tiistaina, tammikuuta 23, 2007

Ylösalaisin, toiseen suuntaan

Asumisessani olen - sen ajan jonka muistan - aina työstänyt suorakulmaisista huoneistani kehiä, yhden lakipisteen varassa killuvia mikrokosmoksia. Niin on tämäkin huone sellaiseksi kasvanut, sen runsaan kahden vuoden aikana kun olen tässä asunnossa asunut. Pieni kuvaus lienee siis paikallaan, joskin samaan, toivottavasti ei viimeiseen hengenvetoon on mainittava, etten ota vastuuta kuvauksen aiheuttamasta kivusta, särystä ja mahdollisista väärinymmärryksistä, eikä tässä mikrokosmoksessa, tai luolassa, tai pesässä, ole kysymys eskapismista. Se on, koska minä olen.

Näppäimistöllä olevat sormeni osuvat ylös, numeroihin kurkotellessaan Pekka Tammen toimittamaan tekstikokoelmaan Lukuja metodisesta kamppailusta - monimetodisia tutkielmia kirjallisuudesta (ilmaiskappale). Kirjan alla on pieni paketti klemmareita, Derridan mainio kasetti Kuoleman makea tuoksu, juoksupäiväkirja ja käytetty junalippu. Suoraan edessä on - yllätys yllätys - näyttö, näytön yläpuolella, punainen liina, jossa on oransseja raitoja (näytönsuoja) - liina on siis nostettu näytön päälle käytön ajaksi. Tätä entistä pöytäliinaa pitää näytön päällä joukko pehmoleluja: Pötte (nalle), Jouko (lammas), Kissa (kissa), Kaneli (kameli) ja jääkarhu, jonka nimen olen autuaasti unohtanut. Vasemmalla puolella - kyllä, kierrämme vastapäivään - on rivi kirjoja (Tampereen yliopiston opetusohjelma 2006-2007-kirjasesta eli ns. marjapuurokirjasta ja Charles Heckethornin The Secret Societes of All Ages & Countries-tuplaniteestä Friedrich Hölderlinin Essays and Letters on Theoryyn). Kirjarivi päättyy stereoiden vasempaan kaiuttimeen. Kirjarivin päälle on kasattu lisää kirjoja: Lawrence Grossbergin Mielihyvän kytkennät, kaksi eri painosta Umberto Econ Foucaultin heilurista (englannin- ja italiankielinen), Vainajaiset-romaanikäsikirjoitus (ei minun), Jonathan Cullerin On Deconstruction ja päällimmäisenä, epäsymmetrisesti muihin nähden oma kovakantinen sitaattikirjani (sitaatti jokaisesta lukemastani kirjasta alkaen 7.8.2003). Kirjarivin ja kaiuttimen edessä on - taas - kirjoja, tussi, liimatuubi, kuitti jossa eri yhtyeiden nimiä ja pari itselle esitettyä kysymystä Foucaultin heilurista. Kirjojen päällä Robert Phiddianin tulostettu artikkeli Foucault's Pendulum and the Text of Theory. Vasemmalla jaloistani, eli siirrymme nyt pöydän alle, on iso pahvilaatikko täynnä aikakaus- ja sanomalehtiä, lehtikori siis, sekä laatikon etupuolella nippu kirjoja. Kirjojen vierestä voi löytää sinisen muovisen paperikorin (varmaan jostain Tiimarista, joskus hankin uuden, kauniimman), jossa ei ole roskapussia. Roskakorista vasemmalla, vaatekaappien edessä on iso, musta avonainen kansio. Kansion vieressä, edelleen vaatekaappien edessä, mutta nyt nurkassa mustassa jätesäkissä väijyy rullalle kääritty patja, jota en ole viitsinyt viedä (vielä) ullakolle. Kansio ja patja ovat sinisellä matolla, maton toinen pää vie eteiseen. Vasemman puoleisen seinän peittää likimain kokonaan vaalea vaatekaappirivistö (josta näkee oman varjonsa), joskin vasempaan nurkkaan, eteisen suuhun jää pyykkikori, jonka taakse pyykinkuivausteline on asetettu pystyyn. Sen päällä roikkuvat kuivumassa mustat verryttelyhousut. Vaatekaappien päällä on viisi itseään hienommaksi tekeytynyttä banaanilaatikkoa täynnä tavaraa: laatikoiden päällä on Savotta Tunturisusi -putkirinkka, jonka olen ostanut 9-10 vuotta sitten talvivaelluksia varten ja jota edelleen käytän aktiivisesti. Ennen kuin vaatekaappi suistuu vasempaan nurkkaan ja pyykkikoriin, on vaatekaapin päällä vielä Haglöfsin XL-kokoinen reppu, kelpo peli. Neljästä kaapinovesta kahdella on kannettavanaan vaatteita, oikeanpuoleisella karatepuvun housut, vasemmanpuoleisella punamusta villapaita.

Suoraan selkäni takana, eteisestä katsoen oikealla, mutta päätäni kiertäen edelleen vasemmalla on levitettynä toinen pyykinkuivausteline, jossa roikkuu puhtaita vaatteita. Pyykinkuivaustelineen päälle on nakattu vihreä huppari, ja telineen takana on kolmihyllyinen valkoinen pieni kirjahylly, johon on sullottu enemmän tai vähemmän okkulttisia kirjoja (loput kirjat ovat olohuoneessa joka on asuntoni pakollinen 'toinen'). Kirjahyllyn päällä, kirjahylly ulottuu täysikasvuista lantioon, on DVD-soitin, jonka päällä lojuu jokin kirjastosta lainattu klassisen musiikin johdantokurssi, Jaettu maa -DVD (osa 2, lainassa Aarre Lehdolta, pitäisi palauttaa pikimmiten), Bruce Springsteenin VH1 Storytellers -DVD, kirjastosta lainattu Akira Kurosawan Seitsemän samuraita -DVD. DVD-soittimesta oikealla, edelleen kirjahyllyn päällä on Sony Walkman-CD-soitin, jolla on kuunneltu viimeksi Bathoryn Hammerheart-klassikkoa. CD-soittimen alapuolella jokin kirje, H&M-kuvasto parin vuoden takaa sekä Trendi-lehti, kahden jälkimmäisen eksistenssin syytä en osaa sanoa, mutta mitä sen on väliä - enkä muuten osaa sanoa edes, missä juuri nyt on "matka-Terrorizer". Se on minulla, jossain, jos joku kaipailee.

Edelleen vasemmalla on pari villakoiraa, jatkojohto ja pian myös entinen olohuoneen pöytä, jonka päällä vinottain melko suurikokoinen televisio. Television edessä, kolmion muotoisella pöydänkaistaleella on DVD-soittimen kaukosäädin, kirjastosta lainattu Teuvo Tulion Sellaisena kuin sinä minut halusit -DVD, poltetun Fenneszin Endless Summer -levyn kannet, kirje lukioaikaiselta ystävältä Kyproksen luostareista, rei'ittäjä sekä Sinikka Tarvaisen Voodoo - Afrikkalainen menestystarina, jota olen lueskellut erinäisissä ruokaloissa erinäisillä ruokatunneilla. Televisiöpöydän alle on sullottu entinen TV-taso, johon on puolestaan sullottu DVD-levyjä (oikealla Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia, vasemmalla Werner Herzog & Klaus Kinski -DVD-paketti ja siinä välissä kaikkea, maittain & mauttain järjestettynä). DVD-levyt jäävät osin vihreän pöytäliinan taa. Jos osaa katsoa, näkee DVD-levyjen takaa, niinikään vihreän pöytäliinan alta Andrei Tarkovskin Peilin legendaarisen VHS-suomi-julkaisun legendaarisen takakannen.

Television juuressa, edelleen vasemmalla on kaksi CD-tornia täynnä heviä, joskin sitä ennen pöydän ja tornien välissä pystyssä on pari kirjaa, spontaanisti lainaamiani heprean oppikirjoja sekä yksi italian kielioppikirja. Mutta palataan CD-torneihin, hevilevyihin, sinne ne jäävät, oven taa, jota pidän enimmäkseen auki. Ovi viettää keittiöön. Oven päällä on tämänpäiväisiä vaatteita, oven kahvassa K-marketin muovipussi jossa kohta kolme kuukautta sitten leikatut rastat. Oven jälkeen alkaa oikeanpuoleinen, ikkunanpuoleinen seinä. Aivan nurkkaan, oven viereen katoavat toiset kaksi CD-tornia, johon muut levyt on säilötty.

Nyt, oikealla seinustalla alkaa ikkuna, jonka raoista vetää hiukan. Ikkunaa reunustavat mustat, hiukan valoa läpäisevät verhot (joista luopuisin jo mielelläni). Mutta palataan vielä ikkunan edustaan: ikkunan edustalla on jakkara, jolla roikkuu kaksi sukkaa - itse jakkaralla on puolestaan kaksi kirjaa: Detecting Texts-tekstikokoelma sekä Umberto Econ The Role of the Reader. Jakkaran edessä, edelleen myös ikkunan edessä on yöpöytä, johon pinottu neljään pinoon kirjoja. Takavasemmanpuoleisen pinon päällimmäisenä on vahakantinen päiväkirjavihkoni. Kirjapinojen väliin jää tietokoneen raksuttava verkkokytkin (oikosulku: mikä sen helvetinrakkineen nimi on?). Yöpöydän edessä lattialla noin neliön alueella kirjoja läjässä, pari Niin&Näin-lehteä, uusi Nuori Voima, nalle (nimeltään Nalle) jonka jalka on hiukan revennyt, sängyn alla käsipainot. Kivisen ikkunalaudan aloittavat kolme kukkaa: kuollut orkidea, elävä kultaköynnös ja elävä kukka X. Seuraavana vasemmalla Nivean kosteusvoide-pullo (pölyä keräämässä?), valokuva kehyksessä, pari kynttilää, vihreä ja sininen pullo, kynttilä, lasipurkki jossa pikkurahaa, yölamppu, ja lampun ja seinän välissä rivi kirjoja, C. G. Jungin Collected Works 14: sta Gershom Scholemin On the Mystical Shape of the Godheadiin.

Sänky, joka on siis itsestäni katsoen nyt oikealla, ei oikeastaan ole kahdennukuttava, mutta ajaa mielestäni melko hyvin asiansa - itse nukun melko rauhallisesti, en heilu, sesto, rymistely, tipahtele sängystä. Sängyllä on mustaa ja oranssia yhdistelevä päiväpeitto (jolla lepäillessä tulee lähinnä mieleen The Running Manin puujalkavitsit). Peiton päällä on kolme erilaista, eriväristä ja erikokoista tyynyä, kaikki eri pirteistä, kaikki eri aikakausilta mutta samaa juurta pitkin (josta muistin, että pitäisin mielelläni ryijyjä seinillä, ne palvelevat juuria paremmin kuin teinivuosien holtittomat julisteet).

Sänky päättyy työpöytääni, joka on iso rotjake, mutta silti täynnä tavaraa. Tietokoneeni on jotakuinkin keskellä pöytää, joten kuvailematta on enää pöydän oikea puoli. Pöydän oikean puolen täyttävät takaoikealta lähtien stereoiden oikea kaiutin, levypino, stereot (joiden päällä '"lainassa" oleva CD-soitin koska stereoiden CD-kelkka on mennyt jumiin), Valentine Cunninghamin In the Reading Gaol, Bruce Springsteenin Tracks-paketti, Econ (ei kai taas?) A Theory of Semiotics sekä Econ ja tietokoneen väliin sullotut A4-liuskat. Stereoiden eteen ja päälle on ladottu levyjä: niistä päällimmäisinä mainittakoon Crimson Midwinterin Random Chaos, Forlornin Crystal Palace, Zoviet Francen Collusion, Tibetan Buddhist Rites from the monasteries of Bhutan vol. 1, Coilin The Ape of Naples, Halo Manashin Par-Antra I: Vir, Coilin ANS, Pauliina Syrjälän Monet Nävöt, David Shean Prisoner sekä tällä hetkellä kuulokkeista rymyävä Lord Belialin Unholy Crusade. Lukija päätelkööt itse, mitä millä mielin, miten. Jotain muutakin pöydän oikeallle puolelle vielä jää: pieni lasinen kulho jossa jokunen maapähkinä, avainnippu, sakset, kirja kasvisravinnosta, Julia Cameronin Kultasuoni, menovihko, italian sanakirja, tussi, vanha lehtiö, johon kirjoitettu mustalla tussilla tehtäviä.

Keskelle huonetta on kaksi sinipunavalkoista räsymattoa, lisää kirjoja, viikattu paita ja viikattu t-paita, ranskan kirja, ranskan sanakirja, A4-liuskoja, musta olkalaukku. Kattoon jää rikkunut, puusta tehty lampunvarjostin, josta syksytalvella 2002 tulin humalaan ja sanoin: "hämähäkit syövät auringon".

5 kommenttia:

HS kirjoitti...

Lukaisin juuri tuon Foucault's Pendulum and the Theory of Text esseen. Ihan hauska vaikka vähän kevyenlainen. Foucaultin yleistäminen kaiken poststrukturalismin metaforaksi aasinsiltana Derridahan oli vähän ontuva (vaikka on tunnustettava että kirjan nimi toi aina Michelin mieleeni). Muistan myös pitäneeni kirjaa aika itsestäänselvänä satiirina postmodernista semioottisesta mentaliteetista, kun luin sen melkein 10 vuotta sitten.

Santeri Nemo kirjoitti...

Luoja siun kanssa. Joo, olen pitkälti samaa mieltä. Pari hyvää huomiota siinä on. Phiddian ei ole kuitenkaan ainoa, joka tuohon peliin on lähtenyt, ei tietenkään. Mitä tulee tuohon satiiriin postmodernista semioottisesta mentaliteetista, et voisi likempänä olla. Mut heh, sanos kummat siin on lopulta enemmän sekaisin, päähenkilökatras vai diabolikot? Tai ei, älä sano.

HS kirjoitti...

Minulla ei selvästikään ole muuta tekemistä kuin kirjoitella tänne kommentteja.

Santeri Nemo kirjoitti...

Sori hienoinen nuivuus, ei ollut tarkoitus. Sinänsähän on vain jotenkin, no, lystiä, että viihdyt koiranmutkissa niin innokkaasti. Kiitos, että viihdyt. Hämmästytät vain minua.

HS kirjoitti...

No sweat, en lukenut tuosta mitään nuivuutta. Ja mikäs täällä on viihtyessä, kun saa vapaasti sanailla mistä huvittaa. Beats working :)

Econ teoriapuolta en juurikaan tunne, mutta mutu-tuntuma on vähän ristiriitainen: vaikka itsekin hikeennyn usein pahimpiin postmoderneihin haihattelijoihin, ei liika valistuksen perinnön ja universaalin rationaalisuuden korostaminenkaan oikein tällaiselle kulttuurirelativistille istu...