tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Alkoholi ja yhteiskunnan lannistuneet raajat

Päihteiden- ja ennen muuta alkoholinkäyttö on täysin normaali ja hyväksytty osa ajankäyttöämme. Baarit kuuluvat itseoikeutetusti kaupunkiympäristöön ja viinakaupat ja kauppojen olutkäytävät kansantalouden moottoreina tunnustetaan. Mielikuvien tasolla alkoholi liittyykin vapaa-aikaan, joka on työstä erillistä, omaa aikaa. Sen lisäksi, että "loma" vastaa kuluttajuuden tasolla lähinnä "pirtukänniä lentokoneessa kolmannen maailman kustannuksella", mönkijällä ja moottoriveneellä sohlaamista ja thai-naisen suuhun paskantamista, on vaikea käsittää, miksei alkoholin mieltä ja merkitystä sinänsä laajemmin kyseenalaisteta. Tässä kohtaa voisi luulla, että avaintekijöitä olisivat eri alakulttuurit, systeeminvastaiset anarkistit, antikapitalistit, alkuperäiskansojen oikeuksia ajavat yhteenliittymät ja vasemmistolaiset. Kuitenkin jokainen näissä piireissä edes käväissyt tietää, ettei absolutismin määreellä näitä piirejä ainakaan voi kehaista. Straight Edgekin tuntuu olevan muisto vain. Joten esitetään kolme huomiota:
Baarien historiallinen olemassaolo perustuu pitkälti kapitalismin kehitykselle. Kaksi esimerkkiä: Kun teollinen tuotanto alkoi kasvaa 1800-luvulla Englannissa, tehtaiden omistajat perustivat baareja tehtaiden läheisyyteen nyhtääkseen työläisten palkat takaisin viikon päätteeksi. Vastaavasti esimerkiksi baarien perustaminen kalottialueille merkitsi alkuperäiskansojen elämäntavan alistamista kapitalistisille tuotantovoimille. Tarkemmin ottaen se kertoo tavasta, jolla baarit tekivät saamelaisista alkoholisteja (ks. esim. Koutokeinon kapina). Samankaltainen ilmiö tunnetaan myös Pohjois-Amerikan intiaanien tapauksessa: vieraat etniset kansat otettiin haltuun ja ajettiin rappioon koukuttamalla ne alkoholiin. Nykyisessä tilanteessa kulttuuri-imperialismi on puolestaan edennyt siihen pisteeseen, että ihmisten vapaa-aikaa, sosiaalisia suhteita ja pariutumista hallitsee pitkälti baarikäyttäytyminen kaikkine johdannaisineen - puhumattakaan rahankäytöstä, jossa vähävaraisetkin tuhlaavat vähiä rahojaan ylihinnoiteltuihin tuoppeihin ja drinkkeihin ja ylläpitävät siten kansantaloutta. Ilman alkoholin reipasta kulutusta sodanjälkeistä Suomeakaan tuskin oltaisi jälleenrakennettu nykyiseen muotoonsa.
Entä nykyiset baarit? Vain imbesilli tai täysin kapitalistisen järjestelmän lannistama reppana voi viihtyä baareissa, ahtaissa, metelin ja vilkkuvien valojen täyttämissä läävissä tai (eettisesti, ekologisesti ja henkisesti epäilyttävän) kerskakulutuksen ja huonon itsetunnon siunaamissa onneloissa. Nykyiset baarit on siis lähinnä suunniteltu sitä seikkaa silmälläpitäen, että asiakkaiden on joko oltava jo valmiiksi tolkuttomassa kännissä (lue: kulutuksellisesti vastuuttomassa tilassa) tai vähintään päihdyttävä nopeasti, jotta voisivat viettää baarissa iltaa. Jos ajattelee ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia, niin mitä baarit voivat tarjoa heille, vaikkapa nyt edes kurkunkostukkeeksi? Paskaa kahvia, paskaa (pussi)teetä tai hampaat, sielun ja terveyden tuhoavia virvoitusjuomia (joista osa on luonnollisesti epävegaanisia eli kapitalistisen väkivaltakoneiston oheistuotteita). Missä ovat ravinteikkaat pirtelöt, club mateet, kaakaot, itse tehdyt marjamehut?
Kolmanneksi näyttää siltä, että lähes jokainen yhteisötapahtuma perustuu yhdessä juodulle alkoholille. Miten kukaan voi kuvitella, että mitään tervettä, rakentavaa tai mielekästä yhteisöllisyyttä voi rakentua arvoille, jotka on valittu, koostettu ja muokattu kännissä, tilassa jossa ihminen ei ole oma normaali itsensä, vaan keinotekoisesti tuotetussa, hyvin toisentyyppisessä, esimerkiksi ylivilkkaassa tai yltiöväsyneessä tilassa? Ja pienissäkin kaupungeissa perustava ongelma säilyy: lapsille on leikkipuistoja, mutta missä aikuiset leikkivät ja seurustelevat jolleivät baareissa? Kaupunkien kaikille yhteiset tilat ovat kirkko, kirjastot, kaupat ja näihin vievät tilat (tiet ja väylät). Kesäisin käytettävissä on myös puistot, mutta harvemmin puistossa tehdään muuta kuin otetaan syrjäänvetäytyvästi aurinkoa tai juopotellaan. Jos siis halutaan välttyä ideologis-uskonnolliselta propagandalta (kirkko), mitä osa suomalaisista vierastaa, käytössä ovat lähinnä kirjastot ja kaupat. Siinä missä kirjastot eivät välttämättä ole kaikkein parhaimpia yhdessäolon tiloja, baarit näyttävät tarjoavan vapaamman ympäristön. Mutta vapaus on vain silmänlumetta. Baariin menevä ihminen myy oikeutensa omaan elämäänsä ja alistuu ostamaan muiden valitsemia tuotteita, alistuu kuulemaan muiden valitsemaa musiikkia, alistuu istumaan muiden valitsemilla tuoleilla ja alistuu henkisesti taannuttavaan, massoja silmälläpitävään ilmapiiriin, jossa perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa voittoa baarille, saada ihmiset viihtymään eli suomeksi: saada ihmiset kuluttamaan.
Mitä mahdollisuuksia yksittäisellä ihmisellä on murtautua tämän noidankehän ulkopuolelle? Yksi mahdollisuus voisi olla perustaa itse yhteisiä, ei-kulutukseen perustuvia sosiaalisia tiloja. Valitettavaa tässä kuitenkin on, että jopa näihin tiloihin tulevat ihmiset ovat sieluiltaan ennen kaikkea kuluttajia, siis mistään kiinnostumattomia alkoholinkäyttäjiä, bilettäjiä ja vastaavia selkärangattomia lusmuja. Ymmärrän hyvin, että jokaisen yhteisön olemassaoloon liittyy - ja on hyvä liittyä - ajoittaista juhlimista, mutta koska yksittäiset ihmiset eivät sitoudu tämän yhteisön toimintaan kuin kausittain, mahdollisesti vain tapahtumien kautta, on heidän kuluttajina liiankin luontevaa tuoda tapahtumaan vain ne toiveet, halut ja intohimot, joiden purkamiseen juhliminen näyttää tarjoavan helpon väylän. Ovathan he kuitenkin muut ajat muiden yhteisöjen jäseniä, töissä, perheessä, koulussa jne. Tämä vaivaton siirtyminen yhteisöstä toiseen lamaannuttaa kuitenkin heidän toimintaansa ja itse asiassa heidän mukaantulonsa myötä nekin yhteisöt, jotka voisivat olla luomassa uutta vaihtoehtoa kapitalistisille kuluttajayhteisöille, alistuvat näin tärkeämpien, tuottavampien yhteisöjen ja kapitalistisen ajankäytön alaisuuteen. Näin ollen näistä yhteisöistä tulee vain juhlimisen tiloja, osaprojekteja, ei mitään täysipäiväistä, sitouttavaa, elämää pitkällä tähtäimellä ruokkivaa. Ja koska nämä yhteisöt ja tilat ovat jatkuvassa vaarassa jäädä pelkiksi juhlimisen muodoiksi, joihin olennaisesti näyttää liittyvän päihteiden käyttö, eivät ne sellaisenaan tule tarjoamaan mielekästä perustaa rakentavammalle, paremmalle ja eettisesti tasa-arvoisemmalle yhteisöelämälle, joka toimisi vaihtoehtona kapitalismille.
Syy tähän on luonnollinen: vääryyksien poistaminen, toisen ihmisen ymmärtävä kohteleminen, solidaarisuus, paikallisdemokratia vaativat jokapäiväistä työtä, arjen käytäntöjen muuttamista ja ennen kaikkea jatkuvaa itseen kohdistuvaa työskentelyä. Jos keskeiset tilanteet, joissa sovellamme itseen kohdistuvaa työskentelyämme käytännössä eli ihmisten parissa, tukeutuvat jatkuvaan alkoholinkäyttöön, stimulanttien käyttämiseen jossa itsetarkkailu ennemminkin lamaantuu kuin virkistyy, en usko, että mikään tulee muuttumaan. Alkoholi aineena siis selvästi tukee sitä jatkuvaa henkisen lamaannuksen tilaa, jolla ihmiset pysyvät kuluttajina ja joilla ruohonjuuritasolta nouseva kansalaistoiminta ei pysty toteuttamaan kaikkia mahdollisuuksiaan estyneisyytensä vuoksi.

13 kommenttia:

Lasse Enersen kirjoitti...

Hieman kauemmaksi historiaan laittaisin päihteiden aseman sosiaalisissa yhteyksissä. Vrt. meskaliini, ayahuasca, sienet, kannabis, jne. erilaisissa riiteissä, juhlissa ja shamaanisessioissa.

Alkoholi on, aivan oikein, huono päihde. Sen vaikutus on keskushermoja lamaannuttavaa, joten sen vaikutus on rauhoittava ja turruttava.

Päihteet ovat aina olleet osa sosiaalista kontrollia. Bill Hickisiä lainatakseni:

"I think it's interesting the two drugs that are legal, alcohol and cigarettes, two drugs that do absolutely nothing for you at all; and the drugs that might open your mind up to realize how badly you're being fucked every day of your life? … Those drugs are against the law. He-heh, coincidence?"

Santeri Nemo kirjoitti...

Tavallaan totta. Tunnustan kyllä, että eri päihteitä on käytetty jo paljon aiemmin, mutta väittäisin päihteiden ja etenkin baarikulttuurin systematisoituneen vasta 1800-luvun Euroopassa.

Mikko kirjoitti...

Baareissa on huonot puolensa ja siinäkin, että ryypiskelyä harrastetaan vähän liiankin kanssa, mutta vika on ääliösuhtautumisessa juopotteluun, ei juopottelussa sinänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei kuule, blogin kirjoittaja, tässä Jake, oon ex-juoppo. Kantsii
kokeilla ravinteikasta mansikkapirtelöä krapulassa. Toimii hemmetin hyvin!

Kuules. Tutustuin kirjoitukseesi ja täytyy sanoa, että monessa
kohtaa alkoi kyllä hävettää. Myöntää pitää, että olen usein ollut kulutuksellisesti
vastuuttomassa tilassa. Mutta enää en myy oikeuttani omaan elämään!

Nykyisin kannan näet mukanani omaa tuolia. Se on semmoinen puutarhatuoli, sopii helposti pieneen selkäreppuun josta se on kätevä kaivaa esille ja koota (kunhan muistaa ottaa mukaan myös toimivan vasaran ja pari naulaa ja valitsee baarissa sopivan tilan, ei esim. eteiskäytävää eikä tanssilattiaa). Näin minun ei tarvitse baarissa alistua istumaan muiden tuoleilla! Luon myös itse oman musiikkini, ja siksi kannankin mukanani selkärumpua, munniharppua ja kahta marakassia. Näin minun ei tarvitse alistua muiden valitsemaan musiikkiin! En myöskään alistu ostamaan
muiden valitsemia tuotteita, vaan tuon mukanani oman kolpakollisen kirnupiimää, jonka rakas veljeni
valmistaa minulle tuoreista aineksista (meillä on oma meijeri
takapihalla). Näin olen supistanut kulutukseni minimiin ja samalla voin olla baarissa hyvällä omatunnolla! Aikaa ja energiaa ei jää seurusteluun, mutta se seurusteluhan
onkin mänttien hommaa. Kaikki hyvät tyypit käy iskemässä naisensa ei-sosiaalisista tiloista kuten liikenneruuhkista, elokuvateatterin konehuoneista,
rappukäytävistä ja kellareista.

Olen myös paheksuen pannut merkille, kuinka ihmiset kesäisin
vetäytyvät puistoihin ottamaan aurinkoa - ja tekevät sen
vielä syrjäänvetäytyvästi! Olenkin käynyt huomauttamassa ihmisille tästä omituisesta tavasta.

Samaten minua myös häiritsee, että ihmisillä on tämä kammottava vapaus olla joskus ääliö
(tosi tyhmiä juttuja tulee ku ihminen juo, hyi hyi!). Se
vapaus olis kyl otettava pois! Inhaa, et ihmisil on kännissä hauskaa. Voisivat murjottaa ennemmin jossain selvinpäin.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas edellisessä kommentissa hauskasti otettu ironista etäisyyttä. Vähän niinkuin eräässä vieraskirjassa aikoinaan... Tosin "kännissä on hauskaa" ja "välillä on kiva olla hölmö" on vähän saman oloin ajatussolmu kuin "liha vaan on niin hyvää". Ja ilmeisesti näiden asioiden puiminen herättää samanlaisia reaktioita. Vaikka "suloista on sopivana hetkenä hullutella" lukeekin jo ihan raamatussa, mutta voihan sitä puuhata ilman päihteitäkin..

Taidetta, poliitikkoja ja muita etäällä olevia ilmiöitä joihin ei kuitenkaan voi mitenkään vaikuttaa voi kivasti kritisoida ja vasaroida, mutta siis ei missään tapauksessa ihmisten jokapäiväisiä toimia ja tapoja, koska sehän ei vaikuta yhtään mihinkään mitä me kulutamme ja missä vietämme aikamme.

Kaikkienhan on pakko kuluttaa! Siitä ei saa sanoa mitään, koska vaihtoehtoa ei ole! Blogin kirjoittaja on ilkeä kun sellaisesta täällä huomauttelee!

t.anonyymiö (vastustan myös anonyymiä kommentointia)

Mikko kirjoitti...

No täytyy sanoa, että vaikka Vesalla oli tuossa ihan oikeamielistä asiaa esim. baarien tympeästä yhdenmukaisuudesta, niin oli myös aika tiukkapipoista ja ylilyövää tekstiä, kuten "vain imbesilli voi viihtyä baareissa" tai baareissa "alistuu istumaan toisten valitsemilla tuoleilla" (whoot?).

Paitsi että haluan ryypiskellessäni ollakin vähän ääliö, niin pidän myös ryypiskelyn tuomasta arvaamattomuudesta: siitä että saatan jatkojen jälkeen istua aamuyhdeltätoista puhumassa baarissa ilmavalokuvaajan kanssa siitä kuinka hän rakentaa ekomökkiä, jossa on liian isot aurinkopaneelit. Tai ylipäätään kyse on siitä, että en haluakaan elämäni olevan varmaa ja harmonista, vaan haluan että se saattaa saada sykäyksiä odottamattomiin suuntiin, että tavallaan on myös liikettä, jota en täysin itse pysty kontrolloimaan. Ja on myös joitakin ihmisiä, joiden kanssa on vain todella mukavaa juopotella, oli se sitten älyttömyyksien harrastamista tai puhumista merkityksellisistä asioista. Ei viina pelkästään sumenna ja latista ja passivoi tai tee jotenkin täysin vastuutonta ja kykenemätöntä mihinkään muuhun kuin päättömään sekoiluun. Juovuksissa saattaa esimerkiksi voida uskaltaa puhua asioista, joita ei muuten uskaltaisi ottaa puheeksi. Tai luova yhdessä tekeminen voi olla hauskempaa ja vapautuneempaa.

Baareistahan tämä teksti varsinaisesti oli, mutta vähintäänkin sivulauseessa myös juomisesta yleensä.

Santeri Nemo kirjoitti...

Minusta tuo "haluan olla ryypiskellessäni ääliö" -argumentti on ehkä väsyneintä, mitä tiedän. Miksi kukaan haluaa olla ääliö, kun on sitä jo suurimman osan ajasta muutenkin? Jos joskus varhaisessa nuoruudessa humala onkin saattanut jollekulle tarjota yllättäviä ja kiinnostavia tilanteita ja kohtaamisia, kertoo humalan puolustelu nykyisyydessä (siis kun takana on satoja ellei tuhansia kännejä) lähinnä kyvyttömyydestä vapautua estoista / tuntea / aistia päiväsaikaan tai edes turvallisessa seurassa. Samalla se kertoo salakavalalla tavalla urautumisesta ja läskistymisestä, missä ei ole mitään ihailtavaa, kadehdittavaa tai puolusteltavaa ja joka vertautuu omalla tavallaan porvarillistumisen näkyviin tunnusmerkkeihin (asuntolaina, auto, harrastukset jne.). Kaikkein selvimmin tämä kuitenkin näkyy noissa paniikissa kirjoitetuista viesteissä, jotka ironisen etäisyyden taakse kätkeytyneet anonyymit kirjoittajat ovat päättäneet lisätä tähän viestiketjuun. Kännäämisen puolustelu ja raittiuden ironinen kommentointi ovat juuri niitä reaktioita, joiden puoleen kännäämiseen sokeasti samastuneet ja siitä itselleen viimeistä, merkityksellistä oljenkortta etsivät surulliset toverimme kritiikkiä kohdatessaan kääntyvät.

Tässä ei ole sinänsä mitään henkilökohtaista, mutta minusta tuntuu, ettet Mikko usko tuohon kuvioon enää itsekään; että puhuisit merkityksellisistä asioista humalassa, että tekisit merkityksellisiä asioita humalassa - korkeintaan uskallat istua ventovierasta vastapäätä ja katsoa häntä metelin keskellä sekavasti, mutta muka merkitsevästi. Tätä samaa ruokottomuutta ja nahistuneen nuoruuden epätoivoista tavoittelua sitten yrität vielä oikeuttaa täsmälleen samoilla argumenteilla kuin paraskin popeda-juntti, joka "uskaltaa puhua vain kännissä tunteistaan". Noihin kuvailemiisi tiloihin ei todellakaan tarvita "ryypiskelyä" ja jos muka tarvitaan, on minun sanottava, että ihminen tarvitsee tällöin apua ihan jostain muulta taholta kuin alkoholista.

Mikko kirjoitti...

En voi sanoa kuin että koska et juopottele, et voi ymmärtää. Kärjistetyt kommenttisi ovat niin mustavalkoisia, etten jaksa edes vastata niihin.

Santeri Nemo kirjoitti...

Tsemppaas nyt vähän! Kyllä tuollaiseen mesoamiseen pitää vähän reagoida. Jos kerran olen niin väärässä ja oletuksenomaisesti "en juopottele" (enää), miksi et kertoisi minulle, missä kaikissa kohdissa hutaistu analyysini meni yli?

Anonyymi kirjoitti...

Saanen huomauttaa, että myös blogin kirjoittaja kirjoittaa anonyymisti, tai ainakin nimimerkillä. Ei kai Santerin Nemo hänen oikea nimensä ole?

Siksi blogin "anonyymi kommentointi" on ihan sallittua ja hyvien tapojen mukaista.

Santeri Nemo kirjoitti...

Hyvä anonyymi, mihin ihmeeseen kommenttisi oikein liittyy?

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymit Alkoholistit! Täälläkö ne kokoontuu?

Olen mukana!

Sammalkieli kirjoitti...

Alkoholin juominen on hauskaa. Baarissa istuminen on kuitenkin typerää jos tavoitteena on juoda alkoholia. Alkoholia voisi juoda myös kotona. Alkoholin voisi valmistaa itse.

Toisaalta: kaikki muutkin ovat baarissa, joten baarissa oleminen on perusteltua. Baarista voi kuulemma myös saada naista. En ole itse ikinä saanut naista baarista, mutta väkevä mielikuva naisen saamisesta on silti olemassa. Ilmeisesti juuri tämän vuoksi baareihin mennään.

Kapitalistinen kulttuuri onnistuu sumuttamaan ihmisiä aivan täydellisesti. Ihmiset todellakin tuhlaavat rahansa baareissa. Tuoppi maksaa vitosen ja silti tuoppeja ostetaan.