Suomalainen yrityselämä on kansalaisten silmissä menettänyt vuoden aikana paljon arvostustaan - ja menettää alati. Eilisen Taloussanomat (24.4.2008) ilmoitti Soneran puolestaan muuttavan asiakaspalvelunsa maksulliseksi. Vastaisuudessa maksua peritään myös asiakaspalveluun jonottamisesta käsittämättömät 1,99 euroa minuutilta - ja mitä muuta Soneraan soittelu on kuin jonotusta? Soneran internet-sivuilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta irtisanoa nettiyhteyttään tai vaihtaa osoitettaan, vaikka lähes kaikkea muuta siellä voi tehdä, kuten “muokata profiiliaan” ja ties mitä, hämmentää häränpyllyä, mutta ei irtisanoutua. Leviathan ei päästä lapsiaan. Viime syksynä jonottaminen kesti runsaat puoli tuntia, joten jo yksin tuosta puhelusta perittäisiin nyt maksua lähemmäs 60 euroa.
Sampo-pankin taannoin integroituminen tanskalaiseen Danske Bankiin sai myös näkyvän osan mediassa. Tuhannet kansalaiset olivat raivoissaan, eikä Sampo toiminut tilanteessa millään tavalla kunnioittavasti asiakkaitaan kohtaan. Päinvastoin: pankki panttasi ongelmiaan ja käyttäytyi ylimielisesti. Nyt Sammon lupaus olla perimättä palvelumaksuja neljän kuukauden ajalta tuntuu jo suoranaiselta vittuilulta. Eikä ongelmat ole vieläkään poistuneet: viimeksi eilen verkkopankki oli nurin, eivätkä asiakkaat päässeet kirjautumaan - Tampereella kaupungin työntekijät eivät ole saaneet kuukausipalkkaansa ajallaan. Mitä tulee Sammon tekniseen toimivuuteen, toimivan alustan vaihtaminen raskaammaksi ja rumemmaksi pakottaa käyttäjät paitsi asentamaan koneelle Java-tuen (joka ainakin omalla koneellani aiheuttaa useimmilla muilla kuin Sammon sivuilla häiriöitä) myös vakoiluohjelman, joka on naamioitu käsitteen “tietoturvaratkaisu” alle. Edellinen estää esimerkiksi suoran kuvavirran katsomisen verkosta (esim. youtube) ja jälkimmäinen saattaa pankin tietoon kaikki koneeni osat sarjanumeroista lähtien. Mitä muuta tämä on kuin totalitarismia? Ainoa ilonaihe, joka Sammolla on tarjota koko fuusionsa myötä asiakkailleen, on laskunmaksulomakkeelle lisätty pudotusvalikko, josta voi valita laskun saajan. (Ks. lisää Sammon ongelmista Jukka Hankamäen blogimerkintä.)
Lässymielisellä hallituksellakaan ei näytä olevan asian suhteen nokankoputtamista. Helsingin Sanomien (25.4.2008) mukaan se ilmeisesti ikään kuin Sammon kannustamana on ajamassa työnantajille oikeutta urkkia työntekijöidensä sähköpostiliikennettä. Nämä saavat kuulemma edelleen rauhassa lorvailla Facebookissaan, mutta tällainen läpivienti haiskahtaa silti - etenkin, kun asiaa ajaa lapsiporno-obsessiostaan ja kaikinpuolisesta pölkkypäisyydestään tunnettu Suvi Lindén (kok).
Eikä hulluus tähän lopu. Samaisen lehden mukaan Mauri Pekkarinen (kesk) kannustaa laittamaan paperit vetämään koskien kuudetta ydinvoimalaa mahdollisimman pian - keneltäkään kysymättä. Voi miettiä, onko tämä joku revanssiyritys, kun Vuotos-uudelleenkaavailu sai jälleen kerran niin äkäisen vastaanoton ja teilauksen? Yliopistouudistuksiin en tässä yhteydessä edes kajoa, mukavan kuvan saanee vaikkapa Mikon tekemästä Tere Vadén -haastattelusta Aviisissa. Ja kuka mahtaakaan olla Suomen vaarallisin mies? Toivo Sukari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti