"Miksi?"

Järjestötutkimuksen professori Jukka Paastela Tampereen yliopistosta arvosteli päivän Helsingin Sanomissa Hannu Yli-Karjanmaan tuoreen teoksen Valtiot ja terrorismi. Katsaus propagandan luomien kulissien taakse (2008). Teos on ilmeisestikin ensimmäinen suomenkielinen kokonaiskattaus niistä salaliittoteorioista, jotka kohdistuvat 9/11-iskuihin. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, enkä nyt paneudu sen enempää tapahtuman yksityiskohtiin - tällä kertaa minua kuitenkin kiinnostaa, kuinka järjestötutkimuksen professori kuittaa niin nopeasti Yli-Karjanmaan kokoamat väitteet "potaskaksi" ja lopettaa arvostelunsa retoriseen kysymyssarjaan:

"Jääkin enää yksi kysymys: miksi?

Minkä takia Yhdysvaltain hallinto olisi katsonut siunaukselliseksi organisoida tällaiset iskut? Ja jos niin tapahtui, niin miten on mahdollista, että asia on pysynyt tähän päivään saakka salaisena, ja miten Yhdysvaltain hallitus on niin kyvytön, että se kykenee jättämään huomiotta salaliittoteoreetikkojen väitteet?

Miten on mahdollista, että presidentti George Bush nuoremman hallinto pystyisi järjestämään tällaisen näytöksen, mutta osoittautui kyvyttömäksi järjestämään Irakiin joukkotuhoaseita, jotka sitten olisi "löydetty", kun Yhdysvallat miehitti tuon onnettoman maan?"

Miksi -kysymyksen toivoisi esiintyvän useamminkin ja eri yhteyksissä. Kun esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (mikäpä muu kuin kok) "haluaa Suomen Nato-joukkojen päivystyskiertoon" (HS 11.12.2008), ei kysytä "miksi". Tai kun ex-presidentti Martti Ahtisaari sanoo Nobel-palkintopuheessaan: "Wars and conflicts are not inevitable. They are caused by human beings. There are always interests that are furthered by war. Therefore those who have power and influence can also stop them." ei kysytä, miksi rauhan edistämisessä pitäisi olisi kysymys vahvempien päätäntävallasta, heikompien pakottamisesta ja epädemokratiasta - että rauhanneuvottelut Ahtisaarenkin kohdalla ovat joidenkin soraäänien mukaan edistäneet lähinnä vahvempien etuja. Nämä eivät ehkä ole parhaita mahdollisia esimerkkejä, mutta yhteistä näyttää olevan, ettei olennaisia kysymyksiä kysytä, kun kyseessä ovat hegemoniset kysymykset ja vahvempien etu. Luonnollista: ilmeisesti jokainen lehdenlukija tietää miksi, eikä sitä tarvitse sen enempää eksplikoida joukkotiedotusvälineissä. Oman kokemukseni mukaan Helsingin Sanomien lukeminen aiheuttaa kuitenkin päivittäisiä "miksi"-kysymyksiä: isommat artikkelit on kehystetty kaikenlaisilla näkökulma-laatikoilla, mutta yksikään ei mielellään kysy varsin yksinkertaista kysymystä: miksi? Tässä olisikin parantamisen paikka: monet ihmiset oikeasti ymmärtäisivät paremmin todellisuutta, eri tahojen ajamia etuja, poliittisia päätöksiä, jos he saisivat lukea vastauksia tähän varsin yksinkertaiseen kysymykseen. Ilmeisesti filosofinen pohdinta ei kuitenkaan ole kovin hyvässä kurssissa, sillä aihe veisi liikaa aikaa, resursseja ja palstatilaa. Ainoastaan kollektiivisen tragedian kysymyksissä (esim. koulusurmat) tuolle kysymykselle voidaan uhrata tilaa ja aikaa.

Heikommalla on tietenkin lähes aina todistamisen taakka ja vahvemman on mielekkään argumentaation kannalta syytä olla valmis muuttamaan mielipiteitään ja toisaalta antamaan mahdollisuus heikomman argumenteille - minkä vuoksi on surullista, että Paastela teilaa nuo totuudet sellaisenaan potaskana, mutta ei itse vaivaudu perustelemaan, miksi ne sellaista olisivat. Itse asiassa Paastela tuntuu olevan asian tiimoilta täysin pihalla esittäessään, että sillä, että WTC-7 sortui (ei vain lähes, vaan täydellisesti) vapaan pudotuksen nopeudella ja "terroristien" hyvällä onnella olisi jokin keskinäinen yhteys. Hyvä onni on täysin olematon ja heikko argumentti, jos Paastela haluaa tällä antaa vakuuttavan selityksen eräälle 9/11:n vaietuista seikoista. Paastelalle myös silminnäkijöiden lausunnot iskeytymistä edeltäneistä välähdyksistä rakennuksissa ovat "absurditeetteja". (Mainittakoon, että näistä välähdyksistä on myös olemassa silminnäkijöiden videokuvaa (enkä jaksa uskoa, että näitä nauhoja olisi editoitu.)

Joten kysymys kääntyy toisinpäin: jos 9/11:n virallista totuutta kritisoivat puhunnat ovat salaliittoteorioita, miksi ei esitetä vakuuttavia perusteluja siitä, että nämä salaliittoteoriat ovat paranoidien päiväunelmia? Jos oikein terroristitutkijan kannanotto perustuu tuollaiseen vahvemman edun ja virallisen totuuden puolustamiseen ja olemattomaan argumentointiin, voi vain kuvitella, millainen vaikutus arvostelulla on medialukutaidottomiin kansalaisiin. Ja kysymys laajenee: miksi marginaaliset totuudet niin usein kuitataan niin alentuvasti ja vältellään omien, hegemonisten totuuksien analysointia, jos viralliset totuudet ovat niin erinomaisia ja niin selviä? Tieteentekijän luulisi vähintäänkin tietävän, että viralliset totuudet ovat itsekorjautuvia ja niitä nimenomaan pitää jatkuvasti punnita - myös sellaisissa populaarijulkaisuissa kuin Helsingin Sanomat. Näyttääkin siltä, että Paastela on halunnut tehdä arviostaan imevämmän ja viihdyttävämmän: monia ihmisiä kiinnostaa kyllä salaliittoteoriat ja vaihtoehtoiset selitykset (tai kuten Paastela toteaa "absurditeetit" minkä suhteen voi taas kysyä: millä perusteella ne ovat "absurdeja"?) ilman että nämä ihmiset punnitsisivat niiden totuuspohjaisuutta vakavasti tai että media kannustaisi heitä siihen. Lapsikin silti ymmärtää, että kaikissa "hallitsevan luokan" poliittisissa puhunnoissa on kyse oman paikan pitämisestä ja omien totuuksien vaalimisesta.