”Onko vasemmistolaisuus sitten epäoikeudenmukaista? Tavallaan, mutta vain tavallaan, sillä se ei halua jakaa onnea ansioiden mukaan vaan niistä huolimatta, erotuksetta. Vasemmistolainen oikeudenmukaisuus on oikeutta kenen tahansa onneen. Edes rikollista se ei halua hylätä tämän onnen ulkopuolelle. Vain vasemmistolaiselle voi pälkähtää päähän, että rankaisemisen sijaan rikollinen on palkittava, ikävään elämään tai jopa kuolemaan tuomitsemisen sijaan hänelle on annettava mahdollisuus parempaan tai jopa ylenpalttiseen elämään. Sillä vasemmistolaisuus – toisin kuin oikeistolaisuus – ei vanno lain nimeen eikä ole tuomio-oppia. Vannominen itsessään on sille jotakin perin juurin vierasta. Se ei esitä elämälle vaatimusta: älä tee! tai jos teet, niin...! Se haluaa lunastaa elämän kaikkine predikaatteineen. Lain ja tuomitsemisen sijaan vasemmistolaisuudesta johdettu – mutta vain johdettu – hallinnan oppi on, niin kuin tuonnempana pyrin osoittamaan, elämän ohjaaminen. Ohjaaminen kuulostaakin jo varsin järkevältä opilta, mutta se sinällään ei olekaan vasemmistolaista. Vasemmistolaisuus ei kaiken kaikkiaan ole ”järkevää”. Yhtäkään yhteiskuntaa ei voida perustaa vasemmistolaisuuden varaan. Perustamisen itsensä idea on jo jotakin epävasemmistolaista. Silti yksikään yhteiskunta ei säily päivääkään ilman vasemmistolaisuutta. Jokainen yhteiskunta edellyttää nimittäin edellyttää armon momentin, jota ilman se ei tule toimeen. Sillä armo, vaikka onkin kaiken perustamisen edellytys, on olemassaolon edellytys." (Ojankangas 2002, 11.)
OJANKANGAS, MIKA (2002): Kenen tahansa politiikka. Kohti ulossulkematonta demokraattista yhteisöä. Helsinki: Tutkijaliitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti