tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post8243423116159906340..comments2023-10-14T13:40:12.680+03:00Comments on KOIRANMUTKIA: Pyhä ja päivänkohtaisuusSanteri Nemohttp://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-62314519521194160932010-07-21T12:37:49.637+03:002010-07-21T12:37:49.637+03:00Hieno blogiessee, mielin kehua ja suositella!
Kes...Hieno blogiessee, mielin kehua ja suositella!<br /><br />Keskeneräinen oheisajatus: Hyvässä satiirissa kritiikki pukeutuu asenteeseen, huonossa päinvastoin. Voinko mitenkään perustella aavisteluni, että edellinen on joskus onnistunut helpomminkin kuin nykyään?Timohttps://www.blogger.com/profile/15367488957929472706noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-10787218663405472222010-07-20T08:34:03.562+03:002010-07-20T08:34:03.562+03:00Teemu, monilta osin tuo Yrjänän ja Mertonin rinnas...Teemu, monilta osin tuo Yrjänän ja Mertonin rinnastaminen oli lähinnä vain olosuhteiden sanelemaa (satuin lukemaan molempia peräkkäin). Ei tietenkään Merton ole suoranaisesti mikään "ideaali-Yrjänä", mutta ehkä halutessaan Yrjänästä voi nimenomaan lukea sen, kuinka aikalaisolosuhteet vaikuttavat hänen työhönsä, koska hän pelaa populaarikulttuurin puulaakissa ja on sille eräällä tapaa tulosvastuullinen. Mertonillahan vastaavaa velvoitetta ei oikeastaan ole, vaan hän on vastuussa omien sanojensa mukaan vain Jumalalle. Mainitsemiisi hahmoihin lienee muuten syytä tosissaan perehtyä, sillä esittämäsi kysymys on totta tosiaan relevantti: nykyäänhän luostareissakin katsotaan Boratia (ja mikseipä katsottaisi), joten Yrjänän kohtaamat ongelmat ovat oikeastaan meidän kaikkien ongelmia. Kaikilla, taiteilijoilla tai kaikilla taiteilijoilla ei tietenkään ole välttämättä mitään halua/tarvetta lähestyä pyhää tai rituaalisuutta (taiteen avulla), mutta kieltämättä "taiteilija kapitalismissa" -kysymys puhuttelee ainakin minua juuri tuossa valossa: jotkin kapitalismin ulottuvuudet näyttävät estävät "pyhän" näyttäymisen - jotkin ulottuvuudet taas tekevät koko kysymyksen mahdolliseksi.<br /><br />Aleksis, mukava jos pidit tekstistä. Yrjänän julkinen imago on tosiaan kokolailla psykoottinen; koko miehen tragedia tuntuu olevan siinä, että CMX teki/tekee lyriikoiltaan rock-musiikkia, jota monet kuuntelevat ymmärtämättä sen enempää tekstien syvempiä tasoja. Samalla Yrjänä tuli rakentaneeksi itsestään tietynlaisen myyttis-esoteeriseltä kalskahtavan rock-imagon (sitä toista kesämies-tolvanaa en viitsi tässä edes mainita), mikä osaltaan tuntuu olevan syy, miksi nämä julkiset ulostulotkin voidaan nähdä eräänlaisina vastavetoina - kuin Yrjänä haluaisi kovasti todistella faneilleen, että ihminen se minäkin olen. Mutta kyllä, Lehtolan kolumni on joistakin osuvista pistoistaan huolimatta aikamoinen riepu.Santeri Nemohttps://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-10242328245962510282010-07-19T22:39:21.320+03:002010-07-19T22:39:21.320+03:00Hieno teksti. En ole pystynyt koskaan tutustumaan ...Hieno teksti. En ole pystynyt koskaan tutustumaan Yrjänän tuotantoon, koska miehen julkisuuskuva on niin vastenmielinen. Se on siinä Kalle Aholan ja Jore Marjarannan kainalossa se "älykäs". Sitaatit siksi, että lehtijuttujen perusteella olen saanut vaikutelmia siitä, että hän mielellään esiintyy terävänä kaverina kuitenkaan vailla mitään terävyyttä.<br /><br />Epäilemättä Yrjänällä on myös jotain "taiteellista kykyä", se on vaan noiden törppöjen NYT-liite esiintulojen takana piilossa. Tämä päiväkirjakritiikki koputtelee näitä seikkoja. A.W., toivon sydämestäni että luet tämän Santerin jutun. Sitten toivon, etten kuule sinusta mitään hyvin pitkään aikaan, mutta että törmään jonain päivänä vuosien kuluttua johonkin teokseesi ilman että saan siitä mielikuvaa persoonastasi. Näin minäkin voisin joskus saada käsityksen siitä, onko touhuissasi mitään perehtymisen arvoista.<br /><br />...ja toi Teemun linkkaama Lehtolan katkera teksti on pelkkää kritiikiksi pukeutunutta asenteellisuutta, eli täysin arvoton.aleksis salusjärvihttps://www.blogger.com/profile/17426631099997340031noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-72560647244740564312010-07-19T19:40:08.285+03:002010-07-19T19:40:08.285+03:00Näitköhän tätä:
http://blogit.iltalehti.fi/jyrki...Näitköhän tätä: <br /><br />http://blogit.iltalehti.fi/jyrki-lehtola/2010/07/14/mystiikan-lasse-lehtinen/<br /><br />Mertonin ja Yrjänän vastakkainasettelu on tietenkin oman kirjoituksesi näkökulmasta varsin toimiva kontrasti, mutta tekee mieleni kysyä (Yrjänän teosta lukematta) onko Merton todellakin oikea vastakappale, "ideaali-Yrjänä"? Ajattelen, että täytyy voida olla muitakin keinoja toteuttaa näitä kieltäymyksen, köyhyyden, vastarinnan arvoja kuin kristillinen tai muuten uskonnollinen vetäymys (vaikka tietenkin Yrjänän julkiseen taiteilijakuvaan moinen onkin aina kuulunut). Ajattelen nyt ehkä jotain urbaania dadaistia, kuten Alfred Jarrya tai Andre Bretonia, tai "realistisempaa" vaihtoehtoa, kuten Vincent Kartheiseria, joka näyttelee Mad Men -sarjassa, mutta asuu "puulaatikossa": <br /><br />http://www.guardian.co.uk/tv-and-radio/2010/apr/25/vincent-kartheiser-mad-men-interview0101 0101010https://www.blogger.com/profile/17438635694490109637noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-52760859596766244332010-07-19T07:11:28.145+03:002010-07-19T07:11:28.145+03:00Totta, Jonimatti. Mertonin luostarielämä tuntuu ra...Totta, Jonimatti. Mertonin luostarielämä tuntuu rauhoittavan, jopa vievän kuolemaan sen miehen, joka aloitti yhden tietyn päiväkirjan. Yrjänä sitä vastoin... hänen tulosvastuunsa yhteiskunnalle tuntuu vievän häneltä jatkuvasti mahdollisuuden rakentaa mielekäs luostari, oli se sitten ihmisten keskellä tai yksinäisyydessä. Juuri tulosvastuu on se seikka, joka tekee Yrjänän ponnisteluista niin vaikeita.Santeri Nemohttps://www.blogger.com/profile/00661649482969038206noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-30092674.post-9722657344267348952010-07-18T20:28:39.189+03:002010-07-18T20:28:39.189+03:00Tästä tuli mieleen, että jos etsii rituaalitilaa j...Tästä tuli mieleen, että jos etsii rituaalitilaa jostakin ulkopuoleltaan, se voi todellakin olla vaikeaa löytää, ja jos mieltää sisäisen työn yksinäisenä työnä, se voi todellakin olla helvetillistä.jonimatti joutsijärvihttps://www.blogger.com/profile/08430169651862087407noreply@blogger.com