Demokratia voi näinä aikoina hyvin huonosti. Samalla kun yliopistolakiuudistusta ollaan ajamassa läpi Suomessa, meidän ikioma murheenkryynimme Lex Nokia hyväksyttiin sisältönsä puolesta eduskunnassa hallitusopposition ja vihreiden vastustuksesta huolimatta. Ensi viikon tiistaina eduskunta keskustelee laista vielä kerran ja tasan viikon päästä keskiviikkona äänestetään lain lopullisesta hyväksymisestä. Näyttääkin siltä, että enää suoranainen ihme voi estää Lex Nokian läpimenon - kiitos edustuksellisen demokratian.
Millainen nimittäin on yhteiskunta, jossa valtakunnan johtava sanomalehti joutuu ojentamaan hallitusta asiassa eikä tämäkään riitä, vaan ylikansallinen menestystarinamme Nokia saa painostettua hallituksen virkamiehet lain läpisaattamiseen? Kansallinen Kokoomus on asian suhteen täysin lieassa, eikä viestintäministeri Suvi Lindénin seinähulluutta tunnu enää mitkään määreet kuvaavan riittävästi. Eriävät mielipiteet sivuutetaan, onhan Jari Larikan (kok) mukaan kyse pelisäännöistä: "Ei tämmöinen laki ole ongelma ihmiselle, joka toimii yhteiskunnan pelisääntöjen ja työpaikan pelisääntöjen mukaan", toteaa Larikka Helsingin Sanomissa. Tervetuloa kerhoon, Jari! Paikka sammakonoksentajien saunavuorolla on sinun!
Kysymys kuuluukin: kuka haluaa kuulua yhteiskuntaan, joka asettaa ylikansallisten yritysten toimivallan valtiollisten rakenteiden ja ennen kaikkea yksilönvapauden edelle? Totta kai keskustan ja kokoomuksen äänestäjä voi saivarrella: "kyllä minun työsähköpostit voi lukea, ei niissä mitään salaisuuksia ole", mutta voiko hänkään väistää asian yleisempiä ulottuvuuksia: sitä, että askel askeleelta hallituksemme on rajoittamassa vapauksiamme (enkä puutu tällä kertaa edes naurettavaan hallituksen linjaukseen eläkeiän nostamisesta ja opiskelijoiden nopeammasta imuroimisesta yliopistotehtaisiin). Kyse on periaatteesta ja pitkän tähtäimen suunnitelmista . Nähtävästi oikeistohallituksella ei ole tästä laajemmasta perspektiivistä kuitenkaan mitään käsitystä. Yksikin pieni askel kontrollin lisäämiseen tekee seuraavan kontrolloivan askeleen entistä helpommaksi.
Oma tulosuuntani on tietenkin perheeseen ja omaan yritykseen (tai vähintäänkin työpaikkaan) uskovaan porvariin nähden liian radikaali: en oikeasti usko yhdenkään nykyisen yrityksen olevan niin arvokas, että se voisi ajaa yksittäisten ihmisten etujen tai edes yhteishyvän edelle. Yksikään tuhokulttuurin yritys, pieni tai suuri, ei ole todellisuudessa sen arvoinen. Jos minulta kysytään, lähes kaikki nykyiset yritykset tulisi ajaa ekoanarkistisen eetoksen nimissä alas. Ja mitä on viime kädessä Nokiamme? Ihmisoikeuksista, yhteiskunnista ja luonnosta piittaamaton suuryritys, joka mekaanisesti haluaa vain kasvattaa pääoman ylijäämäänsä ja sen virtaamista anonyymeille tahoille. Syöpäläinen, joka toimii "kuluttaja-" ei kansalaislähtöisesti yrittäen kehittää eloonjäämisen kannalta täysin turhaa ja pikemminkin tuhoisaa teknologiaa.
Yksin Nokiassahan Lex Nokia ei ole kiinni. Kyse on tietenkin viestinnän tietosuojalakiuudistuksesta, jossa palvelun tarjoaja saa valtuudet tarkkailla käyttäjiensä tunnistetietoja. Tämä koskee paitsi yrityksiä myös esimerkiksi taloyhtiöitä. Mitään tällaisten porsaanreikien korjaamiseksi ei ole tehty ja viestintäministeri Lindén on sen sijaan huumoristaan päihtyneenä hölissyt työnantajan mahdollisuudesta vaatia työntekijäänsä riisuutumaan työpaikalla. Huonoja vitsejä. "Ministeri siis vitsailee julkisesti sekoittamalla poliisin oikeudet, perusoikeudet ja työnantajan oikeudet mennen tullen", kirjoitti Hanna Kaarto oivallisesti päivän Hesarissa (HS 25.2.).
Tekisikin mieli ehdottaa jokaisen kansalaisen irrottautumista mahdollisuuksien mukaan kaikkien yhteisötilaajien alaisuudesta, mikäli mahdollista. Se olkoon pitkän tähtäimen suunnitelmamme. Nyt, tämän viikon aikana kannattanee ennemmin kirjoittaa itselleen oikeistopuolueiden kansanedustajille, etteivät nämä enää kertaakaan löisi päätään Nokian puhelimeen - oppositiohan melko varmasti äänestää "ei". Kansanedustajien sähköpostiosoitteet löytyvät esimerkiksi täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti