tiistaina, syyskuuta 22, 2009

Porno kontrollimekanismina

Helsingin Sanomien paperiversiossa on käyty jo tovin keskustelua pornografiasta. Keskustelu käynnistyi taas kerran erään huolestuneen ammattilaisen noustua takajaloilleen ja tuotuaan mielestään tärkeä huomio julkisuuteen: lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore oli huolissaan siitä, kuinka lapset altistuvat yhä varhaisemmassa vaiheessa pornografiselle materiaalille ja Big Brotherin kaltaiset reality-showt ohjaavat "tavallisia nuoria" jo varhain väärille teille. Seksuaalietiikan tutkija Tommi Paalanen reagoi Cacciatoren huoleen kuittaamalla pornografian vaarattomaksi ja seksuaalisuutta piristäväksi lisäksi. Tänään mielipide-palsta purskautti myös "tavallisen ihmisen" huolen esiin kolmen artikkelin voimalla.
Hyvä kysymys on, mistä puhumme kun puhumme pornografiasta? Yleisesti käsitteenä se liitetään maksulliseen, aikuisille suunnattuun hard core-erotiikkaan. Tämänkin keskustelun käsittäminen vain tätä pornon muotoa tuomitsevana polemiikkina ei kuitenkaan riitä. Porno on enemmän.
Vastikään koettiin musiikkivideorintamalla jotain, joka käy oikeastaan osuvasta esimerkistä. Rammstein julkaisi uuden musiikkivideonsa, joka on muodoltaan hyvin konservatiivinen ja tylsä, mutta sen merkitys on sen viimeisessä minuutissa. Tuon minuutin aikana nämä saksalaisen raskaan rockin lähettiläät asettuvat pornonäyttelijöiksi ja panevat musiikkivideossa esiintyviä naisia avoimesti, kaiken paljastaen (ja kuten V. S. Luoma-aho huomautti, ne ilmeet kannattaa huomioida). Musiikkivideo päättyy kunkin yhtyeen jäsenen ejakulaatioon. Video julkaistiin amatööripornosivulla, eikä sen katsominen vaadi mitään oikeuksia; videon katsominen on siis yhtä helppoa kuin katsoa jokin toinen video YouTubesta. Huomio ei ole kuitenkaan siinä, että video olisi jotenkin helppo katsoa, vaan sen merkityksessä musiikkivideon luonnollisessa kehityksessä. Jos ajatellaan suosittua MusicTelevisionia, Rammsteinin video on tuon tv-kanavan historian looginen piste. Se astuu askeleen pidemmälle siinä kehityksessä, johon MTV:llä näytetyt musiikkivideot ovat koko ajan pyrkineet: suoraan seksin representaatioon. Koko 90-luvun ajan ja vielä 00-luvulla MTV on esittänyt videoita, joissa on avoimesti flirttailtu seksillä. Ironista on, että siinä missä MTV:stä on tullut kanava, jossa näytetään enemmän mainoksia kuin musiikkivideoita, Rammstein pyrkii tuon kanavan todelliseen formaattiin, mutta ei tule ikinä pääsemään sinne. Rammsteinin Pussy on olennaisesti MTV:n musiikkivideo, joka on riisuttu kaikesta flirttailusta. Voisi kuitenkin kuulla jonkun sanovan, että se on liian pornoa päätyäkseen musiikkivideokanavalle.
Mutta tosiasiassa liian pornoa on juuri kaikki se, mitä on edeltänyt Rammsteinin videota MTV:llä ja kaikki se, mikä elää valtakulttuurissa seksuaalisuutena. Tässä palaamme Helsingin Sanomiin. Nimimerkki ex-pornoriippuvainen kirjoittaa osuvasti, kuinka "porno haittasi muuta elämääni" ja nähtävästi tietämättään hän ilmaisee, että pornoa ei ole se, mitä katsotaan aikuisviihdesivustoilta, vaan se, mikä häntä kulttuurissa ympäröi. Porno siis levittäytyy koko yhteiskuntaan, aina kaupankassasta iltapäivälehtiin. Ja huomattakoon: nimimerkki mainitsee, että suurin ongelma hänelle oli televisio. Televisio kokonaisuudessaan: ennen internetiä se nähtävästi esitti myös pornografiaa myöhäisillassa, mutta myös paljon muuta. Vasta luopumalla televisiostaan hän pääsi irti pornosta ja pornoistavista asenteistaan, siis tavoista esineellistää ihmisiä seksiobjekteiksi, muuntaa mielikuvissaan arkipäiväiset tilanteet ja paikat seksiaktin miljöiksi.
Tätä keskustelua seuratessaan kannattaa muistaa, että kyse ei ole siitä, että seksuaalisuus sinänsä olisi jotakin epätervettä ja sairasta. Kuten jo Puute ja tasapaino-tekstissä (ja sen kommenteissa) kirjoitin, asian ydin on siinä analyysissa, onko mahdollista, että valtakulttuurin käytänteet vaikuttavat negatiivisesti meidän luonnolliseen seksuaalisuuteen. Muistetaan nyt vaikkapa se, että jos luonnollisuudesta puhutaan, ns. facial cumshot, ejakulaatio naisen kasvoille ei ole mitään ihmisen viettipohjaista käytöstä, vaan pornoteollisuuden mukanaan tuoma ilmiö, jota monet haluavat jäljitellä. Se on toisin sanoen seksuaalikulttuurinen käytäntö. Seksuaalisuus ja sen käytänteet tietenkin muuttuvat ajan saatossa, eikä muutoksia tarvitse etukäteen tuomita, mutta on hyvä huomata, että ihmisen seksuaalisuuteen liittyvät poikkeamat voivat olla poikkeavia myös vain historiallisessa tai ajallisessa mielessä. Pornoteollisuus voi tuoda ihmisten seksuaaliseen käytökseen uusia lisäyksiä, mutta viime kädessä laajempi kulttuuriteollisuus mukauttaa ne yhteiskuntaan ja sallii niiden yleistymisen.
Paalanen väitti mielipidekirjoituksessaan, että 90 prosenttia nuorista miehistä ja 60 prosenttia nuorista naisista pitää pornon katselua kiihottavana, mikä tarkoittaa, että porno on vaaratonta. Yhtä hyvin voisi väittää, että koska Big Brotheria katsoo 638 000 katsojaa, sekään ei ole vaarallista. Sekä porno että etenkin Big Brother voivat silti olla vaarallisia, jos ohjelmaformaatti itsessään ei suojele katsojaa joutumasta sen valtaan (kuten Paul Feyerabend esittäisi) tai jollei katsoja itse osaa pitää varaansa. Siinä missä Big Brotheriin myös pornoteollisuuteen on tunkua. On kasvanut selvästi "reppanoiden" sukupolvi, jotka muusikko ja runoilija A. W. Yrjänän sanoin ovat kuin "alistetun kansan viimeinen kapina: muuttua laumaksi tietämättömiä narsisteja, jotka hölöttävät tyytyväisinä älyttömyyksiä syödessään omaa paskaansa studiolamppujen latteassa loisteessa." Tarvitsee vain katsoa ympärilleen, niin huomaa, mitä "pornoistuneen" kulttuurin ihanteet ovat tehneet ihmisen aistillisuudelle, käytännöille, käytökselle, mielikuvitukselle.
Toki löytyy irvileukoja, jotka väittävät, että "pornon pelko kertoo kateudesta". Tässä kuitenkin puhutaan selvästi eri pornosta kuin mistä addiktit ja ex-addiktit puhuvat. Pornon pelko ei ole vain "uskovaisen sukulaisen" huolenaihe nro 1, vaan jokaisen terveen kansalaisen, joka on tietoinen olemassaolostaan kulttuuriteollisuudesta. Miksi? Porno on laajasti käsitettynä teollisuuden muoto, joka tyrkyttää yksilölliselle, aistilliselle oliolle tiettyä käsitystä seksuaalisuudesta ja saa tämän omaksumaan sen. Tuossa seksuaalisuudessa on monia eri säikeitä, mutta ennen kaikkea siinä pyritään laskelmointiin sen suhteen, että se mikä kiihottaa seksuaalisesti mahdollisimman monia, on seksuaalisesti oikein. Pornoon kuuluu siis olennaisesti sanomattomana sääntönä se, että se pyrkii luomaan seksuaalinormeja ja käytöstä (kulutusta), joka myös hyödyttää muita osapuolia (enimmäkseen pornon tuottajia).
Yksilön kehityksen kannalta porno on vaarallista myös sen takia, että se luo esteitä terveelle, henkiselle kasvulle, jossa vapaa ja tutkiva seksuaalisuus on luonnollinen osa, mutta ei pääasia. Jos pornon sallitaan tunkea lävitse kaikkialla kulttuurissa, kuten on itse asiassa jo tehty, vedotaan yhteen ja vain yhteen osaan ihmisessä, pidetään tämän jalat maassa ja tajunta sumeana. Sen sijaan, että ihminen oppisi myös muuntamaan seksuaalienergiaansa, katsotaan oikeaksi ja välttämättömäksi tyydyttää seksuaaliset tarpeet niin pian ja niin usein kuin on mahdollista. Jos joka ovesta ja akkunasta, so. mediasta, työntyy ihmisen elämään ja tietoisuuteen pornografista materiaalia, on kyse jo tietoisesta, tietyn teollisuuden harjoittamasta kontrollimekanismista.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin no, tuon Rammsteinin tuotoksen kyllä voi nähdä hieman toiseenkin tapaan — yhtye kun ennemminkin tuntuu ottavan pornon kuvaston ja vääntävän siitä parodian. Yhtyeen jäsenethän eivät siis itse "paljastele", vaan heidän naamansa on lätkäisty tietokonemanipulaatiolla geneeristen sijaispornonäyttelijöiden vartaloihin.

Kappaleen sanat taas ilmeisesti ottavat kantaa rikkaiden saksalaisten känniprostituutioturismiin ("I can't get laid in Germany" jne.), joten sinänsä väittäisin, että yhtyeen provokaatio saattaa olla ehkä hieman paremmin rakennettu kuin pelkkä provosointi provosoinnin vuoksi.

Santeri Nemo kirjoitti...

En kiistä huomiotasi, mutta minusta teksti (siis musiikkivideo tekstinä) itsessään viittaa myös omaan formaattiinsa. Rammsteinin video voi kritisoida pornoa ja/ja prostituutioturismia, mutta omassa formaatissaan se on myös tietoinen struktuuri. Mielestäni se siis tiedostaa olevansa musiikkivideo ja vaikka paljastelijat eivät olisikaan reaalisesti Rammsteinin jäseniä, musiikkivideo itsessään luo todellisuuden jossa nuo ovat "reaalisia" akteja. Musiikkivideon subjektit ja Rammsteinin soittajat ovat siis kaksi erillistä subjektien joukkoa, joista kumpikaan ei ole vähemmän reaalinen, mutta joista ensimmäinen on merkitsevä nimenomaan oman formaattinsa valossa.

alias Edmund kirjoitti...

Hyvä teksti etkä paljon oikeampaan olisi enää voinut osua. Itse veisin ajatusta eksplisiittisesti vielä pidemälle väittämällä, että pornoistuminen on nimenomaan hallintakeino, eikä minkään "järkevän" ja omista eduistaan tietoisen valtakoneiston kannata länsimaissa taistella sitä vastaan. Porno on kurimekanismi.