Niin kutsuttu lama saa kuntia supistamaan kouluruoan menoja, uutisoi Taloussanomat. Viime syksystä lähtien kunnat ovat etsineet ratkaisumalleja, joilla saada koululaisille ruoka mahdollisimman halvalla. Sen lisäksi, että vihannesten ja juuresten määrää on ruoassa on vähennetty, keittojen ja puurojen määrä lisätty, kokoliha on nyt vaihtumassa makkaroihin, jauhelihaan ja eineksiin. Pahin seuraus tulee kuitenkin ilmi opetusneuvos Marjaana Manniselta, joka mainitsi Helsingissä olleen pohdintaa jo kasvisruoan tiputtamista pois päivittäiseltä ruokalistalta. "Kasvisruokaa saisi vain erityistarpeesta".
Vegaaniliitto, Fauna, Helsingin yliopiston Maan ystävät ja Suomen luonnonsuojeluliitto aloittivat taannoin kouluruokakampanjan, jonka tavoitteena on lisätä kasvisruoan osuutta kouluruokailuissa. Töitä siis riittää jatkossakin, kun lapsille ollaan syöttämässä paitsi paskaa (eineksiä) myös eettisesti, ekologisesti ja terveydellisesti arveluttavaa ruokaa. Omat kokemukseni suurtalouskeittiöistä ovat niin apeat, että ymmärrän yskän: kasvisruokaa pidetään paitsi kalliimpana myös vaikeampana valmistaa. Edelleen monissa ruokaloissa kasvisruoka merkitsee joko annoksen upottamista kermaa tai proteiinien poistamista lähes kokonaan annoksesta. Lisäksi ruoka on suoraan sanoen usein niin nuhjuisen makuista, joten ihme ei ole, ettei ruoka suoranaisesti houkuttele lapsiakaan.
Opetushallitus nojaa kuitenkin hyvin lyhytkatseiseen näkemykseen, jossa tärkeämpää kuin lapsen, eläinten ja ympäristön hyvinvointi on kunnan budjetti. Ja myönnetään: monet lapset pitävät valitettavan paljon lihapullista ja muusta einespaskasta. Huomionarvoista kuitenkin olisi säilyttää sekaruoan rinnalla selvä ja näkyvä mahdollisuus kasvisruokaan. Jos se piilotetaan ruoka-allergisia ja kasvissyöjiä varten tiskin alle, ei valintatilannetta synny.
Osa lapsista on tietenkin niin mukautuneita rutiineihinsa, että he jatkossakin haluavat lihapullansa. Se heille suotakoon - lisäarvoa tälle kuitenkin tulisi, jos ja kun lapsille pidettäisiin oppitunteja siitä, mitä suuhunsa pistävät. Yhtä kaikki kasvava on kuitenkin joukko, joka haluaa kokeilla, syödä jotain "eksoottista" tai mitä ikinä. Kokemukseni eivät tietenkään vastaa koulua oppimisympäristöä, mutta niissä tapahtumissa jossa kasvisruokaa on ollut vapaasti otettavissa sekaruoan rinnalla - vaikka ruoka olisikin vain tietyille ruokansa varanneille - on kasvisruoka tehnyt kauppansa siinä missä sekaruokakin. Maistelu voi alkaa eksotiikan nimissä, mutta ennen kaikkea se tutustuttaa kasvisruoan terveellisyyteen ja monipuolisuuteen - ja hyvään makuun, kunhan suurkeittiöissä opeteltaisiin ensin koostamaan täysipainoinen kasvisateria ja sitten tekemään siitä maukasta. Luulisin, että esimerkiksi viime vuonna ilmestyneestä Inna Somersalon Yllin kyllin -kirjasta löytyisi suurkeittiöillekin paljon hyödyllisiä vinkkejä.
Kuntien kouluruokailuun kohdistamat säästöt eivät kuitenkaan ole yksin raaka-aineiden asia. Nyt mietitään myös, voitaisiinko palveluita ulkoistaa. Jos rehellisiä ollaan, ulkoistaminen nähdäkseni tarkoittaa ruoan kannalta ainakin kolmea asiaa: ruoanlaadun heikkenemistä, keittiöhenkilökunnan irtisanomisia ja käytetyn kokonaisenergian maksimointia. Ruoan tekeminen kootusti toisaalla, kuljettaminen koululle, jossa ruoka lämmitetään uudelleen, ei tunnu energiataloudellisesti todellakaan kaikkein järkevimmältä.
Toivoa voidaan kuitenkin etsiä lappeenrantalaisten kummallisesta logiikasta. Koska kouluruoka muodostaa noin 30 % koululaisen päivittäisestä ruoantarpeesta, kouluruoan menekin on tarkoituskin olla "hyvää" heikompi. Siksi Lappeenrannassa on vähennetty esimerkiksi pinaattiletuista, lihapullista ja kalapuikoista työstettyjä annosruokia. Nämä koululaisten suosikkiruoat lappeenrantalaisissa kouluissa on korvattu ruokapalveluesimies Taina Behmin mukaan itsetehdyllä ruoalla. Hyvä! Ainakin tämä tarkoittaa - ainakin teoriassa - parempilaatuista ruokaa kuin teollinen einespaska. Toivon mukaan tämä tarkoittaa myös, että esimerkiksi kasvisruokaa voitaisiin tehdä itse hyvin halvalla ja monipuolisesti - suurellekin joukolle. Kasvisruoan ostaminen annoksina voi tullakin einespaskaa kalliimmaksi, mutta suuntaamalla suurkeittiöiden ruokapolitiikkaa lähiseutuja suosivaksi ja keittiökohtaiseksi ruoanlaitoksi (raaka-aineesta valmiiksi ruoaksi), arvelisin kasvisruoan tulevan selvästi halvemmaksi. Kyse on vain tietämättömyydestä ja kehnosta politikoinnista.
Vegaaniliiton, Faunan, Helsingin yliopiston Maan ystävien ja Suomen luonnonsuojeluliiton adressi kasvisruokapäivän puolesta löytyy täältä. Yksi päivä kuukaudessa on kompromissi, mutta sekin tyhjää parempi. Kerran viikossa olisi vielä parempi, jokapäiväinen sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti