perjantaina, helmikuuta 13, 2009

Muutos. Nyt.

Pasi Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. Muistiinpanoja maailmanlopusta (2007) on tärkeä kirja huolimatta siitä, että se on "helppolukuinen" eli populaari ja "subjektiivinen tietokirja"; Toiviainen kertoo paitsi ilmastonmuutosteoreemoista myös omasta taipaleesta tunteikkaasta arkkitehtiopiskelijasta tiedetoimittajaksi. Kirja on tärkeä nimenomaan helppolukuisuutensa takia ja mieluusti näkisinkin ihmisten poimivan sen Seven-pokkaripainoksen Prismoista mukaansa - myös informatiivisuudessaan se on tuiki tärkeä ja lähentää subjektiviteetillaan kuluttajaa ja ilmastonmuutosta. Toiviainen ei synkistä teemoistaan huolimatta valita ja nau'u, vaan esittää ainoastaan eri alojen asiantuntijoiden avulla, että ilmastonmuutos on jo käynnissä ja toisin kuin luullaan, sen dramaattiset tapahtumasarjat ovat paljon lähempänä kuin haluamme uskoa.
Suomalainen ilmastokeskustelu onkin ollut läpi vuosien jokseenkin tyynnyttelevää, sävyä "kyllä Suomi selviää", mutta jotain kertoo asiasta, että Toiviaisen mukaan sekä Ilmatieteenlaitos että WWF ja Greenpeace ovat ottaneet kannakseen olla paljastamatta kaikkea ilmastonmuutoksen seurauksista, jotteivät totuudet ja todennäköisyydet aiheuttaisi "tavallisissa kansalaisissa" liikaa psyykkisiä vammoja ja hysteriaa. Sen lisäksi, että ilmastoskeptiset yritykset (mm. auto- ja öljyteollisuudesta) ovat perustaneet maailmoilla omia haarakonttoreitaan perustelemaan ilmastonmuutoksen perättömyyttä muoti-ilmiönä, hallitusten varsinaiset toimet ovat olleet - ja todennäköisesti tulevat olemaankin - jokseenkin ponnettomia, enkä valitettavasti jaksa uskoa, että edes Kööpenhaminan ilmastokokous joulukuussa 2009 tulee muuttamaan mitään. Todennäköisempää onkin, että kukin maa pyrkii pitämään huolta omista eduistaan, teollisuutensa pärjäämisestä. Samaten moni eurooppalainen laittaa toivonsa nyt Amerikan uuteen presidenttiin Barack Obamaan myös ilmastonmuutosasioissa, mutta tuudittautuu mielestäni näin siihen uskoon, että yksi ihminen saisi aikaan radikaaleja muutoksia maansa ja koko länsimaan infrastruktuurissa. Jos se energia, joka laitetaan tällä hetkellä vallitsevan järjestyksen - lue: tuhokulttuurin - ylläpitämiseen, käytettäisiin uuden ideoimiseen me kenties, kenties voisimme selviytyä. Nyt kuitenkin katsomme, että tuhoavan työn etsiminen ja tarjoaminen on huomattavasti tärkeämpää kuin tuleva eloonjääminen samoin kuin katsomme, että ihmisen vapauteen kuuluvat autot ja sekaruoat. Jos edellä mainittua ideointia ei aleta pian toteuttaa, tulemme vielä tällä vuosisadalla näkemään vielä paljon pakottamista, rajoittamista, sodankäyntiä ja terroria.
Mahdollisesti kouriintuntuvin osuus Toiviaisen kirjassa hänen hahmottelemansa "maailmanlopun anatomia", joka alkaa näillä kohdin (siis 2010-luvulla) kiihtyä ja huipentuu vuosisadan puoleenväliin, jolloin läntinen talousjärjestelmä viimeistään romahtaa usean asteen lämpenemisen, vedenpinnan nousemisen, kuivuuden, epidemioiden ja lopulta ydinonnettomuuden tuloksena (sivukaneettina huomattakoon, että ääliökin ymmärtää, kuinka väistämätön ilmastonmuutos nostaa merenpintaa - mikä kannattaisi muistaa ydinvoimaa ylistäessä). Toiviaisen skenaariossa 2040-luvulla "kaikkialla yhteiskunnat syöksyvät massatyöttömyyteen, kun muun muassa turismin, viihdeteollisuuden, rakentamisen, designin ja stailaamisen, raskaan teollisuuden, elektroniikan ja tietotekniikan, kaikenlaisen yleisen konsultoinnin sekä rahoitus- ja mainosalan ammattilaiset tyhjän päälle. Kysymys on yhtäkkiä eloonjäämisestä." (2007/2008, 332.) 60-luvulla yleistyy äärimmäisenä hätäkeinona kannibalismi ja 2070-luvulla, kun ilmaston on lämmennyt vuoden 1990 luvuista 4,3 astetta, ihmisrotu poistuu maan päältä.
Toiviaisen apokalyptiikka voi herättää jossakussa hilpeyttä, mutta kannattanee silti tarkastella tuota hilpeyttä - mitä hauskaa asiassa oikeasti on? Onko hilpeys vain kalvakka yritys peitellä mahdollista totuutta? Omasta puolestani sanonkin, että vaikkei välttämättä asiat etene Toiviaisen kuvaamalla vauhdilla, olen varma, että sadan vuoden haarukalla tulemme kokemaan ennennäkemättömiä kauheuksia. Siksi varustautuminen on aloitettava nyt. Ja kun tämän näkemyksen vavistamana lukee kokoomuslaisten tietämättömiä jokelluksia ja pölkkypäisiä möläytyksiä, ei enää edes naurata. Kulttuurin on muututtava nyt, eikä kompromisseihin ole enää varaa.

5 kommenttia:

velveteen-s kirjoitti...

Siun blogisi on ihan mahtava. Kiitos tästä.

MatiasK kirjoitti...

Itse olen toisinaan lukenut hieman ilmastonmuutoksesta esimerkiksi Suomen Luonnonsuojelu -lehdestä. Lähinnä on mietityttänyt, että minkä alojen toimijoille/ päättäjille tällaista ilmaston tilasta huolestumista kaupataan. Autokauppiaille ja saastuttavan teollisuuden johtokunnalle? Joissain suurkaupungeissa on kieltämättä hyvin saastuneen näköisiä jokia ja jopa täällä Helsingissä ilma on usein lähes siinä määrin pakokaasujen huonontamaa, ettei kapitalismia tarvitse imeä tupakoista.

Ehkä Toivaisen paatosta fiksumpaa aiheen käsittelyä silmäilin entisen vuokranantajamummon kirjoittamasta teoksesta. Tämä oli nitonut omakustanteeseensa synnyinpaikkakuntansa muutaman kymmenen vuoden aikaiset säätiedot. Ymmärtääkseni tällainen antaa taustatietoa esimerkiksi viljelyskasvien valintaan. Samalla tarkoituksensa oli kai tuoda vertailukohta toisenlaiseen ajan merkkien seuraamiseen.

Santeri Nemo kirjoitti...

Kyllähän ilmastontilasta huolestumista tulisi "kaupata" jokaiselle kuluttajalle, jotka yksilötasolla ratkaisevat, mihin suuntaan olemme menossa - ja voimmeko jatkaa näin. En näe syytä, miksi kaikkien alojen toimijoiden ei tulisi asiasta huolestua, sekä toimijoina että yksilöinä.

Juho kirjoitti...

"2070-luvulla, kun ilmaston on lämmennyt vuoden 1990 luvuista 4,3 astetta, ihmisrotu poistuu maan päältä."

Muistaakseni Toiviainen ei kirjoittanut näin, mutta korjatkaa jos olen väärässä.

Eihän ihmiskunta voi kokonaan sukupuuttoon kuolla, ollaan me kuitenkin sen verta sopeutuvaisia. Ilmastokatastrofi tulee pudottamaan maapallon väkilukua dramaattisesti, mutta käsittääkseni ainoa ilmastonmuutokseen liittyvä riski joka voisi tuhota koko ihmislajin (+suunnilleen kaiken muunkin elämän) olisi se kun meristä vapautuu rikkidioksidia veden happamoitumisen seurauksena. (Mm. Risto Isomäen kirjassa 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen kerrotaan tästä.)

Santeri Nemo kirjoitti...

Kuten tekstistä ilmenee, lainaus on Toiviaisen arvailemasta "maailmanlopun anatomiasta", kenties pahimmasta mahdollisimmasta skenaariosta. Vaikkei ihmisrotu katoaisikaan maan päältä vuoteen 2070, voidaan hyvällä syyllä ennustaa, että sen määrä putoaa kuluvan vuosisadan aikana kenties roimastikin. Tuo skenaario on monen eri osatekijän summa, johon liittyy mm. tulvia, uusia jättiepidemioita jne. Nämä yhdessä, jos kaikki kortit menisivät juuri noin, tuhoaisivat hyvinkin ihmisrodun ja ilmaston parinkin asteen lämpenemisestä seuraava vedenpinnannousu olisi omiaan viemään huomattavat määrät elintilaa, jolle sopeutua.