Seuraavana päivänäkään en enää pelkää; rakkaus koskettaa minuakin jo nyt. Jos malttaa hiljentyä, voi huomata kuinka käärmeet ovat nousseet auringon pesemille kallioille ja kaunista pitkää päivää seuraa yhtä kaunis pitkä yö jota valvoo kalvakka kuunsirppi, nuori vehmas neito. Jätän turvallisin mielin taakseni pimeän, sillä tiedän, että seuraava on jo alkamassa; ja se pimeä hohkaa hullun rakkauden ktoonista valoa kunnes katsoo vihdoin lakipisteessään parhaaksi sydänsuruissaan palata sinne mistä tuli. Siihen saakka eläkäämme kaiken sen vihreän ja punan keskellä ja nauttikaamme kasvusta ympärillämme ja meissä ja vaalikaamme, tukekaamme sitä, kasvua - jotta edes jokunen vehmas eläisi kesää kauemmin. Siunattua kevätpäiväntasausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti