Energioista ja vastuusta

Forces that are literally being projected through each individual create the reality or holographic universe that each individual experiences. This is the process that a horoscope describes. Thus, whatever is in your world is not there by accident. There are no chance happenings or coincidences. Your energies are completely responsible for everything that is going on around you. If you see two people suddenly get into an argument in a restaurant, though it may appear to have nothing to do with you, an inspection of your horoscope would reveal that a Mars vibration is being activated in your particular pattern. It's in the nature of a warning to you, the ego, to work on the developing problem before it moves closer. Many people think that taking responsibility for the total environment is a blame trip, but this is not so. We are truly responsible for the outer dream, but not to blame for it any more than we are to blame for the inner dream. We develop only as rapidly as we can accomplish the necessary psychological and physical changes. But, if you accept responsibility for what is happening in your world, then you can do something to change it in yourself. If you separate from your reality experience by thinking or it as unconnected to you, then there is nothing you can do to improve it. (Steinbrecher1982/1986, 111-112.)

Okkultistisessa kirjallisuusperinteessä ei oikeastaan ole klassikkoja. Jokainen teos opettaa lukijalleen yhtä vähän. Silti jokainen teos antaa yhtä paljon, varsinkin jos ymmärtää lukea niitä koetinkivinä. Niinhän on toki minkä tahansa kirjallisuudenlajin saralla.

Edwin C. Steinbrecherin teos The Inner Guide Meditation. A Transformational Journey to Enlightenment and Awareness (1982) käy tästä hyvänä esimerkkinä. Näennäisen new age-huttunsa seasta voi kuitenkin kaivaa - kaivamalla kaivaa - mielekkäintäkin konsepteja. Ylläolevassa kohdassa Steinbrecher ottaa paitsi näennäisen huterasti kantaa initiaatin vastuuseen (kielien lähinnä, ettei magian kuuluisi olla yksi eskapismin muoto) myös tuo ajatuksensa keskiöön koko todellisuuden mullistumisen prosessin. Hän on jopa valmis toteamaan, että tietoinen mieli projisoi kaiken näkemänsä ja kokemansa ympäristöönsä jo ennen kuin näkee ja kokee: klassinen - ja jungilainen - esimerkki tästä on rakastuminen, jossa ihastus kohdistuu partnerin pinnalle heijastettuihin, ihastuneen itseä vastaaviin animan/animuksen piirteisiin, eikä niinkään partneriin itseensä. Vasta rakastuessaan ihminen alkaa "nähdä itsensä läpi". Toivottavasti. Monet avioerot ja ihmissuhteiden karikot voivat nimittäin johtua puhtaasti siitä, ettei partneri vastaakaan itsen ihailemia piirteitä - narsistisen egon "takaa" paljastuukin oikea ihminen.

Steinbrecherin mukaan nämä energiat heijastuvat ulkomaailmaan tiedostamattomasti, jolloin niiden sävyt voivat vaihdella hyvinkin ilomielisestä kaunaiseen. Teoriassa. Useiden okkultististen suuntausten taustalla voi nähdä näiden energioiden tiedostamisen - kun nämä energiat oppii tuntemaan ja niitä taitaa heijastaa oikein, alkaa initiaatti vaikuttaa ympäristöönsä mieleisellään tavalla. Kun klassisessa psykologiassa (käsittääkseni) typologisoidaan eräs minuuden osa siksi puoleksi, jota itse ei tunne mutta jonka muut näkevät, niin itsekouliintunut initiaatti on päässyt selville myös siitä, millaisena hän itse näyttäytyy muille.

Vapaus - sillä vapaudestahan itsekoulutuksessa on kysymys - poistuu osin, kun initiaatti erakkomaisesti (Atu IX) suuntaa tarmoaan omaan keskukseensa, itsetyöstämiseen, eikä ulkomaailman rasitteisiin. Idioottikin ymmärtää, että muuttamalla itseään, omia tottumuksiaan, omia käsityksiään, muuttuu myös maailma, tai ainakin käsitys maailmasta. Nälänhätäkin on teoriassa poistettavissa - tosin siinä ulkomaailman vaikuttamisen keinot osoittautuvat uskonvaraisiksi, sillä postmodernin paranoia, markkinatalous ja rakenteellinen väkivalta pitää kyllä yllä köyhien lypsämistä, vaikka yksi initiaatti kävisikin suosimaan suomalaista. Vainoharhaisuuden kanssa on kuitenkin syytä olla alituiseen varpaillaan.

Eli pimeään on mentävä. Useat eri tahot puhuvat tietoisuuden eri tasoista, ja kutsuipa niitä sitten kerroksiksi tai tetragrammatoniksi, periaate on pitkälti sama: jossain vaiheessa ego on murhattava itsen vuoksi, jotta itse voi vapautua ja alkaa toimia maailmassa initiaatin vastuulla.
Loppuhuomautuksena on kysyttävä, että vaikka ylläoleva sitaatti näyttääkin pyyhkivän pois esimerkiksi synkronisiteetin käsitteen, se silti tuntuu pysyvän taustalla. Onko kyseessä synkronisiteetti, kun itsen luoma situaatio löytääkin -kuin vahingossa - tiensä läpi, itsensä "ulkopuolelle" ja se mikä on ulkopuolella vastaa?