivustolla lehden päätoimittaja Mika Falk kommentoi kampanjaa seuraavasti: ”On surullista, kuinka aikamme nuoria kannustetaan rikkomaan itseään seksuaalisuuden alueella. Kaikki ei muutu paremmaksi, jos seuraa omia himojaan – päinvastoin. Älä alistu! -kampanjalla tahdomme rohkaista nuoria kulkemaan vastavirtaan ja etsimään elämässään Jumalan tahtoa”.
Falk ottaa selvän kannan – aistillisuuden seuraaminen ei johda onneen vaan huonompaan – mutta tässäkin täytyy olla erityisen kristoheterofoobinen nähdäkseen tässä kannustuksen yksistään heteroseksuaalisuuteen. Vaikka Falk yksityishenkilönä saattaa olla eri mieltä esitykseni kanssa, näiden lausuntojen ja tekstien perusteella ei ole mitään syytä olettaa, että kyse olisi ”homovastaisesta kampanjasta” - enemmänkin Älä alistu! näyttää kannustavan nuoria individuaatioon ja oman identiteetin vahvistamiseen sellaisiin asioihin tukeutumalla, jotka tietyt kristillisen kirkon järjestöt – ja sitä kautta lukemattomat ihmiset – ovat kokeneet hyviksi. Ne meistä, jotka eivät voi mitenkään käsittää esimerkiksi Raamatun totuudellisuutta, on vaikea ymmärtää tätä. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin kysymys, uskokaa tai älkää, kokemuksesta: ”minä koen”, ”minä tunnen” ovat vain eräitä ilmaisuja jotka hapuilevat tuon kokemuksen sanallistamista kohti.
Toki Falkilta on saatu Uuden Suomen artikkeliin nyhdettyä myös selvästi lausuntoja, jotka näyttävät kumoavan ylläesitetyn: ”Jumala rakastaa jokaista ihmistä, mutta seksuaalisuus on tarkoitettu yhden miehen ja yhden naisen avioliittoon. Muu menee metsään, ja se ei ole ihmiselle hyväksi. Me uskomme, että on parempi vastustaa kiusausta, jonka Raamattu kieltää.”
Samalla kuitenkin toimittajan puupäinen asenteellisuus hämmentää, huomatkaa nimittäin hakasulkeisiin asetettu teksti Falkin vastauksessa: ”Tavoite on paremminkin rohkaista kristittyjä nuoria uskomaan siihen, että tämä ”kaikki muuttuu paremmaksi” -malli [homonuoria itsensä hyväksymiseen kannustava kampanja] ei ole ainoa malli. Kysymys on siitä, mistä arvot rakennetaan: mediasta, yleisen mielipiteen pohjalta... Me lähdemme Jumalan sanasta, Raamatusta, joka on meidän mielestä paras malli, sanoo Mika Falk Uudelle Suomelle.”
Ihmisen olemassaolo tässä maailmassa on lähtökohtaisesti langenneen maailman olemista. Hän ei ole sitä, mitä on, hän elää erossa. Perisynti kalvaa häntä, hänessä on taipumus mielihyvän ja aistillisuuden tavoitteluun – silloinkin kun hän tietäisi mielessään, että pidättäytyminen voisi olla hänen hyvinvointinsa kannalta parempi vaihtoehto. Itse tunnistan tämän ristivedon itsessäni joka ainoa päivä. Seksuaalienergia ei silti katoa, vaikka sitä yrittäisi tukahduttaa; enemmänkin sitä voi olla hyvä suunnata eri tavoin. Kukin kaiketi päättää itse, miten sen suunnata, mutta perinteissä ja traditioissa hyväksi havaittuja tapoja ei kannata niitäkään heittää olan yli. Ehkä niissä on totuutta aivan kuten Raamatussakin.
Tunnustetaan nyt siis tosiasia: yleinen ilmapiiri Suomessa on homomyönteinen. En itse koe tätä mitenkään ongelmallisena; homot ovat kunnioitettavia, tuntevia ihmisiä siinä missä monet muutkin. Ja jos vaikkakin Falkin kaltaiset ihmiset haluaisivat kitkeä homoseksuaalisuuden kokonaan pois, se on tullut jäädäkseen. Homous tulee kuitenkin aina olemaan marginaalista suhteessa valtaväestöön, minkä suhteen meillä kaikilla on vastuu ja velvollisuus suhtautua siihen edes jotakuinkin kunnioittaen – silloinkin kun se voi tuntua vaikealta. Falk sanoo sen itsekin: ”Jumala rakastaa jokaista ihmistä” ja samaan niteeseen tukeutuen, emme me ole toistemme tuomareita, vain ja yksin Jumala on meidän tuomarimme. Homojen ja muiden ei-heteroiden erilaisuudesta ei silti tarvitse tehdä numeroa – kenenkään; en itsekään aina ymmärrä, millä tavalla nykyinen yhteiskunta olisi esimerkiksi erityisen heteronormatiivinen: varmasti on tilanteita ja paikkoja, jotka vaivaavat homoja ja ”rajoittavat” näiden ”oikeuksia”, mutta niin on myös minulla: on lukemattomia tilanteita ja paikkoja, joissa omakin seksuaali-identiteettini joutuu joka tapauksessa outoon valoon. Ja se on vain hyvä. Emmekä me – onneksi – elä yhteiskunnassa, jossa lesbolaisuutta parannetaan joukkoraiskauksilla ja homoutta hakkaamalla. Eikä laki kiellä eriäviä seksuaali-identiteettejä. Ja sekin on vain hyvä.
Paljon, paljon tällaista puhetta kiinnostavampi on juuri tuo videon tyttö. Jos ette muuten usko, katsokaa tuota videota. Vaikka emme samastuisikaan tytön käyttämiin käsitteisiin, voimme samastua siihen tunne-elämään, jota hän ilmaisee. Se ilmaisee muutosta ja muutoksen tuomaa varmuutta. Hän on tehnyt valinnan, jossa hän itse on irrottautunut huonoiksi kokemistaan arvoista ja haluista ja mikä olennaisinta, hänen puheistaan kuultaa tyytyväisyys, jopanainen onnellisuus. Enemmän kuin se, mistä hän kääntyy mihin, meidän tulisikin kiinnittää huomiota itse kääntymisen dynamiikkaan. Se on luopumista. Ja luopuminen on uhraus – ja aivan kuten uhraus on antamista, se on myös saamista. Kuunnelkaa tuota tyttöä. Hänestä kuultaa kasvu.
21 kommenttia:
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä kyseessä on mielestäni selvää pyrkimystä täysin vastenmieliseen homojen käännyttämisajatteluun, minkä Falk'kin itse paljastaa sitaatissasi. Jos sitä ei sanotakaan joka lauseessa suoraan, niin onhan se nyt aika ilmiselvää, että se on taustalla. Vaikka olen itsekin sitä mieltä, että näissä asioissa ollaan vähän liiankin varpaillaan, ja heti tartutaan jokaiseen pikkuasiaan, niin se että edes vihjataan siihen, että homoseksuaalisuus on jotain joka pitää tukahduttaa, on minusta vain todella ällöttävää.
Ja kyllä, homofobiaa on vielä aika paljon yhteiskunnassa, se ei vain ehkä näy kun hengailee lähinnä tyyppien kanssa joille asia ei ole ongelma.
Mutta siitä voidaan toki keskustella, onko se aggressiivisuus ja raivo joka tällaisista asioista aina seuraa oikeastaan hyödyllistä vai pikemminkin haitallista.
Nyt vasta katsoin ton videon, ja en kyl nyt yhtään tajua, miten sie voit puolustaa sitä. Joku raja! Toi on jotain niin yrjöttävää propagandaa, et ei paremmasta väliä. Ja on mitä ilmeisempää et koko kampanja on ensisijaisesti homoseksuaalisuuden vastainen. Yyyyh!
Eiköhän kyseessä ole nimenomaan omien arvojen löytäminen kristinuskon pohjalta? Onhan kristinusko ollut moraalissa suurimpia vaikuttajia (vrt lähimmäisen rakkaus ja moraalinen nousu antiikin rappiosta).
Eiköhän toi oo vaan kiertoilmaus sille, että voidaan jatkossakin laittaa ihmiset tuntemaan syyllisyyttä ja ahdistusta heidän tuntemistaan LUONNOLLISISTA tunteista.
Ja miten moraali tähän liittyy?
Hyvä analyysi!
Ihmiset ei voisi osata käyttää sanaa propaganda vääremmin! Nuoruuteen kuuluu jostain vanhasta irtautuminen, jota seuraa uuden identiteetin löytäminen monesti suhteessa johonkin ihailemaansa yhteisöön. Anni on halunnut sitoutua uskoontulon kautta seurakuntaporukkansa arvoihin ja asenteisiin ja kokenut, että siihen kuuluu biseksuaalisuudesta irtautuminen.
Mikä tästä tekee sen kammoksuttavamman, kuin että esimerkiksi äitin kiltti tyttö haluaa irtautua lapsuuden identiteetistään samastumalla bilettävään kaveriporukkaansa?
Se siitä tekee kammoksuttavamman, että kampanja edesauttaa painetta tukahduttaa itsessä jotain, jonka tukahduttaminen aiheuttaa ahdistusta, masennusta, pahimmassa tapauksessa itsetuhoisuutta. Ei homoseksuaalisuus ole jokin oikku, josta irtaudutaan kun vaihdetaan kaveriporukkaa, kai sen nyt tajuaa vähän järkeilemälläkin!
Kiitos kommenteista. Olen seurannut nyt kampanjan vastaanottoa parin päivän ajan ja täytyy sanoa, etten ole vieläkään kuullut yhtään hyvää perustelua, miksi kampanja itsessään lietsoisi homofobiaa, olkoonkin, että monet ovat nähneet sen Kaikki muuttuu paremmaksi -kampanjan vastavetona. "On itsestäänselvää" -tyyppinen retoriikka ei pure minuun. Olen lukenut uusimmat tiedotteet Nuotan sivuilta ja seison edelleen, oikeastaan entistä selvemmin sanojeni ja osittain myös kampanjan takana - mitä sitten, kuka sitä rahoittaa tai ketkä Nuotta-lehteä tekevät.
Minusta tässä on sorruttu yltiömäiseen ylitulkintaan, jossa se, mitä kampanjan sivuilla lukee, on tutkittu ja hutkittu osaamatta oikeastaan lukea, mitä ne sanat ja video siellä tarkoittavat. Siinä videolla puhuu yksittäinen ihminen omasta henkilökohtaisesta valinnastaan. Siinä vaiheessa kun tutkijat alkavat epäillä kampanjan olevan kosto kirkolle (ks. HS tänään), en voi kuin pyöritellä päätäni.
En tietenkään tarkoita näillä sanoilla tai itse tekstillä sitä, että homojen oikeuksia tulisi väheksyä. En missään nimessä. Itse kannatan homojen oikeuksia, mutta yritän ymmärtää myös, että on ihmisiä, jotka eivät sitä hyväksy ja joille se on esim. Raamatun vastainen. Kuten totesin, jollei ole kokemusta esim. uskonnollisten tekstien totuudellisuudesta, ei järjen valtakunnassa eläessään voi ehkä koskaan ymmärtää, miksi joku esimerkiksi vastustaa homoja. Lisäksi sananvapautta vaalivassa yhteiskunnassa meillä tulee olla oikeus esittää myös suvaitsemattomia mielipiteitä, olkoot ne monista meistä miten absurdeja tahansa. Itse me tätä halusimme, joten kuinka suvaita suvaitsemattomuutta? Siinä on työn sarkaa.
Asia on niin, että en vain pysty näkemään riittävän selvää yhteyttä itse kampanjan ja siitä tehdyn eheyttämis-metakan välillä, josta sinäkin, Mikko, olet jo useamman kommentin verran mesonut. Jos siihen kampanjaan tutustuisi kaikessa rauhassa, saattaisi äkätä, että kyse on lopulta kuitenkin vain nuorten itsensä ideoimasta kampanjasta, jossa kannustetaan nuoria ajattelemaan itse ja pitämään päänsä jos siltä tuntuu, oli valittavana sitten aseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus tai vaikka aistinautintojen ja siihen liittyvistä arvoista (osittainen) kieltäytyminen. Kampanja minun käsitykseni mukaan yrittää tarjota vaihtoehdon arvoille, joita nykyisessä yhteiskunnassa vaalitaan ja toimii sitten hyvin pienen vähemmistön asialle. Ei-heterot ovat niinikään vähemmistö, mutta kokonaan toinen kysymys on, minkä vähemmistön (vai enemmistön) pohjalta vedetään yhteiskunnassamme yleiset ymmärtämisen standardit. Mikä vähemmistöistä on se mittatikku vai onko mikään?
Ja myönnän vielä erään asian: kampanja epäonnistui jo siinä, että se valitsi nimenomaan tuollaisen videon keulakuvakseen. Se oli provosoivaa ja keräsi huomiota, mutta juuri tuon videon takia kukaan, edes tutkijat, eivät näytä huomanneen, mistä itse kampanjassa on kyse. Kuten kirjoitin, minusta parempi olisi ollut joko valita erilainen video tai ladata kampanjan yhteyteen useita erilaisia videoita. Nyt eräs nuori tyttö joutui myrskyn silmään oikeastaan täysin mielettömästä syystä. Vaikka Anni oli vain esimerkki.
Kuten kaikkien idioottien manaama Falk mainitsee tiedotteessaan: "Kampanjan pääviesti on jäänyt sivuseikaksi. Moni ei ole ymmärtänyt, mihin ei pidä alistua. Kampanjan tarkoitus on rohkaista nuoria pohtimaan itsenäisesti asioita yleisestä mielipiteestä välittämättä. Kysymys ei ole jostain tietystä seksuaalisesta suuntautumisesta vaan siitä onko nuorella lupa elää ja tehdä itsenäisiä päätöksiä."
Toisessa tiedotteessa mainitaan vielä: "Se ei myöskään rinnasta homoja murhaajiin, vaan sen tavoitteena on antaa ääni vähemmistössä oleville, syrjityille nuorille, jotka kokevat tulleensa marginalisoiduiksi kristillisen vakaumuksensa vuoksi."
Joten olisikohan aika rauhoittua ja tyynnytellä itsestään tämä lynkkausmieliala?
Pari asiaa vielä:
Ei liene mikään salaisuus, että kristittyjen keskuudessa homovastaisuus on vielä melko yleistä. Kampanjan lanseeraaminen tuollaisella videolla antaa siinä valossa väkisinkin kuvan, että kyse on (myös) homovastaisesta kampanjasta. Kun aihe on noinkin tulenarka - etenkin kun muistamme vastikään vellonneen homojupakan - luulisi olevan selvää käsitellä sitten himoja yleisesti eikä tuollaisen esimerkin kautta.
Vaikka kyseessä ei olisi merkittävästi homovastainen kampanja, annetaan joka tapauksessa ymmärtää että kristinuskossa homous on jotakin, jota ei hyväksytä. Ja se on minusta asia, jossa pitäisi tapahtua muutos. Homovastaisuudesta vihjaileminenkin on mielestäni äläkän nostamisen arvoinen asia. Mieluummin näkisin kristillisen kampanjan, jossa puhutaan rakkaudesta ja muutoksesta kohti hyväksyntää iänikuisen kieltämisen ja kieltäytymisen sijaan.
Tyttö sanoo jo kuuluisassa lauseessa, että jos murhaajat voivat parantua, miksei hänkin. Vaikka en itse lähtisi tästä tekemään iltapäivälehden otsikkoa, niin onhan se aika kauhea lausunto, jota en ehkä olisi jättänyt videoon, jos en hakisi sensaatiota tai kannanottoa.
En välttämättä pidä kampanjaa yleisesti ottaenkaan kovin houkuttelevana. Kun kampanjan tekstejä lukee, niin kyllähän sieltä paistaa aika fundamentalistinen näkemys, jossa Raamattua täytyisi pitää ensisijaisena identiteetin luomisen lähteenä. Se on mielestäni kummallinen vastakkainasettelu: Raamattu ja yleinen mielipide. Ja kun tekstiä väkisinkin yhdistää koko ajan videoon, niin ihan millä lukutaidolla tahansa tulee sellainen olo, että homous on "himo", josta olisi parempi päästä eroon. Jossain vaiheessa olisi pitänyt tajuta tehdä toisenlainen video. Enkä paljon perusta jälkiselittelyistä. Kai kuka tahansa tuollaisen julkisuuden jälkeen haluaa pestä kätensä.
Sivulauseena sanottakoon, että ihmettelen, millä tavoin sitä Raamattua sitten pitäisi lukea. Mitä kampanja pohjimmiltaan pyrkii ehdottamaan vaatiessaan rakentamaan identiteettiä Raamatun pohjalta? Absoluuttisena jumalan sananako? Eikö silloin pitäisi vaatia homoille kuolemaa eikä vain sanoa, että hankkiutukaa siitä eroon jos haluatte kuulua tähän kerhoon (viittaan Mooseksen kirjaan, johon yleisimmin kristillisen homovastaisuuden yhteydessä viitataan). Sanon tämän sillä, kun puhut perinteen kunnioittamisesta ja "uskonnollisten tekstien totuudellisuudesta". Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pitävät Raamattua ehdottomana ohjekirjanaan. Kyllä uskonnossakin tapahtuu uudistumista, ja nyt olisi sen aika. Dogmaattinen Raamattuun tukeutuminen ei vain mielestäni ole kovin kannatettava ajatus, kuten ei homovastaisuudella flirttailukaan. Voitaisiin jo pyrkiä kohti rakkauden kirkkoa.
Suvaitsemattomuuden suvaitseminen on myös hieman eriskummallinen vaade. Kyllä minä toivoisin ennemmin kristinuskon muuttumista suvaitsevaisemmaksi.
Ja vielä (vaikka tämä varmaan tulikin vähintään rivien välistä selväksi): en välttämättä ymmärrä koko kampanjaa. Ymmärrän pidättyväisyyden ja houkutuksista kieltäytymisen ajatuksen, mutta mielestäni kampanja yrittää ohjata ihmistä fundamentalistista ja menneisyyden ankeata kristinuskotulkintaa kohti. Olin sitten apea modernismin syövyttämä individualisti tai en, niin kyllä minulle henkilökohtainen etsintä on tärkeämpää kuin opinkappaleiden ankara noudattaminen. Raamatun ja yleisen mielipiteen vastakkainasettaminen on minusta melko hedelmätön kombinaatio. Kyllä identiteetin luomiseen kuuluu myös terve kyseenalaistaminen ja (kliseisesti sanottuna) sydämen äänen kuuntelu.
Minun tuntemani kristityt suhtautuvat kyllä ihan myönteisesti homoseksuaalisuuteen, joten en voi oman kokemukseni perusteella lähteä esittämään tuollaisia arveluja tosiasioina. Toiseksi koko kysymys kristittyjen suhteesta homoseksuaalisuuteen on vähän eriskummallinen, kyllähän suomalaiset suhtautuvat eri rooleissaan, eivät vain kristittyinä, homoihin siinä missä variksiin, lottokuponkeihin tai sählyvuoroihin eri tavoin. Ei uskovaa ihmistä voi redusoida pelkästään uskoonsa; hänessä on aina muutakin.
Olet jossain määrin oikeassa tuossa toiveessasi nähdä rakkaudesta ja muutoksesta puhuva kristillinen kampanja. Juju on vain siinä, että sellainen ei saa läheskään niin paljon huomiota kuin nämä – nämä joita en itse edes pidä ensisijaisesti kieltäytymisen vaan enemmänkin itsemääräämisoikeuden kampanjoina. Minulla on sellainen tunne, että meiltä on saattanut mennä kymmeniä kristillisiä kampanjia ohitse ihan vain sen vuoksi, että yleensä kristilliset ulostulot julkiseen tilaan herättävät meissä lähinnä huvitusta (vrt. ”nuorekas Jeesus” -kampanja). Närään on helpompi reagoida, kuten on nähty tämänkertaisen kohdalla. Se varsinainen tosiasia, jonka haluan tässä kohtaa esittää, onkin seuraava: jos kuvittelemme tuntevamme kirkkoa tai nykykristillisyyttä yksin median perusteella, olemme auttamatta väärässä.
Vaikka vastakkainasettelut ovat aina vähän kummallisia, Raamattu vs. yleinen mielipide ei ole sen kummallisempi kuin marginaali vs. valtavirta. Käytämme sellaisia koko ajan. En itse samastu täydellisesti ihmisiin, jotka valitsevat yksin Raamatun, mutten myöskään ihmisiin, jotka samastuvat yleiseen mielipiteeseen, so. tässä tapauksessa näennäisen arvoliberaaliin (osin imaginaariseen) kollektiiviin, joka perää poliittista korrektiutta ja suvaitsevaisuutta kaikilta. Koen, että suvaitsevaisuuden täydellinen toteutuminen jälkimmäisessä kontekstissa merkitsisi kaikkien traditioitten polkemista alas vain koska poliittisen korrektiuden yhteisö on omanlaisena arvoyhteisö ja sitä kautta poliittinen yhteisö. Kun se vaalii suvaitsevaisuutta, se lukee suvaitsevaisuuteen tiettyjä asioita, määrittää sen jotenkin, ja kuten todettua se suvaitsee kaikkea muuta erilaisuutta paitsi suvaitsemattomuutta, siis oikeammin sitä traditiota josta se itse on laventunut esiin. Suvaitsevaisuus on siis pitkälle vietyä vastarintaa ja nykyisessä yhteisössä se merkitsee enemmänkin vastarinnan muuntumista dominantiksi, joka hallinnoi ja pyrkii kontrolloimaan kaikkia suvaitsemattomiksi kokemiaan suuntauksia.
En tietenkään tarkoita, että meidän tulisi ihmisinä hylätä suvaitsevaisuuden ihanne. Tarkoitan, että meidän on ymmärrettävä se toisin. Poliittinen korrektius on kuin eräs tuntemani herännäisliikkeestä irrottautunut lapsi: yhtä mustavalkoinen, arvot vaan ovat kääntyneet nurinniskoin. Se, mitä yritän tässä kuvata, on, että jos haluamme tavoitella suvaitsevaisuutta, meidän tulee pyrkiä ymmärtämään myös traditioiden (jotka kuten kaikki yhteisöt yleisemmin perustuvat kielloille ja säännöksille, jotka on hyviksi ja tradition valossa oikeiksi huomattu) merkitystä ja niistä kiinni pitävien ihmisten kokemusmaailmaa.
Traditio, joka loputtomasti joustaa yleisen mielipiteen perässä ei lopulta tarkoita mitään. Siitä tässä on kysymys. Vaikka haluaisimme, että kirkko olisi ihmisen näköinen, sille on syynsä, että traditiot pohjautuvat yhtä ihmiselämää pidemmille rituaaleille ja rutiineille tai pysyvät elossa niiden vuoksi. Traditio on siis tavallaan ihmiselämää isompi: se on nähnyt kauemmas, se on nähnyt pidemmälle kuin mielenoikkujensa ja yleisen mielipiteen heittelemä ihminen. Ymmärrät itsekin, että tämä yhteiskunta muuttuisi radikaalisti, jos kaikkien peruskännissään tekemät facebook-ryhmäliittymiset tulisivat todeksi. Itse en haluaisi elää sellaisessa yhteiskunnassa. Ihmiset tekevät monesti päätöksiään täysin impulsiivisesti ja sen varaan en haluaisi yhteiselämää laskea. Siksi malttia ja harkintaa.
Tämäkään ei välttämättä tarkoita, että meidän kaikkien pitäisi nyt kääntyä kohti traditioita. Ehkä on hyvä, että osa, ehkä valtaosakin ihmisistä, on niistä osin irrallaan. Tämä ei ole kuitenkaan syy, että meidän tulisi pakottaa tuota uskovaa vähemmistöä irrottautumaan hyviksi kokemistaan perinteistä. Kuten sanottu, emme elä yhteiskunnassa jossa vähemmistöt kokisivat psyykkisen ja fyysisen väkivallan uhkaa alati, mutta pelkään, että tulossa on ajat, jolloin sellainen uhka alkaa leijua uskovien ympärillä; että uudet uskonvainot ovat tulossa, kuten ystäväni sanoi.
”Menneisyyden ankea kristinuskotulkinta”. Kai ymmärrät, että niin paljon kuin itsekin arvostan henkilökohtaista etsintää, ei se sovi välttämättä sovi kaikille. Toiset löytävät ”kotinsa” helpommin, Luoja tietää miksi. Toiset eivät löydä lainkaan. Henkilökohtaisen etsinnän yleistymisen väistämätön seuraus on traditioiden muuttuminen supermarketeiksi – ja kuka noita traditioita ylläpitää, jos kaikki vain kilvan etsivät? Silloin katoavat kaikki perinteet ja olemme täysin hukassa.
Mitä muuta esimerkiksi tämän kampanjan takana olevat kristityt ovat tehneet kuin kuunnelleet sydäntään?
"Mieluummin näkisin kristillisen kampanjan, jossa puhutaan rakkaudesta ja muutoksesta kohti hyväksyntää iänikuisen kieltämisen ja kieltäytymisen sijaan."
Ongelma on siinä, että kristinusko ei pyöri käsitteen "rakkaus" ympärillä siinä mielessä, mitä ihmiset nykyaikana luulevat, koska eivät tiedä mistä kristinuskossa on kysymys. Monet eivät ole perehtyneet oppeihin omaa rippileiriään enempää, minkä oletetaan olevan nykyaikana kaikenkattava tietopaketti. Kristillisyys käsittää paljon muitakin asioita kuin rakkaus, joita ihmiset eivät halua kuulla, koska niissä syyllistetään.
Rakasta Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuin itseäsi. Tässä sitaatti, mikä on kristillisen rakkauden keskittymä.
Olet ennenkin homokeskustelun yhteydessä puhunut siitä, että pitää ymmärtää traditiota. Tuntuu kuin yrittäisit kiertäen sanoa, että on oikeastaan jopa hyvä, että kristinuskoon liittyy myös homokielteisyyttä, koska se kuuluu kristinuskon traditioon. Minusta pitäisi kuitenkin muistaa, että jokainen uskonto on kehittynyt ja muuttunut. Homokielteisyys on vanhan testamentin vihapuhetta, ja vanhasta testamentista olemme hylänneet jo muitakin asioita. Ei traditiollakaan voi pyhittää kaikkea, vaikka sitä kunnioittaisikin.
Ja totta kai kaikkien pitää voida sanoa mielipiteensä, oli se sitten kuinka mieletön tahansa, mutta pitää myös voida kritisoida puhetta, joka lietsoo vihaa ja ymmärtämättömyyttä. Eihän muuten minkäänlainen muutos ole mahdollinen. Ihmisen seksuaalisuuden rajoittaminen on kuitenkin niin iso asia, etten pysty yksilötasolla juuri isompaa asiaa keksimään. Ei tässä mielestäni ole kyse poliittisesta korrektiudesta tai arvoliberaaliudesta, vaan solidaarisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, joiden elämää halutaan rajoittaa.
Homokielteisyyttä liittyy moniin muihinkin traditioihin kuin kristinuskoon. Vai pitäisikö ehkä puhua laajemmin (ala)kulttuureista? Pitäisikö sellaisten (ala)kulttuurien, joissa länsimainen sekulaarihumanismi ei ole vallitseva maailmankatsomus, muuttua? Voidaanko esim. maahanmuuttajille esittää sama vaatimus kuin kirkolle, että heidän tulisi mukautua, olla "maassa maan tavalla"?
Nämä ovat todella hankalia kysymyksiä.
Table-top Joe
Mun mielestä toi on vähän epärelevantti asettelu, jolla yritetään vaan kiertää vastaamasta itse aiheeseen, eli homouden asemaan kristinuskossa. Jotenkin tuntuu, että kaikki kommentaattorit täällä yrittävät tavalla tai toisella oikeuttaa homojen syrjimisen kristinuskossa. Miksi? Mitä perusteita sille tarkalleen ottaen on? Ne olisivat minusta mielenkiintoisempia kysymyksiä.
On täysin paikallaan kysyä, miksi juuri homoseksuaalisuus on ongelma nykykristityille, vaikka se mainitaan tasan kaksi kertaa Vanhassa Testamentissa. Miksi muita paimentolaiskansan tapoja, joiden tarkoitus on lähinnä tehdä rajanvetoa ympäröiviin kansoihin ei puolusteta yhtä vimmaisesti? Miksi kristityt syövät sianlihaa, vaikka sekin kielletään Vanhassa Testamentissa? Miksi avioero on sallittua, vaikka Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan kieltäneen sen täysin yksiselitteisesti?
Yhtä tärkeää on silti kysyä, miksi juuri kristinuskon pitäisi perustella kielteinen kantansa homoihin. Miksei samaa vaadittaisi islamilta tai hindulaisuudelta (josta löytyy sekä jyrkän kielteisiä, neutraaleja että positiivisia kantoja)? Mikseivät näiden maailmankuvien edustajat saisi pitää kantaansa?
Santeri Nemo on toisaalta nostanut näissä kirjoituksissaan esiin olennaisen huomion siitä, ettei tätä aihetta koskevassa keskustelussa näytä olevan kyse niinkään homoseksuaalisuuden puolustamisesta kuin kristinuskon vastustamisesta. Ihmiset eroavat kirkosta, kun jokin pieni ryhmittymä sen sisällä esittää kantoja, jotka eivät sovi heidän ideologiaansa. Kuten todettua, kristityt, ja varsinkaan evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet eivät mitenkään homogeenisesti vastusta homoseksuaalisuutta.
Table-top Joe
Hyvää puhetta. Kristinuskon kanta kiinnostaa varmasti siksi, että se on kuitenkin uskonto, jonka parissa olemme kasvaneet, ja joka jollakin tavalla vaikuttaa tai pyrkittää vaikuttamaan elämäämme. Kyllä monia varmaan kismittää muissa uskonnoissa useakin asia, mutta niistä mikään ei ole täällä valtionuskonto, joten niiden yhteiskunnallinen merkitys on marginaalinen. Vaikka eihän kristinuskokaan enää sillä tavalla määrää elämästämme.
Santeri Nemo, minusta ajatuksesi ovat suurelta osin virkistäviä. Minusta et kuitenkaan ole aivan rehellinen, kun et suostu näkemään kanpanjan homovastaisuutta.
Tulkintasi kampanjasta on epäuskottava:
"kyse on - - kampanjasta, jossa kannustetaan nuoria ajattelemaan itse ja pitämään päänsä jos siltä tuntuu, oli valittavana sitten aseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus, homoseksuaalisuus tai vaikka aistinautintojen ja siihen liittyvistä arvoista (osittainen) kieltäytyminen.
Videon tyttö harmittelee sitä, että kirkossa ei voi puhua Raamatun totuudesta tarpeeksi suorapuheisesti. (Tässä yhteydessä lienee selvää, että hän viittaa Raamatun homovastaisuuteen.) En ymmärrä miksi sinä haluat hyssytellä kanpanjan homovastaisuutta.
Siitä lähtien kun Annin tarinasta tehtiin kampanjaa varten video, se ei ole ollut enää yksittäistapaus. Minusta kyse on kampanjasta, jossa kannustetaan nuoria elämään kuten Raamattu opettaa eli (tämän tulkinnan mukaan) mm. luopumaan homoseksuaalisuudesta.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/annintarina.html
Kannattaa lukea linkin takana oleva kirjoitus ajatuksista jotka heräsivät videon katsomisesta.
Haluan korjata yhden asian: yleinen asenneilmapiiri tässä maassa EI ole homomyönteinen. Se, että mediatodellisuus on yleisesti ottaen homomyönteinen ei tarkoita, että yleinen sosiaalinen ilmapiiri olisi sitä. Olet lähtenyt niitten kelkkaan, jotka yrittävät luoda mielikuvaa, että homous olisi yhtäkkiä uusi normaali ja traditionaali heteronormatiivisuus julistettu pannaan.
Toinen huomioni koskee älykkömäistä tapaa nostaa uskonto erityisen suojelun kohteeksi. Miksi uskonnollinen propaganda ei ole propagandaa, vaan viatonta ja kaunista uskonnonharjoittamista? Koska näin uskonto on muodikasta jäsentää älykkötyyppien käsitemaailmassa. Uskonto on erityissuojelussa, koska vaikkei siihen uskoisikaan sisältöjensä puolesta, niin siihen on muodikasta uskoa asiana, hengenkulttuurin artefaktina. Se on henkevää, niinku.
Muistan brittiläisen dokumenttielokuvan nuoresta homomiehestä, joka päätyi uskonnollisessa identiteettikriisissään itsemurhaan. Eräässä tv-kritiikissä todettiin, että onneksi dokumentti ei lähtenyt turhaan syyllistämään uskontoa. Kuitenkin syy OLI mitä suurimmassa määrin juuri miehen uskonnollisessa taustassa, mikä tuli dokumentista ilmi erityisen selvästi. Miehen kiihkoisesti uskovainen isä totesi pojan homouden olleen yhtä paha asia kuin hänen kuolemansa. Miksi uskontoa ei saanut kyseenalaistaa? Miksi se on erityissuojelussa jopa silloin, kun sen seuraukset ovat näinkin dramaattisia?
Tv-kriitikko piti itsemurhaan ajautumista yksilöllisenä ratkaisuna, jota meidän sekulaarien ihmisten tulee ikään kuin kunnioittaa sen uskonnollisen motiivin vuoksi. Muussa tapauksessa astuisimme uskonnon ja perinteen varpaille, ja mikä olisikaan kamalampaa traditionalismista älyllisen fetissin tehneille ei-traditionalisteille?
Lähetä kommentti